Riesana napurin lapsi

Vaikka olisi kuinka sosiaalinen lapsi niin hänet täytyy opettaa huomioimaan muut ihmiset ja kunnioittamaan toisia ihmisiä niin että jos toinen ei halua leikkiä hänen kanssaan niin silloin on jätettävä rauhaan ja keksittävä muuta tekemistä eikä työntyä väkisin kenenkään seuraan tai kotiin. Sosiaaliset taidot on vaan opetettava.

Taloyhtiölle ilmoitettava. Oveen tulevista vaurioista lasku vanhemmille. Jos vanhemmat eivät maksa yhteys poliisiin vahingonteosta ja lasku siirtyy lapsen maksettavaksi sitten täysi-ikäisenä.

Oma kokemukseni on että kun minä kehotin lapsen kaveria lähtemään ja kerroin että vierailuaika päättyy, sivutti lapsi minut ja puheeni kaikuivat kuuroille korville. Miehelleni ei tuota vaikeuksia olla ikävä ihminen joten hän sanoi ankarasti että NYT pihalle! Lapsi uskoi samantien.

Eli tuollaiset ihmiset ovat taitavia lukemaan ihmisiä ja jos huomaavat että joku on jyrättävissä käyttävät hyväkseen ja vähättelevät.

Vierailija kirjoitti:

Meillä toisin päin ongelma. Lasten kaverina perheen ainokainen. Meillä veljekset parin vuoden ikäerolla.

Tämän ainokaisen kanssa pitäisi aina olla ja heidän pihallaan. Hänen pitäisi saada määrätä mitä leikitään ja missä.

Hän pyrkii aina sorsimaan meidän nuorempaa lasta leikeissä.

Ja hänen äitinsä pyytää meidän poikaa yökylään melkein joka viikonloppu. Haluaa lapselleen kaverin koska muuten koko ajan kiukuttelee ja sanoo että on tylsää.

Meidän poika taas välillä tuumaa että en mää jaksa mennä taas niille.

Ja kokee tämän lapsen ja äidin käytöksen ahdistavana.

(Ja uskallanko sanoa, me ollaan lestadiolaisia mutta lapsen kaveri ei.)

Kai tiedät, ettei lapsen luonne kuitenkaan ole kiinni siitä, että sattuu olemaan ainoa lapsi? Tiedät varmasti lestadiolaisena, että määrääviä luonteita on sisarusten joukossa yhtälailla? Miksi heitä ei haukuta, kuten ainoaa, joka sattuu olemaan voimakkaampi luonne? Entä kun ainoa on arempi tai neutraali? Sillinkin kai on jotakin vikaa, "ei ole tottunut" muihin tai vastaavaa, vaikka omat ujommat tai neutraalimmat lapsenne taas "ovat oppineet porukassa niin hienoiksi ihmisiksi ja määräävätkin niin jämäköiksi"?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tiedän tunteen. Meillä jäi lapsi jopa jopa "odottamaan" oven ulkopuolelle, kun sanoin että nyt ei sovi tulla eikä lapset pääse ulos koska alan tekemään ruokaa ja syömme. "Kauanko teillä menee?" -en osaa sanoa. Voi olla ettei tänään sovi ollenkaan. "Voinko odottaa eteisessä?" -Nyt ei sovi tulla kylään. Kohta on varmaan teilläkin ruoka-aika. Pitäisikö sinun mennä kotiin? "Voinko odottaa käytävässä?" -Älä odota, koska *piip* ei välttämättä tänään pääse ulos ollenkaan. Mene vain kotiin. "Okei" ja jäi käytävään odottamaan ja istui siellä vielä tunninkin päästä...

Neuvoni, sinä aikuisena vain sanot, että tänään ei sovi.

Neuvoni, aikuisena, on että viimeistään tuon jälkeen kun kielloista huolimatta jää odottamaan tunniksi oven taakse, on aika jutella lapsen kanssa että mikä mättää.

Kuule, nykylapsi käyttää tilaisuden hyväkseen ja tekee kännykällään kaikkea sitä sen tunnin tai kaksi, mitä äiti ei antaisi. Uskottelee sitten äidilleen olleensa kaverin luona sisällä tai pihalla leikkimässä. Todellisuudessa on voinut pelata, katsoa porno- ja seksisivuja sekä erilaisia kauhuvideoita ja -pelejä. Ja tämä on tositarina.

Voi tyttöparkaa: riesana siellä (kotona), riesana täällä (naapurissa). Mutta vanhempien vastuulla hän ja hänen kasvatuksensa on. Ei naapurien, joiden lapset eivät ole edes kyseisen tytön kavereita.

Minusta kuulostaa lastensuojeluasialta.

Minä tekisin niin, että videoisin sellaisen oveenhakkaamisen. Sisältä siis, suljetun oven takaa, niin et loukkaa tytön yksityisyyttä. Omaa kotiaan ihminen saa videoida.

Sitten ottaisin yhteyttä lastensuojeluun, nimettömänä. Ongelmana voi olla, että (selvästi jollain tasolla ongelmaiset) vanhemmat suuttuvat asiasta. Mutta kun lapsi riehuu tuolla lailla, ilmoituksen tekijä voisi olla kuka vain taloyhtiössä, he siis eivät voi päätellä, että kyseessä nimenomaan ap. Minä en hänenä enää puhuisi vanhemmille asiasta, eivät slvästi tajua yhteisiä sääntöjä, mitä turhaa hakkaamaan päätä seinään. Tuo on selkeää kotirauhan häirintää ja ap:n ärsyynytminen ja ahdistus on täysin ymmärrettävää.

Lastensuojelu ei ole sellainen peikko, että lapsia ollaan viemässä huostaan. Niin tehdään vain todella haastavissa tilanteissa. Tiedän tämän, sillä meidän perheellä on ollut vakavan onnettomuuden jälkeen lastensuojelun asiakkuus, sillä meni aikaa, ettemme fyysisesti kyenneet hoitamaan lapsiamme. Meillä ei ole muita ongelmia eikä mitään huostaanottoa koskaan edes harkittu, mutta saimme sitä kautta tukea, pientä terapiaa traumasta selviämiseen sekä perhetyöntekijöitä auttamaan perheen arjen pyörittämisessä ja takaisin normaalin arkeen pääsemisessä, saimme apua myös erilaisess ahakemusten täyttämisessä, sillä onnettomuus sotki hetkeksi talousasiamme emmekä jaksaneet/osanneet sairaalassa tutustua erilaisiin tukiin, jotka olivat meille vieraita. Työntekijät ovat ammattilaisia, erittäin sivistyneitä, hienotunteisia ja miellyttäviä ihmisiä. Ne iltapäivälehtien tarinat, joissa lapsia viedään kotoaan, perustuvat aina johonkin, mitä se perhe ei kerro, esimerkiksi päihteiden käyttöön tai selkeään väkivallan jälkiin lapsissa. Lastensuojelun asiakkuus ei sinänsä ole automaattisesti missään yhteydessä minkäänasteiseen huostaanotttoon, vaan on sivistynyttä yhteistyötä lasten hyvän arjen aikaansaamiseki. Meidän tapauksessa heidän toiminta oli ikään kuin vähän laajennettua neuvolan toimintaa ja olen siitä avusta edelleen kiitollinen, sillä mieheni kanssa meillä on pienet suvut, jotka eivät asu lähellä, tukiverkko ei siis paras mahdollinen.

Tämän selitin siksi, että ap tietäisi, että hän ei tule aiheuttamaan jotain kauheaa draamaa, jossa lapset viedään vanhemmilta, vaan ammattilaiset kartoittavat yhdessä näiden vanhempien kanssa, tarvitseeko tämä lapsi esimerkiksi jonkinlaista terapiaa. Tuo oven hakkaaminen ei ole millään mittareilla normaalia. Tavallinen lapsi ymmärtää, milloin ei ole tervetullut ja vähintään "ulosheittämisestä" ymmärtÄä pysyä poissa, vaikka olisikin ensin ollut kyläluuta.

Meilläkin on täällä pyörinyt yhden perheen lapsia, vaihtelevasti 1-2 mutta toinen heistä vuoden verran Todella asui meillä. Aamukahdeksalta (joskus jopa ennen sitä) soi ovikello ja kotona käytiin vain syömässä (toki meiltäkin ruinattiin ruokaa, herkkuja, purkkaa...). Aavistin, että kaikki ei ole ok ja reippaasti otin yhteyttä lasten äitiin. Siinä oli monenlaista syytä kun sitä sitten selviteltiin, mutta onneksi ei sentään kotiongelmia (tai eronneet olivat muttei pahempaa). Mä selvästi näin, että se lapsi haki musta varaäitiä, yritti miellyttää tavalla ja toisella ja just tommosta oli että kyttäs risteyksessä millon me tullaan kotiin jne. Ap:lle sanoisin että reippaasti otat asian puheeksi ja että mikä teillä mättää. Voit myös sitä alsua miettiä, se oli mullaki mielessä mutta puhumalla vanhempien kanssa asiat lopulta selvisivät. Nykyään tää lapsi onin jo toisella ja löytänyt uutta seuraa.

Nyt tästäkin ketjusta on tehty uutinen iltapaskassa 💩

Vierailija kirjoitti:

Nyt tästäkin ketjusta on tehty uutinen iltapaskassa 💩

Eipä tarvitse ap:n ottaa yhteyttä lapsen vanhempiin kun voivat lukea asiasta lehdestä :D

Meillä oli myös parikin lasta, jotka tulivat joka päivä ja söivät meillä. (eri perheistä) Olivat aina iltamyöhään, asuivat kaukana ja tulivat suoraan koulusta meille. Joskus piti meidän viedä lapsi kotiin, kun vanhemmat olivat NIIN myöhään töissä. Illalla sitten yhdeksän aikaan polkaistiin sellainen 60 km lenkki autolla ja vietiin lapsi kotiin. Ja miten kävikään, kun uskalsimme asiasta mainita lapselle suoraan. Hän hylkäsi meidän lapsen kaveruuden ja alkoi kiusata koulussa, liittoutui yhteen toisten luokkalaisten kanssa ja lopputuloksena oli, että meidän lapsi jäi kokonaan ilman kavereita. Kiusaaminen jatkui, kunnes lapseni PÄÄSI koulusta pois. Senkin jälkeen kun olivat lukiossa ko porukka ignoorasi täydellisesti meidän lapsen. Lapsen äidin kanssa käytiin kiusaamiskeskusteluja pariinkin otteeseen, kun hän on ammatiltaan ammattiauttaja. Arvatkaa, oliko hyötyä? Naurava ihmnen, jonka mielestä kaikki on ok, jos ei ole "näkyvää" kiusaamista, mutta ulkopuolelle jättäminen ja muu ivallinen käytös ei ollut - hänen mielestään luvatonta.

Vierailija kirjoitti:

Ymmärrän ap:ta, koska aika moni meistä haluaa olla ns. normaalilla tavalla kohtelias myös lapsille. Valitettavasti osa ymmärtää kohteliaisuuden väärin ja toimii kuin naapuri,

Olen ilmoittanut naapurin 7v:lle, että kiitos ei, meillä ei kaivata leikkiseuraa (omat lapset on 4v ja 1v). Heti perään olen sanonut, että se tarkoittaa myös sitä, että hän saa luvan mennä kotipihaansa leikkimään. Ensin tyttö ei uskonut vaan sanoi, että hän leikkii vähän. Vastasin, että ei, menet kotiin, siellä on äiti ja vauva (jonka nukuttamisen takia esikoinen tuupataan naapurille...). TYttö ei uskonut vieläkään, joten ilmoitin, että asia selvä, sinä haluat, että soitan poliisin, koska toisen pihassa ei saa olla ilman lupaa. Se tehosi. Tosin 30 min myöhemmin äitinsä tuli meille ja sanoi, että sai olla viimeinen kerta kun hänen lastaan poliisilla pelotettaan. Ilmoitin, että se oli viimeinen kerta, seuraavalla kerralla en enää edes varoita vaan soitan, että pihassa on pelokas lapsi, joka ei uskalla mennä kotiinsa.

Miten huonosti kehittynyt nelivuotiaasi oikein on, jos ei pysty kolme vuotta vanhemman kanssa leikkimään? Aika outoa, jos naapureissa on noin samanikäiset lapset, mutta eivät saa lainkaan leikkiä toistensa kanssa. Lapsesi ehkä haluaisi leikkiä jonkun kanssa.

Tee lapsesta lastensuojeluilmoitus. Mielestäni se on ihan perusteltua: lapsen käyttäytymisestä herää huoli. On epäilys, että lapsen kotona ei huolehdita lapsen perustarpeista ja kukaan ei näytä ottavan vastuuta lapsen käyttäytymisestä.

Hyvä kun tästä uutisoidaan Ilta-Sanomissa.

Josko herättäisi useampia vanhempia miettimään missä omat lapset viettää aikaansa ja olisiko syytä ottaa itseään niskasta kiinni ja olla hyvä ja välittävä vanhempi lapselleen.

Itsellänikin on kokemusta naapurin lapsesta jota me hyväntahtoiset naapurit pidimme paljon kotonamme koska tiedettiin että kotiolot eivät olleet parhaat mahdolliset. Lapsen äiti oli neuroottinen siivoamaan ja heillä ei voinut leikkiä koska olisi tullut sotkua. Äiti käytti lastensa lapsuusajan siivoamiseen, lapset kynnyksen yli ulos tai naapureihin ja äiti piti laatuaikaa siivousvälineiden kanssa. Koti kyllä kiilti ja ellei olisi tiennyt niin ei olisi luullut lapsia asuvankaan. Vähäiset lelut oli jossain kaapeissa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Nyt tästäkin ketjusta on tehty uutinen iltapaskassa 💩

Eipä tarvitse ap:n ottaa yhteyttä lapsen vanhempiin kun voivat lukea asiasta lehdestä :D

Tuskinpa vanhemmat tajuavat, hehän alunperinkin ihmettelivät, mikä meillä on ongelma.

Taisin ilmaista asian myös täällä hieman epäselvästi. Ilta-Sanomien jutussa, kuten täälläkin monen kommentin perusteella, aloitukseni on ymmärretty ensisijaisesti harmistuksena siitä, että lapsi on syönyt meillä.

Lapsillani on monta kaveria, jotka kyläilevät meillä, ja tietenkin he saavat syödäkseen. Kuten tämäkin tyttö aluksi oli tervetullut ruokapäytään. Kyse ei kuitenkaan ole siitä, vaan tämä lapsi on osoittautunut monin tavoin epämiellyttäväksi ja ei-toivotuksi vieraaksi tulemalla ja menemällä miten haluaa, kunnioittamatta lainkaan perheemme yksityisyyttä tai pyyntöjämme poistua.

Useassa kommentissa on sanottu, että ei lapsi ymmärrä, ellei häntä opeteta ja hänelle selitetä miksi. Mielestäni 8 vuotiaan kyllä pitäisi ymmärtää, mitä ei tarkoittaa. Ilman että minä, tai kukaan muukaan perheen ulkopuolinen, sitä alkaa hänelle opettamaan. Se ei ole minun tehtäväni, enkä oikeastaan edes välitä, oppiiko hän koskaan ihmisten tavoille. Kunhan pysyisi poissa kotoani.

Ap

1) Tilanne on päässyt aloittajan kodissa kärjistymään "asemiin". Tietystä käyttäytymistavasta on tullut vakio. Lapsi ei ymmärrä tilannetta samoin kuin aikuinen. Alkuaikojen hiljainen sopimus on jäänyt päälle.

2) Tilanne on kriisiytynyt ap:n perheelle. Lapsen vierailut ovat ongelma.

3) Useita ratkaisuvaihtoehtoja on suositeltu.

4) Lastensuojeluilmoitus on järeä keino. Aluksi voisi soittaa lastensuojeluvirastoon ja keskustella tilanteesta, miten edetä.

5) Rauhoitu ja tarkastele tilannetta viileästi. Lapsi ei jostain syystä (tuo esiin keskustelussa sosiaaliviranomaisten kanssa) ymmärrä selväsanaisesti sanottuja lauseita. Hän ei osaa kuunnella, mitä aikuinen sanoo. Ei rekisteröi. Jotain häikkää vuorovaikutussuhteessa on.

6) Jos tilanne olisi minulla, toimisin seuraavasti.

Seuraavan kerran, kun tyttö tulee, ottaisin häntä kädestä kiinni (jos tyttö suostuu), ja lähtisin PUOLISONI kanssa tytön kotiin keskustelemaan tilanteesta. Rauhallisesti. (Neuvon: ota aviomiehesi mukaan). Kertoisin suoraan kiertelemättä, että tytön vierailuista on aiheutunut ongelma. Ongelma on, että tyttö ei tajua milloin voi tulla kylään (jos ollenkaan). Kyseessä on tietenkin lapsi, mutta lapsi tarvitsee rajat. Ne rajat asetat sinä ja miehesi teillä kotona. Ko. lapsi ei pysty syystä tai toisesta tajuamaan sinun asettamiasi rajoja. AP ei ole kasvatusvastuussa tytöstä.  Miehet mukaan!!

Joskus kirje voi toimia. Kirjoita kaikki, mikä mieltäsi painaa. Kunnioittavaan sävyyn.

7) Lapselle pitää perustella lyhyesti (ei selittää) miksi lapsi ei voi tulla kylään. Tytöltä on hämärtynyt kodin ja vieraan kodin käsite. Toisen koti ei ole oma koti. Tytön kotona on luultavasti ongelmia, mutta ne eivät ole AP:n ongelmia. Jos lestadiolaisperhe, niin heillä on erilaiset käytännöt kuin ei-lestadiolaisperheillä. Lestaperheiden lapset, ihan pienetkin, saavat tulla ja mennä mielensä mukaan. Koska Jumala huolehtii.

8) Isien rooli. Ota miehesi mukaan ovelle, ja pyydä häntä sanomaan tytölle, että vierailu ei käy. Pyydä miestäsi osallistumaan tilanteeseen. Harmittaa sanoa, mutta monissa perheissä isät jättävät kaikenlaiset "sotkut" eli ihmissuhdejutut äitien vastuulle. Koko perheen ongelmat kuuluvat myös isille.

9) Perheen isät keskustelkoot tytöstä ja tilanteesta keskenään. Harmittaa, että tyttöjen asiat jätetään yksin äitien harteille. Tämä on tosiongelma.

9) Hyvä neuvo oli jututtaa tyttöä perusteellisesti. On otettava aikaa, istuttava alas vaikka etuovelle. Mikä on tytön tilanne kotona? Tämä "jututtaminen" voi onnistua pöydässä pullan ja mehun äärellä. Harmittaa myöntää, että aikuisena osaan jututtaa, jutella niitä näitä mukavia - ja sivulauseessa saan selville yhtä ja toista lasten perheistä.

(Oma anoppini on eläkkeellä oleva lastentarhaopettaja. Hän ja miehensä osasivat onkia lasteni puheista tietoja minusta eli miniästä, joka "itkeskeli" (lähiomainen kuoli lasten ollessa pieniä), "nukkui iltäpäivällä sohvalla" (koiranunta lasten leikkiessä), jne. Noottia tuli, epäluottamuslauseita).

10) Liian kiltti ja mukautuvainen ei pidä olla. Osaat taatusti suutahtaa tytölle ja sanoa aidosti vihaisena, että "nyt ei meille käy". Ja ovi kiinni! Tunteen näyttäminen (jopa itku) toimii joskus. Korota ääntäsi. Erittäin kovalla, tiukalla tavalla sano, että nyt riittää. Ei käy! (Voit myös purskahtaa itkuun tytön nähden ja sanoa, että et jaksa enää tytön vierailuja. Kysy, eikö tytön äidillä ole ikävä, kun tyttö on aina poissa kotoa...)

Sinulla ja perheelläsi on erikoinen tilanne naapurin lapsen kanssa. Asia järjestyy! Tsemppiä sinulle, AP. Olet oikeassa että joku "roti" on tilanteeseen löydyttävä!

http://www.is.fi/perhe/art-2000005289647.html

"Tilanne on päässyt aloittajan kodissa kärjistymään "asemiin". Tietystä käyttäytymistavasta on tullut vakio. Lapsi ei ymmärrä tilannetta samoin kuin aikuinen. Alkuaikojen hiljainen sopimus on jäänyt päälle."

Tämäpä tämä. Usein muita ihmisiä hyväksikäyttävät tekevät mielellään tätä, että tekevät jostain itseään hyödyttävästä asiasta vakituisen tavan toimia aina näin. Se toinen, kiltimpi ja kohteliaaksi kasvatettu osapuoli ei kehtaa sanoa, että tämähän oli vain kertaluonteinen apu. Röyhkeä lokkeilija taas puhuu, että:"Tehdään joka ilta/maanantai/koulupäivän jälkeen näin! Minä tulen taas teille, hei!" Peruskuvio.

Ap kerro sitten miten asiaa hoitelet ja millainen vaikutus toimilla on tytön touhuihin.. Kun arkeen palaatte :) ja tsemppiä sinulle ja perheellesi asiassa. Ole vain jämäkkä niin kaikki järjestyy