Olen yh ja olen 6kk ollut joka päivä vauvan kanssa kotona, ja tulen hulluksi

Jaa, mulla reilu 10kk tuota samaa. Kyllä se siitä.

Palkkaa hoitaja!

Mulla vauva 5 kk, tuttu tunne vaikka mulla on osallistuva mies. Aika monia asioita pystyy tekemään vauvan kanssa. Mä pyrin näkemään paljon kavereita, tulisin hulluks jos vaan hengaisin kotona. Myös uusia äitikavereita oon hankkinu, neuvolan perhevalmennuksen, lasketun ajan foorumin ja facebookin ryhmien kautta. Vertaistuki on parasta! Tsemppiä ja hyvää kesää!!

Kaikki sympatiani. Vaikka lapsi olisi kuinka rakas, se on välillä helvetin vaikeaa olla aivan yksin. Mulla arkea helpotti ystävät. Kerran viikossa kaveri vei vauvan kahden tunnin kävelylenkille. Se yksi päivä viikossa oli mun henkireikä jolla jaksoin

Tsemppiävaikeaan tilanteeseen

Aika harva saa/ottaa tuon ikäisestä mitään vapaapäiviä. Se on jo luksusta jos pääsee kauppaan ja suihkuun yksin. 

hyvä kun puhut! tarvitset breikkiä vaikka puoli päivää, etttä pääset suihkuun rauhassa ja vaikka kaupoille, ja mieluiten enemmänkin "omaa aikaa"

ovisiko neuvola auttaa tai palkattu lastenhoitaja pariksi tunniksi?

Minä jäin yh ksi kun lapset olivat 10 kk ja 3 v .

Ei oikein ole muuta neuvoa kuin että vapaa- aikaan vaan pitää oppia suhtautumaan toisin.

Yritä järkkäillä vauvalle sellainen unirytmi joka hyödyttää sinua.

Heti kun onnistuu vähennnä päikkärit kahteen ja 1 v nä yhteen.

Meillä lapset menivät näillä systeemeillä nukkumaan jo klo 19 jolloin ilta jäi vapaaksi minulle . Nukuin päikkärit lasten kanssa ja valvoin illalla klo 23-24 asti.

Jos oli ihan kamala päivä sain voimia siitä että klo 19 kaikki on ohi ja kukaan ei enää vaadi minulta mitään.

Ulos ei tietysti pääse . Mutta voi puhua rauhassa puhelimessa, pyytää kavereita tai jopa jonkun deitin käymään. Jos teen ihan illallista ja pyysin kavereita syömään, joskus vaan joku käväisi moikkaamassa ja juotiin lasit viiniä sohvalla jne.

Ja vaikka on yksin niin saa surffailla netissä rauhassa,maasto telkkaria, mennä vaikka vaahtokylvlpyyn. En varmaan olisi selvinnyt hengissä ilman noita iltoja.

Syksyllä kun perhekerhot ja harrastukset alkavat kannatta ehdottomasti lähteä aamupäiväksi liikkeelle vauvan kanssa. Noista paikoista saa äiti kavereita itselleen ja päivät kuluvat mukavammin kun on aikuistakin seuraa. Muskari, taaaperotanssi, leikkipuistot ja perhetalot.

Eli pitää vaan yrittää tehdä arki niin hyväksi kun voi tuossa tilanteessa. Minulla vanhempi lapsi menee jo ekalle ja toinen 5 v . Alakerran kaupassa voi jo käydä ilman lapsia, hätätilassa voivat istua kampaajalla odottamassa i pad ien kanssa jne. Kyllä se helpottaa.

Neuvolan perhetyö. Heti. Säännöllisesti. Kotiin. Lähde itse kotoa pois. Viltti ja tyyny mukaan ja puistoon tms. Pois kotoa. Jumppaa luontoon tms.

Kaiken lisäksi olen aika nuori, raskaus ei ollut suunniteltu ja ennen matkustelin paljon maailmaa ja kävin rakastamassani työssä ja jouduin kaikesta luopua, sillä en enää osannut antaa lasta pois häneen kiinnyttyä..

Jos saisi edes yhden vapaapäivän tästä kaikesta viikossa, tuntuu että se pelastaisi minutkin. Olen ollut todella, todella masentunut..

Kiitos kaikille vinkeistä :)

Onko sulla ystäviä? Kävisitte yhdessä kahvilla shoppailemassa, syömässä jne vauvat mukana. Tai menet vauvan kanssa johonkin toimintaan jossa tutustut muihin esim. Vauvauinti tai mitä tahansa muuta. Voit myös palkata hoitajan teille jolloin saat omaa aikaa.

Voit matkustella vauvankin kanssa!!! Älä hylkää harrastuksiasi ja haaveitasi!

Mulla 2,5v ja pisin aika erossa ollut 3h kun olin päivystyksessä.

Vajaa puoli vuotta niin saan (jos on tilaa) leikkikerhoon eli 2x vko 3 tuntia ihan vaan itselleni.

Et missään nimessä hylkää haaveitasi vauvan takia. Lapsi on vain lisä elämääsi, mutta sinun tulee elää kuten ennenkin! Harrasta ja tee asioita, voit myös matkustella. Vauva oppii kyllä :)

Omille asioille? 

Kyllä vauvan kanssa voi liikkua. Ihan julkisillakin kaupungeissa ja omalla autolla nyt varsinkin. 

Onko tämä jonkun velan provo taas, jossa syntyvyys saadaan uuteen laskuun vielä enemmän.?

Kun vanhempainvapaa päättyy 9-10 kk iässä, niin laita lapsi päivähoitoon? Edes osa-aikaisesti. Jos viihdyt työssäsi ja lapsi edes kohtalaisesti nukkuu yöt, niin töihinpaluu voi helpottaa. Näin minulla (olen tutkija itseäni aidosti kiinnostavalla alalla). Missä päin asut? Tsemppiä!

Voi sua, tosi kurjaa.

Jos yhtään lohduttaa, niin kaikkeen tottuu. Hankalinta on varmaan niillä äideillä, jotka on tulleet ja menneet ennen lapsia koko ajan. Yhtäkkiä ollaankin sitten kiinni lapsessa 24/7/365.

Ite oon 14, 12 ja 3 v:n äiti. Mullakin oli vaikeaa ekojen lasten kanssa. Seinät tuntu kaatuvan päälle. Sit menin töihin ja sehän se vasta rankkaa olikin: koko ajan kiire, ei lepohetken lepohetkeä.

Nää viimeiset 3 v kun olen kotona ollut, olen ollut tosi tyytyväinen. Saan tehdä hommani rauhassa, ei tarvitse töissä miettiä pyykkivuorta kotona. Mies ei ole ikinä kotona, eikä auta ikinä missään. Ehkä musta on tullut pesunkestävä äiti :) mutta ei se muutamassa kk käynyt, siihen meni 10v. Ihan oikeasti tämä uusi pikkulapsivaihe ei ole ollenkaan niin rankka kuin eka.

Joo tiedän, ettei tuo edellinen auta sua nyt. Mutta usko mua, jos joskus teet iltatähden, niin homma on ihan eri. Luulen, että harvalla naisella on helppoa siirtyä siitä tahosta, jolle järjestetään (=lapsena olo) siihen tahoon, joka järjestää (=vanhempana olo). Kerroit, että olet nuori. Sehän tarkoittaa sitä, että vielä muutama vuosi tai jopa muutama kk olit se taho, jolle järjestettiin. Nyt kun olet siirtynyt sille puolelle, joka järjestää muille, niin vaikeaahan se on.

Tsemppiä!

Vierailija kirjoitti:

Voit matkustella vauvankin kanssa!!! Älä hylkää harrastuksiasi ja haaveitasi!

juuri näin. Äitiys on todella pitkä projekti, ja kannattaa pitää huolta siitä, että sinulle tärkeät asiat pysyvät tallessa. Voit hyvin matkustaa vauvan kanssa kun vaan suunnittelet matkat hyvin. Nyt on sopiva aika aloittaa, kun vauva ei vielä liiku itsenäisesti ja kulkee mukana rintarepussa/ matkarattaissa. Jos mitenkään pystyt, hommaa säännöllisesti, ensin vaikka pari kertaa kuussa, hoitaja lapselle jolloin pääset itse tekemään mitä huvittaa. En ole yh, mutta mies oli jo silloin matkatöissä ja pitkiä aikoja kerrallan poissa, kun lapset olivat pieniä. Se, kun on yksin koko ajan vastuussa, on rankkaa. Tarvitset hetkiä ilman tuota välitöntä vastuuta.

Syksyllä kun perhekerhot alkaa niin mene sinne. Löytyisikö jostain facebook-ryhmästä jo nyt kesällä teille seuraa rannalle, puistoon,jne? Entä omat vanhat ystäväsi,voisitko tavata heitä vaikka kahvilassa, ajoittaisit vauvan päiväunien aikaan, vauva voi nukkua vaunuissa kahvihetken

Kyllä sä vielä vielä sieltä liikkeelle pääset, kunhan vaan järjästät asiat ja saat aikaiseksi.

Hei ap, jos asut Helsingissä niin minä voin hoitaa vauvaa tai mennään vaikka yhdessä vaunulenkille?

No yhden lapsen kanssa on tosi helppo liikkua. Kun mulla oli yksi lapsi vasta, niin laitoin sen vaunuihin/rattaisiin ja lähden pyörimään vaikka kauppakeskukseen, lapsi nukkui aina. Isompana lapsi pyöri kävellen itekseen siinä katselemassa paikkoja samoin kuin itsekin, käytiin mäkissä välillä syömässä euron hampurilainen ja lapsi lasketteli liukumäessä tai pallomeressä tai mikä kiipeilyhässäkkä nyt sattui leikkipaikalla olla. Sitten kun piti johonkin lähteä ilman lasta tuntui kuin olisi jättänyt toisen kätensä kotiin.

Kotona ei lapsi häirinnyt mitään suihkussakäyntejä tai telkkarin katsomista tai kirjan lukemista, ihan samoja asioita tein kuin ennen lastakin, toki siinä tuli vähän vaihtelua siihen arkeen kun lasta syötti ja vaihtoi 3-4 kertaa päivässä sille vaipan ja muutaman päivän välein kylvetys. Lapsi tykkäsi olla sitterissä tai lattialla, välillä sylissä, mutta sekään ei haitannut mitään telkkarinkatselua, nettiä ei silloin vielä ollut mutta nyt oli kun kaksoset oli pieniä, ja hyvin ehdin netissäkin roikkua. Kun esikoinen oli isompi, niin leikki kyllä hyvin yksinään tai vahtasi disneyn piirrettyjä omasta pikkutelkkarista, samaa aina monta kertaa peräkkäin :) 

Jos ottaa asenteen että lapsi muka vaatii koko ajan jotain, niin onhan se rankkaa. Mun lapset ei ole vaatineet kovin paljon mitään, ovat tyytyväisiä kun saavat olla rauhassa.

Ystävät ovat kummasti kaikki hävinneet ympäriltä.. muutama käy satunnaisesti kyläilemässä, mutta muuten tuntuu että minut on jätetty aivan yksin :( pitää varmaan ottaa noista kerhotoiminnoista yms selvää ja mahdollisista hoitotahoista, en vaan tiedä pystynkö siihen koska tuntuu että näinkin pienen lapsen kanssa ei häntä pitäisi vielä mihinkään hoitoonkaan laittaa...

Ja yhdelle kysyjälle, asun kirkkonummella!