Miksi opettajat eivät puutu koulukiusaamiseen?

Ei se kiusaaminen tapahdu opettajien silmien alla. Ei opettaja voi mielivaltaisesti alkaa toimia ilman että on jotain todisteita.

Nyt sinä voitkin ajankuluksesi ongelman toteamisen sijaan esittää niitä ratkaisuja.

Kiitokset oman lapsi kouluun opettajalle, joka hoiti tilanteen koulussa esimerkillisesti. 

Aikoinaan kun itse jouduin kiusatuksi siihen kyllä puututtiin ja tilanne selvitettiin sekä koulun, että perheiden kesken. Lisäksi tilannetta myös seurattiin ja kysyttiin onko kiusaaminen jatkunut. 

Vierailija kirjoitti:

Ei se kiusaaminen tapahdu opettajien silmien alla. Ei opettaja voi mielivaltaisesti alkaa toimia ilman että on jotain todisteita.

Kyllä yleensä on merkkejä ilmassa, joista voi päätellä kiusaamista tapahtuvan. Esimerkiksi tunnilla tätä oppilasta nälvitään, mutta opettaja itse kuittaa sen läppänä tai ikäasteelle tyypillisenä käytöksenä. Muutenkin, jos lapsi on aina yksin eikä kukaan halua esimerkiksi työskennellä tämän työparina pitäisi hälytyskellojen soida, kyse kuitenkin kasvatuksen ammattilaisesta. Sitäkin ihmettelen, kun koulussa yleensä kameravalvonta niin ovatko ne kamerat siellä koristeena vai miksei tilanteita voi jälkikäteen katsoa? 

ap

Ei kukaan puutu myöskään työpaikkakiusaamiseen. Kyllä se kiusattu jää vain yksin ja ainoaksi mahdollisuudeksi jää työpaikan tai koulun vaihtaminen

Vierailija kirjoitti:

Nyt sinä voitkin ajankuluksesi ongelman toteamisen sijaan esittää niitä ratkaisuja.

Kiitokset oman lapsi kouluun opettajalle, joka hoiti tilanteen koulussa esimerkillisesti. 

Jos minulla olisi ratkaisu tilanteeseen, en varmasti ongelmaa puisi. Mutta ei ongelma silläkään poistu, että siitä ei puhuta, se lakaistaan maton alle ja siitä vaietaan iäksi.

Olisipa omassa koulussa ollut opettaja/opettajia, jotka olisivat puuttuneet kiusaamiseen niin olisin säästynyt monilta ongelmilta. 

ap

Vierailija kirjoitti:

Aikoinaan kun itse jouduin kiusatuksi siihen kyllä puututtiin ja tilanne selvitettiin sekä koulun, että perheiden kesken. Lisäksi tilannetta myös seurattiin ja kysyttiin onko kiusaaminen jatkunut. 

Miksei tämänkaltainen toimintamalli toteudu jokaisessa Suomen oppilaitoksessa? 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei se kiusaaminen tapahdu opettajien silmien alla. Ei opettaja voi mielivaltaisesti alkaa toimia ilman että on jotain todisteita.

Kyllä yleensä on merkkejä ilmassa, joista voi päätellä kiusaamista tapahtuvan. Esimerkiksi tunnilla tätä oppilasta nälvitään, mutta opettaja itse kuittaa sen läppänä tai ikäasteelle tyypillisenä käytöksenä. Muutenkin, jos lapsi on aina yksin eikä kukaan halua esimerkiksi työskennellä tämän työparina pitäisi hälytyskellojen soida, kyse kuitenkin kasvatuksen ammattilaisesta. Sitäkin ihmettelen, kun koulussa yleensä kameravalvonta niin ovatko ne kamerat siellä koristeena vai miksei tilanteita voi jälkikäteen katsoa? 

ap

Eräs kirjankin koulumaailmasta kirjoittanut opettaja onkin sanonut, että kiusatut ovat  liian tosikoita, eikä osaa ottaa ja vastata huumorilla. Kiusatut on myös liian herkkiä ja pitää normaaleja elämän ärsykkeitä kiusaamisena.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Nyt sinä voitkin ajankuluksesi ongelman toteamisen sijaan esittää niitä ratkaisuja.

Kiitokset oman lapsi kouluun opettajalle, joka hoiti tilanteen koulussa esimerkillisesti. 

Jos minulla olisi ratkaisu tilanteeseen, en varmasti ongelmaa puisi. Mutta ei ongelma silläkään poistu, että siitä ei puhuta, se lakaistaan maton alle ja siitä vaietaan iäksi.

Olisipa omassa koulussa ollut opettaja/opettajia, jotka olisivat puuttuneet kiusaamiseen niin olisin säästynyt monilta ongelmilta. 

ap

Itse olin koulun vanhenpainillassa, kun yläkouluikäinen lapseni aloitti yläkoulun ja paikalla oli rehtori, opettajia, terveydenhoitaja, lääkäri, kuraattori, psykologi, sosiaalityöntekijä, poliisi ja ties minkä kiva koulu projektin vetäjää, jne. puhumaan aiheesta. Tuli sellainen olo, että nykyään puututaan aika isollakin kädellä, että tuli mieleen melkein sanoa lapselle, että älä katsoo ketään päinkään ettei sinua pidetä kiusaajana. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei se kiusaaminen tapahdu opettajien silmien alla. Ei opettaja voi mielivaltaisesti alkaa toimia ilman että on jotain todisteita.

Kyllä yleensä on merkkejä ilmassa, joista voi päätellä kiusaamista tapahtuvan. Esimerkiksi tunnilla tätä oppilasta nälvitään, mutta opettaja itse kuittaa sen läppänä tai ikäasteelle tyypillisenä käytöksenä. Muutenkin, jos lapsi on aina yksin eikä kukaan halua esimerkiksi työskennellä tämän työparina pitäisi hälytyskellojen soida, kyse kuitenkin kasvatuksen ammattilaisesta. Sitäkin ihmettelen, kun koulussa yleensä kameravalvonta niin ovatko ne kamerat siellä koristeena vai miksei tilanteita voi jälkikäteen katsoa? 

ap

Eräs kirjankin koulumaailmasta kirjoittanut opettaja onkin sanonut, että kiusatut ovat  liian tosikoita, eikä osaa ottaa ja vastata huumorilla. Kiusatut on myös liian herkkiä ja pitää normaaleja elämän ärsykkeitä kiusaamisena.

Taidan olla lukenut kyseisen kirjan. Olinko mielestäsi liian herkkä, kun sairastuin syömishäiriöön jatkuvan ulkonäkökritiikin takia? Olinko liian herkkä silloin, kun itkin silloin kun minua lyötiin välitunnilla täysillä kasvoihin? Olinko liian herkkä silloinkin, kun ainoa toiselta vanhemmaltani oleva esine anastettiin? Olinko liian herkkä silloin, kun en uskaltanut mennä kouluun, koska niin pelkäsin mitä tällä kertaa?

Tarkoituksena ei ole dramatisoida, mutta kysynpä kuinka moni aikuinen oikeasti kestäisi sellaista käytöstä, jota nuoret tai jopa pienet lapset joutuvat ikätovereiltaan kestämään muiden opiskelupaineiden ohella?  

ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Aikoinaan kun itse jouduin kiusatuksi siihen kyllä puututtiin ja tilanne selvitettiin sekä koulun, että perheiden kesken. Lisäksi tilannetta myös seurattiin ja kysyttiin onko kiusaaminen jatkunut. 

Miksei tämänkaltainen toimintamalli toteudu jokaisessa Suomen oppilaitoksessa? 

Koska kaikille lapsille ei ole suotu vanhempia, jotka puuttui lapsensa tekemisiin. Lapset on hoidettava ensi sijaisesti kotona. Ei ammattilaisten määrää voi loputtomasti kasvattaa, eikä yksin koulun puuttuminen riitä vaan tarvitaan sitä yhteistyötä vanhemmilta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Nyt sinä voitkin ajankuluksesi ongelman toteamisen sijaan esittää niitä ratkaisuja.

Kiitokset oman lapsi kouluun opettajalle, joka hoiti tilanteen koulussa esimerkillisesti. 

Jos minulla olisi ratkaisu tilanteeseen, en varmasti ongelmaa puisi. Mutta ei ongelma silläkään poistu, että siitä ei puhuta, se lakaistaan maton alle ja siitä vaietaan iäksi.

Olisipa omassa koulussa ollut opettaja/opettajia, jotka olisivat puuttuneet kiusaamiseen niin olisin säästynyt monilta ongelmilta. 

ap

Itse olin koulun vanhenpainillassa, kun yläkouluikäinen lapseni aloitti yläkoulun ja paikalla oli rehtori, opettajia, terveydenhoitaja, lääkäri, kuraattori, psykologi, sosiaalityöntekijä, poliisi ja ties minkä kiva koulu projektin vetäjää, jne. puhumaan aiheesta. Tuli sellainen olo, että nykyään puututaan aika isollakin kädellä, että tuli mieleen melkein sanoa lapselle, että älä katsoo ketään päinkään ettei sinua pidetä kiusaajana. 

Omasta mielestäni turvallisen kasvuympäristön takaamiseen ei voi puuttua liian isolla kädellä. Kintaalla viittaminen on puolestaan pahinta, mitä tilanteessa voi tehdä. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei se kiusaaminen tapahdu opettajien silmien alla. Ei opettaja voi mielivaltaisesti alkaa toimia ilman että on jotain todisteita.

Kyllä yleensä on merkkejä ilmassa, joista voi päätellä kiusaamista tapahtuvan. Esimerkiksi tunnilla tätä oppilasta nälvitään, mutta opettaja itse kuittaa sen läppänä tai ikäasteelle tyypillisenä käytöksenä. Muutenkin, jos lapsi on aina yksin eikä kukaan halua esimerkiksi työskennellä tämän työparina pitäisi hälytyskellojen soida, kyse kuitenkin kasvatuksen ammattilaisesta. Sitäkin ihmettelen, kun koulussa yleensä kameravalvonta niin ovatko ne kamerat siellä koristeena vai miksei tilanteita voi jälkikäteen katsoa? 

ap

Eräs kirjankin koulumaailmasta kirjoittanut opettaja onkin sanonut, että kiusatut ovat  liian tosikoita, eikä osaa ottaa ja vastata huumorilla. Kiusatut on myös liian herkkiä ja pitää normaaleja elämän ärsykkeitä kiusaamisena.

Taidan olla lukenut kyseisen kirjan. Olinko mielestäsi liian herkkä, kun sairastuin syömishäiriöön jatkuvan ulkonäkökritiikin takia? Olinko liian herkkä silloin, kun itkin silloin kun minua lyötiin välitunnilla täysillä kasvoihin? Olinko liian herkkä silloinkin, kun ainoa toiselta vanhemmaltani oleva esine anastettiin? Olinko liian herkkä silloin, kun en uskaltanut mennä kouluun, koska niin pelkäsin mitä tällä kertaa?

Tarkoituksena ei ole dramatisoida, mutta kysynpä kuinka moni aikuinen oikeasti kestäisi sellaista käytöstä, jota nuoret tai jopa pienet lapset joutuvat ikätovereiltaan kestämään muiden opiskelupaineiden ohella?  

ap

Tavattoman moni, koska tämä on lähes päivittäistä arkea heille omien lasten kautta, työelämässä, jne.

Vierailija kirjoitti:

Ei kukaan puutu myöskään työpaikkakiusaamiseen. Kyllä se kiusattu jää vain yksin ja ainoaksi mahdollisuudeksi jää työpaikan tai koulun vaihtaminen

Voihan sitä taistella vastaan yleensä kiusaajat on aika yksinkertaista porukkaa. Ongelma on lopulta kohdallani ollut jatkuvan yrittämisen ja tekemisen halun loppuminen. Jos yhteiskunta haluaisi estää väliinpudottamisen se keskittyisi parantamaan näitä asioita, jotta ihmisestä ei tuntuisi siltä ettei kukaan koskaan ole hänen puolellaan. Minun on vaikea nähdä tätä valtiota kovin edistyksellisenä ja näiden valintojen ja mallien kehityskelpoisuutta ihan kaikessa. Siksi nykyään keskitynkin enää itseeni ja omaan terveyteeni, kun ei ole muuta johon haluaisi osalllistua.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Aikoinaan kun itse jouduin kiusatuksi siihen kyllä puututtiin ja tilanne selvitettiin sekä koulun, että perheiden kesken. Lisäksi tilannetta myös seurattiin ja kysyttiin onko kiusaaminen jatkunut. 

Miksei tämänkaltainen toimintamalli toteudu jokaisessa Suomen oppilaitoksessa? 

Koska kaikille lapsille ei ole suotu vanhempia, jotka puuttui lapsensa tekemisiin. Lapset on hoidettava ensi sijaisesti kotona. Ei ammattilaisten määrää voi loputtomasti kasvattaa, eikä yksin koulun puuttuminen riitä vaan tarvitaan sitä yhteistyötä vanhemmilta.

Ai, että jos koululaitoksessa tapahtuu kiusaamista, jota opettaja itse ei edes havaitse niin vanhemman pitäisi osata puuttua tilanteeseen, josta ei välttämättä edes tiedä ja opettajalla ei ole minkäänlaista velvollisuutta puuttua tilanteeseen? Sitäkö tarkoitat?

ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Nyt sinä voitkin ajankuluksesi ongelman toteamisen sijaan esittää niitä ratkaisuja.

Kiitokset oman lapsi kouluun opettajalle, joka hoiti tilanteen koulussa esimerkillisesti. 

Jos minulla olisi ratkaisu tilanteeseen, en varmasti ongelmaa puisi. Mutta ei ongelma silläkään poistu, että siitä ei puhuta, se lakaistaan maton alle ja siitä vaietaan iäksi.

Olisipa omassa koulussa ollut opettaja/opettajia, jotka olisivat puuttuneet kiusaamiseen niin olisin säästynyt monilta ongelmilta. 

ap

Itse olin koulun vanhenpainillassa, kun yläkouluikäinen lapseni aloitti yläkoulun ja paikalla oli rehtori, opettajia, terveydenhoitaja, lääkäri, kuraattori, psykologi, sosiaalityöntekijä, poliisi ja ties minkä kiva koulu projektin vetäjää, jne. puhumaan aiheesta. Tuli sellainen olo, että nykyään puututaan aika isollakin kädellä, että tuli mieleen melkein sanoa lapselle, että älä katsoo ketään päinkään ettei sinua pidetä kiusaajana. 

Omasta mielestäni turvallisen kasvuympäristön takaamiseen ei voi puuttua liian isolla kädellä. Kintaalla viittaminen on puolestaan pahinta, mitä tilanteessa voi tehdä. 

Miten siihen on koskaan puututtu?

Opettajilla ei ole resursseja puuttua. Koskeminen on väärin, luokasta poistamisesta ruvetaan kiukuttelemaan jne. Lisäksi kiusaajien vanhemmat ovat vakavasti ongelmaisia ihmisiä, jotka puolustavat lastansa apinan raivolla, eivätkä ymmärrä että lapsen pitäisi pystyä sopeutumaan normaaliin yhteiskuuntaan, saada työpaikka, maksaa laskut itsenäisesti... Näiden ongelmaperheiden pienokaiset kasvavat ihan omassa, yhteiskunnan ulkopuolisessa maailmassaan, missä rikollisuus on siistiäa töissäkäyvät veronmaksajat nössöjä.

Työpaikkakiusaaminen on paljon helpompaa uhrille, koska aikuinen voi aina hakea uutta työpaikkaa ja vaihtaa paikkaa sen saatuaan. Aikuinen tietää miten asiat hoidetaan, aikuinen osaa miettiä että millaisessa työssä on minkäkinlaisia ihmisiä. Baarityöntekijät ovat erilaisia kuin kirjastoalan työntekijät, rekkakuskit ovat erilaisia kuin toimistotyöntekijät. Aikuisena voi tehdä valintoja.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei se kiusaaminen tapahdu opettajien silmien alla. Ei opettaja voi mielivaltaisesti alkaa toimia ilman että on jotain todisteita.

Kyllä yleensä on merkkejä ilmassa, joista voi päätellä kiusaamista tapahtuvan. Esimerkiksi tunnilla tätä oppilasta nälvitään, mutta opettaja itse kuittaa sen läppänä tai ikäasteelle tyypillisenä käytöksenä. Muutenkin, jos lapsi on aina yksin eikä kukaan halua esimerkiksi työskennellä tämän työparina pitäisi hälytyskellojen soida, kyse kuitenkin kasvatuksen ammattilaisesta. Sitäkin ihmettelen, kun koulussa yleensä kameravalvonta niin ovatko ne kamerat siellä koristeena vai miksei tilanteita voi jälkikäteen katsoa? 

ap

Eräs kirjankin koulumaailmasta kirjoittanut opettaja onkin sanonut, että kiusatut ovat  liian tosikoita, eikä osaa ottaa ja vastata huumorilla. Kiusatut on myös liian herkkiä ja pitää normaaleja elämän ärsykkeitä kiusaamisena.

Taidan olla lukenut kyseisen kirjan. Olinko mielestäsi liian herkkä, kun sairastuin syömishäiriöön jatkuvan ulkonäkökritiikin takia? Olinko liian herkkä silloin, kun itkin silloin kun minua lyötiin välitunnilla täysillä kasvoihin? Olinko liian herkkä silloinkin, kun ainoa toiselta vanhemmaltani oleva esine anastettiin? Olinko liian herkkä silloin, kun en uskaltanut mennä kouluun, koska niin pelkäsin mitä tällä kertaa?

Tarkoituksena ei ole dramatisoida, mutta kysynpä kuinka moni aikuinen oikeasti kestäisi sellaista käytöstä, jota nuoret tai jopa pienet lapset joutuvat ikätovereiltaan kestämään muiden opiskelupaineiden ohella?  

ap

Tavattoman moni, koska tämä on lähes päivittäistä arkea heille omien lasten kautta, työelämässä, jne.

Mutta miksi koko asia nähdään arkipäiväisenä asiana? Miten tuollainen voi olla arkea kenellekään ja miksi asian sallitaan olevan näin? Totuus on, että ei kukaan, ei kukaan, kestä tuota arkea kauaa sairastumatta tavalla tai toisella.

ap

Kävin ala-asteen pienessä kyläkoulussa ja suuri kiitos opettaja Matille. Hän piti huolen, että kiusaamiset loppuivat ennen kuin kunnolla alkoivatkaan.

Ikävä kyllä yläasteella ei opettajia enää kiinnostanut ja se oli yhtä helvettiä.

Vierailija kirjoitti:

Opettajilla ei ole resursseja puuttua. Koskeminen on väärin, luokasta poistamisesta ruvetaan kiukuttelemaan jne. Lisäksi kiusaajien vanhemmat ovat vakavasti ongelmaisia ihmisiä, jotka puolustavat lastansa apinan raivolla, eivätkä ymmärrä että lapsen pitäisi pystyä sopeutumaan normaaliin yhteiskuuntaan, saada työpaikka, maksaa laskut itsenäisesti... Näiden ongelmaperheiden pienokaiset kasvavat ihan omassa, yhteiskunnan ulkopuolisessa maailmassaan, missä rikollisuus on siistiäa töissäkäyvät veronmaksajat nössöjä.

Työpaikkakiusaaminen on paljon helpompaa uhrille, koska aikuinen voi aina hakea uutta työpaikkaa ja vaihtaa paikkaa sen saatuaan. Aikuinen tietää miten asiat hoidetaan, aikuinen osaa miettiä että millaisessa työssä on minkäkinlaisia ihmisiä. Baarityöntekijät ovat erilaisia kuin kirjastoalan työntekijät, rekkakuskit ovat erilaisia kuin toimistotyöntekijät. Aikuisena voi tehdä valintoja.

Täyttä kuraa! Ei muka resursseja puuttua?! Tuo tuntuu olevan opettajien tekosyy kaikkeen. Kuka tahansa voi puuttua koulukiusaamiseen. Ei siihen rahaa tarvita vaan sydäntä. 

No nyt ei puhutakaan työpaikkakiusaamisesta. Niin aikuinen voi tehdä valintoja, sillä tietää miten asiat hoidetaan, kuten sanoit. Tilanteessa opettaja on se aikuinen, joten miksi hän ei tee valintaa puuttua, kun tietää miten asiat hoidetaan? Koulutuskin löytyy, jossa asia on varmasti läpikäyty, mutta rahako estää sanomasta ei, noin ei toimita? 

ap