Olen yh ja olen 6kk ollut joka päivä vauvan kanssa kotona, ja tulen hulluksi

Onko kunnassasi kotipalvelua? Voit saada pari tuntia viikossa hoitajan omien asioiden hoidon ajaksi. Minä sain yh:na remontin teon vuoksi, mutta ihan tavallisten kauppa yms. asioiden hoitoonkin voi saada.

Tuotahan se on! Elämä muuttuu sellaiseksi, kun saa lapsen. Oma elämä jää taakse.

Soita heti maanantaina neuvolaan ja pyydä perhetyöntekijää! Saat välillä omaa aikaa.

Halaus sulle!!

Vierailija kirjoitti:

Mut on tää elämä kyllä helppoo Sinkkumiehenä. Jaksamisia kaikille..

Jotenki söpöä että tulit lukemaan (ja kommentoimaan,) ketjua :)

Neuvolasta kysyt kotipalvelua. Meillä käynyt monta kertaa viikossa välillä ja saanut nukkua tai ulkoilla tai mitä vaan. Muuten en olisi enää järjissäni.

Vierailija kirjoitti:

Ystävät ovat kummasti kaikki hävinneet ympäriltä.. muutama käy satunnaisesti kyläilemässä, mutta muuten tuntuu että minut on jätetty aivan yksin :( pitää varmaan ottaa noista kerhotoiminnoista yms selvää ja mahdollisista hoitotahoista, en vaan tiedä pystynkö siihen koska tuntuu että näinkin pienen lapsen kanssa ei häntä pitäisi vielä mihinkään hoitoonkaan laittaa...

Ja yhdelle kysyjälle, asun kirkkonummella!

Mulla käy perhetyöntekijä, olen myös 6kk vauvan yh, Helsingistä. Aluksi pyysin avuksi pankki ja ostoskeskus reissuille (vauvani ei viihtynyt pienenä yhtään vaunuissa, vartin alepa reissu samalke kadulle yhtä huutohelvettiä). Nyt hoitaja vie vaunulenkille että saan imuroitua (vauva pelkää kuollakseen, ei voi olla asunnossa) tai käytyä kampaajalla.

Nykyään vauvan kanssa helppo liikkua. Olen vienyt 2x ulkomaillekin, ens viikolla mennään porin jazzeille. Ihmiset kyseli taas, että otanko vauvan mukaan? No, minnepä laittaisin etenkin kun imetän ja kiinteitä vasta maistellaan. Mutta kaikkeen tottuu. Näin keski-ikäisenä tarvi mihkään enää niin päästäkään ja työhönsäkin niin kyllästynyt että 3v hoitovapaakaan riitä. Nuoremmille suosittelen avun pyytämistä. Ja rutiineja vauvan arkeen.

En kyllä ihan tajua.... olin kyllä itsekin kotona vaan kunnes esikoinen oli sen puoli vuotta. Sitte meni hermot ja perhekerhosta löytyi niin mukavaa seuraa, että viihdyinkin sitten kotona yli viisi vuotta. Ja kolmas kun syntyi 5 vuotta sitten, olin heti taas innolla kerhoilemassa. Hän on ihan ite joutunut leikkimään... Esikoisen kanssa yritin, mutta se ei ollut mun juttu. Vanhemmat on luotu jotain muuta tehtävää varten, uskoisin. Nyt ollessani lomalla olen lukenut kolme kirjaa ja muutenkin vaan oleillut, ihan rentoa tämäkin elämä on kun ei aseta turhia paineita itselleen

Luin vasta nyt aloituksen kunnolla ja siinähän sanotaan, että vanhemmat voivat katsoa lasta joitakin tunteja silloin tällöin. Ongelma tuntui olevan, ettei ole saanut KOKONAISTA päivää itsellen. 

Tähän vastauksena, että harvassa ovat ne alle vuoden ikäisen äidit saisivat kokonaisia päiviä "vauvatonta" aikaa. Oli sitten yh tai ei. Jos imettää, se ei ole mitenkään mahdollista. Vauva-arki nyt vain on sitä vauvan hoitoa ja vauvan ehdoilla elämistä. Se on raskasta, tiedän sen, mutta ei sitä oikein pakoonkaan pääse kun on vauvan päättänyt pitää. Tottakai jokainen tarvitsee ns. omaa aikaa ja apua saa ja pitääkin pyytää ja ottaa vastaan. Kokonaista päivää ilman vauvaa ei minusta kuitenkaan vielä tuossa vaiheessa voi vaatia ellei ole niin sairas/uupunut ettei kykene vauvasta huolehtimaan.

Mulla on ollu tuota viimeset 4,5 vuotta. 2 lasta joista toinen kehitysvammainen. Miehestä ei juuri apua ole. Olen hakemassa työpaikkaa, että saisi tästä taukoa. Haaveissa olisi opiskelu, mutta en tiedä miten onnistuu, kun olen lopun uupunut eikä kotona ole rauhaa.

Voi apua, mulla 1v10kk muksu, suurin osa ajasta mennyt kotona vaikka löytyy se mieskin mutta yksin pääsee harvoin mihinkään tai kaksin. Joten turha valittaa siinä, se on sun työ huolehtia lapsesta. Eikä siihen kuulu lomia tai vapaapäiviä, joko kestät tai et.

Vierailija kirjoitti:

Vanhempani pystyvät joskus pari tuntia katsoa lasta, mutta puol vuotta en ole saanut edes yhtä vapaapäivää itselleni ja omille asioilleni. Ainoa oma aika on lapsen nukkuessa.

Rakastan lastani älyttömästi ja tän pitäis olla elämäni parasta aikaa, mutta olen aivan rikki ja loppu.

Sitä se äitiys on. Sitten kun lapsi on ekalla, sitä voi jättää pariksi tunniksi yksin kotiin. Murrosiässä jopa viikonlopuksi.

Haluuks hyvän miehen avuks? En oo perinteinen mies joka ei lasta osaa hoitaa.

Tiedän niin tuon tunteen ap. Itse jäin totaaliyh:ksi kun mies nosti kytkintä loppuraskaudesta (hyvä kun saatiin koko ukkoa edes isyystesteihin). 

Totta kai pienen vauvan kanssa pystyy tekemään oikeastaan mitä vain mutta silti siinä on koko ajan se "hälytysvalmius" päällä. Käyt suihkussa -> kuuntelet alati kuuluuko itkua. Lähdet kaverin kanssa kahville -> stressaat koska vauva herää ja keskeyttää keskustelun.  Tässä muutama esimerkki. On täysin eri asia käydä vaikkapa pitkässä kylvyssä kun joku muu katsoo lapsen perään. Eikä tuo helpota edes iän myötä. Lapsi oppii liikkumaan niin ei häntä voi jättää valvomatta hetkeksikään. 

Harmi, että itse asun sen verran pitkällä ettei minusta ole apua ap:lle. Olisin oikein mielelläni tullut avuksi koska tiedän mitä arki on yh:na.

Vierailija kirjoitti:

Vanhempani pystyvät joskus pari tuntia katsoa lasta, mutta puol vuotta en ole saanut edes yhtä vapaapäivää itselleni ja omille asioilleni. Ainoa oma aika on lapsen nukkuessa.

Rakastan lastani älyttömästi ja tän pitäis olla elämäni parasta aikaa, mutta olen aivan rikki ja loppu.

Kannattaisikohan tuotakin miettiä ennen kuin sen lapsen hankkii? 

Kun ei voi sanoa että ei tiennyt kun netti on täyttä äitien kirjoituksia siitä miten rankkaa on olla lapsen kanssa kotona. Yksinhuoltajana se moninkertaistuu.

Onhan lapsella isäkin,vie hänelle hoitoon,ettei täysin vieraannu isästään.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ystävät ovat kummasti kaikki hävinneet ympäriltä.. muutama käy satunnaisesti kyläilemässä, mutta muuten tuntuu että minut on jätetty aivan yksin :( pitää varmaan ottaa noista kerhotoiminnoista yms selvää ja mahdollisista hoitotahoista, en vaan tiedä pystynkö siihen koska tuntuu että näinkin pienen lapsen kanssa ei häntä pitäisi vielä mihinkään hoitoonkaan laittaa...

Ja yhdelle kysyjälle, asun kirkkonummella!

Mulla käy perhetyöntekijä, olen myös 6kk vauvan yh, Helsingistä. Aluksi pyysin avuksi pankki ja ostoskeskus reissuille (vauvani ei viihtynyt pienenä yhtään vaunuissa, vartin alepa reissu samalke kadulle yhtä huutohelvettiä). Nyt hoitaja vie vaunulenkille että saan imuroitua (vauva pelkää kuollakseen, ei voi olla asunnossa) tai käytyä kampaajalla.

Nykyään vauvan kanssa helppo liikkua. Olen vienyt 2x ulkomaillekin, ens viikolla mennään porin jazzeille. Ihmiset kyseli taas, että otanko vauvan mukaan? No, minnepä laittaisin etenkin kun imetän ja kiinteitä vasta maistellaan. Mutta kaikkeen tottuu. Näin keski-ikäisenä tarvi mihkään enää niin päästäkään ja työhönsäkin niin kyllästynyt että 3v hoitovapaakaan riitä. Nuoremmille suosittelen avun pyytämistä. Ja rutiineja vauvan arkeen.

Keski-ikäinen pienen vauvan äiti?! Ei ole ikä ainakaan viisautta päähän tuonut.

Ymmärrätkö, että pienen kuulo vaurioituu festareilla? Täysin edesvastuutonta oman menohalun takia vahingoittaa lasta. Ja ei, kuulosuojaimet eivät suojaa tarpeeksi, ääni kulkee myös kallon läpi vauvan herkkiin tärykalvoihin!

Kyllä toki ymmärrän, että kaipaa omaa aikaa jne, mutta sinullahan sitä on, kun vanhempasi auttavat. Ei tuon ikäisestä olla muutenkaan erossa kuin joitakin tunteja kerrallaan.

Itsellä pian 1v (ja 3v isosisko), ja yksinhuoltaja olen myös. Mies kuoli raskausaikana. Kummatkin isovanhemmat kuolleet. Tottakai sitä kaipaa breikkiä, ja surukin on edelleen kova, mutta sitä on vaan opetellut tekemään sitten vauvan ja isomman kanssa asioita. Varsinkin nyt kesällä voi tehdä melkein mitä vaan.

En suoraan sanottuna oikein hyväksy sitä, että vauvasta pitäisi olla erossa pitkiä aikoja. En nyt koko ketjua lukenut täsmensitkö jossain tätä, mutta yleisesti se muutamia tunteja nyt vaan pitää riittää alle vuoden ikäisen pääasialliselle hoitajalle. 

Tässä taas malliesimerkki siitä että lapsi tuhoaa elämän, parisuhteen (tai ainakin estää sellaisen rakentamisen) seksielämän jne. Ei ole herkkua, valitan.

Käytätkö Facebookia? Sitä kautta voisi löytyä ratkaisua tuohon yksinäisyysongelmaan :) Jos kaveripiirissäsi muilla ei ole vielä lapsia (sanoit olevasi nuori, siitä tosin ei voi päätellä miten nuori), etsi FB:stä ryhmiä kuten "Vauva 2017", paikkakuntasi äitiryhmiä tms. Jos ongelma sen sijaan on kaverien puute ylipäätäänkin eikä pelkästään perheellisten kaverien puute, niin tsekkaa ihmeessä esim Hätäkahvit-ryhmä!

Itselläni ei ole siis vielä lapsia, mutta olen jo miettinyt pääni puhki erilaisia selviytymiskeinoja, jos sitten joskus vauva-aikana meinaa kaatua seinät päälle. Tuo skenaario pelottaa mua, koska olen myös masennukseen taipuvainen ja tosi huono pyytämään apua... Tsemppiä ap! <3

Vierailija kirjoitti:

Et missään nimessä hylkää haaveitasi vauvan takia. Lapsi on vain lisä elämääsi, mutta sinun tulee elää kuten ennenkin! Harrasta ja tee asioita, voit myös matkustella. Vauva oppii kyllä :)

Tämä on varmasti tarkoitettu kannustukseksi, mutta monesti nämä kommentit masentaa enemmän.

Elämää muuttuu vauvan myötä. Ehkei silloin kun vauva on 6kk jaksa jumpata, matkustella, tehdä sitä ja tätä _vauvan kanssa_ . Elämä on muuttumut univelkojen takia, sen tähden että lapsen myötä moni asia menee työläämmäksi ja tähän vaikuttaa mm vauvan luonne. Vähintäänkin elämästä häviää helposti toteutettavat sponttaanit jutut.

Mutta niitä omia kivoja asioita voi pikkuhiljaa vuosien aikana kerätä elämään takaisin. Esim matkustus on jossain vaiheessa ajankohtaista. Jumppaan voi mennä sitten kun lapsiviihtyy lapsiparkissa ellei aikaisemminkin jos joku hoitaa tai on sellainen paikka minne voi ottaa mukaan