Miksi opettajat eivät puutu koulukiusaamiseen?
Tässä kesäloman aikana, kun näkee tavallista enemmän nuorisoa, erityisesti näitä ns. rämäpäitä palaa koulukiusaaminen väkisin mieleen. Omalla kohdallani vaikutukset olivat erittäin tuhoisia. Ei siitä kuitenkaan sen enempää vaan mietin mikseivät opettajat puutu koulukiusaamiseen, eikö heillä ole lain tuomia velvoitteitakin? Ainakaan omien kokemusten ja muiden kertomusten perusteella en ole koskaan kuullut kiusaamiseen puututtavan tosissaan, pilaahan se uhrin elämän.
Kommentit (48)
Vierailija kirjoitti:
Mitä nyt omien peruskouluvuosieni perusteella osaan sanoa, niin ongelma on usein joko ettei kiusaamista havaita, tai ettei opettajilla vain ole auktoriteettia ja sosiaalista osaamista lopettaa kiusaaminen. Usein annetaan vain jotain jälki-istuntoja tai puhutteluja jotka ei todellisuudessa aita yhtään mitään. Tuo johtaa vain siihen että kiusaaminen tehdään enemmän opettajilta salassa, jos siihenkään.
Ainut oikea tapa on integroida kiusattu oikeasti mukaan porukkaan, tämä tosin vaatii sitä että kiusaajat alkavat kunnioittamaan kiusattua tai jopa muodostavat kaveri/ystävyyssuhteen tämän kanssa. Se miten tämä toteutetaan on todella tilanteesta ja henkilöistä riippuvaa, mutta se on silti toimivin ja paras ratkaisu.
Miehet ovat usein parempia näissä tilanteissa, koska ovat parempia ratkomaan konfliktitilanteita sekä heillä on vahvempi auktoriteetti luokkaan, kiusaajat kun yleensä tuppaavat olemaan poikia. Huomaa sana yleensä! Naiset lähtevät yleensä liian holhoavasti ratkaisemaan näitä tilanteita, joka johtaa usein siihen ettei kunnon rangaistuksia uskalleta antaa ja kiusaajien puhuttelut on tasoa "ethän enää jatkossa kiusaa!" Tästä kiusaajat saavat lähinnä äitimäisen kuvan, joka ei herätä heissä mitään kunnioitusta. Miehet eivät kavahda koviakaan rangaistuksia, joka kyllä hillitsee kiusaamista. Toki ei kiusaus pelkillä rangaistuksilla lopu.
Kiusatut on yleensä poikia koska tyttöjen tapa kiusata on vaikeampi havaita.
Koska ei hotsita. Saman palkan saan joka tapauksessa enkä halua ylimääräistä vaivaa nollakorvauksella. Haluaisitteko itse ilmaisia ylitöitä? Vieläpä sellaisia, jotka eivät varsinaisesti kuulu toimenkuvaanne ja joihin osaaminen ei riitä
Käyttäjä2576 kirjoitti:
Ehdottomasti täytyy puuttua! Meillä poikaa kiusattiin rankasti koulussa. Huomasin kotona, ettei kaikki ole hyvin ja otin yhteyttä opettajaan. Opettaja sanoi, että kukaan ei ole nähnyt mitään. Pojan numerot alkoivat laskea erinomaisesta tyydyttävään. Vanhempain varttiin otettiin kuraattori mukaan ja meille vanhempille hieman syyllistäen opastettiin, kuinka lapsen oppimista voi tukea. Lopulta vein pojan psykoterapiaan, sillä voi niin huonosti. Poika puhui kokemuksistaan ja oli itkuinen. Kirjoitin vielä kerran pitkän kirjeen rehtorille ja opettajalle. Rehtori otti kiusaamisen heti vakavasti ja kouluun koottiin työryhmä selvittämään asiaa. Kiusaajia oli jopa 20. Kaikkien vanhempiin otettiin yhteyttä. Sen jälkeen solvaaminen, töniminen, potkiminen, kiinnipito ja lyöminen loppui. Psykoterapia kesti 10 istuntoa. Nyt on numerot nousseet takaisin ja poika sai erinomaisen arvosanan käyttäytymisestä ja huolellisuudesta.
Eli kyllä pitää vaatia ja puutua. Paljon tämä meiltä vanhemmilta vaati, mutta se oli sen arvoista. Nyt kaikki on hyvin.
Olen pahoillani, että lastasi kiusattiin. Hyvä että apu löytyi siellä koulussakin.
Haluaisin kuitenkin sen verran ottaa kantaa, että miten opettaja tietäisi asiasta sen enempää kuin vanhempi, jos lapsi ei kerro siitä. Sinun lapsesihan ei kertonut opettajille, vanhemmille, kuraattorille, rehtorille - vasta psykoterapiassa asia selvisi. Eivät opettajat ole yhtään sen enempää selvännäköijöitä kuin vanhemmatkaan, jopa vielä vähemmän koska eivät tunne lasta henkilökohtaisesti kuten vanhemmat.
Alakoulussa yksi opettaja on alta 25 oppilaan kanssa koko päivän ja pystyy huomaamaan oppilaiden välisiä suhteita paljon paremmin kuin yläkoulun opettaja, jolla on vastuullaan 1-5 tunnin ajan muutaman viikon vuodessa 150 oppilasta. Oppilaat eivät automaattisesti puhu opettajille asioistaan eivätkä opettajat niistä tiedä sen enempää kuin mitä sen 45 minuutin aikana tapahtuu. Lisäksi suuri osa kiusaamisesta tapahtuu nykypäivänä puhelimen kautta, ja siihen koulu ei mitenkään pysty puuttumaan.
Koulussa otetaan aina vakavasti kiusaamissyytökset. Jokainen asia käydään läpi. Useimmiten tapaukset ovat lieviä, ja kyseessä on kiusaaminen, jota kiusaaja ei ole edes itse huomannut. Jos Pekka sanoo, että Kalle on sanonut pahasti, luokanvalvoja ottaa heti samana päivänä Kallen juttelemaan kahden kesken. Useimmiten asia on sillä selvä, kun Kallelle sanotaan, että ei kannata sanoa niin Pekalle, koska se tuntuu Pekasta kiusaamiselta. Kerran esimerkiksi pojat olivat naureskelleet toistensa olevan kuka mikäkin hirmuhallitsija, yhtä sanottiin Hitleriksi, toista Staliniksi kolmas oli mikä mahtoikaan, Tsingis-Khan muistaakseni, jne. Huulta oli heitetty ja kaikkia oli naurattanut. Jälkeenpäin yksi pojista tuli kertomaan, että häntä kiusattiin, vaikka hän oli ollut mukana vitsailussa ja nauranut muiden mukana. Muut pojat olivat aivan ihmeissään tästä.
Tytöillä on enemmän sellaista joukosta jättämistä. Siihen auttaa vakava keskustelu ryhmästä sulkijoiden kanssa.
Toisinaan oppilas tulee sanomaan, että välitunneilla ja esim. liikuntakentälle siirtyessä on tietty joukko kiusannut, kaatanut pyörän tai tehnyt jotain muuta selkeästi pahaa. Silloin asiasta tiedotetaan heti kaikkien osallisten huoltajille, kuraattorille, luokanvalvojille ja rehtorille. Kukin hoitaa oman leiviskänsä. Usein kuitenkin kiusaajapuolen huoltajilta tulee viestiä, että ei meidän Ville tee tuollaista.
Kiusaamista myös seurataan, vaikkei sitä ääneen sanottaisi. Opettajat katsovat välitunneilla ja oppitunneilla sillä silmällä tehostetusti oppilaita, joiden on sanottu kiusaavan tai joutuneen kiusatuksi. Meidän koulussamme on 500 oppilasta, enkä tunne kaikkia, mutta välillä Wilman kautta kulkee opettajille yleisviesti, että Juhania on kiusattu, pitäkää silmällä. Sitten kaikki katsovat Wilmasta, miltä Juhani näyttää, jotta osaavat pitää silmällä.
Monet asiat tapahtuvat siis kulissien takana. Kiusaaminen otetaan kyllä aina vakavasti. Sen loppumiseen tarvitaan kuitenkin muitakin kuin opettajia. Esimerkiksi vanhempia.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen opettaja ja kyllähän sen huomaa jos sama oppilas jää aina yksin. Kuitenkin tilannetta tulee lähestyä varovasti kaikkia osapuolia kuunnellen, usein ainakin oman kokemukseni mukaan se syrjitty on alunperin kiusannut muita rankastikin, jolloin on ymmärrettävää etteivät lapset halua hänen seurassaan olla. Kaikkeen kiusaamiseen on puututtava ja yleensä nuokin tilanteet saadaan selvitettyä niin, että kaikille jää hyvä mieli.
Oma kokemukseni opettajana on, että tyypillisin kiusattu on kuitenkin hiljainen, varovainen, herkkä ja syrjäänvetäytyvä; hänellä on heikko itsetunto, hän on ahdistuneempi kuin oppilaat yleensä ja kiusatuksi tullessaan hän puolustautumisen sijasta vetäytyy.
Siksi näitä kiusattuja tulisikin ohjata esim. lapsensuojeluntukitoimien piiriin, jossa he saavat tukea itsetunto yms ongelmiinsa. Ei riitä, että ratkotaan pelkkiä tilanteita tai tehdään vain kiusajasta lastesuojeluilmoitus vaan pitäisi olla jälkihoitoa näille uhreille ettei se kierre sitten enää jatku työelämässä ja muilla elämänalueilla.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Opettajilla ei ole resursseja puuttua. Koskeminen on väärin, luokasta poistamisesta ruvetaan kiukuttelemaan jne. Lisäksi kiusaajien vanhemmat ovat vakavasti ongelmaisia ihmisiä, jotka puolustavat lastansa apinan raivolla, eivätkä ymmärrä että lapsen pitäisi pystyä sopeutumaan normaaliin yhteiskuuntaan, saada työpaikka, maksaa laskut itsenäisesti... Näiden ongelmaperheiden pienokaiset kasvavat ihan omassa, yhteiskunnan ulkopuolisessa maailmassaan, missä rikollisuus on siistiäa töissäkäyvät veronmaksajat nössöjä.
Työpaikkakiusaaminen on paljon helpompaa uhrille, koska aikuinen voi aina hakea uutta työpaikkaa ja vaihtaa paikkaa sen saatuaan. Aikuinen tietää miten asiat hoidetaan, aikuinen osaa miettiä että millaisessa työssä on minkäkinlaisia ihmisiä. Baarityöntekijät ovat erilaisia kuin kirjastoalan työntekijät, rekkakuskit ovat erilaisia kuin toimistotyöntekijät. Aikuisena voi tehdä valintoja.
Täyttä kuraa! Ei muka resursseja puuttua?! Tuo tuntuu olevan opettajien tekosyy kaikkeen. Kuka tahansa voi puuttua koulukiusaamiseen. Ei siihen rahaa tarvita vaan sydäntä.
No nyt ei puhutakaan työpaikkakiusaamisesta. Niin aikuinen voi tehdä valintoja, sillä tietää miten asiat hoidetaan, kuten sanoit. Tilanteessa opettaja on se aikuinen, joten miksi hän ei tee valintaa puuttua, kun tietää miten asiat hoidetaan? Koulutuskin löytyy, jossa asia on varmasti läpikäyty, mutta rahako estää sanomasta ei, noin ei toimita?
ap
Hoet nyt tuota oman pääsi pyhää totuutta kuten evankeliumia, mutta mitää ratkaisuja et osaa esittää. Kai sinä ymmärrät, että oma tapauksesi ei ole koko totuus asiassa? Mikä sitten on sinun tekosyysi, että et ole kiusaamiseen puuttunut esim. olemalla mukana vapaaehtoistoiminnassa, ehkä se auttaisia sinua vähän jo aikuistumaan.
Siis mitä?!?
Onko sinua kiusattu kuten lainaamaasi kirjoittajaa? Luepa uudestaan hänen kokemuksensa. Kävikö sinulle samoin?
Ehkä se on juuri kiusaaminen joka kasvatti, että tämä on kovien arvojen maailma, jossa heikot ja häviäjät joutuu väistymään ja vahvat voittaa.
Sivusta kysyn että mitä voitetaan? Tässähän häviää kaikki, voittajaa ei ole.
Kaikki paskiaiset ovat nykyisin normiluokassa, koska "kaikki saavat tukea". No, eivät saa, eikä opettajilla riitä aika seurata kiusaamista samaan aikaan, kun pitää antaa erityistä tukea niille heikoille, koska apukoulut on lakkautettu, ja yrittää hillitä kaikkia adhd:eita ja häiriköitä, koska tarkkikset on lakkautettu.
Opettajakohtaista. Yksi puuttui älyttömän hyvin vaikka koulun ulkopuoliseen kiusaamiseen ja toinen laittoi paljastajan pyytämään anteeksi kiusaajalta - kun ei saa juoruilla! Oli tyttöjen selän takana kiusaamisesta kyse, ns. kiusattu ei tiennyt ja tytär paljasti yhdelle opettajalle. Harmittaa, etten vienyt asiaa silloin rehtorille, tästä kun ei kovin montaa vuotta ole. Opettaja tosin sai varoituksen ihan toisesta asiasta.
Tiesittekös, että oppivelvollisuuden voi suorittaa olla menemättä kouluun olleenkaan ja käydä sen kotikouluna? Kun huomasin, että koululla ei ole resursseja puuttua alati kasvavaan häiriökäyttäytymiseen kouluissa otin lapseni pois koulusta.