Ystäväni on niin tyhmä, etten enää jaksa olla hänen kaverinsa

Vierailija kirjoitti:

Itse olen ap:n mainitseman kaltainen ihminen, joka on kasvanut tynnyrissä ja jolle pitää selittää kaikki juurtajaksaen. Itse veikkaan että syy on enemmän henkinen, eikä näy ulospäin. Ahdistun helposti ihmistenkanssa, joilta joudun kokoajan pyytämään selitystä asiasta ja näen kyllä heistä selväsi kun he nauravat tietämättömyydelleni kun en päivänselviä asioita tiedä. Tämäntakia minä en varmaankaan ystäviä saa helposti ja tunnen välillä oloni paremmaksi yksin. Aina kun joku uusi ihminen tulee jutteleen, haluaa tutustua niin odotan koska hän minuun kyllästyy kun tajuaa kuinka tyhmä tai tietämätön olen. Ainoa asia missä minut hyväksytään yleensä on jatkuva palveluiden kysely minulta ja toisten auttaminen. Röyhkeimmät luulevat minua totaali idiootiksi ja ovat yrittäneet käyttää minua seksuaalisesti hyväksi, mutta ei tietenkään ole onnistuneet ja joutuneet pettymään kun en olekkaan niin idiootti kuin luulivat. 

Täysin ystävällisesti, tarkoituksenani ei ole loukata, saanko kysyä miksi et kouluta ja yleissivistä itseäsi? Lue tieteitä,kirjoja, katso elokuvia, lue uutisia ja opi uutta. Kukaan ei ole saanu syntymälahjaksi yleissivistystä, jokainen meistä sen kehittää itselleen. Ei sunkaan oo vielä liian myöhästä. Vai onko se kiinni siittä, ettet koe tätä elämässä tärkeäksi tai oleelliseksi asiaksi?

Ap

En käsitä, miksei ystävälle voisi sanoa suoraan että: "Minusta meillä ei ole enää niin paljon yhteistä että kannattaisi jatkaa yhteydenpitoa." Rehellisempäähän se on kuin "feidaaminen". On tosi outoa että nykyään avioeroa ei pidetä minään mutta jos kyse on "tyttöjen välisestä ystävyydestä" pitäisi roikkua ja feidata loputtomiin.

Vierailija kirjoitti:

En käsitä, miksei ystävälle voisi sanoa suoraan että: "Minusta meillä ei ole enää niin paljon yhteistä että kannattaisi jatkaa yhteydenpitoa." Rehellisempäähän se on kuin "feidaaminen". On tosi outoa että nykyään avioeroa ei pidetä minään mutta jos kyse on "tyttöjen välisestä ystävyydestä" pitäisi roikkua ja feidata loputtomiin.

Ihmettelen samaa. Minä ainakin kestäisin aivan hyvin, jos joku kaveri tai ystävä sanoisi, että ei halua enää tavata. Enhän itsekään halua tuhlata aikaani jonkun kanssa, joka ei seurastani välitä. Parempi olisi rehellisesti dumpata kuin roikuttaa. Mistä helvetistä minä tiedän, onko sillä oikeasti kiire vai yrittääkö feidata? Mieluummin tietäisin heti, niin ei mene aikaa ja energiaa hukkaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Itse olen ap:n mainitseman kaltainen ihminen, joka on kasvanut tynnyrissä ja jolle pitää selittää kaikki juurtajaksaen. Itse veikkaan että syy on enemmän henkinen, eikä näy ulospäin. Ahdistun helposti ihmistenkanssa, joilta joudun kokoajan pyytämään selitystä asiasta ja näen kyllä heistä selväsi kun he nauravat tietämättömyydelleni kun en päivänselviä asioita tiedä. Tämäntakia minä en varmaankaan ystäviä saa helposti ja tunnen välillä oloni paremmaksi yksin. Aina kun joku uusi ihminen tulee jutteleen, haluaa tutustua niin odotan koska hän minuun kyllästyy kun tajuaa kuinka tyhmä tai tietämätön olen. Ainoa asia missä minut hyväksytään yleensä on jatkuva palveluiden kysely minulta ja toisten auttaminen. Röyhkeimmät luulevat minua totaali idiootiksi ja ovat yrittäneet käyttää minua seksuaalisesti hyväksi, mutta ei tietenkään ole onnistuneet ja joutuneet pettymään kun en olekkaan niin idiootti kuin luulivat. 

Täysin ystävällisesti, tarkoituksenani ei ole loukata, saanko kysyä miksi et kouluta ja yleissivistä itseäsi? Lue tieteitä,kirjoja, katso elokuvia, lue uutisia ja opi uutta. Kukaan ei ole saanu syntymälahjaksi yleissivistystä, jokainen meistä sen kehittää itselleen. Ei sunkaan oo vielä liian myöhästä. Vai onko se kiinni siittä, ettet koe tätä elämässä tärkeäksi tai oleelliseksi asiaksi?

Ap

Jokaisella on aina se oma yleissivistys, minkä osaa ja itselläni muisti on sellainen, että se muistaa vain ne asiat mistä olen oikeasti kiinnostunut. Muutenkin olen enemmän käytännön ihminen ja satun omaamaan hahmotuskyky ongelman jonka itsekkin unohdan enkä jaksa siitä oikeastaan edes muille mainita että jo se voi vaikuttaa asiaan tosi paljon. Olen myös hidas oppimaan. Ainoa mistä olen kiinostunut on luontodokkarit ja eläimet, mutta en suinkaan niistäkään kaikkea tideä ja jos en ahkerasti muistia virkistä niin unohdan helposti asiat. Muutenkin elämäni keskittyy aika paljon työntekoon ja pikkuympurään. Sosiaaliset tilanteet ovat elämälläni jääneet taka-alalle ja jo uusiin ihmisiin tutustuminen on minulle hankala asia. Pitäisi olla kokoajan nenä kiini kirjoissa ja telkkarissa, että osaisi kaikkien ihmisten yleissivistyksen. Pitäisi kaluta lähipaikkakunnat läpikotaisin, pistää ihmisten nimet muistiin ja näissä olen nimenomaan todella surkea.

Mulla on tämmöinen tuttu. Joskus nuoruudessa oltiin enemmänkin kavereita mutta sitten se jäi koska toinen jäi sinne teinin tasolle. Muistan ala-asteelta tapauksen, jossa oli juuri sattunut jokin todella iso uutistapahtuma, en nyt enää muista mikä, mutta tyyliin joku Estonian uppoamisen tasoinen iso juttu, josta joka ikisessä kodissa ja koulussa varmasti puhuttiin. Tapauksesta oli kulunut joku viikko ja tämän kaverin kanssa tuli puhetta siitä, hän ei ollut kuullutkaan asiasta. Siinä perheessä ei katsottu uutisia eikä luettu lehtiä.

Nähtiin joskus reilu parikymppisinä taas monen vuoden jälkeen, jotain tuli puhetta töistä ja näytin hänelle käyntikorttiani jossa oli tittelinä "assistentti", olin siis ihan vaan kirjakauppaketjun toimistossa avustavissa hommissa. Hän vilpittömästi ihmetteli että vau, ootko oikein opiskellut yliopistossa kun on niin hieno titteli!

Yhteydenpito sitten jäi, ajan kuluessa juttunsa menivät aina vaan hölmöimmiksi kun itselle tuli enemmän elämänkokemusta eikä yhteistä puhuttavaa enää tuntunut olevan, tuntui että joudun aina "alentamaan" puheeni niin että edes jotain puhuttavaa olisi.

Sarkasmin tajua ei hänellä ole ollenkaan, tämän olen useasti muutenkin huomannut korreloivan älykkyyden kanssa. Esimerkkinä kun joskus valitin silloisesta rasittavasta työtoverista, jota koko päivän katseltuani ja kuunneltuani tekee mieli hirttää itseni, vetää ranteet auki yms, (tämän sanoin ihan nauraen ja vitsikkäästi), mutta hän reagoi siihen aivan kuin olisin tosissani suunnittelemassa itsemurhaa. Hän alkoi avautumaan että hänenkin on tehnyt mieli monta kertaa vain päättää päivänsä kun on ollut niin kauheaa mutta jotenkin sitä vaan aina on selvitty!

Jos ihminen on periaatteessa fiksu, hänen kanssaan voi nauraa väärinkäsityksille ja erehdyksille. Itse ainakin mielelläni viihdytän ihmisiä hulluimmilla väärinymmärryksilläni ja kommelluksillani. Mutta kun joku on oikeasti tyhmä, rajoittunut ja sivistymätön, keskusteleminen on usein raskasta. Moni ei ymmärrä lainkaan esim.liioittelua tai sarkasmia, jolloin pitää rajoittaa oma ilmaisunsa sähkösanomatyyliin tai yksinkertaisiin subjekti-predikaatti-objekti -lauseisiin. Kaikki vaan eivät ole yhtä älykkäitä ja he voivat toki olla jossain määrin empaattisia ja omalla tavallaan mukaviakin, mutta kyllä älyn puute vaikuttaa myös empaattisuuteen, käytöksen johdonmukaisuuteen ja oi niin moneen asiaan

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Itse olen ap:n mainitseman kaltainen ihminen, joka on kasvanut tynnyrissä ja jolle pitää selittää kaikki juurtajaksaen. Itse veikkaan että syy on enemmän henkinen, eikä näy ulospäin. Ahdistun helposti ihmistenkanssa, joilta joudun kokoajan pyytämään selitystä asiasta ja näen kyllä heistä selväsi kun he nauravat tietämättömyydelleni kun en päivänselviä asioita tiedä. Tämäntakia minä en varmaankaan ystäviä saa helposti ja tunnen välillä oloni paremmaksi yksin. Aina kun joku uusi ihminen tulee jutteleen, haluaa tutustua niin odotan koska hän minuun kyllästyy kun tajuaa kuinka tyhmä tai tietämätön olen. Ainoa asia missä minut hyväksytään yleensä on jatkuva palveluiden kysely minulta ja toisten auttaminen. Röyhkeimmät luulevat minua totaali idiootiksi ja ovat yrittäneet käyttää minua seksuaalisesti hyväksi, mutta ei tietenkään ole onnistuneet ja joutuneet pettymään kun en olekkaan niin idiootti kuin luulivat. 

Täysin ystävällisesti, tarkoituksenani ei ole loukata, saanko kysyä miksi et kouluta ja yleissivistä itseäsi? Lue tieteitä,kirjoja, katso elokuvia, lue uutisia ja opi uutta. Kukaan ei ole saanu syntymälahjaksi yleissivistystä, jokainen meistä sen kehittää itselleen. Ei sunkaan oo vielä liian myöhästä. Vai onko se kiinni siittä, ettet koe tätä elämässä tärkeäksi tai oleelliseksi asiaksi?

Ap

Jokaisella on aina se oma yleissivistys, minkä osaa ja itselläni muisti on sellainen, että se muistaa vain ne asiat mistä olen oikeasti kiinnostunut. Muutenkin olen enemmän käytännön ihminen ja satun omaamaan hahmotuskyky ongelman jonka itsekkin unohdan enkä jaksa siitä oikeastaan edes muille mainita että jo se voi vaikuttaa asiaan tosi paljon. Olen myös hidas oppimaan. Ainoa mistä olen kiinostunut on luontodokkarit ja eläimet, mutta en suinkaan niistäkään kaikkea tideä ja jos en ahkerasti muistia virkistä niin unohdan helposti asiat. Muutenkin elämäni keskittyy aika paljon työntekoon ja pikkuympurään. Sosiaaliset tilanteet ovat elämälläni jääneet taka-alalle ja jo uusiin ihmisiin tutustuminen on minulle hankala asia. Pitäisi olla kokoajan nenä kiini kirjoissa ja telkkarissa, että osaisi kaikkien ihmisten yleissivistyksen. Pitäisi kaluta lähipaikkakunnat läpikotaisin, pistää ihmisten nimet muistiin ja näissä olen nimenomaan todella surkea.

Kiitos vastauksestasi. Onneksi meitä ihmisiä on erilaisia, muutenhan elo kävisi kovinkin tylsäksi. En ehkä osaa samaistua tuntemuksiisi, mutta tärkeintä on, että olet selvästi sinut itsesi ja ajatustesi kanssa.

Vierailija kirjoitti:

Jos ihminen on periaatteessa fiksu, hänen kanssaan voi nauraa väärinkäsityksille ja erehdyksille. Itse ainakin mielelläni viihdytän ihmisiä hulluimmilla väärinymmärryksilläni ja kommelluksillani. Mutta kun joku on oikeasti tyhmä, rajoittunut ja sivistymätön, keskusteleminen on usein raskasta. Moni ei ymmärrä lainkaan esim.liioittelua tai sarkasmia, jolloin pitää rajoittaa oma ilmaisunsa sähkösanomatyyliin tai yksinkertaisiin subjekti-predikaatti-objekti -lauseisiin. Kaikki vaan eivät ole yhtä älykkäitä ja he voivat toki olla jossain määrin empaattisia ja omalla tavallaan mukaviakin, mutta kyllä älyn puute vaikuttaa myös empaattisuuteen, käytöksen johdonmukaisuuteen ja oi niin moneen asiaan

Tässä erinomaisesti tiivistettynä se, mikä itseäni kyseisessä ystävyyssuhteessa eniten häiritsee. En pysty aidosti tuomaan itseäni ja persoonaani esiin, koska joudun rajottamaan puheitani. Ja vaikka yrittäisin, tulee silti yleensä väärinymmärryksiä ja muita kommelluksia. Raskasta- sitä nimenomaan.

Edelliset siis ap:n tekstiä

Tiedän aikuisen lähes kolmekymppisen naisen, joka ihan tosissaan voi kysyä "koskin yleisen wc-pytyn kanteen, voinko saada HIV:n" tai jotain muuta yhtä typerää ja vainoharhaista. Ei osaa tankata autoa (mies tankkaa), ei osaa käyttää nettipankkia, ei tiedä yhtään mitään mitä maailmalla tapahtuu, ei tiedä yhtään mitään politiikasta, ei ymmärrä sarkasmia... On siis hyvin yksinkertainen. Kai hän sitten jollain tapaan on ihan järkevääkin seuraa, kun melko fiksun miehen on saanut...

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos ihminen on periaatteessa fiksu, hänen kanssaan voi nauraa väärinkäsityksille ja erehdyksille. Itse ainakin mielelläni viihdytän ihmisiä hulluimmilla väärinymmärryksilläni ja kommelluksillani. Mutta kun joku on oikeasti tyhmä, rajoittunut ja sivistymätön, keskusteleminen on usein raskasta. Moni ei ymmärrä lainkaan esim.liioittelua tai sarkasmia, jolloin pitää rajoittaa oma ilmaisunsa sähkösanomatyyliin tai yksinkertaisiin subjekti-predikaatti-objekti -lauseisiin. Kaikki vaan eivät ole yhtä älykkäitä ja he voivat toki olla jossain määrin empaattisia ja omalla tavallaan mukaviakin, mutta kyllä älyn puute vaikuttaa myös empaattisuuteen, käytöksen johdonmukaisuuteen ja oi niin moneen asiaan

Tässä erinomaisesti tiivistettynä se, mikä itseäni kyseisessä ystävyyssuhteessa eniten häiritsee. En pysty aidosti tuomaan itseäni ja persoonaani esiin, koska joudun rajottamaan puheitani. Ja vaikka yrittäisin, tulee silti yleensä väärinymmärryksiä ja muita kommelluksia. Raskasta- sitä nimenomaan.

Juuri tätä oman persoonan rajoittamista voi joutua elämään myös älykkäiden mutta ilkeiden kanssa. Niistä tyhmä mutta kiltti on ehkä parempi.

Mutta ehkä tuo on katsottu, mieti plussat ja miinukset, voit harvoin tavata häntä. Mutta tuo oman persoonan tukahduttaminen on epämiellyttävää eikä pitkän päälle edistä mitään, vaan kuluttaa.

Ystäväni on -paremman termin puutteessa- itseaiheutetun tietämätön asioista. Kuitenkin huipputyyppi, mukava ja lojaali. Meillä on aina hauskaa keskenämme. Hän vastustaa lukemista rajusti, mikä saattaa selittää tietyt sivistysaukot. Kuitenkin joissain asioissa hän on järjettömän fiksu, esimerkiksi matemaattisesti. Lisäksi hän on luova.

Esimerkkejä:

- Japani on Kiinan pääkaupunki, "koska niis on iha sama kieli ja se vaakunajuttu mikälie. Ja vinot silmät".

- "Äänestin Sauli Niinistöä, koska se rullaluisteli Itsevaltiaissa. Mä tykkään rullaluistelusta!"

- Hän ei syö mitään vihreää, koska ei pidä "vihreän mausta".

- "Onks oikeessa elämässä kuusia?"

Minulla on ollut virolainen henkilö töissä.Niin hyvä huolellinen työntekijä,ettei yksikään suomalainen ole yltänyt samalle tasolle hänen kanssaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En tiedä, kuinka viisas olet, kun et tiedä, että Ruotsi kirjoitetaan suurella alkukirjaimella.

Ei sullekaan ole viisautta liikoja suotu kun noita pilkkuja heittelet vähän joka sanan eteen😂

Pilkuthan on tuossa virkkeessä juuri oikeissa paikoissa. Vai mikä siinä oli mielestäsi liikaa?

T. Eri kommentoija

Kai ymmärrätte, että lähes kaikki ihmiset turhauttavat minua.

Tekin.

En väitä, että olisin yhtään tavallista talliaista älykkäämpi, en ole missään erityisen lahjakas enkä edes korkeasti koulutettu tms. Mutta vanhemmat opettivat valtavasti populaarikulttuurista, taiteesta ja ihmisten käyttäytymisestä, minkä lisäksi olen aina lukenut paljon ja ollut kiinnostunut monista eri asioista, ja imenyt tietoa kuin sieni. Lisäksi pidän tärkeänä ajankohtaisten asioiden ja uutisten seuraamista.

Pidän suurinta osaa läheisistäni älykkäinä ja sivistyneinä ihmisinä. On kuitenkin muutama entinen koulukaveri, joista nyt vanhemmiten olen huomannut, että meitä todella yhdisti vain koulu. Ikävää näiden ihmisten tuntemisessa on se, etten tule pääsemään heistä eroon, koska meillä on yhteisiä ystäviä. Olen siis vain alkanut etääntyä heistä, kuten täällä onkin moni neuvonut, että on armollisinta. Nämä eivät ole kaikki siis samasta kaveripiiristä suinkaan:

Yksi on oikeastaan aina ollut mielestäni yksinkertainen. Kouluaikana se oli kuitenkin vielä ihan siedettävää. Nykyään hän on hörähtänyt kaikenlaiseen New Age -hihhulointiin, ja vieraantunut todellisuudesta melkoisesti. Ei hänellä kuitenkaan ole mitään psykoosia tms. Pidän hihhulointiin taipuvaisia noin yleisesti erittäin typerinä. Hän on mm. lopettanut omasta tahdostaan normaalin työnteon, eikä aio enää kouluttautua miksikään, eli on tahallaan yhteiskunnan elättinä ja onkin nyt kivasti saanut tällä CV:nsä pilalle. Hänen mielestään "aikaa ei ole olemassa", mikä oikeuttaakin sitten sellaisen omituisen haahuilun ja ainaisen myöhästymisen. Hän uskoo sielunvaellukseen, merenneitoihin ja lohikäärmeisiin, sisäisiin yksisarvisiin ym. Olen joskus miettinyt että voisi kusettaa toista ihan kunnolla että tiesitkös jotkut uskoo semmoisiin ja tämmöisiin, ja katsoa uppoaako syötti... Mutta en ole niin ilkeä. Ihan todella rasittavaa kuunnella niitä juttuja. Hänestä tosin saisi loistavan sketsihahmon.

Toinen bimbo on jotenkin epävakaan oloinen tyyppi ollut myös aina. Saattaa yhdessä hetkessä nauraa ja toisessa heti itkeä. Omituinen (ja oman väitteensä mukaan äidiltään peritty) tapa välillä satuilla ihan puuta heinää (asioista, jotka eivät ole mitenkään sarkastisia tai huvittavia), ja sitten myöhemmin perua puheensa. Sitten hän hämmästelee, miksei kukaan ota häntä tosissaan ja miksi hänellä on bimbon maine. Ei yleensä ole kuullutkaan ihan basic juttuja vaikka juuri populaarikulttuurin piiristä, tai tieteestä, tai historiasta tai muista kulttuureista. Ihan todella ärsyttävää, kun joku heittää jonkin viittauksen jonka kaikki muut ymmärtävät, ja tälle pitää kertoa mistä nyt puhutaan. Ei myöskään ymmärrä vitsejä. Näyttää ulospäin aina kaikki tunteensa, erityisesti ne negatiiviset, eikä ymmärrä että kun ollaan porukassa, pitäisi pitää piilossa tietyt fiilikset ettei kaikilla lopahda hyvä tunnelma. Vaatii myös kaikkia aina taipumaan hänen tahtoonsa, ihan vain koska hän nyt tahtoo. Ennen annoin periksi sovun nimissä, mutta nyt viimeiset kolme vuotta olen lähes joka kerta pitänyt puoleni ja sekös häntä kiukuttaa.

Mutta jos eka oli hörhö ja toinen bimbo, niin tämä kolmas on kyllä ihan puhtaasti samperin tyhmä. Ihan joka viikko kuulee hänen suustaan tai näppäimistöltään sen tason juttuja, että tekee mieli muljauttaa silmänsä pysyvästi pois paikoiltaan. Parhaimmistoa on mm. se, ettei hän tunnista mäntyä. Väitti, että lapsuudessaan heidän pihallaan oli "juuri tuommoinen puu, sen jälkeen hän ei ole ikinä nähnyt niitä missään Suomessa", ja kun hänelle kerrottiin että se on hoidettu mänty, hän intti että no ne on harvinaisia puita... Juuuuuh. Ei koskaan tiedä mistään mitään muutenkaan, paitsi satunnaisesti elokuvista ja musiikista. Kuvittelee myös olevansa kovakin leffa-tietäjä, mutta tietää lähinnä tyhjänpäiväiset kassamagneetit, ei mitään kunnollisia.

Juu, on kaksi kaveria jotka ovat auttamattoman yksinkertaisia :/

Toisella on nyt hiljattain diagnosoitu ADD, joten se toki vaikuttaa hieman, mutta ei todellakaan selitä kaikkea. On valinnut ihan jäätävän tyypin kumppanikseen, jonka jutut on aivan assburger-tasoa, mutta hän ei sitä huomaa kun on vaan niin rakastunut. Kaikki muut kyllä kuiskii selän takana että mitä ihmettä! Tää kaveri on hirveän kovaääninen, nauraa kiusallisen kovaa, hengittää suu auki jne, ei ymmärrä tämmöisiä sosiaalisia juttuja. Mutta sen lisäksi vuodattaa nettiin ja someen ihan kaiken itsestään, mikä on äärimmäisen kiusallista. Eikä tajua koskaan mitään, kaikki pitää aina selittää. Kuvitelkaa elokuvista se tyypillinen isokokoinen, kovaääninen ja tyhmä koominen hahmo, niin juuri sellainen.

Toinen on ihan yliopistossa ja musiikillisesti erittäin lahjakas, ja välillä tietää tosi mielenkiintoisiakin juttuja. Mutta sitten juuri sosiaalinen älykkyys puuttuu, ja saattaa yllättäen heittää jotain tosi typerää mikä saa myötähäpeilemään. Ei monesti tiedä yksinkertaisia asioita, kuten tässä hiljattain kun Facebookissa kysyi kaikkien kavereiden nähden, että miten muka tupakointi vaikuttaa hedelmällisyyteen, ja että se on "jotain propagandaa". Tää ihminen on jo 30-v.

Vierailija kirjoitti:

En väitä, että olisin yhtään tavallista talliaista älykkäämpi, en ole missään erityisen lahjakas enkä edes korkeasti koulutettu tms. Mutta vanhemmat opettivat valtavasti populaarikulttuurista, taiteesta ja ihmisten käyttäytymisestä, minkä lisäksi olen aina lukenut paljon ja ollut kiinnostunut monista eri asioista, ja imenyt tietoa kuin sieni. Lisäksi pidän tärkeänä ajankohtaisten asioiden ja uutisten seuraamista.

Pidän suurinta osaa läheisistäni älykkäinä ja sivistyneinä ihmisinä. On kuitenkin muutama entinen koulukaveri, joista nyt vanhemmiten olen huomannut, että meitä todella yhdisti vain koulu. Ikävää näiden ihmisten tuntemisessa on se, etten tule pääsemään heistä eroon, koska meillä on yhteisiä ystäviä. Olen siis vain alkanut etääntyä heistä, kuten täällä onkin moni neuvonut, että on armollisinta. Nämä eivät ole kaikki siis samasta kaveripiiristä suinkaan:

Yksi on oikeastaan aina ollut mielestäni yksinkertainen. Kouluaikana se oli kuitenkin vielä ihan siedettävää. Nykyään hän on hörähtänyt kaikenlaiseen New Age -hihhulointiin, ja vieraantunut todellisuudesta melkoisesti. Ei hänellä kuitenkaan ole mitään psykoosia tms. Pidän hihhulointiin taipuvaisia noin yleisesti erittäin typerinä. Hän on mm. lopettanut omasta tahdostaan normaalin työnteon, eikä aio enää kouluttautua miksikään, eli on tahallaan yhteiskunnan elättinä ja onkin nyt kivasti saanut tällä CV:nsä pilalle. Hänen mielestään "aikaa ei ole olemassa", mikä oikeuttaakin sitten sellaisen omituisen haahuilun ja ainaisen myöhästymisen. Hän uskoo sielunvaellukseen, merenneitoihin ja lohikäärmeisiin, sisäisiin yksisarvisiin ym. Olen joskus miettinyt että voisi kusettaa toista ihan kunnolla että tiesitkös jotkut uskoo semmoisiin ja tämmöisiin, ja katsoa uppoaako syötti... Mutta en ole niin ilkeä. Ihan todella rasittavaa kuunnella niitä juttuja. Hänestä tosin saisi loistavan sketsihahmon.

Toinen bimbo on jotenkin epävakaan oloinen tyyppi ollut myös aina. Saattaa yhdessä hetkessä nauraa ja toisessa heti itkeä. Omituinen (ja oman väitteensä mukaan äidiltään peritty) tapa välillä satuilla ihan puuta heinää (asioista, jotka eivät ole mitenkään sarkastisia tai huvittavia), ja sitten myöhemmin perua puheensa. Sitten hän hämmästelee, miksei kukaan ota häntä tosissaan ja miksi hänellä on bimbon maine. Ei yleensä ole kuullutkaan ihan basic juttuja vaikka juuri populaarikulttuurin piiristä, tai tieteestä, tai historiasta tai muista kulttuureista. Ihan todella ärsyttävää, kun joku heittää jonkin viittauksen jonka kaikki muut ymmärtävät, ja tälle pitää kertoa mistä nyt puhutaan. Ei myöskään ymmärrä vitsejä. Näyttää ulospäin aina kaikki tunteensa, erityisesti ne negatiiviset, eikä ymmärrä että kun ollaan porukassa, pitäisi pitää piilossa tietyt fiilikset ettei kaikilla lopahda hyvä tunnelma. Vaatii myös kaikkia aina taipumaan hänen tahtoonsa, ihan vain koska hän nyt tahtoo. Ennen annoin periksi sovun nimissä, mutta nyt viimeiset kolme vuotta olen lähes joka kerta pitänyt puoleni ja sekös häntä kiukuttaa.

Mutta jos eka oli hörhö ja toinen bimbo, niin tämä kolmas on kyllä ihan puhtaasti samperin tyhmä. Ihan joka viikko kuulee hänen suustaan tai näppäimistöltään sen tason juttuja, että tekee mieli muljauttaa silmänsä pysyvästi pois paikoiltaan. Parhaimmistoa on mm. se, ettei hän tunnista mäntyä. Väitti, että lapsuudessaan heidän pihallaan oli "juuri tuommoinen puu, sen jälkeen hän ei ole ikinä nähnyt niitä missään Suomessa", ja kun hänelle kerrottiin että se on hoidettu mänty, hän intti että no ne on harvinaisia puita... Juuuuuh. Ei koskaan tiedä mistään mitään muutenkaan, paitsi satunnaisesti elokuvista ja musiikista. Kuvittelee myös olevansa kovakin leffa-tietäjä, mutta tietää lähinnä tyhjänpäiväiset kassamagneetit, ei mitään kunnollisia.

Jos olisit minun kaveri, niin ei yhtään haittaisi vaikka katkaisisit välit kanssani. " Bimbo, tyhmä, yksinkertainen jne". Kuulostat sellaiselta ihmiseltä, jonkakanssa en itsekkään haluaisi olla tekemisissä. Toki jokaisella ihmisellä on hyvät ja huonotpuolet. Itse joudun kysymään samoja asioita montakertaa kun minulla on vaikea muistaa monta asiaa kerralla. Minä en ole kiinostunut penkkiurheilusta, enkä ole kiinostunut julkkiksista, en tiedä kaikkia puu, risukko, enkä varsinkaan sienilajeja. Olen huomannut sen, että joidenkin kavereidenkanssa saatetaan kinata ihan samasta asiasta ja samasta mielipiteestä kun tuodaan ne julki erillä tavalla eikä ymmärretä toisia. Lopussa sitten nauretaan asialle. Kaverit kuvaavat minua hieman höntiksi juuri näiden asioiden takia ja jotkut hakkaavat päätä seinään kanssani ainavälissä, mutta silti jostain syystä he haluavat olla minunkanssani tekemisissä. Osa vähän liikaakin.

Toiset ovat kiinostuneita tietokoneista, peleistä ym. Itse harrastan satunnaisesti, enkä ole hyvä pelaamaan. Jos en jotain peliä tiedä niin silmät pyöreinä kysellään että miten en voi moista tietää? No kun en ole pelannut juuri sitä peliä. Osa tykkää katsella elokuvia joista en ole kiinostunut ja ihmettelee kun en niitä tunne. Toinen taas on kiinostunut enemmän omasta elämästään, kun ei ole tottunut ottamaan muita huomioon ja  tällä on tosi hankalaa elämässä ottaa vastoinkäymisiä tai erilaista näkökulmaa esille, mutta tykkää etsiä tietoa ja häneltä löytyy omanlaista fiksuutta.

Toinen taas elää vain omassa pikkupihassa ja tietonsa sitten jää myös hyvin rajatuksi. Joutuu tinkaamaan mitä ihmeellisimmistä asioista hänen kanssaan ja joskus tuntuu, että sen takia ei ymmärrä että jollakin voi asiat olla vielä paremmin kuin hänellä ja pääni joutuu välillä koville sen kanssa, mutta hänen kanssaan taas pystyy tekemään erilaisempia asioita kuin muiden kavereiden.

Itsellä kaverit on siitä jänniä, että he ovat kovin erilaisia mutta voi harrastaa myös erilaisia asioita keskenään.

Sitten on niitä ihmisiä, jotka eivät ymmärrä minun vitsiä tai ottavat ne tosissaan. Joskus saatan ihan piruuttani heittää ihan hölmöjä asioita jos kysymys tai henkilön käytös on sen mukainen esim: testaa minua jatkuvasti jollain asialla. Esimerkiksi juuri yleissivistyksellä, osaako jotain hänen osaamansa hommaa, kysyy päivänselvän kysymyksen jonka hän varmasti tietää itsekkin jne. Kun siihen kyllästyn saatan tahallani heittää mitä ihmeellisimpiä vastauksia ja kaston ottaako joku sitä tosissaan ja piettää minua tyhmänä. En tietenkään tee tätä niille, jotka saattavat uskoa sanojani ihan todeksi ellei käyttäydy itse tahallaan minuakohtaan samalla lailla. En siis yllytä takaisin ellei toinen tahallaan yritä yllyttää minua.

Hmmmm.

Miksiköhän ihmiset ovat näin armottomia toisiaan kohtaan? Viittaan siis teidän kommentteihinne tässä ketjussa.

Kyllä, on monella heikko yleissivistys. Mutta haloo, kukaan teistä ei tiedä kaikesta kaikkea. Jos joku nyt on höppänä siinö suhteessa, eikö hänellä todellakaan ole mitään ominaisuutta, joka vähän kompensoisi tilannetta? Miksi olette ylipäätään hänen kanssaan ystävystyneet?

No ei sillä, ystävyydestä pitää saada jotakin edes pidemmällä aikavälillä. Jos tuntuu, että ystävyyssuhde on kuin kivireen kiskomista, niin kaipa se kannattaa lopettaa.

Mutta perusteluna tuo "ystäväni on vähä-älyinen" kuulostaa sietämättömän itserakkaalta. Perustelisitte edes, että "en pidä ystävästäni/en osaa arvostaa häntä".

Koska siitähän tuossa kyse on. Ystävässänne on muitakin ominaisuuksia kuin äly tai (vähäinen) sivistys - TE ette vain kykene arvostamaan sitä tarpeeksi, jotta ne ominaisuudet kompensoisivat niitä muita, puutteellisiksi kokemianne.

Ihmisarvo meillä kaikilla on kumminkin sama, ja se pitäisi aina muistaa.

Ihan ok olla olematta jonkun kaveri, jos hänen kanssaan ei voi mistään järkevästä keskustella. Ei sun tarvitse erikseen mitään sanoa, mitään hei en oo sun kamu enää, vaan et vaan ite enää ota yhteyttä ja keksit tekosyitä jos hän ehdottaa näkemistä. Pikkuhiljaa hän tajuaa, että ootte "kasvamassa erilleen" tmv, jos hän kerran tyhmä on.