Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Olen yh ja olen 6kk ollut joka päivä vauvan kanssa kotona, ja tulen hulluksi
08.07.2017 |
Vanhempani pystyvät joskus pari tuntia katsoa lasta, mutta puol vuotta en ole saanut edes yhtä vapaapäivää itselleni ja omille asioilleni. Ainoa oma aika on lapsen nukkuessa.
Rakastan lastani älyttömästi ja tän pitäis olla elämäni parasta aikaa, mutta olen aivan rikki ja loppu.
Kommentit (91)
Minusta on ihan turha kitistä ap:lle että minäkin olin liimattu vauvaani ekat 3v vaikka oli mies, sunkin pitää jaksaa. On oikeasti eri asia olla täysin yksin vastuussa kaikesta kuin että on edes teoriassa joku joka voisi jakaa arkea, joku joka tulee töistä ja jolle voi sanoa että oli raskas päivä ja joka pitelee vauvaa sen verran että pääsee suihkuun. Ja vaikka joku toinen pärjäisi sillä tai tällä määrällä taukoja ja tilaa omille jutuille, joku toinen tarvitsee enemmän.
Kyllä, lapsi sitoo, ja ei voi odottaa pääsevänsä kuukauden Karibian risteilylle pullautettuaan juuri vauvan, mutta ei muut voi määritellä tarvitseeko ap kahden vai kahdeksan tunnin tauon pysyäkseen järjissään.
Ap:lle haluan sanoa että se muuttuu koko ajan helpommaksi. Lähde ulos, verkostoidu, hanki hoitoapua neuvolan kautta. Ja jos voit huonosti niin yritä olla välittämättä niistä sädekehän kiillottajista joiden mielestä pitäisi vain voida hyvin koska hekin voi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ystäväni ovat viimeisen vuoden aikana saaneet vauvoja, eikä kukaan heistä ole linnoittautunut kotiin. Ovat perustaneet viikottaisen "kerhon" nyyttäriperiaatteella. Käyvät lapsen kanssa arkisin brunsseilla, muskarissa, elävät ihan normaalia elämää.
Kaikilla on kyllä osallistuvat miehet, jotka jäävät vajaaksi vuodeksi vanhempainvapaalle, kun äidit lähtevät töihin lapsen ollessa vuoden ikäinen.
Koita hommata mies nopeasti! Vauvan kanssa on helppoa, mutta kun hän kasvaa hän tarvitsee aikaasi ja voimavarojasi. Hän liikkuu koko ajan vaarojen maailmassa-jatkuvaa vahtimista. Lapselle pitää tehdä monipuolista ruokaa, hänen kanssa pitää leikkiä, häntä pitää kasvattaa.
Lapsellasi on isä-pistä hänet myös ja hänen vanhempansa vastuuseen tästä lapsesta.
Vierailija kirjoitti:
Minusta on ihan turha kitistä ap:lle että minäkin olin liimattu vauvaani ekat 3v vaikka oli mies, sunkin pitää jaksaa. On oikeasti eri asia olla täysin yksin vastuussa kaikesta kuin että on edes teoriassa joku joka voisi jakaa arkea, joku joka tulee töistä ja jolle voi sanoa että oli raskas päivä ja joka pitelee vauvaa sen verran että pääsee suihkuun. Ja vaikka joku toinen pärjäisi sillä tai tällä määrällä taukoja ja tilaa omille jutuille, joku toinen tarvitsee enemmän.
Kyllä, lapsi sitoo, ja ei voi odottaa pääsevänsä kuukauden Karibian risteilylle pullautettuaan juuri vauvan, mutta ei muut voi määritellä tarvitseeko ap kahden vai kahdeksan tunnin tauon pysyäkseen järjissään.
Ap:lle haluan sanoa että se muuttuu koko ajan helpommaksi. Lähde ulos, verkostoidu, hanki hoitoapua neuvolan kautta. Ja jos voit huonosti niin yritä olla välittämättä niistä sädekehän kiillottajista joiden mielestä pitäisi vain voida hyvin koska hekin voi.
Mulla on mies, joka ei ole juurikaan kotona (on ulkomaan työmatkalla tai piiiitkään toimistolla). Ei ole apua miehestä ei. Tai se "apu" on, että kun olen taaperon nukkumaan saanut pitkän päivän jälkeen klo 21, niin mies porhaltaa töistä äkäisenä ja alkaa vaatia sänkyhommia. Arvatkaa jaksaisinko.
Tai sitten hän alkaa sotkemaan (esim leivänmurut pöydillä, likaiset astiat joka paikassa, postit levitelty ruokasalin pöydälle, sohvat sotkettu makailun jälkeen väärässä paikoissa olevilla tyynyillä tai taittelemattomilla vilteillä). Oon monesti miettiny, että yksinhuoltajana olisi helpompaa. Ei tarvitsisi välittää siitä ihmisestä, josta ei kuitenkaan mitään fyysistä apua olisi.
En lukenut koko ketjua, mutta ap:lle neuvo: kerro tilanteestasi neuvolassa ja pyydä apua. Se ei ole mikään häpeä. Monissa kaupungeissa tarjotaan perhetyöntekijän palveluita juuri tuollaisessa tilanteessa oleville: perhetyöntekijä voi olla lasten kanssa, lähteä mukaan kerhoihin tai perhekahviloihin (jos et esim. itse tiedä, missä niitä on), ihan miten itse toivot.
Itse sairastuin esikoisen jälkeen masennukseen enkä olisi yksin jaksanut verkostoitua ja lähteä yhtään minnekään. Sain juuri ja juuri vauvan hoidettua. Perhetyöntekijä tuli juttuseuraksi, hoiti vauvaa ja lähti mukaan perhekahvilaan yms.
Ja ne, joilla se mies on, eivät tiedä mitään siitä, millaista on "olla liimattuna vauvaan ekat 3 vuotta". Eivät tiedä myöskään ne yh:t, joiden ex-mies huolehtii lapsista joka toinen viikko.
Paljon tsemppiä sinulle, arki helpottaa takuulla, kun lapsi kasvaa :).
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ehkäisy on toki nyt kunnossa? Ettei sen "vapaapäivän" tuloksena ole pulla uunissa taas?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minusta on ihan turha kitistä ap:lle että minäkin olin liimattu vauvaani ekat 3v vaikka oli mies, sunkin pitää jaksaa. On oikeasti eri asia olla täysin yksin vastuussa kaikesta kuin että on edes teoriassa joku joka voisi jakaa arkea, joku joka tulee töistä ja jolle voi sanoa että oli raskas päivä ja joka pitelee vauvaa sen verran että pääsee suihkuun. Ja vaikka joku toinen pärjäisi sillä tai tällä määrällä taukoja ja tilaa omille jutuille, joku toinen tarvitsee enemmän.
Kyllä, lapsi sitoo, ja ei voi odottaa pääsevänsä kuukauden Karibian risteilylle pullautettuaan juuri vauvan, mutta ei muut voi määritellä tarvitseeko ap kahden vai kahdeksan tunnin tauon pysyäkseen järjissään.
Ap:lle haluan sanoa että se muuttuu koko ajan helpommaksi. Lähde ulos, verkostoidu, hanki hoitoapua neuvolan kautta. Ja jos voit huonosti niin yritä olla välittämättä niistä sädekehän kiillottajista joiden mielestä pitäisi vain voida hyvin koska hekin voi.
Mulla on mies, joka ei ole juurikaan kotona (on ulkomaan työmatkalla tai piiiitkään toimistolla). Ei ole apua miehestä ei. Tai se "apu" on, että kun olen taaperon nukkumaan saanut pitkän päivän jälkeen klo 21, niin mies porhaltaa töistä äkäisenä ja alkaa vaatia sänkyhommia. Arvatkaa jaksaisinko.
Tai sitten hän alkaa sotkemaan (esim leivänmurut pöydillä, likaiset astiat joka paikassa, postit levitelty ruokasalin pöydälle, sohvat sotkettu makailun jälkeen väärässä paikoissa olevilla tyynyillä tai taittelemattomilla vilteillä). Oon monesti miettiny, että yksinhuoltajana olisi helpompaa. Ei tarvitsisi välittää siitä ihmisestä, josta ei kuitenkaan mitään fyysistä apua olisi.
Miehen rahat ja parempi elintaso kuitenkin kelpaa?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ystävät ovat kummasti kaikki hävinneet ympäriltä.. muutama käy satunnaisesti kyläilemässä, mutta muuten tuntuu että minut on jätetty aivan yksin :( pitää varmaan ottaa noista kerhotoiminnoista yms selvää ja mahdollisista hoitotahoista, en vaan tiedä pystynkö siihen koska tuntuu että näinkin pienen lapsen kanssa ei häntä pitäisi vielä mihinkään hoitoonkaan laittaa...
Ja yhdelle kysyjälle, asun kirkkonummella!
Mulla käy perhetyöntekijä, olen myös 6kk vauvan yh, Helsingistä. Aluksi pyysin avuksi pankki ja ostoskeskus reissuille (vauvani ei viihtynyt pienenä yhtään vaunuissa, vartin alepa reissu samalke kadulle yhtä huutohelvettiä). Nyt hoitaja vie vaunulenkille että saan imuroitua (vauva pelkää kuollakseen, ei voi olla asunnossa) tai käytyä kampaajalla.
Nykyään vauvan kanssa helppo liikkua. Olen vienyt 2x ulkomaillekin, ens viikolla mennään porin jazzeille. Ihmiset kyseli taas, että otanko vauvan mukaan? No, minnepä laittaisin etenkin kun imetän ja kiinteitä vasta maistellaan. Mutta kaikkeen tottuu. Näin keski-ikäisenä tarvi mihkään enää niin päästäkään ja työhönsäkin niin kyllästynyt että 3v hoitovapaakaan riitä. Nuoremmille suosittelen avun pyytämistä. Ja rutiineja vauvan arkeen.
Keski-ikäinen pienen vauvan äiti?! Ei ole ikä ainakaan viisautta päähän tuonut.
Ymmärrätkö, että pienen kuulo vaurioituu festareilla? Täysin edesvastuutonta oman menohalun takia vahingoittaa lasta. Ja ei, kuulosuojaimet eivät suojaa tarpeeksi, ääni kulkee myös kallon läpi vauvan herkkiin tärykalvoihin!
Luuletko että vien vauvan jonnekin esiintymislavan eteen heilumaan? Ja menohalut joo... Vietetään lapsen isän kanssa lomat yhdessä perheenä, nyt mennään Poriin. Eikä jazz kadulla vierailu vaurioita lapsia pysyvästi, uskon näin. Että ei jäädä kotiin istumaan sen vuoksi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ystävät ovat kummasti kaikki hävinneet ympäriltä.. muutama käy satunnaisesti kyläilemässä, mutta muuten tuntuu että minut on jätetty aivan yksin :( pitää varmaan ottaa noista kerhotoiminnoista yms selvää ja mahdollisista hoitotahoista, en vaan tiedä pystynkö siihen koska tuntuu että näinkin pienen lapsen kanssa ei häntä pitäisi vielä mihinkään hoitoonkaan laittaa...
Ja yhdelle kysyjälle, asun kirkkonummella!
Mulla käy perhetyöntekijä, olen myös 6kk vauvan yh, Helsingistä. Aluksi pyysin avuksi pankki ja ostoskeskus reissuille (vauvani ei viihtynyt pienenä yhtään vaunuissa, vartin alepa reissu samalke kadulle yhtä huutohelvettiä). Nyt hoitaja vie vaunulenkille että saan imuroitua (vauva pelkää kuollakseen, ei voi olla asunnossa) tai käytyä kampaajalla.
Nykyään vauvan kanssa helppo liikkua. Olen vienyt 2x ulkomaillekin, ens viikolla mennään porin jazzeille. Ihmiset kyseli taas, että otanko vauvan mukaan? No, minnepä laittaisin etenkin kun imetän ja kiinteitä vasta maistellaan. Mutta kaikkeen tottuu. Näin keski-ikäisenä tarvi mihkään enää niin päästäkään ja työhönsäkin niin kyllästynyt että 3v hoitovapaakaan riitä. Nuoremmille suosittelen avun pyytämistä. Ja rutiineja vauvan arkeen.
Keski-ikäinen pienen vauvan äiti?! Ei ole ikä ainakaan viisautta päähän tuonut.
Esimerkiksi kehityspsykologiassa keski-ikä määritellään usein ikävälille 36-59. Nykyisin monet ensisynnyttäjätkin osuvat tuohon ikähaarukkaan, puhumattakaan jos lapsia on jo entuudestaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Luin vasta nyt aloituksen kunnolla ja siinähän sanotaan, että vanhemmat voivat katsoa lasta joitakin tunteja silloin tällöin. Ongelma tuntui olevan, ettei ole saanut KOKONAISTA päivää itsellen.
Tähän vastauksena, että harvassa ovat ne alle vuoden ikäisen äidit saisivat kokonaisia päiviä "vauvatonta" aikaa. Oli sitten yh tai ei. Jos imettää, se ei ole mitenkään mahdollista. Vauva-arki nyt vain on sitä vauvan hoitoa ja vauvan ehdoilla elämistä. Se on raskasta, tiedän sen, mutta ei sitä oikein pakoonkaan pääse kun on vauvan päättänyt pitää. Tottakai jokainen tarvitsee ns. omaa aikaa ja apua saa ja pitääkin pyytää ja ottaa vastaan. Kokonaista päivää ilman vauvaa ei minusta kuitenkaan vielä tuossa vaiheessa voi vaatia ellei ole niin sairas/uupunut ettei kykene vauvasta huolehtimaan.
No jaa...Monissa maissa äidit palaavat töihin, kun vauva on muutaman kuukauden ikäinen, ja ihan vauvatkin on pitkiä päiviä hoidossa. Ja ihmisiä niistäkin tulee.
Mutta me elämme Suomessa, jossa on alle puolivuotiasta ei saa päivähoitoon ellei maksa kallista yksityishoitajaa. Ja (täys)imetys on käytännössä mahdotonta hoitaa, jos vauva on hoidossa. Sen takia vauvat ovat kotona äitien kanssa ja arki pyörii vauvan ympärillä. Tiedetään, kaikki eivät imetä ja siksi käytinkin aiemmassa viestissä ilmaisua JOS imettää. En sanonut, ettei vauvasta tule ihmistä, jos hänet laitetaan hoitoon. Kuvailin vain, millainen on lähes kaikkien kotiäitien tilanne. Se on tuollainen ihan kaikkialla maailmassa jos äiti hoitaa lasta kotona. Missään maassa kaikki äidit eivät palaa töihin kun vauva on alle puolivuotias.
Minä olin kotona lähes 4 v ja en todellakaan kadu. Voi niitä aikoja, ne tahtoisin niin elää uudelleen. Toki oli mies kuvioissa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kovasti ymmärrän ap:n tuntoja. Kun odottaa ensimmäistä lastaan, harvoin tajuaa konkreettisesti mihin siinä on ryhtymässä. Oman tilan ja ajan tarve on jokaisella. Anna itsellesi aikaa kasvaa äidiksi, ymmärtää se, että vähitellen opit nauttimaan ajastasi vauvan kanssa yhdessäkin. Voit tehdä kotiaskareita kun lapsi on vierelläsi lattialla huovan päällä köllimässä. Hyvällä ilmalla mene ulos puistoon tai pihalle. Kutsu kavereita kylään niin olo ei niin ahdistunut vauvan kanssa. Pyydä vanhemmiltasi enemmän hoitoapua ja kerro ahdistuksestasi neuvolassa. Selvitä onko paikkakunnallasi pikkuvauvoille ja heidän vanhemmilleen suunnattua toimintaa - äiti/vauva kahviloita tai -iltoja ( paikallinen MLL yleensä järjestelee näitä?) Siellä voi tutustua muihin, jotka ovat samassa tilanteessa ja saada vertaistukea. Selvitä, onko paikkakunnallasi vauvamuskaria ja osallistu siihen. Tuollaiset jutut saavat sinut ja vauvan lähtemään sieltä neljän seinän sisältä ulos muiden ihmisten joukkoon ja saat kivasti hieman selkää ohjelmaa viikkoihisi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Luin vasta nyt aloituksen kunnolla ja siinähän sanotaan, että vanhemmat voivat katsoa lasta joitakin tunteja silloin tällöin. Ongelma tuntui olevan, ettei ole saanut KOKONAISTA päivää itsellen.
Tähän vastauksena, että harvassa ovat ne alle vuoden ikäisen äidit saisivat kokonaisia päiviä "vauvatonta" aikaa. Oli sitten yh tai ei. Jos imettää, se ei ole mitenkään mahdollista. Vauva-arki nyt vain on sitä vauvan hoitoa ja vauvan ehdoilla elämistä. Se on raskasta, tiedän sen, mutta ei sitä oikein pakoonkaan pääse kun on vauvan päättänyt pitää. Tottakai jokainen tarvitsee ns. omaa aikaa ja apua saa ja pitääkin pyytää ja ottaa vastaan. Kokonaista päivää ilman vauvaa ei minusta kuitenkaan vielä tuossa vaiheessa voi vaatia ellei ole niin sairas/uupunut ettei kykene vauvasta huolehtimaan.
No jaa...Monissa maissa äidit palaavat töihin, kun vauva on muutaman kuukauden ikäinen, ja ihan vauvatkin on pitkiä päiviä hoidossa. Ja ihmisiä niistäkin tulee.
Mutta me elämme Suomessa, jossa on alle puolivuotiasta ei saa päivähoitoon ellei maksa kallista yksityishoitajaa. Ja (täys)imetys on käytännössä mahdotonta hoitaa, jos vauva on hoidossa. Sen takia vauvat ovat kotona äitien kanssa ja arki pyörii vauvan ympärillä. Tiedetään, kaikki eivät imetä ja siksi käytinkin aiemmassa viestissä ilmaisua JOS imettää. En sanonut, ettei vauvasta tule ihmistä, jos hänet laitetaan hoitoon. Kuvailin vain, millainen on lähes kaikkien kotiäitien tilanne. Se on tuollainen ihan kaikkialla maailmassa jos äiti hoitaa lasta kotona. Missään maassa kaikki äidit eivät palaa töihin kun vauva on alle puolivuotias.
Totta. Mutta esimerkiksi Italiassa isoäitien, jotka itsekin olivat kotiäitejä, oletetaan auttavan lastenlasten kanssa paljon enemmän kuin Suomessa. Italiassa AP tosi.näk. asuisi vanhemmillani. Olen siis asunut Italiassa.
Vierailija kirjoitti:
Mannerheimin lastenhoitajat ovat kyllä ihan sika kalliita, ei ole monella yh.lla varaa.
MLL:n lastenhoitajan palkka oli noin 8e/tunti, kun meillä kävivät. Sinustako se on sika kallis hinta luotettavasta lastenhoitajasta? Itse kutsuisin jopa halvaksi. Siis kun suhteutetaan siihen, miten paljon maksaisi palkata lapsenhoitaja yksityisesti. Harva luotettava ja kokenut suostuisi 8e tuntipalkkaan.
Tiedän tottakai, että osa yh-vanhemmista on taloudellisesti tosi tiukilla ja silloin tuokin on liikaa. Heitä varten onkin sitten nämä perhetyöntekijät ym. ilmaispalvelut. (ja luonnollisesti niitä on ihan oikeutettua käyttää, vaikka ei olisikaan tosi tiukilla)
Itse olin ennen lapsen syntymää työtön eikä säästöjä ollut kertynyt. Silti kykenin maksamaan hoitajan 2h/viikko. Hintaa tuli noin 32e/kk. Minusta se oli hyvinkin kohtuullinen hinta siitä, että sain lapseni luotettavaan hoitoon ja itselleni hetken hengähdysaikaa.
Vierailija kirjoitti:
Palkkaa hoitaja!
En ymmärrä näitä kommentteja, kenellä on varaa palkata hoitaja? Muutenkin saa kituuttaa ja säästää äitiyslomalla.
Ihan normaalia. Ei kovin moni saa noin pienestä mitään kokonaisia päiviä omille asioilleen. Oli yh tai ei.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Palkkaa hoitaja!
En ymmärrä näitä kommentteja, kenellä on varaa palkata hoitaja? Muutenkin saa kituuttaa ja säästää äitiyslomalla.
Esimerkiksi niillä, jotka ovat käyneet töissä ennen äitiyslomaa ja saaneet kerrytettyä mahdollisesti jopa säästöjä. Kaikki yh:t eivät ole taloudellisesti tiukilla. Ap:n tilannetta emme tiedä, joten palkkaaminen on yksi vaihtoehto. Tuossa jo joku kertoikin MLL:n hintatasosta. Siihen luulisi olevan varaa lähes kaikilla, kun ei puhuta kokopäivähoidosta, vaan muutamasta tunnista silloin tällöin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Palkkaa hoitaja!
En ymmärrä näitä kommentteja, kenellä on varaa palkata hoitaja? Muutenkin saa kituuttaa ja säästää äitiyslomalla.
Esimerkiksi niillä, jotka ovat käyneet töissä ennen äitiyslomaa ja saaneet kerrytettyä mahdollisesti jopa säästöjä. Kaikki yh:t eivät ole taloudellisesti tiukilla. Ap:n tilannetta emme tiedä, joten palkkaaminen on yksi vaihtoehto. Tuossa jo joku kertoikin MLL:n hintatasosta. Siihen luulisi olevan varaa lähes kaikilla, kun ei puhuta kokopäivähoidosta, vaan muutamasta tunnista silloin tällöin.
Olen käynyt ennen äitiyslomaa töissä, mutta minusta hoitajan palkkaaminen on siitä huolimatta kallista. Ap:n tilanne on kuitenkin huomattavasti helpompi, kun hänen vanhempansa katsovat vauvaa aina silloin tällöin pari tuntia kerrallaan. Harva pikkuvauvan äiti mitään kokonaisia vapaapäiviä saa.
Alue: Aihe vapaa
No jaa...Monissa maissa äidit palaavat töihin, kun vauva on muutaman kuukauden ikäinen, ja ihan vauvatkin on pitkiä päiviä hoidossa. Ja ihmisiä niistäkin tulee.