Riesana napurin lapsi

Laittakaa linkki siihen iltalehdet juttuun?

Vierailija kirjoitti:

Laittakaa linkki siihen iltalehdet juttuun?

http://www.is.fi/perhe/art-2000005289647.html

Mitäs ap:lle kuuluuu??

Joko lasu on menossa?

Eilen kuului taas tuttu pauke oven takaa ja ovikello soi lähes taukoamatta 😡 eli ovat taas kotona. En avannut ovea, enkä aio avata. Ei kiinnosta edes nähdä koko kakaraa saati sanoa sille sanaakaan. En ole tehnyt lasua, eikä ole aikomusta tehdäkään. Hoitakoot itse paskansa. Ei kiinnosta millaiset kotiolot siellä on. Omissakin on ihan riittävästi miettimistä.

Ap

Meillä toimitaan niin, että kavereiden kanssa ollaan pääsääntöisesti pihalla (lapset 6 ja 9) ja luvan kanssa sisällä. Eli kun joku kaveri tulee soittamaan ovikelloa, lapset menevät pihalle leikkimään. Joskus tulevat katsomaan vaikka leffan tms. Pihalta on helppo hihkaista se oma lapsi syömään ja kaveri voi odottaa vaikka pihalla hetken. Kyllä 8-vuotiaalle voi sanoa, että pihalla saa leikkiä kavereiden kanssa, mutta nyt ei sovi tulla sisälle 😊 Meillä kun molemmat vanhemmat tekee vuorotyötä, niin aina ei vaan sovi tulla, jos vaikka toinen nukkuu yövuoron jälkeen tms.

Tsemppiä AP! Onpa kyllä perhanan rasittava ipana.

Vieläkö kolkutus kuuluu?

Tämä jäi vaivaamaan, anteeksi uteliaisuuteni. Mikä Ap:n tilanne?

Ratkesiko asia jotenkin?

Vierailija kirjoitti:

Ystäväni äiti oli varaäiti monelle. Heillä asui aina muita lapsia, teki ruokaa isolle pöytäkunnalle, hammasharjoja oli kymmenittäin. Näki lapsista ettei niillä ollut edes hammasharjoja, joten laittoi lapset pesemään hampaat heillä .

Ystävääni tutustuin reilu 20 vuotiaana ja ihmettelin kun käytiin porukalla kaupungilla, äidille kaikki vilkuttivat ja moikkailivat. Kun äiti pääsi eläkkeelle, oli paikallislehdessä ilmoitus, olin tarjoilemassa , tarjottavat loppuivat kesken, kun sinne tuli n 100 ihmistä enemmän mitä kuviteltiin.

Ja niitä puheita. Kaikilla silmät olivat kosteat, itselläni kului paketillinen nenäliinoja. Hänellä oli aina ovi auki, aina sai ruokaa ja aina kuunneltiin. Ohjasi oikeisiin osoitteisiin, jos kotona ei voinut olla. Sellaisia sydämiä ei ole kaikilla.

Eikä sellaisia lompakoita. Mikä yllätys, että vielä noihin juhliinkin piti mennä syömään kutsutuille tarkoitetut herkut.

Tee lasu. Vai oliko yhdessä kohtaa edes oikea ap?

Miksi ap parissa aiemmassa viestissään sanoi tekevänsä lasun kun pääsee kotiin ja juttelevansa vanhempien kanssa, ja viimeisimmässä viestissään taas sanoo ettei aio tehdä lasua eikä ilmeisesti aio myöskään keskustella vanhempien kanssa? Mikä muutti mielen?

Vierailija kirjoitti:

Miksi ap parissa aiemmassa viestissään sanoi tekevänsä lasun kun pääsee kotiin ja juttelevansa vanhempien kanssa, ja viimeisimmässä viestissään taas sanoo ettei aio tehdä lasua eikä ilmeisesti aio myöskään keskustella vanhempien kanssa? Mikä muutti mielen?

Mahtoiko olla oikea ap...

Huhuu AP? Toivottavasti tilanne on rauhoittunut!

Täällä ap. Tulin uteliaisuuttani kurkkaamaan ketjua. Tilanne on rauhoittunut, toivottavasti pysyvästi. Vielä en uskalla huokaista helpotuksesta. Joka kerta kun ovikello soi, alkaa suoni ohimolla pullistua.

Viimekertaisen tilannepäivityksen jälkeen tyttö kävi kerran oven takana. Emme avanneet, mutta emme myöskään hiiviskelleet kotonamme. Televisio huusi, lapset melusivat leikkiessään ja tyttö varmasti kuuli että olimme kotona. Ehkä hän siitä, hetken huutelun, ovikellon soittamisen ja oven paukuttamisen jälkeen tajusi, ettei ole tervetullut vieras. Emme ole törmänneet häneen edes pihalla. Toisaalta lapset ovat olleet paljon koulukavereidensa luona, ja kavereita tullut meille. Silloin olen vienyt koko porukan leikkipuistoon missä ovat saaneet kiipeillä ja juosta itsensä väsyksiin.

Lasua en ole tehnyt, eikä siihen näillä näkymin ole minulla mitään mielenkiintoakaan. Vanhempiakaan en ole tavannut, enkä aio ottaa yhteyttä jos pentu pysyy poissa. Ikävää sanoa, että tuli mitta niin täyteen sitä röyhkeää, uteliasta kakaraa, etten tosiaan ole yhtään kiinnostunut millaiset olot perheessä on.

Minä olen sanonut suorat sanat. Meille kotiin ei tule vieraat lapset eikä lapseni mene kenenkään kotiin. Pihassa saa leikkiä kyllä. Olin yksi tämmöinen inttäjätyttö,joka jatkuvasti kyseli miksi miksi. Laitoin äidilleen viimein viestin. Nyt on saatu olla rauhassa. Sanon muutenkin ystäville suoraan ,jos ei hotsita kahvittelut tms. Itse en jaksa työn lisäksi viikolla kuin oman perheen läsnäoloa. Viikonloppuna voi nähdä kodin ulkopuolella sitten tuttuja. Minä tekisin lasun tuollaisesta ,joka syökin vieraissa ,koska heitteillä tuollainen lapsi on.

Vieläköhän ap kirjoittelee täällä?

Vierailija kirjoitti:

Naapurin tytöstä on tullut todellinen ongelma perheellemme. Kun tulemme väsyneinä päivän päätteeksi töistä ja koulusta, kaupasta, harrastuksista, lomalta...alle 5 minuuttia ja tyttö on oven takana.

Ei suinkaan hakemassa kavereita ulos, vaan linnoittautuskseen meille, tai seuratakseen perässä jopa harrastuksiin jos mahdollista. Aina siihen asti kunnes on aika käydä nukkumaan.

Tullessaan hän sanoo, että saa olla niin kauan kunnes kyllästymme ja heitämme hänet ulos! Kun on ollut ruoka-aika, hän on saanut syödäkseen. Nyt en enää halua häntä ruokapöytääni, ja olen ystävällisesti sanonut että ehkä hänen oma perheensä mielellään söisi hänen kanssaan. Monesti hän myös ilmoittaa heti tullessaan, että on nälkä tai että aikoo syödä meillä.

Mielestäni ei ole meidän vastuullamme lähettää lasta kotiin kun "kyllästymme". Ei myöskään kuskata häntä mukana lasten harrastuksissa, kaupassa tai ravintolassa. Eikä ruokkia tai hoitaa.

Tyttö myös kyseenalaistaa ihan kaiken...Miksi menette niin aikaisin nukkumaan? Miksi syötte tähän aikaan? Miksi pitää mennä kotiin? Miksi teette näin tai noin? Miksimiksimiksi...

Aloimme tulla kotiin toista kautta, ettei tyttö näkisi että olemme kotona. Pian lapset halusivat olla hiirenhiljaa kun ovikello soi...

Silloin aloin ajatella, että vika taitaa kyllä olla meissä...jos aikuiset ihmiset eivät saa hoidettua tällaista asiaa puhumalla.

Siispä keskustelemaan vanhempien kanssa. Kertaakaan emme olleet tavanneet heitä ennen tätä keskustelutuokiota, vaikka heidän lapsensa lähestulkoon asui meillä. Vanhemmat ihmettelivät mikä tässä on ongelma. Kerroimme heille, että kun tulemme väsyneinä töistä, emme kaipaa vieraita. Lasten läksyt jää tekemättä, he olisivat mieluiten lähtemättä harrastuksiin, meillä ei ole missään välissä mahdollisuutta vaihtaa rauhassa päivän kuulumisia jne. Tämä on aiheuttanut monta riitaa kotonamme. Heidän mielestään ongelma on meidän tavassamme kasvattaa laspsia jos em asiat ovat ongelma. He olivat sitä mieltä, että on pelkästään ok, että me päätämme, miten kauan lapsi saa meillä viipyä. Me ajattelemme, että he sysäävät päätöksen ja vastuun lapsensa kotiintuloajasta meille.

Nyt emme enää tiedä mitä tehdä. Pelkkä ovikellon ääni stressaa. Tiedän, voimme olla päästämättä häntä kotiimme, mutta on rasittavaa joka päivä torjua tunkeilijaa... Kyse on 8-vuotiaasta lapsesta. Onko muutto muualle ainoa keino päästä eroon tästä riesasta...

Ohis, mutta Vähennä lastesi harrastuksia, jotta heillä on enemmän aikaa leikkiä kavereidensa kanssa. Usein vanhempien kunnianhimo estää tämän, kuvitellaan, että lapsista ei tule kunnon ihmisiä ilman hienoja harrastuksia. Ja onhan se makeeta kertoa työkavereille, millaisia upeita harrastuksia lapsillani on. Usein vanhemmat, vaikka ovat hyvää tekevinään, väsyttävät lapsensa kuoliaaksi koulun ja harrastusten tuomissa paineissa ja stressissä. Siinä samalla myös itsensä moisessa oravanpyörässä. Ottakaa vanhemmat rennommin ja istukaa hetki sohvalla yhdessä lastenne kanssa!

pieni tulitikkutyttö....