Olen yh ja olen 6kk ollut joka päivä vauvan kanssa kotona, ja tulen hulluksi

Vierailija kirjoitti:

Vanhempani pystyvät joskus pari tuntia katsoa lasta, mutta puol vuotta en ole saanut edes yhtä vapaapäivää itselleni ja omille asioilleni. Ainoa oma aika on lapsen nukkuessa.

Rakastan lastani älyttömästi ja tän pitäis olla elämäni parasta aikaa, mutta olen aivan rikki ja loppu.

Samat fiilikset olleet joskus koiran kanssa, mutta eikö lapsenkin kanssa pääse ulkoilemaan. Itselläni se helpotti.

Sinkkumies

Mut on tää elämä kyllä helppoo Sinkkumiehenä. Jaksamisia kaikille..

Nykyajan naiset pääsevät liian helpolla elämässään ennen lasten hankkimista. Ei ole mitään emäntäkoulua tai vastaavaa eikä moni ehdi olla työelämässäkään, koska ensin opiskellaan ja hurvitellaan useita vuosia ja sitten kun saadaan vakipaikka niin jäädään heti äitiyslomalle.

Numero 8:lla oli hyvä kirjoitus. Vapaa-aikaan pitää alkaa suhtautua uudella tavalla ja liika suorittaminen unohtaa. Ei ole enää mitään sellaista omaa aikaa kuin opiskelijanheitukkana, jolloin oli helppoa vaikka bilettää läpi viikonlopun jos stressi alkoi painaa liikaa.

Vierailija kirjoitti:

Ystävät ovat kummasti kaikki hävinneet ympäriltä.. muutama käy satunnaisesti kyläilemässä, mutta muuten tuntuu että minut on jätetty aivan yksin :( pitää varmaan ottaa noista kerhotoiminnoista yms selvää ja mahdollisista hoitotahoista, en vaan tiedä pystynkö siihen koska tuntuu että näinkin pienen lapsen kanssa ei häntä pitäisi vielä mihinkään hoitoonkaan laittaa...

Ja yhdelle kysyjälle, asun kirkkonummella!

Missäpäin? Tai kerro jos haluat, mulla vene Kantvikissa.

Sinkkumies

Niin ja ap, älä missään nimessä tee heti perään toista, kahden kanssa on paljon hankalampaa kaikki. Yhden kanssa pärjää aina.

Jos sinulla on auto käytettävissä niin tule vaikka heti tänään meille kahville tai jätä vauva tänne ja mene lenkille, leffaan tmv. Autan mielelläni jos vain voin.

T. nro 19

Mulla sama edessä, lapsi tulossa ja olen todella yksinäinen ja isäkään ei ole kuvioissa.

Mt-ongelmia jo valmiiksi, pelottaa

Yksi soitto lastensuojeluun ja olet taas rasiteesta vapaa.

Vierailija kirjoitti:

Mulla sama edessä, lapsi tulossa ja olen todella yksinäinen ja isäkään ei ole kuvioissa.

Mt-ongelmia jo valmiiksi, pelottaa

Miksi ihmeessä et tehnyt aborttia ?

Ymmärrän sinua todella. Minulla oli samanlaista. Tein vieläpä niin typerästi, että ilmoitin heti esimiehelle, että aion olla vanhempainvapaan jälkeen hoitovapaalla, kunnes lapsi täyttää kaksi, joten minulle otettiin heti sijainen kahdeksi vuodeksi. En siis voinut palata töihin aiemmin. Se kaksi vuotta oli aivan helvettiä. Miehen työpäivät työmatkoineen ovat 12-tuntisia, joten paljonkaan en saanut omaa aikaa, ja olin koko ajan niin uuvuksissa, etten jaksanut edes tehdä mitään silloin, kun mies oli kotona. Ja kun mies oli kotona, hänen aikansa meni talon rakentamisen viimeistelyyn ja autoremppoihin, joita tuntui tulevan aina uusia edellisten valmistuttua.

Parasta henkiseltä kantilta oli päästä takaisin töihin ja laittaa lapsi päiväkotiin. Meilläkään ei noita tukiverkkoja täällä ole, mutta kun pääsi taas ihmisten ilmoille ja ylipäänsä puhumaan jollekin toiselle aikuiselle, vaikkakin vain työasioita, mieleni reipastui todella nopeasti ja arki lähti hyvin rullaamaan.

Nyt lapsi on neljä, mies reissutöissä, minulla ja lapsella 6 viikkoa lomaa. Lapsi on ihan koko ajan kimpussa. Pitäisi olla jatkuvasti leikkimässä, kaveriperheitä ei ole, harrastukset ja perhekahvilat ovat sulkeutuneet kesäksi. Yötä päivää olen hänen kanssaan. Yöllä hän tunkee viereen, johon totta kai hänet otan, ja hän kaivautuu kylkeen kiinni. Kun käännän kylkeä, lapsi inisee heti, että äiti älä lähde, ja tunkee ihan iholle. En saa nukuttua kunnolla. Odotan kuin kuuta nousevaa, että mies taas palaa kotiin. Välillä tuntuu, että tukehdun. Minulle on kuitenkin liian kova pala laittaa lasta päiväkotiin, kun itse olen lomalla. Lasken päiviä loman loppumiseen, ettei tarvitse olla 24/7 henkisesti läsnä jollekin vaan voi vaikka kahvitella ihan rauhassa ja olla ajattelematta mitään.

Laita lapsi hoitoon niin pian kuin mahdollista. Ei hoitopäivän tarvitse olla pitkä, vaikka vain 2 tuntia päivässä. Sekin tekee ihmeitä.

Täällä yksi työtön, luotettava lähihoitaja jonka omat lapset jo koululaisia(ei löydy päivätyötä). Tekisin mieluusti hyväntekeväisyytenä vauvanhoitokeikkaa toisen yh.n hyvinvointia auttaakseni pari kertaa kuussa, olen tätä usein pohtinutkin. Asun tosin eri paikkakunnalla😞

Hae apua lehti-ilmoituksella? Moni olisi varmasti halukas auttamaan, ilmaiseksikin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mulla sama edessä, lapsi tulossa ja olen todella yksinäinen ja isäkään ei ole kuvioissa.

Mt-ongelmia jo valmiiksi, pelottaa

Miksi ihmeessä et tehnyt aborttia ?

Koska raskaus oli jo niin pitkällä etten enää siihen kyennyt

Mannerheimin lastensuojeluliitolta saa suhteellisen edullisesti luotettavan lapsenhoitajan muutamaksi tunniksi kerrallaan. Sinun tilanteessasi on erittäin todennäköistä saada neuvolasta perhetyöntekijä tai kotipalvelun palveluseteleitä lapsenhoitoavuksi. Siitä muutama ratkaisu, joita kannattaa kysyä. Lisäksi itsestäänselvyys, jonka monet jo mainitsivatkin: Ota vauva mukaan ja mene puistoon jne. Vauvasi ei vielä osaa leikkiä puistossa, mutta silti voit mennä sinne. Siellä voi jopa tutustua muihin äiteihin, joilla mahdollisesti samankaltainen tilanne. Yksinhuoltajille on myös olemassa tukiryhmiä. Apua siis saa, kunhan sitä vain osaa kysyä.

t. 1,5v:n yh

Jos pääset Myyrmäkeen Länsi-Vantaalle, ei ainakaan autolla liikkuessa kaukana Kirkkonummelta, niin täältä löytyy seuraa ja esim. Vihertien asukaspuisto on auki koko kesän (ns. Avoin päiväkoti).

Minä kävin vauvan kanssa seurakunnan eka vauva ryhmässä. Ei ollut millään tavalla uskonnollinen juttu, vaikka seurakunta järjestikin. Siellä sai tavata samassa elämäntilanteessa olevia ja osa heistä tuli niin läheisiksi, että olemme vieläkin yhteydessä, vaikka lapset jo 3-4v. Ei toki auta sinua tähän hetkeen, mutta syksyä ajatellen suosittelen ottamaan selvää.

Vierailija kirjoitti:

Ymmärrän sinua todella. Minulla oli samanlaista. Tein vieläpä niin typerästi, että ilmoitin heti esimiehelle, että aion olla vanhempainvapaan jälkeen hoitovapaalla, kunnes lapsi täyttää kaksi, joten minulle otettiin heti sijainen kahdeksi vuodeksi. En siis voinut palata töihin aiemmin. Se kaksi vuotta oli aivan helvettiä. Miehen työpäivät työmatkoineen ovat 12-tuntisia, joten paljonkaan en saanut omaa aikaa, ja olin koko ajan niin uuvuksissa, etten jaksanut edes tehdä mitään silloin, kun mies oli kotona. Ja kun mies oli kotona, hänen aikansa meni talon rakentamisen viimeistelyyn ja autoremppoihin, joita tuntui tulevan aina uusia edellisten valmistuttua.

Parasta henkiseltä kantilta oli päästä takaisin töihin ja laittaa lapsi päiväkotiin. Meilläkään ei noita tukiverkkoja täällä ole, mutta kun pääsi taas ihmisten ilmoille ja ylipäänsä puhumaan jollekin toiselle aikuiselle, vaikkakin vain työasioita, mieleni reipastui todella nopeasti ja arki lähti hyvin rullaamaan.

Nyt lapsi on neljä, mies reissutöissä, minulla ja lapsella 6 viikkoa lomaa. Lapsi on ihan koko ajan kimpussa. Pitäisi olla jatkuvasti leikkimässä, kaveriperheitä ei ole, harrastukset ja perhekahvilat ovat sulkeutuneet kesäksi. Yötä päivää olen hänen kanssaan. Yöllä hän tunkee viereen, johon totta kai hänet otan, ja hän kaivautuu kylkeen kiinni. Kun käännän kylkeä, lapsi inisee heti, että äiti älä lähde, ja tunkee ihan iholle. En saa nukuttua kunnolla. Odotan kuin kuuta nousevaa, että mies taas palaa kotiin. Välillä tuntuu, että tukehdun. Minulle on kuitenkin liian kova pala laittaa lasta päiväkotiin, kun itse olen lomalla. Lasken päiviä loman loppumiseen, ettei tarvitse olla 24/7 henkisesti läsnä jollekin vaan voi vaikka kahvitella ihan rauhassa ja olla ajattelematta mitään.

Laita lapsi hoitoon niin pian kuin mahdollista. Ei hoitopäivän tarvitse olla pitkä, vaikka vain 2 tuntia päivässä. Sekin tekee ihmeitä.

Oletko sinä näitä nykyajan leikittäjä-äitejä? Koska on lapsi niin sen kanssa pitää leikkiä... ?

Kyllä lapset leikkii yksinään ihan hyvin kun antaa leikkiä, ei aikuisen tehtävä ole leikkiä kuin joskus satunnaisesti olla kaupan tai ravintolan asiakkaana. Jos opettaa lapsen pienestä asti että äiti on leikittämässä koko ajan, ei lapsen kehitys mene oikein, mielikuvitus surkastuu ja lapsi kuvittelee että äidin pitää olla siinä koko ajan, itse ei pärjää.

Mua pelottaa että lapsen isä lähtee ja jään yksin samaan tilanteeseen

Ompas tässä ketjussa ihania tyyppejä <3

Ap, tsempit!

Meillä päin on ns. varamummo-ilmiö. Auttamishaluiset ihmiset ilmoittelevat itsestään milloin missäkin ja tarjoutuvat varamummoksi tukemaan mm. yh-perheitä. Tämä on ihan win win-tilanne kaikille, jossa yksi saa iloa ja täytettä päiviinsä, yksi lepoa ja lapsi taas yhden aikuisen lisää elämäänsä. Itsekin olen harkinnut, kun minäkin olen työttömänä ja omat lapset ovat jo isoja.

Mannerheimin lastenhoitajat ovat kyllä ihan sika kalliita, ei ole monella yh.lla varaa.