Riesana napurin lapsi

Sun vaan pitää sanoa naapurin lapselle, että nyt ei käy, tai että tunnin voit olla, tai että katsotaan huomenna, tai muuta siihen tilanteseen sopivaa.

Ainakaan meidän naapurin lapset ei ole loukkaantunut kun olen sanonut suoraan niin kun asia on. Välillä on pakko sanoa että nyt ei käy. Eikä sitä tarvitse sen enempi selitellä tai keksiä (teko)syitä.

Meillä naapurissa samantyylisiä lapsia. Mä oon niitten kans tullut hyvin juttuun, kun sanonut suoraan, että mikä on ok ja mikä ei. Tai nyt voi tulla tai nyt ei sovi. Mutta naapurin rouva joka ei uskalla sanoa mitään, vihjaa vaan korkeintaan asiasta, on pulassa lasten kanssa, ihmettelee mitä pitäisi tehdä. Yrittää keksiä tekosyitä ja silloinkaan ei sano suoraan. Hyvänen aika, ei uskalla sanoa naapurin lapsille, että heille nyt ei käy. En minä ole epäkohtelias tai epäjohdonmukainen jos joskus lapset voi tulla kylään ja joskus sanon että ei, tänään ei käy. Tästä on seurannut vaan se että lapset kysyy minulta, voiko tulla käymään, käykö tänään? naapurin rouvalta eivät paljon kysele, kun ei se mitään sano kuitenkaan. (Selän takana miettii mitä ihmettä voisi tehdä. Ehdottamani asia ei hänelle kelpaa, ei halua olla epäkohtelias ja kieltää lapsia tulemasta heille). En minäkään epäkohtelias halua olla, enkä ole, sanon vaan milloin voi tulla kylään milloin ei.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ymmärrän. Seinänaapurissa asuu yh-isä tai vuoroviikkovanhempi kai oikea nimitys. Silloin kun tyttärensä on hänellä, tyttö lähes asuu meillä. Kyseessä 8v lapsukainen. Omani on jo 11v joten häntäkin ahdistaa olla kokoajan tytön kanssa. Minun käy sääliksi tyttöä, tuntuu ettei isänsä huolehdi kovin hyvin ruokapuolesta saati pukeutumisesta.

Sovimme säännöt, että ulkona voivat leikkiä (jos omani haluaa) ja työpäivinä ei tulla kuin max. Tunniksi. Tämäkin tuntui itsestäni tosi pjaskalta koska eihän se tytön vika ole että isänsä ei välitä.

Herranjestas miten ihminen voi olla avuton!

Valitetaan vaan eikä toimita. Tytöllä on varmasti kännykkä, pyydä jos voisit saada äidin numeron kun haluaisit jutella/kysyä äidiltä yhtä asiaa...

selvität tietääkö äiti tilanteesta? Tuskin äiti tietää, ettei isä vietä tytön kanssa aikaa vaan lykkää naapuriin.

Näin minä tekisin.

On tuokin joskus mielessä käynyt. En kuitenkaan voi alkaa syyttämään tätä isää vain mututuntumalta. Tuntuu enemmänkin siltä, että tämä pikku 8v ihannoi meidän 11v ja isä ei vaan osaa laittaa sitä ruokaa, mutta tarjoaa kuitenkin jotakin ruokaa, tyttö vaan olisi ja söisi meillä mieluumin. Isän kanssa on tylsää (itse sanoi).

Herranjumala, toivottavasti kyseessä ei ole oma tyttöni! Meillä samanikäinen tyttö (noin vuodella heittää ikä, mut kuka tänne nyt tarkkoja tietoja laittelisikaan) Tyttö ei haluaisi perjantaisin lähteä isälleen, koska siellä on kuulemma tylsää. Olen tästä isän kanssa jutellut ja hänen mukaansa tyttö vain liioittelee; tekevät kuulemma kaikenlaista kivaa yhdessä. Syynä tylsyyteen olisi vain se, että lapsemme kaverit asustavat minun naapurustossani ja isän luona ei ole oikein ikäistään seuraa.

Jos tyttäreni olisi tällainen "kyläluuta", haluaisin ehdottomasti tietää asiasta! Naapurina sinulla ei tietenkään ole velvollisuutta tehdä asian eteen mitään, mutta toivoisin kovasti, että minulle joku ihana ihminen ilmoittaisi, mikäli lapseni asiat toisen vanhemman luona olisivat tällä tolalla. Tyttäreni on yltiösosiaalinen, kiltti, eikä varmasti kiusaa ketään. Mutta uskon, että jatkuvana vieraana hän olisi varmasti riesa.

AP, miten ajattelit edetä nyt jatkossa sen kitukasvuisen Mussolinin kanssa?

Sanot, että kaikki lapset menevät nyt vaihteeksi heille. Käydään vuorotellen kaikkien luona leikkimässä - ei olla vain teidän kodissa koko ajan.

Vierailija kirjoitti:

Sanot, että kaikki lapset menevät nyt vaihteeksi heille. Käydään vuorotellen kaikkien luona leikkimässä - ei olla vain teidän kodissa koko ajan.

En edes halua, että lapseni viettäisivät aikaa tuollaisen oudon ja pelottavan perheen kanssa, joka antaa lapsen käyttäytyä noin. Eikä tässä ole kyse vastavuoroisuuden puutteen aiheuttamasta harmituksesta. En vaan halua nähdä koko lasta ollenkaan. Enkä halua että lapseni joutuvat tuon vaikutuksen alaisiksi. En ole sitä tietysti heille suoraan sanonut, yrittänyt vaan vähin äänin ohjata huomion muualle. Nyt lapset ovat itsekin huomanneet että tyttö on pelottava ja outo, ja alkaneet kartella häntä.

Sille, joka kyseli, mitä aion tehdä: en tiedä. Ensi viikolla on edessä paluu todellisuuteen. Olen saanut täältä hyviä vinkkejä ja uskoa siihen, että voin ihan kertakaikkiaan olla tyly ja ilmoittaa vanhemmille suoraan, ettemme halua enää nähdä tyttöä meillä. Ikinä. Ja ilman selitystä.

Ap

Vierailija kirjoitti:

Meillä naapurissa samantyylisiä lapsia. Mä oon niitten kans tullut hyvin juttuun, kun sanonut suoraan, että mikä on ok ja mikä ei. Tai nyt voi tulla tai nyt ei sovi. Mutta naapurin rouva joka ei uskalla sanoa mitään, vihjaa vaan korkeintaan asiasta, on pulassa lasten kanssa, ihmettelee mitä pitäisi tehdä. Yrittää keksiä tekosyitä ja silloinkaan ei sano suoraan. Hyvänen aika, ei uskalla sanoa naapurin lapsille, että heille nyt ei käy. En minä ole epäkohtelias tai epäjohdonmukainen jos joskus lapset voi tulla kylään ja joskus sanon että ei, tänään ei käy. Tästä on seurannut vaan se että lapset kysyy minulta, voiko tulla käymään, käykö tänään? naapurin rouvalta eivät paljon kysele, kun ei se mitään sano kuitenkaan. (Selän takana miettii mitä ihmettä voisi tehdä. Ehdottamani asia ei hänelle kelpaa, ei halua olla epäkohtelias ja kieltää lapsia tulemasta heille). En minäkään epäkohtelias halua olla, enkä ole, sanon vaan milloin voi tulla kylään milloin ei.

Meillä myös on nyt jouduttu sanomaan naapurin pikkutytölle suoraan, kun vierailut ei sovi. En edes perustele kieltoja mitenkään, sanon vaan että nyt ei käy. Ollaan siis lapseton pariskunta ja naapurin 9-vuotias tyttö alkoi viime kesänä käydä kylässä. Tyttö on aika vilkas, kylässä ollessaan lähinnä hyppii, pomppii ja juoksee taukoamatta edestakaisin. Tyttö saattoi tulla heti töistä tullessamme ovelle norkoilemaan. Välillä tuli iltamyöhään, välillä viikonloppuaamuina niin, että oltiin vielä nukkumassa. Herätään viikolla aikaisin ja tehdään pitkää päivää, eikä tosiaan jakseta vahdata vierasta riekkuvaa lasta. Jos ei avattu ovea tai ei oltu kotona, tuli kurkkimaan ikkunoista (takapihan oven lasissa näkyi jopa naaman jälki, kun oli käynyt kuikuilemassa sisään). Nyt kevään mittaan huomasin, että tytön jäljiltä on alkanut katoilla pikkutavaraa vessasta, siis lähinnä kynsilakkoja ja huulirasvoja, on ollut niistä tosi kiinnostunut ja joskus lakattiin yhdessä kynnet jne. Tytön vierailut ovat nyt vähentyneet lähinnä varmaan siksi, kun ei ole päästetty häntä sisään. En tiedä pitäisikö olla tytön kotioloista huolissaan.

Lastensuojeluilmoituksen voi tehdä nimettömänä. Mutta on mahdollista, että perhe on jo lastensuojelun asiakas eikä sosiaaliviranomaisilla ole resursseja puuttua aivan kaikkeen. Joka tapauksessa täytyy pitää omat rajat. Mielestäni lapselle äyskiminen on väärin, sillä lapsi on suunnilleen sitä, mitä häneen kaadetaan, eikä lapsi ole vastuussa mahdollisesta persoonallisuushäiriöstään tai psyykkisistä/sosiaalisista ongelmistaan. Itsellekin jää parempi olo, jos on ystävällinen vaikka tiukkakin. Sitähän ei tiedä, millainen anneliauer siellä kotona lapsiaan kasvattaa.

Vanhemmille voi tietysti puhua uudestaankin. Yksi tai kaksi kertaa ei välttämättä ole tarpeeksi.

Vahingonteoista ja muusta häiriköinnistä voi ilmoittaa poliisille, vaikka kyse onkin alaikäisestä. Poliisin yhteydenotto muuttaa ehkä paatuneemmankin aikuisen asenteen.

Ap:n on joka tapauksessa pakko ryhdistäytyä.

Tytöllä vaikuttaa olevan jotain psyykkisiä ongelmia. Terve kahdeksanvuotias, vaikka olisikin temperamenttista ja vilkasta sorttia, ei tuolla lailla häiriköi naapureitaan päivittäin, huuda ja hakkaa ovea, vaikka on käsketty poistumaan. Tuo edellisen asukkaan kertomus tukee myös sitä, että ei ole tasapainoinen lapsi kyseessä. Lasu on minunkin mielestäni aiheellinen. Tyttö tarvitsee hoitoa ja apua, ennen kuin tilanne ehtii luisua pahemmaksi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Lastensuojeluilmoituksen voi tehdä nimettömänä. Mutta on mahdollista, että perhe on jo lastensuojelun asiakas eikä sosiaaliviranomaisilla ole resursseja puuttua aivan kaikkeen. Joka tapauksessa täytyy pitää omat rajat. Mielestäni lapselle äyskiminen on väärin, sillä lapsi on suunnilleen sitä, mitä häneen kaadetaan, eikä lapsi ole vastuussa mahdollisesta persoonallisuushäiriöstään tai psyykkisistä/sosiaalisista ongelmistaan. Itsellekin jää parempi olo, jos on ystävällinen vaikka tiukkakin. Sitähän ei tiedä, millainen anneliauer siellä kotona lapsiaan kasvattaa.

Vanhemmille voi tietysti puhua uudestaankin. Yksi tai kaksi kertaa ei välttämättä ole tarpeeksi.

Vahingonteoista ja muusta häiriköinnistä voi ilmoittaa poliisille, vaikka kyse onkin alaikäisestä. Poliisin yhteydenotto muuttaa ehkä paatuneemmankin aikuisen asenteen.

Ap:n on joka tapauksessa pakko ryhdistäytyä.

Joo, terroristin uhriksi joutuneen on tietysti syytä ryhdistäytyä. Ja jos kiusataan, on hyvä katsoa peiliin ja miettiä, miten on itse aiheuttanut sen 😄 ei se voi jumalauta olla niin, että kun kyseessä on päästänsä kipeä kakara, niin aikuinen uhri on jotenkin itse syyllinen. Ja tässähän on useampi uhri. Ja aika paljon tehty asian ratkaisemiseksi. Mutta jos kyse on psykopaattiperheen kakarasta, on keinot vähissä. Aikuisen ehkä saisikin pysäytettyä, hullua idioottipentua ei millään.

Tuo oli sinun tulkintasi. Minä en syyllistänyt ap:ta. Mutta ei sekään nyt auta, että jää uhriksi, kun on tehty yhtä ja toista. Viranomaisten puoleen saa kääntyä väsähtäneenäkin. Se on ryhdistäytymistä. Eihän se mukavalta tunnu, mutta viranomaiset tietävät, että kaikenlaista tapahtuu. Heille se on arkea, sillä heidän asiakkaissaan on niin psykopaatteja kuin muitakin ongelmatapauksia. Nämähän eivät välttämättä koskaan hakeudu itse viranomaisten puheille, vaan joku muu heistä valitettavasti joutuu ilmoittamaan.

Vierailija kirjoitti:

"Menemme nyt harrastukseen ja sinun pitää mennä omaan kotiin" tai illalla klo 19 "aloitamme nyt iltapuuhat, nähdään huomenna". Ei sen vaikeampaa:) meille lasten kaverit ovat tervetulleita. En koe sitä stressinä vaan rikkautena.

Näinhän se on. Periaatteessa. En tiedä oliko oma lapsuuteni mikään onnela, mutta nykyisin tuntuu omien lastenikin kavereissa olevan näitä, joilta voisi kauniisti sanoa puuttuvan vähän käytöstapoja. Toki kyse on vasta lapsista, mutta ei minun lapsuudessani menty päin naamaa kavereiden vanhemmille kyseenalaistamaan heidän tapojaan, tuppautumaan paikalle, jos kohteliaasti ilmaistiin, ettei nyt sovi jne. Totta kai siinä voi sitten tiuskaista tiukat eit (ja joskus tarvitseekin), mutta yritän opettaa lapsilleni jonkinlaista yleiskohteliaisuutta ja siihen kuuluu se, että jotkut asiat nyt vaan älytään, vaikkei huudeta kurkku suorana. Mutta kun nykyään on niin paljon näitä, jotka ei vaan ymmärrä. Kyllä minua oikeasti peruskohteliaana ihmisenä aina vähän ahdistaa käyttäytyä tylysti, vaikka se joskus tuntuukin olevan ainoa toimiva vaihtoehto. Ei sekään tunnu ihan hyvältä, että jatkuvasti sanoa töräytetään päin naamaa mitä mieleen tulee, tiuskitaan ja huudetaan (kun muuten viesti ei mene perille) ja sitten  tätä pidetään tehokkaana, toimivana ihmissuhteiden hoitamisena tyyliin "problem solved" ja se siitä.

Jos naapurin tyttö soittaa ovikelloa, sano ettei tänään käy. Jos yrittää kysellä miksi ei, sanot uudestaan ettei käy, moi moi, ja ovi kiinni. Jos soittaa uudestaan, sanot, minähän sanoin ettei tänään käy, ja ovi kiinni. Jos vielä soittaa ovikelloa, sanot ettei asia kyselemällä parane, ja ovi kiinni.

Sitten kun käy, sanot jo tullessa, voit tulla tunniksi mutta sitten sun täytyy lähteä/voit tulla, mutta voit olla kuuteen asti. Ja pidät kiinni siitä, että pikkuvieras lähtee klo 18. Alat jo kymmentä minuuttia ennen puhumaan, että kello on kohta kuusi, olisi aika tältä päivältä vierailu/leikit lopettaa ja jatkaa toisena päivänä. Jos alkaa kysellä miksi, sanot että niinhän sovittiin, että kuuteen asti voit olla.

Tai toisina päivinä sanot että pihalla voi leikkiä mutta ei sisällä. Jos kysyy miksi, sanot vaikka vaan että on niin nätti ilma ulkona. Tai sanot vaan että tänään leikitään ulkona. Siksi.

Ei sun kohteliaisuuttaan tarvitse ketään passata ja ruokkia ja ottaa kylään aina kun on tulossa, haluavatko omat lapsesi edes joka päivä olla hänen kanssaan? Kuitenkaan en ehkä sanoisi ettei lapset halua sua meille, vaan sanoisin vaan että sori, tuu huomenna.

Ja pysyt päätöksessäsi, jos sanot jotain niin sitten et muuta mieltäsi. Pian vieras ymmärtää että tarkoitat mitä sanot. Mutta jos muutat mieltäsi ruinaamalla, että okei, tuu sitten hetkeksi, ruinaus vaan pahenee.

Vierailija kirjoitti:

Tyttö ei ole lasten luokkakaveri. Vanhempi lapsistani on saman ikäinen, toinen vuotta nuorempi. Muutimme toisesta kaupunginosasta vuosi sitten, ja lapset jäivät vanhaan kouluunsa. Se tästä vielä puuttuisi, että he eivät saisi koulussakaan rauhaa tältä pikku terroristilta.

Aluksi lapset olivat iloisia uudesta ystävästä. Pian tyttö alkoi olla odottamassa nurkan takana esim harrastuksista tultaessa, ja tuli vaikka oli muita kavereita tai sukulaisia kylässä, oli arki tai juhla. Silloin huomasin, että lapset väsyivät ja alkoivat kartella ja peläten odottaa koska hän taas ilmestyy. En haluaisi näyttää lapsille mallia rumasti sanomisesta, mutta se hetki kyllä vääjäämättä lähestyy.

ap

Miksi musta tuntuu ettet kuitenkaan ole kokeillut kaikkea. Jos lapsi usko, mene hänen kotiovellensa ja keskustele VANHEMPIEN kanssa. Taidat olla turhanpäiväinen marisija.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sanot, että kaikki lapset menevät nyt vaihteeksi heille. Käydään vuorotellen kaikkien luona leikkimässä - ei olla vain teidän kodissa koko ajan.

En edes halua, että lapseni viettäisivät aikaa tuollaisen oudon ja pelottavan perheen kanssa, joka antaa lapsen käyttäytyä noin. Eikä tässä ole kyse vastavuoroisuuden puutteen aiheuttamasta harmituksesta. En vaan halua nähdä koko lasta ollenkaan. Enkä halua että lapseni joutuvat tuon vaikutuksen alaisiksi. En ole sitä tietysti heille suoraan sanonut, yrittänyt vaan vähin äänin ohjata huomion muualle. Nyt lapset ovat itsekin huomanneet että tyttö on pelottava ja outo, ja alkaneet kartella häntä.

Sille, joka kyseli, mitä aion tehdä: en tiedä. Ensi viikolla on edessä paluu todellisuuteen. Olen saanut täältä hyviä vinkkejä ja uskoa siihen, että voin ihan kertakaikkiaan olla tyly ja ilmoittaa vanhemmille suoraan, ettemme halua enää nähdä tyttöä meillä. Ikinä. Ja ilman selitystä.

Ap

Jos lapsetkaan ei halua tyttöä teille, niin sanot kun soittaa ovikelloa, että tänään ei käy. Ilman muita selityksiä. Jos soittaa kelloa uudelleen, sanot että ovikelloa ei saa soitella turhaan, muistutat että sanoit jo että tänään ei käy. Ja tätä kun toistat sinnikkäästi muutaman päivän, eikä ala ymmärtää, sanot tytölle että soitat hänen vanhemmilleen jos vielä soittelee kelloa. Ja sitten soitat myös jos tulee uudestaan ovelle. Selität ettei teidän ovelle saa tulla. Mutta jos lapsesi ovat ulkona, hän voi kysyä haluavatko lapsesi leikkiä/olla tytön kanssa. Mutta ovelta ei saa tulla kyselemään.

Lyhyesti sanottuna tämä turhaan demonisoitu lapsi on vain todella sosiaalinen ja hänellä pitäisi olla jatkuvasti leikkikavereita.

Opeta sille joku kirosana, niin ehkä vanhempia alkaa kiinnostaa, mitä teidän luona tapahtuu.

Uskoisiko tämä riiviö paremmin miestäsi? Kunnolla kun mies karjaisee että moisen pelleilyn on loputtava

ja vaikka taluttaa tytön kotiinsa jossa pitää kunnon puhuttelun vanhemmille? Selvästihän tyttö on jotenkin

erityislapsi,ei ole normaalia käytöstä. Ja ota yhteyttä lastensuojeluun,perhe tarvitsee tukea tytön

kasvattamisessa ihmisten tavoille.

Vierailija kirjoitti:

Uskoisiko tämä riiviö paremmin miestäsi? Kunnolla kun mies karjaisee että moisen pelleilyn on loputtava

ja vaikka taluttaa tytön kotiinsa jossa pitää kunnon puhuttelun vanhemmille? Selvästihän tyttö on jotenkin

erityislapsi,ei ole normaalia käytöstä. Ja ota yhteyttä lastensuojeluun,perhe tarvitsee tukea tytön

kasvattamisessa ihmisten tavoille.

Kai se mies olisi jotain tehnyt, jos perheen dynamiikka olisi sellainen, että mies yleensä puuttuisi tuollaiseen. Ilmeisesti molemmissa perheissä nainen kantaa vastuun kaikesta.

Joistain kommenteista tässä ketjussa näkee, että lapsen häiriköintiä ja tungettelevaa käytöstä pidetään "sosiaalisuutena". Aikuisen kohdalla samanmoista käytöstä ei kauaa katseltaisi. Vaikka 8-vuotiaalta lapselta ei voi odottaa samanlaista tilannetajua, itsehillintää tai sosiaalista pelisilmää kuin aikuiselta, niin ei selkeää häiriökäyttäytymistä tule sietää, oli häiriköijä minkä ikäinen tahansa. Tyttö ei selkeästi hahmota rajoja itsen ja toisten välillä ja tuo oven hakkaaminen, raivoaminen, jankutus tms. viittaisi siihen, että hänellä saattaa olla jokin neuropsykiatrinen häiriö. Ilmeisesti lapsi on kuitenkin ns. normaaliälyinen, joten varsinaisesta ymmärryksen puutteesta ei liene kysymys.

En käsitä miten tuollainen ongelma ylipäätään pääsee syntymään. 😳En suostuisi.