Mitä sellaista sinulla ei teininä ollut, mitä "kaikilla muilla" oli?

Kenelläkään ei ollut paljon mitään, silti oli heitä jotka yläpuolella.   Oletpa pitänyt tuota paitaa ahkerasti.  VM 1958.

Farkkuja tai mitään muitakaan muotivaatteita. Äitini teki itse suurimman osan vaatteistani ja se nolotti.

Meillä ei myöskään ollut puhelinta eikä autoa kotona.

1974

SoWhat-skeittikenkiä. - 1991-

Kännykkää -90

Nokian 3310! Eka puh oli 5110 ja sitten oli 3210, tuntu että melkeen kaikilla muilla oli legendaarinen 3310 :(

Oltiin köyhiä joten aika paljon muutakin "puuttui" mutta tuo nyt tuli mieleen.

Kavereita ja mielenkiintoa mitä tahansa päihdettä kohtaan.

Terkuin 1994

Vierailija kirjoitti:

Nokian 3310! Eka puh oli 5110 ja sitten oli 3210, tuntu että melkeen kaikilla muilla oli legendaarinen 3310 :(

Oltiin köyhiä joten aika paljon muutakin "puuttui" mutta tuo nyt tuli mieleen.

Niin ja -89

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

1978.

Leviksiä, en kyllä halunnutkaan kun ärsytti se oman luokan tyttöjen painostus: hanki Levikset niin sitten kaikilla (kirjaimellisesti) meidän luokalla on! 

Elämää suurempaa bändi-idolia/-rakkautta.

Lukiossa alkoi ekoille tulla ensin pippareita sitten kännyköitä, en kumpaakaan kokenut tarpeelliseksi. Kännyn hankin kun tuli oikeasti tarpeelliseksi kun lähdin opiskelemaan.

Joo, olin se muiden mielestä ärsyttävä vastarannan erilainen kiiski, joka piti isointa osaa yleisestä teinimeiningistä typeränä lammasteluna ja draamailuna.

Mikä on pippari? En ole koskaan kuullut. Minä olen syntynyt 1974 ja ostin ensimmäisen kännykkäni, keltaisen nokian ringon 390 markalla joskus 1995 tai 1996. En ollut enää mikään teini, ja silloinkin oli kännykät vielä harvinaisia lähipiirissä.

https://fi.wikipedia.org/wiki/Hakulaite

oli muotia joskus 90-luvun alkupuolella

Köyhyyttä. Vanhempana ymmärsin, että perheemme tuli naapureita paremmin toimeen.

Converseja.

1979

Isää ja äitiä, onneksi oli mummo ❤ Ja ne lewiksetkin, festareillekin pääsin.

Vm-64

Lasikuitusuksia ja hiihtovaatteita. Kumminkaiman vanhoilla puisilla lykin toppatakki päällä hiki valuen menemään, kun koulussa oli hiihtopakko ja hiihtokilpailuun osallistumispakko. Ei ihme, etten vieläkään voi sietää murtomaahiihtoa. 1972

Pinkkiä Dakinea, näin jälkeenpäin mietittynä, onneksi niin...

- omaa rahaa (ihan oikeasti, 0mk, edes synttäreillä en saanut rahaa)

- omaa huonetta

- uusia vaatteita (lama-aika ja ne isosiskojen vanhat oli kuulemma ihan hyviä. Mainittakoon että kun sitten kierrossa minuun asti päästiin niin olivat pääsääntöisesti riekaleina + menneet pois "muodista" silleen kiusallisesti 3 vuotta aikaisemmin. Olisin halunnut nappiverkkarit ihan saatanan paljon. Ei onnistunut)

- kännykkää

-poikaystävä

Pistin silmään silleen huonolla tavalla.

T: 1984

Kiplingin reppua ja penaalia en saanut yläasteella, oikeastaan halusin sellaisen vain siksi kun siinä oli se apinamaskotti...1978

Ystäviä.

Olin nuorena yksinäinen, mulla oli vain yksi ystävä ja sitten kun hän löysi poikaystävän, ei ollut enää ketään. -72

Minulla ei ollut biologista isää, tosin oli isäpuoli, mutta se ei ollut sama. Monenlaista aineellistakin puuttui, mutta siihen aikaan puuttui niin monelta muultakin, ettei sitä edes huomannut. Metusalemin sisko.

Kavereita

Kavereita kylään. Useat kävivät vain kerran eivätkä tulleet uudelleen. Kaikkien muiden luona kyllä järjestettiin yökyläilyjä ja tyttöjen iltoja. Meillä isä on taitavasti työntänyt kaikki kaverini loitommas idioottimaisella käytöksellään. Esimerkiksi kun isä nukkui päiväunia tai yöunia, ei saanut puhua ääneen, ja vessakäynneistäkin valitettiin aamulla. Asunnossa ei saanut oleskella (katsoa hiljaa leffaa, syödä...) klo 10 jälkeen, vaan piti mennä leikkimökkiin tai varastoon nukkumaan. Ei puhettakaan, että isä olisi joustanut omasta mukavuusalueestaan edes kerran vuodessa. Ja mitään tilannetajua ei kanssa ollut: jos olin kavereiden kanssa huoneessani, isukki ilmestyi ovelle huutamaan pää punaisena vaikkapa pöytään unohtuneista lautasista, vaikka siitä olisi hyvin voinut huomauttaa kaverien lähdettyä tai korjata ne itse sen kerran.

Lapsena myös pari kertaa tukistettiin kaverien edessä, kun sanoin isän mielestä jotenkin loukkaavasti hänestä, mutta se on onneksi jäänyt.

N98

Addun myllyverkkareita. Näitä oli kaikilla 90-luvun lopulla yhdistettynä pilottirotsiin. Tai ei nyt kaikilla, mutta sellaisilla "pahiksilla". Usein vielä höystettynä jollain kamalalla bandana-huivilla joka oli sidottu päähän.

Inhosin sitä tyyliä silloin, ja inhoan edelleen. Nykyään kyseisiä vermeitä näkee vielä joskus Itä-Helsingin narkeilla.