Rehellisesti: uskotko tämän lapsettomuutta vannovan sukupolven vielä lapsiperheellistyvän?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Juuri tänään uutinen, että viimeksi lapsia syntynyt yhtä vähän 1800-luvulla, jolloin suomalaisia oli 2 miljoonaa. Yksi syy, miksi tämä ei korjaannu on se, että asiaan ei puututa, kun hymistellään lapsettomia vaan joksikin "toi on niin nähty" porukaksi.

Syy ei todellakaan ole niissä jotka ei lapsia halua. On paljon niotö jotka haluavat tai voivat tehdä lisää mutta talous, yhteiskunnallinen asema ja päläpälä ei anna periksi. Eli ei ole varaa. Todella moni elää pätkä - osa-aikatyöllä tai ovat työttömiä, ei siinä montaa lasta elätetä.

Ai? Monta lasta viime vuonna kuoli Suomessa nälkään?

Kyse ei ole siitä elättääkö lapset vaan siitä, millaisen elintason nainen haluaa palkintona synnytyksestä.

Tai ehkä siitä että todella monien todellakaan haluaa olla yhteiskunnan elättinä.

Nähty jo kuinka lapsiperheitä haukutaan edes niistä tuista joita myös hyvätuloinen saa.

Tää nyt on ihan omaa mutuiluani, mutta just tänään saman uutisen nähtyäni mietin että voisko kyseessä olla jonkun näkönen murrosaika lastenhankinnan siirtymisessä myöhemmälle iälle. Itse haluaisin kovasti lapsia, myöhemmin, joten ehkä en ihan ymmärrä sitä että monet ei totta tosissaan niitä koskaan halua. Mutta pohdin asiaa päässäni niin että ehkä tulevaisuudessa lapset hankitaan lähes poikkeuksetta 30-40v ikävuosina, joten nykyhetken parikymppiset (meinaan 20-30v) eivät ole vielä aktiivisessa lastentekoiässä ja tämän hetken lapsia haluvista yli kolmekymppisistä suurimmalla osalla on jo lapsiluku täynnä.

Jotenkin huvittaa, kun Mirkku 23 vuotta haukkuu lapset ja perheelliset alimpaan helvettiin. Tulee kolmekymppiset ja biologinen kello napsahtaa käyntiin. Ja niin suunta muuttuu.

Nelikymppisen velan voi ottaa tosissaan, parikymppinen vela on ehdottomuudessaan hauska.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miksi tästäkin pitää hohkata koko ajan, ilmiö on  tuttu kaikista länsimaista ja niissääkin länsimaissa, joissa lisäännytään, lisäännytään ennen kaikkea maahanmuuttajavetoisesti.

Tätä kehityskulkua ei pysäytä mikään.

Jenkeissä on iso syntyvyys, samoin Venäjällä saatiin syntyvyys jyrkkään nousuun perhepolitiikalla.

Minusta vela-sukupolvi ei ole nuoria, vaan itseäni (32v) noin kymmenen vuotta vanhempia. Minun kaveripiirissä kaikilla menestyneillä ja kivoilla tyypeillä on perhe tai ainakin suunnitteilla. Yksin ovat jääneet vähän ressukat.

Olen aika lailla samaa mieltä, vaikka olenkin itse tällainen "yksin jäänyt ressukka" :D

Aika harvassa ovat minulla lapsettomat ystävät ja tuttavat ikäluokassa 30-40. Tähän hätään keksin yhden, joka saattaisi olla tällainen kuuluisa vela. Toinen ajatteli aina hankkivansa perheen, mutta on jäänyt sinkuksi ja ikää on jo 40, että ei kai siitä mitään tullut. Muut tuntemani lapsettomat, jotka nyt tulevat mieleen, ovat kaikki ikäluokkaa 40-60. Eikun joo, keksin vielä yhden, mutta hän on 35 ja meni vastikään naimisiin, joten ei peli ole vielä pelattu.

Minä olen vela sikäli, että lapsettomuus ei minua mitenkään haittaa. Ja tässä vaiheessa en usko, että minusta olisi perhe-elämään. Mutta jos elämä olisi nuorena mennyt eri tavalla, ei minulla olisi ollut mitään sitä vastaankaan. Mutta elämä on, minkäs teet.

Minulla ja 40-vuotiaalla ystävälläni on se yhteistä, että olemme ikäänkuin pudonneet kelkasta joka tavalla - ja kun kerran kelkasta putoat, on vaikeaa enää juosta muita kiinni. Emme ole mt- eikä päihdeongelmaisia, mutta muilla tavoin olemme molemmat jääneet jumiin. Ystävälläni jumittaa matalapalkkaisella uralla jolla ei ole mitään etenemismahdollisuuksia (tyyliin ikuinen assistentti), ja minä olen pahasti velkaantunut epäonnistuneesta yritystoiminnasta. Kumpikin itse asiassa asumme tällä hetkellä vanhempiemme nurkissa, kun ei rahat riitä. Ystäväni pitkäaikainen miesystävä jätti hänet 15 vuoden suhteen jälkeen, eikä hän ole toista tilalle löytänyt. Itse en ole sattunut löytämään sitä ensimmäistäkään.

Toisin sanoen meillä on niin paljon matkaa kurottavana, että siihen mennessä kun minä olen saanut asiani edes osittain kuntoon, olen jo liian vanha saamaan lapsia. Ystäväni taitaa alkaa olla liian vanha jo nyt.

Mutta kuten sanoin, minkäs teet. Näin se joskus menee. Hyvätuloinen lääkäriystäväni sen sijaan päätti, että halusi lapsia ennen 30. ikävuotta. Miehen puute ei haitannut, sillä hän määrätietoisesti hankki sopivan miehen nettideittipalvelusta. Rakkaus oli sivuseikka; miehen piti vain olla älykäs ja haluta perhettä yhtä paljon kuin hän. Hyvinhän heillä menee.

Veloja on ollut kaikkina aikoina. Ei koskaan ole ollut tilannetta, jossa kaikki miehet ja kaikki naiset olisivat halunneet tai voineet tai viitsineet mennä naimisiin ja pyrkineet saamaan lapsia. Vela-naisten olemassaolo ei ole mikään tämän sukupolven keksintö.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miksi tästäkin pitää hohkata koko ajan, ilmiö on  tuttu kaikista länsimaista ja niissääkin länsimaissa, joissa lisäännytään, lisäännytään ennen kaikkea maahanmuuttajavetoisesti.

Tätä kehityskulkua ei pysäytä mikään.

Jenkeissä on iso syntyvyys, samoin Venäjällä saatiin syntyvyys jyrkkään nousuun perhepolitiikalla.

Minusta vela-sukupolvi ei ole nuoria, vaan itseäni (32v) noin kymmenen vuotta vanhempia. Minun kaveripiirissä kaikilla menestyneillä ja kivoilla tyypeillä on perhe tai ainakin suunnitteilla. Yksin ovat jääneet vähän ressukat.

Olen aika lailla samaa mieltä, vaikka olenkin itse tällainen "yksin jäänyt ressukka" :D

Aika harvassa ovat minulla lapsettomat ystävät ja tuttavat ikäluokassa 30-40. Tähän hätään keksin yhden, joka saattaisi olla tällainen kuuluisa vela. Toinen ajatteli aina hankkivansa perheen, mutta on jäänyt sinkuksi ja ikää on jo 40, että ei kai siitä mitään tullut. Muut tuntemani lapsettomat, jotka nyt tulevat mieleen, ovat kaikki ikäluokkaa 40-60. Eikun joo, keksin vielä yhden, mutta hän on 35 ja meni vastikään naimisiin, joten ei peli ole vielä pelattu.

Minä olen vela sikäli, että lapsettomuus ei minua mitenkään haittaa. Ja tässä vaiheessa en usko, että minusta olisi perhe-elämään. Mutta jos elämä olisi nuorena mennyt eri tavalla, ei minulla olisi ollut mitään sitä vastaankaan. Mutta elämä on, minkäs teet.

Minulla ja 40-vuotiaalla ystävälläni on se yhteistä, että olemme ikäänkuin pudonneet kelkasta joka tavalla - ja kun kerran kelkasta putoat, on vaikeaa enää juosta muita kiinni. Emme ole mt- eikä päihdeongelmaisia, mutta muilla tavoin olemme molemmat jääneet jumiin. Ystävälläni jumittaa matalapalkkaisella uralla jolla ei ole mitään etenemismahdollisuuksia (tyyliin ikuinen assistentti), ja minä olen pahasti velkaantunut epäonnistuneesta yritystoiminnasta. Kumpikin itse asiassa asumme tällä hetkellä vanhempiemme nurkissa, kun ei rahat riitä. Ystäväni pitkäaikainen miesystävä jätti hänet 15 vuoden suhteen jälkeen, eikä hän ole toista tilalle löytänyt. Itse en ole sattunut löytämään sitä ensimmäistäkään.

Toisin sanoen meillä on niin paljon matkaa kurottavana, että siihen mennessä kun minä olen saanut asiani edes osittain kuntoon, olen jo liian vanha saamaan lapsia. Ystäväni taitaa alkaa olla liian vanha jo nyt.

Mutta kuten sanoin, minkäs teet. Näin se joskus menee. Hyvätuloinen lääkäriystäväni sen sijaan päätti, että halusi lapsia ennen 30. ikävuotta. Miehen puute ei haitannut, sillä hän määrätietoisesti hankki sopivan miehen nettideittipalvelusta. Rakkaus oli sivuseikka; miehen piti vain olla älykäs ja haluta perhettä yhtä paljon kuin hän. Hyvinhän heillä menee.

Minä olisin taas luonnehtinut asian aivan eri tavalla. Omassa lähi/tuttavapiirissä taas on juurikin meitä 3-kymppisiä korkeakoulutettuja veloja/velapariskuntia (kai saa käyttää tuota termiä tämän ikäisestä? Riittääkö sterilisaatio takeeksi lapsettomuusaikeista?), joilla menee oikein kivasti  ja tiedän vain pari vanhempaa velaa/velapariskuntaa, jotka myös ovat ihan elämässä pärjänneitä, en tunne yhtään pudokasta.

Perhe, lapset ym on kirkon hapatusta. Ennen uskottiin helvettiin ja taivaaseenkin, ei enää.

Ei ole tervettä jos ei mielikuvitus riitä siihen että perheidylli on.vain yksi tapa elää. Huonoin. Yleensä

Haluaako valtaapitävä eliitti lisää orjia vai harmittaako perheellistyneitä omat valinnat vai kuka tätä paskaa kirjoittelee jatkivasti.

Aika vaikea ennustaa, toki toivon, että hankkivat lapsia, muutenhan yhteiskunta kaatuu. Ja siitä joutuvat kärsimään kaikki, ei pelkästään lapsettomat. Omassa tuttavapiirissäni lähes kaikki nuorena lapsettomuutta vannoneet ovat kuitenkin lopulta ainakin yhden lapsen hankkineet, useimmat jopa 2-3. Mutta ajat ovat muuttuneet somen myötä, sieltähän nuoriso nyt ottaa mallia elämään ja kaikki tiedämme mikä se malli on.

Minulla on tuttavapiirissä 5 lapsetonta naista, puhun naisista, koska näistä kolme on nykyään yksinäisiä. Kaksi vanhinta on leskiä ja kolmas eronnut. Kolme vanhinta, juuri nämä yksin jääneet ovat kaikki vähintään keskivaikeasti masentuneita. neljäs sairastaa parhaillaan syöpää ja viides on saanut aivoverenvuodon ja joutui sen jälkeen jäämään eläkkeelle jo nelikymppisenä. Hirveän yksinäisiltä he kaikki vaikuttavat, näillä kahdella, joilla on mies, on kuitenkin mieskin sairas, ikää miehillä n. 50 v. Olenkin joskus miettinyt, että sairastaako lapsettomat enemmän? Oikeastaan kaikki nuo naiset ovat vähintäänkin alakuloisia jatkuvasti, en toki ihmettele, kun on sairautta. 

Ei näistä lapsettomista kukaan ole koskaan valittanut sitä, että ei tullut hankittua perhettä, mutta mitä vanhemmaksi tulevat, sitä enemmän valittavat oikeastaan kaikesta, joten ovat aika raskasta seuraa ja varmaan sekin tekee heistä vielä yksinäisempiä. Elämä pyörii lähinnä oman itsen ympärillä ja omaa oloa tarkkaillaan jatkuvasti, kaikki ovat terveyspalveluiden ja lääkkeiden suurkuluttajia. En tiedä sitten, liekö vain sattumaa, että juuri minun tuttavapiirissäni näin on, pieni otantahan tämä on. Ei heistä kukaan nuorempana ollut mitenkään erityisen rasittava tai itsekäs, vaan nuo piirteet ovat tulleet iän myötä. 

Eihän sille mitään voi, että lapset kasvattavat vanhempiaan ja lapsettomilta jää tuo tärkeä kasvaminen pois kokonaan. Siksi lapsettomat tuntuvat niin rasittavilta ja itsekkäiltä, vaikka eivät omasta mielestään varmasti sellaisia olekaan. Tietysti on ihmisiä, joiden on todellakin parempi olla lisääntymättä, toivottavasti heitä on näissä veloissa mahdollisimman paljon, niinkuin varmasti onkin. 

Täällä +30 -vela. Tuttavapiirissäni kaikki muut haluavat tai ovat jo perustaneet perheen. En oikein löydä tuota lapsettomuuden sukupolvea.

Kaikki kuolee loppujen lopuksi yksin joten ei sitä tarvitse murehtia. Ja jos tarpeeksi vanhaksi elää niin omat lapsetkin saattaneet kuolla vanhuuteen ennen itseä.