Ystäväni on niin tyhmä, etten enää jaksa olla hänen kaverinsa

Minulla on eräs tuttu, joka on pihalla omankin alansa asioista. Eihän siinä mitään, voin kyllä hetken keskustella vaikka siitä minkä värisiä vaatteita hän on tällä viikolla käyttänyt, mutta se ärsyttää, että hän hyökkää muiden keskustelijoiden kimppuun väittämällä heitä pätijöiksi "koska sä käytät tuollasia sivistyssanoja". Hävettää hänen puolestaan.

Sanoisinko, että sukuaan ei voi valita, mutta onneksi ystävänsä ja puolisonsa voi. Kurjaahan se on, mutta minä oon sitä mieltä, ettei kenenkään tarvii pitää elämässään sellaisia ystäviä/kavereita/tuttuja, jotka vie energiaa eikä niiltä saa mitään.

Onhan näitä ollut... Alakoululaisena mulla oli hyvä kaveri, heppailtiin yhdessä ja leikittiin barbeilla. Tms. No yläasteella se ihminen alkoi jotenkin rasittamaan, kun se vaikutti aika yksinkertaiselta. No mä olin edelleen sen kaveri, koska mulla ei juurikaan muita kamuja ollut. Jossain vaiheessa lukiota mulle alkoi tulla muitakin kavereita, ja joo hävettää jälkikäteen, mutta oltiin aika inhottavia tätä yhtä kohtaan. Tyyppi veti kymppejä todistuksiin, oli (on) koulufiksu kyllä. Mutta se muun elämän yksinkertaisuus, ymmärtämättömyys , sosiaalinen kömpelyys -apua. Lukion jälkeen se haki lääkikseen -onneksi ei päässyt, kuulemma kirurgiksi olisi halunnut. Mutta jos ei köksän tunnilla ymmärtänyt kuorimaveitsen toimintaperiaatetta eikä ymmärtänyt, miten sähkövatkain toimii, niin... Ei.

Mutta ehkä se, ettei hän oikeasti edes ymmärrä omaa tietynlaista yksinkertaisuuttaan, on auttanut siinä, että hän on nykyään omalla alallaan suht tunnettu ja julkista nimeä on jonkun verran. Ei mikään seiskajulkkis, vaan ihan oikeissa, arvostetuissa töissä. Mä en halua kertoa tarkemmin, ettei mene tunnistettavaksi julkiseksi "panetteluksi" kuitenkaan.Eli kun kouluoppi on mennyt päähään ja sosiaalisia rajoitteita ei omassa päässä ole, niin pääseehän silläkin eteenpäin. Mä näen hänen juttunsa sen lapsuuden hömelyyden läpi ja pidän niitä edelleen ehkä hieman typerinä. Mutta se on mun päässä oleva juttu. Ne jotka ei tiedä hänen taustojaan, voivat saada hänestä hyvinkin fiksun kuvan. Mutta, ei se ole multa pois. Pääasia, kun mun ei tarvii olla hänen kanssaan tekemisissä. Joitain vuosia sitten satuttiin lapsuuspaikkakunnalle yhtä aikaa ja törmättiin baarissa. Oli puuduttavaa kuunnella niitä juttuja.

Vierailija kirjoitti:

Kaikki vaan eivät ole yhtä älykkäitä ja he voivat toki olla jossain määrin empaattisia ja omalla tavallaan mukaviakin, mutta kyllä älyn puute vaikuttaa myös empaattisuuteen, käytöksen johdonmukaisuuteen ja oi niin moneen asiaan

Olen samaa mieltä, että kaikki eivät voi olla yhtä älykkäitä. Älykkyys vaihtelee siinä missä pituus tai kengännumero. Voitte kokeilla vaikka aloittamalla porukassa keskustelun aiheesta "tiesittekö, että puolet miehistä/naisista on keskitasoa tyhmempiä?" Hämmästyttävän monet väittävät vastaan - mikä tietysti kertoo jotain heistä itsestään.

Loppuosasta en ole samaa mieltä. En nyt ole pitänyt kirjaa, mutta sormituntumalla monet tyhmät ihmiset ovat hyvin empaattisia, ainakin naisista. Näitä naisia löytyy paljon terveydenhuollon ja lastenkasvatuksen piiristä. On tietysti myös ilkeitä, älykkäitä, tunnekylmiä ja vaikka mitä muitakin naisia.

Lahjakkuutta on myös niin montaa lajia. Vaimoni ei koskaan pärjännyt koulussa, mutta hän on sosiaalisesti ilmiömäisen lahjakas. Minulla ei ole koskaan ollut yhtä laajaa ja hyvää seuraelämää kuin hänen kanssaan. Hän ei suostu keskustelemaan esimerkiksi politiikasta, koska "se ei kiinnosta häntä", mutta hän saa kaikki tuntemaan olonsa tervetulleiksi ja jotenkin onnistuu estämään erimielisten kinaamisten eskaloitumiset.

Tunnen myös melko yksinkertaisia ihmisiä, jotka ovat ilmiömäisiä piirtäjiä ja musiikin harrastajia. Musiikissa ei ehkä pitkien klassisten teosten osaajia, mutta improvisoinnissa ja säestyksessä lahjakkaita. Monilla on myös kädentaitoja. Nykyisten autojen korjaaminen ei ehkä luonnistu samalla tavalla, mutta yksi tuntemani mekaanikko osasi koota kuplavolkkarin moottorin vaikka pimeässä - ja se käynnistyi. Hän pystyi myös suoraan käyntiäänestä sanomaan missä sylinterissä oli vikaa ja missä tahdissa. En kuitenkaan usko, että hän tiesi kuka oli presidenttinä (Kekkosen jälkeen) tai mitkä ovat Ruotsin rajavaltiot.

AP:n ongelmaan: Juu, kokoa ystäväpiirisi sellaiseksi, että koet olosi mukavaksi. Ei sinulla ole velvollisuutta kaveerata sellaisten ihmisten kanssa, joiden seurassa et viihdy. Muista kuitenkin, että meitä ihmisiä on moneksi, eikä meitä voi arvottaa vain yhdellä akselilla. Eri lahjakkuudet eivät myöskään suoraan korreloi keskenään. Siinäkin on vaihtelua, joku on monilahjakas, joku toinen taas ihan oikeasti lahjaton. Kaikilla on kuitenkin ihmisarvo.

Vierailija kirjoitti:

Sanoisinko, että sukuaan ei voi valita, mutta onneksi ystävänsä ja puolisonsa voi. Kurjaahan se on, mutta minä oon sitä mieltä, ettei kenenkään tarvii pitää elämässään sellaisia ystäviä/kavereita/tuttuja, jotka vie energiaa eikä niiltä saa mitään.

Onhan näitä ollut... Alakoululaisena mulla oli hyvä kaveri, heppailtiin yhdessä ja leikittiin barbeilla. Tms. No yläasteella se ihminen alkoi jotenkin rasittamaan, kun se vaikutti aika yksinkertaiselta. No mä olin edelleen sen kaveri, koska mulla ei juurikaan muita kamuja ollut. Jossain vaiheessa lukiota mulle alkoi tulla muitakin kavereita, ja joo hävettää jälkikäteen, mutta oltiin aika inhottavia tätä yhtä kohtaan. Tyyppi veti kymppejä todistuksiin, oli (on) koulufiksu kyllä. Mutta se muun elämän yksinkertaisuus, ymmärtämättömyys , sosiaalinen kömpelyys -apua. Lukion jälkeen se haki lääkikseen -onneksi ei päässyt, kuulemma kirurgiksi olisi halunnut. Mutta jos ei köksän tunnilla ymmärtänyt kuorimaveitsen toimintaperiaatetta eikä ymmärtänyt, miten sähkövatkain toimii, niin... Ei.

Mutta ehkä se, ettei hän oikeasti edes ymmärrä omaa tietynlaista yksinkertaisuuttaan, on auttanut siinä, että hän on nykyään omalla alallaan suht tunnettu ja julkista nimeä on jonkun verran. Ei mikään seiskajulkkis, vaan ihan oikeissa, arvostetuissa töissä. Mä en halua kertoa tarkemmin, ettei mene tunnistettavaksi julkiseksi "panetteluksi" kuitenkaan.Eli kun kouluoppi on mennyt päähään ja sosiaalisia rajoitteita ei omassa päässä ole, niin pääseehän silläkin eteenpäin. Mä näen hänen juttunsa sen lapsuuden hömelyyden läpi ja pidän niitä edelleen ehkä hieman typerinä. Mutta se on mun päässä oleva juttu. Ne jotka ei tiedä hänen taustojaan, voivat saada hänestä hyvinkin fiksun kuvan. Mutta, ei se ole multa pois. Pääasia, kun mun ei tarvii olla hänen kanssaan tekemisissä. Joitain vuosia sitten satuttiin lapsuuspaikkakunnalle yhtä aikaa ja törmättiin baarissa. Oli puuduttavaa kuunnella niitä juttuja.

No mutta hei, eikös nämä "tyhmät" ihmiset ole onnellisempia kuin viisaat. Tieto tuo tuskaa jne. Itse saisin olla vielä tyhmempi vaikka suurimman osan tämän palstailaisten mielestä tyhmäksi ihmiseksi luokitellaankin, niin en masentuisi, rasittuisi töissä ja näkisi kaikkia niin negatiivisessa valossa aina heti ensimmäisenä. Tässä maailmassa on tottunut ottamaan ne negatiiviset asiat 10x vastaan ja kun kohdalle tulee yksi positiivinen niin ei oikein osaa niitäkään tosisti ottaa kun en tiedä onko henkilö oikeasti tosissaan vai vitsaileeko kustannuksellani.

Ei tuollaista ihmistä ole olemassa. Älkää uskoko !

Ei liity varsinaisesti tähän tyhmien ihmisten -kategoriaan, mutta exältäni puuttui kokonaan ymmärrys sarkasmia kohtaan eikä sosiaalisissa taidoissakaan kauheasti ollut kehumista. Kyseisessä ihmisessä oli paljon hyvääkin, hän oli joissain käytännön asioissa etevä ja "omalla alallaan" melkoinen asiantuntija, mutta silti raivostuttavan lapsenomainen esim juuri sosiaalisten normien noudattamisen suhteen. Esimerkiksi hän saattoi pamahtaa paikalle vanhempieni kotiini, vaikka olin pyytänyt häntä olemaan tulematta sillä hetkellä tai hän saattoi kahvipöydässä alkaa puhua täysin tilannetajuttomasti henkilökohtaisista asioistaan. Vaikka suhde ei kaatunut varsinaisesti näihin seikkoihin, varjostivat ne yhteiseloa, sillä jouduin usein miettimään miten kerron jonkun sarkastisen tai hauskan asian, niin ettei hänen tarvitse kysyä oliko se sarkasmia. Toisaalta annan "armahduksen" tyypille, sillä hän oli lapsuudessaan kokenut asioita, jotka vaikuttavat niin persoonan kuin sosiaalisten taitojen kehitykseen. Haluan myös korostaa sitä, että en pidä itseäni mitenkään parempana ihmisenä ja näim hänessä paljon hyvääkin, vaikka uskollisena pysyminen ei ollutkaan hänen vahvuutensa ja voisin olla siitä katkera mikäli haluaisin. Kuitenkin toivon pelkkää hyvää hänen elämäänsä.

Yleissivistyksen puute on yksi asia, mutta minusta tyhmyys on enemmän sitä ettei tajuta syy-seuraussuhteita, looginen ajattelu on puutteellista jne. Yleissivistyksen rajoittuneisuutta on minusta helpompi kestää, ihan siksikin ettei kukaan tiedä kaikesta kaikkea (eri asia sitten sekin jos joku besserwisseröi puutteellisilla tai väärillä tiedoilla). Sen sijaan on tosi raskasta jos toinen ei osaa miettiä tekojensa seurauksia ja sen takia aiheutaa jatkuvasti ongelmia itselleen ja muille, tai ihan suoranaista vahinkoakin. Kiltti luonnekaan ei loputtomiin auta, itse asiassa voi jopa vaikeuttaa asioita esim. altistamalla huijauksille.

Oletko varma että kyseessä virolaiset? Täällä Suomessa ei pystytä erottamaan virolaisia ja veneläisiä ketkä ovat kotoisin Virosta..en sanoo että toinen on pahempi mutta kulttuuri kuitenkin aika erilainen. :)

Molemmat kyllä panostaa enemmän ulkonäköön kuin suurin osa suomalaisista. Voi harmi että kaikilla ei ole "perus vaatteina" college housuja ym.

Ja ensimmäine kerta kun kuulen että virolaiset ja liettulaiset samanlaisia? Perustu mihin?

Mutta joo, kulttuuri ero voi todellakin tuntua koska isompi määrä virolaisia ovat ahkeria työntekijöitä. Voi olla shokeerava niin monellekin suomalaiselle.

Mun veli ei ymmärrä sarkasmia sitten yhtään, ottaa kaiken ihan tosissaan.

Joskus valittelin sitä, että ei millään jaksaisi viedä koiraa ulos, pääsispä siitä eroon tms niin ei tarvitsisi vaivautua (tms yhtä huonoa läppää, äänensävy vielä erittäin sarkastinen, että muut ihmiset olisivat sen selvästi ymmärtäneet) niin ei, luuli että olin tosissani.

Toinen esimerkki, harrastamme sisarusten kesken haukkumista, mitä ei pidä ottaa tosissaan. Vielä aikuisiälläkin nuorempi sisko on apina, kaksoissisko älykääpiö, veli aasi. Siskot ei ota tosissaan, vaan heittelee takaisin jotain yhtä "aikuismaista", kun taas veli lähes aina loukkaantuu. Pitää joka kerta selittää "niin sä oot aasi, ja toi apina... että ihan vitsi oli".

N25

Muutama vuosi sitten pikkulapsiaikaa tutustuin perhekahvilassa naiseen, asuimme melko lähekkäin ja meillä on samanikäiset lapset. Jokusen kerran he kävivät meillä leikkimässä ja me heillä. Pari kertaa kävin myös lenkillä naisen kanssa, mutta mitta tuli täyteen. Puheenaiheena oli joko lasten puuhat (tyylillä tänään Pirkko ei meinannut aamulla syödä, mutta sitten se söi) tai Seiskan uusimmat juorut. Kaikkiin yhtään "vaikeampiin" aiheisiin hän tuumasi vain että "en minä niin niistä tiedä..." Yleissivistys oli järkyttävän huono, Suomen itsenäistyminen tapahtui hänen mukaansa vuonna 1945, Oulu on jossain Itä-Suomessa jne. Monet yleiset ohjeet olivat huijausta ja propagandaa, joilla "isot tahot" tekee rahaa, kuten hammashygienia! ("mulla ei oo ollut kuin yksi reikä enkä tasan pese kahta kertaa päivässä tai käytä mitään lankoja!") Lisäksi hänen vanhin lapsensa oli järkyttävä kiusaaja, töni, löi ja haukkui muita eikä äitinsä puuttunut. Kun minä puutuin, tuo äiti oli järkyttynyt kurinpidosta, eihän lasta saa järkyttää. En kuitenkaan osannut suoraan sanoa että en halua enää olla tekemisissä, en vain sopinut uusia leikkitreffejä. Hänen kutsuihinsa vastasin vain että valitettavasti emme nyt pääse.

Vierailija kirjoitti:

Sanoisinko, että sukuaan ei voi valita, mutta onneksi ystävänsä ja puolisonsa voi. Kurjaahan se on, mutta minä oon sitä mieltä, ettei kenenkään tarvii pitää elämässään sellaisia ystäviä/kavereita/tuttuja, jotka vie energiaa eikä niiltä saa mitään.

Onhan näitä ollut... Alakoululaisena mulla oli hyvä kaveri, heppailtiin yhdessä ja leikittiin barbeilla. Tms. No yläasteella se ihminen alkoi jotenkin rasittamaan, kun se vaikutti aika yksinkertaiselta. No mä olin edelleen sen kaveri, koska mulla ei juurikaan muita kamuja ollut. Jossain vaiheessa lukiota mulle alkoi tulla muitakin kavereita, ja joo hävettää jälkikäteen, mutta oltiin aika inhottavia tätä yhtä kohtaan. Tyyppi veti kymppejä todistuksiin, oli (on) koulufiksu kyllä. Mutta se muun elämän yksinkertaisuus, ymmärtämättömyys , sosiaalinen kömpelyys -apua. Lukion jälkeen se haki lääkikseen -onneksi ei päässyt, kuulemma kirurgiksi olisi halunnut. Mutta jos ei köksän tunnilla ymmärtänyt kuorimaveitsen toimintaperiaatetta eikä ymmärtänyt, miten sähkövatkain toimii, niin... Ei.

Mutta ehkä se, ettei hän oikeasti edes ymmärrä omaa tietynlaista yksinkertaisuuttaan, on auttanut siinä, että hän on nykyään omalla alallaan suht tunnettu ja julkista nimeä on jonkun verran. Ei mikään seiskajulkkis, vaan ihan oikeissa, arvostetuissa töissä. Mä en halua kertoa tarkemmin, ettei mene tunnistettavaksi julkiseksi "panetteluksi" kuitenkaan.Eli kun kouluoppi on mennyt päähään ja sosiaalisia rajoitteita ei omassa päässä ole, niin pääseehän silläkin eteenpäin. Mä näen hänen juttunsa sen lapsuuden hömelyyden läpi ja pidän niitä edelleen ehkä hieman typerinä. Mutta se on mun päässä oleva juttu. Ne jotka ei tiedä hänen taustojaan, voivat saada hänestä hyvinkin fiksun kuvan. Mutta, ei se ole multa pois. Pääasia, kun mun ei tarvii olla hänen kanssaan tekemisissä. Joitain vuosia sitten satuttiin lapsuuspaikkakunnalle yhtä aikaa ja törmättiin baarissa. Oli puuduttavaa kuunnella niitä juttuja.

Taitaa kateellisuus puhua. ''Tyhmä'' kaveri, joka kuitenkin keskiarvoltaan kympin oppilas, pärjää alallaan ja tulee alallaan tunnetuksikin. Kirjoitustyylikin saa pohtimaan, kuka olikaan se tarinan tyhmä.

Kyllä minua häiritsee tietty yleissivistyksen puute. Se, että ei tiedä mistään mitään, osoittaa että ei ole kiinnostunutkaan oikein mistään. Yhden tutun kanssa saa kaikki sivistyssanat heittää roskiin, lisäksi hänestä vaikka sana ''keitto'' saattaa olla hienostelua, sillä pitäisi sanoa soppa.. Esimerkkejä riittää. Ihan yleiset sanonnatkin, kuten ''totuus ei pala tulessakaan'' ovat ihmettelyn aiheita. THL on salaliittoja täynnä, silmät kirkkaina näitä selittää, käyttää jotain shamaani-parantajia ja muuta. 

Voitaisko taas avata tämä keskustelu?

Järki meinaa lähteä, kun naapurissa asuu säälittävän sivistymätön ja vähä-älyinen nuori rouva. Ensin tuntui ihan kivalta ajatukselta, että lähellä asuu pariskunta, jonka kanssa voi halutessaan vaikka grillata. Nyt tilanne on omalta osaltani ahdistava sillä naapurin nainen kuvittelee meidän olevan hyviäkin ystäviä. Minulle ihmissuhde näyttäytyy lähinnä energiaa vievänä. Keskustelumme koostuvat usein siitä, että jaan hänelle äidillisesti päivänselviä vinkkejä elämään. Oman elämäni ongelmiin hänellä ei juuri ole sanottavaa, sillä hän ei kerta kaikkiaan edes ymmärrä sitä maailmaa, jossa itse elän. Vaikka hän onkin kunnon duunari ja itse olen yliopistokoulutuksen vaativassa ammatissa, haluaisin silti ymmärtää häntä ja antaa mahdollisuuden. Jos kuitenkin joka toisen lauseen sisällön saa vääntää rautalangasta, niin mitä hauskaa siinä enää on.

Esimerkiksi rahasta käydystä keskustelusta. Hänen murhe: kuinka saada rahaa hääjuhlaan, mistä tietää, kuinka paljon pitää säästää joka kuukausi, miten olla käyttämättä säästettyjä rahoja. Vinkkini, josta hän on kiitollinen: katso pitopalveluiden ja juhlapaikkojen, bändien ja juomien hinnat ja arvioi myös, paljon haluat rahaa käyttää. Laske yhteen ja jaa sillä rahasummalla, jonka voitte säästää kuukausittain. Vastauksena saat kuukausien määrän, joka on varattava säästämiseen. Henkilö on aidosti tästä neuvosta hämmentynyt ja kiitollinen.

Minun ongelmani: olen pidempään harkinnut nostaisinko myisinkö rahastoni ja muutaisin sijoituskohdetta tyystin. Vastaus: mikä on rahasto, voiko rahaa laittaa muualle kuin tilille ja voiko yhdellä ihmisellä olla enemmän kuin yksi tili?

Henkilö ei myöskään ymmärrä sananlaskuja ja kuvainnollista kieltä. "Lorun loppu" oli täysin käsittämätön hänelle.

Sananselitystä vaativa peli oli lopetettava kolmen kierroksen jälkeen, sillä henkilö ei tiennyt, mitä sanat tarkoittavat. Mm. miinaharava ja tetris eivät soittaneet kelloja. Urheilulajina soutu ja miekkailu oli täysin tuntematon.

Kyseinen naapuri on usein puhunut sopimattomasti kolmannen naapurista tämän ollessa kuuloetäisyydellä. Lisäksi hän pitää hauskana asiana analysoida tapaani siivota, sillä hän on siivooja ammatiltaan. On muun muassa kauhistellut, ettei ole koskaan nähnyt näin kalkkeutunutta kaakelia ja samassa lauseessa tarjoutuu joku kerta siivoamaan. Kiitos vaan, mutta osaan itse määritellä ja ylläpitää haluamani siisteystason. Lisäksi hän on avoimen mustasukkainen, kun vietän aikaa enemmän pitkäaikaisen ystäväni kanssa (siis parhaimman sydänystäväni). Lähinnä huvittaa, miten joku voikin olla niin hönö, mutta aika riesa tuo alkaa olla.

Vierailija kirjoitti:

Nämä "yleissivistykseltään rajoittuneet" tytöt ovat parhaita sängyssä ja antavat hurjimmat kyydit. Mitä älykkäämpi sitä estoisempi, joten jos haluat kunnon vauhtia sänkyyn niin skippaa suosiolla penaalin terävimmät (ja estoisimmat) kumppanit. 

Riittää että kumppani ymmärtää mikä tuntuu hyvältä ja mistä päin hyväillään ja kumpi reikä rasvataan. Ei saa olla liian vaativa ja tähän riittää vähempikin sivistys. 

Mun miespuoliset kaverit väittävät, että älykkäiltä naisilta saa parasta seksiä.

Muilla vastaavia kokemuksia? kirjoitti:

Voitaisko taas avata tämä keskustelu?

Järki meinaa lähteä, kun naapurissa asuu säälittävän sivistymätön ja vähä-älyinen nuori rouva. Ensin tuntui ihan kivalta ajatukselta, että lähellä asuu pariskunta, jonka kanssa voi halutessaan vaikka grillata. Nyt tilanne on omalta osaltani ahdistava sillä naapurin nainen kuvittelee meidän olevan hyviäkin ystäviä. Minulle ihmissuhde näyttäytyy lähinnä energiaa vievänä. Keskustelumme koostuvat usein siitä, että jaan hänelle äidillisesti päivänselviä vinkkejä elämään. Oman elämäni ongelmiin hänellä ei juuri ole sanottavaa, sillä hän ei kerta kaikkiaan edes ymmärrä sitä maailmaa, jossa itse elän. Vaikka hän onkin kunnon duunari ja itse olen yliopistokoulutuksen vaativassa ammatissa, haluaisin silti ymmärtää häntä ja antaa mahdollisuuden. Jos kuitenkin joka toisen lauseen sisällön saa vääntää rautalangasta, niin mitä hauskaa siinä enää on.

Esimerkiksi rahasta käydystä keskustelusta. Hänen murhe: kuinka saada rahaa hääjuhlaan, mistä tietää, kuinka paljon pitää säästää joka kuukausi, miten olla käyttämättä säästettyjä rahoja. Vinkkini, josta hän on kiitollinen: katso pitopalveluiden ja juhlapaikkojen, bändien ja juomien hinnat ja arvioi myös, paljon haluat rahaa käyttää. Laske yhteen ja jaa sillä rahasummalla, jonka voitte säästää kuukausittain. Vastauksena saat kuukausien määrän, joka on varattava säästämiseen. Henkilö on aidosti tästä neuvosta hämmentynyt ja kiitollinen.

Minun ongelmani: olen pidempään harkinnut nostaisinko myisinkö rahastoni ja muutaisin sijoituskohdetta tyystin. Vastaus: mikä on rahasto, voiko rahaa laittaa muualle kuin tilille ja voiko yhdellä ihmisellä olla enemmän kuin yksi tili?

Henkilö ei myöskään ymmärrä sananlaskuja ja kuvainnollista kieltä. "Lorun loppu" oli täysin käsittämätön hänelle.

Sananselitystä vaativa peli oli lopetettava kolmen kierroksen jälkeen, sillä henkilö ei tiennyt, mitä sanat tarkoittavat. Mm. miinaharava ja tetris eivät soittaneet kelloja. Urheilulajina soutu ja miekkailu oli täysin tuntematon.

Kyseinen naapuri on usein puhunut sopimattomasti kolmannen naapurista tämän ollessa kuuloetäisyydellä. Lisäksi hän pitää hauskana asiana analysoida tapaani siivota, sillä hän on siivooja ammatiltaan. On muun muassa kauhistellut, ettei ole koskaan nähnyt näin kalkkeutunutta kaakelia ja samassa lauseessa tarjoutuu joku kerta siivoamaan. Kiitos vaan, mutta osaan itse määritellä ja ylläpitää haluamani siisteystason. Lisäksi hän on avoimen mustasukkainen, kun vietän aikaa enemmän pitkäaikaisen ystäväni kanssa (siis parhaimman sydänystäväni). Lähinnä huvittaa, miten joku voikin olla niin hönö, mutta aika riesa tuo alkaa olla.

Lika barn, läka bäst.

Noihan oli hauskoja heittoja ystävältäsi, ai en tiennytkään että teillä on lehmä ja tuo että kyllä sä l-kokoisenkin jaksat syödä. Hah, minun huumorilla saattaisin hyvinkin heittää tuollaista. Pidetäänköhän minuakin sitten tyhmänä? 🤔

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En käsitä, miksei ystävälle voisi sanoa suoraan että: "Minusta meillä ei ole enää niin paljon yhteistä että kannattaisi jatkaa yhteydenpitoa." Rehellisempäähän se on kuin "feidaaminen". On tosi outoa että nykyään avioeroa ei pidetä minään mutta jos kyse on "tyttöjen välisestä ystävyydestä" pitäisi roikkua ja feidata loputtomiin.

Ihmettelen samaa. Minä ainakin kestäisin aivan hyvin, jos joku kaveri tai ystävä sanoisi, että ei halua enää tavata. Enhän itsekään halua tuhlata aikaani jonkun kanssa, joka ei seurastani välitä. Parempi olisi rehellisesti dumpata kuin roikuttaa. Mistä helvetistä minä tiedän, onko sillä oikeasti kiire vai yrittääkö feidata? Mieluummin tietäisin heti, niin ei mene aikaa ja energiaa hukkaan.

Jep, paremmalta tuntuu kun sanotaan suoraan kuin se, että joutuu itse pahimmillaan vuosienkin päästä pohtimaan haluaisiko toinen oikeasti joskus nähdä ja on vain kiireinen, vai onko dumpannut hiljaisuudessa eikä tykkää.

Vierailija kirjoitti:

Muilla vastaavia kokemuksia? kirjoitti:

Voitaisko taas avata tämä keskustelu?

Järki meinaa lähteä, kun naapurissa asuu säälittävän sivistymätön ja vähä-älyinen nuori rouva. Ensin tuntui ihan kivalta ajatukselta, että lähellä asuu pariskunta, jonka kanssa voi halutessaan vaikka grillata. Nyt tilanne on omalta osaltani ahdistava sillä naapurin nainen kuvittelee meidän olevan hyviäkin ystäviä. Minulle ihmissuhde näyttäytyy lähinnä energiaa vievänä. Keskustelumme koostuvat usein siitä, että jaan hänelle äidillisesti päivänselviä vinkkejä elämään. Oman elämäni ongelmiin hänellä ei juuri ole sanottavaa, sillä hän ei kerta kaikkiaan edes ymmärrä sitä maailmaa, jossa itse elän. Vaikka hän onkin kunnon duunari ja itse olen yliopistokoulutuksen vaativassa ammatissa, haluaisin silti ymmärtää häntä ja antaa mahdollisuuden. Jos kuitenkin joka toisen lauseen sisällön saa vääntää rautalangasta, niin mitä hauskaa siinä enää on.

Esimerkiksi rahasta käydystä keskustelusta. Hänen murhe: kuinka saada rahaa hääjuhlaan, mistä tietää, kuinka paljon pitää säästää joka kuukausi, miten olla käyttämättä säästettyjä rahoja. Vinkkini, josta hän on kiitollinen: katso pitopalveluiden ja juhlapaikkojen, bändien ja juomien hinnat ja arvioi myös, paljon haluat rahaa käyttää. Laske yhteen ja jaa sillä rahasummalla, jonka voitte säästää kuukausittain. Vastauksena saat kuukausien määrän, joka on varattava säästämiseen. Henkilö on aidosti tästä neuvosta hämmentynyt ja kiitollinen.

Minun ongelmani: olen pidempään harkinnut nostaisinko myisinkö rahastoni ja muutaisin sijoituskohdetta tyystin. Vastaus: mikä on rahasto, voiko rahaa laittaa muualle kuin tilille ja voiko yhdellä ihmisellä olla enemmän kuin yksi tili?

Henkilö ei myöskään ymmärrä sananlaskuja ja kuvainnollista kieltä. "Lorun loppu" oli täysin käsittämätön hänelle.

Sananselitystä vaativa peli oli lopetettava kolmen kierroksen jälkeen, sillä henkilö ei tiennyt, mitä sanat tarkoittavat. Mm. miinaharava ja tetris eivät soittaneet kelloja. Urheilulajina soutu ja miekkailu oli täysin tuntematon.

Kyseinen naapuri on usein puhunut sopimattomasti kolmannen naapurista tämän ollessa kuuloetäisyydellä. Lisäksi hän pitää hauskana asiana analysoida tapaani siivota, sillä hän on siivooja ammatiltaan. On muun muassa kauhistellut, ettei ole koskaan nähnyt näin kalkkeutunutta kaakelia ja samassa lauseessa tarjoutuu joku kerta siivoamaan. Kiitos vaan, mutta osaan itse määritellä ja ylläpitää haluamani siisteystason. Lisäksi hän on avoimen mustasukkainen, kun vietän aikaa enemmän pitkäaikaisen ystäväni kanssa (siis parhaimman sydänystäväni). Lähinnä huvittaa, miten joku voikin olla niin hönö, mutta aika riesa tuo alkaa olla.

Lika barn, läka bäst.

Et taida tietää mitä "läka" tarkoittaa.  Siis tuolla tavalla kirjoitettuna.

Olen varmaankin teiltä alapeukutukset ansainnut, kun kerron, että olen ärsyyntynyt ja turhautunut ystävääni.

Omaan ystävääni tutustuin työpaikalla. Hän on minua vanhempi kollega, joka otti minut siipiensä suojaan, kun olin juuri valmistunut. Olen edelleen kiitollinen avusta ja siitä ystävällisyydestä,jonka tuolloin sain, ja ihailinkin hänen ammattitaitoaan. Puhuimme työasioista ja hän antoi minulle hyvää palautetta siitä, että opin asioita ja minulla oli hänen mielestään kiinnostavia mielipiteitä, joita hän ei ollut tullut ajatelleeksi.

Muutaman vuoden kuluttua vaihdoin työpaikkaa ja ystävyytemme jatkui nyt vapaa-ajalla. Joka tapaamisemme jälkeen - joista hän mitä ilmeisimmin nauttii - minulla on ollut valjunväljähtynyt, tyhjä ja tyhmä olo. Näen, miten hän silmät sädehtien ja pää kallellaan kuuntelee minua, kun kerron ihan tavallisia arkisia asioita hieman lakonisesti: "Kävin viikonloppuna kiipeilemässä pyykkivuoristossa ja Everestin huipulle on vielä matkaa..", tai " Vaikka kielsin, niin Timo rupesi louhiskelemaan kellarin viime viikonloppuna väliseinää ja huusi mulle metkalla äänellä: Tuus, Tiina, vähän katsomaan, mitä täältä paljastuu, mutta kieltäydyin ja huusin takaisin: 'En tule! Mähän olen sanonut, että kyllä se Hoffa vielä löytyy. No, en puutu enempää Timon on oma Puuhamaansa, sen olisi kyllä voinut jättää keväämmälle.." tms.

Hiljaisuus. Minua nolottaa se, että "puhua pälpätän", jos hänellä olisi jotain tärkeämpää asiaa.

Kun kysyn, mitä hänelle kuuluu, hän sanoo : "Jukka haki mökiltä kuusen. Maija ja Tomi tulivat meille jouluksi. Jukan vanha isä on löytänyt uuden naisystävän. Hehehe. "

Kun kiinnostuneena vaikkapa tuosta viimeisestä lauseesta viritän keskustelua vaikka vanhan ihmisen parisuhteen kaipuusta vs. aikuisten lasten asenteesta, peloista, jännitteistä joita voi tulla, ystäväni myötäilee: "Niin. Niin."

Hiljaisuus. Ystävä katsoo minuun intensiivisesti ja hymyilee.

Katkaisen hiljaisuuden kysymällä Jukan hakemasta kuusesta: "Mitkä teillä on kriteerit? Lähteekö kotiin lähin joutokuusi vai harkittu ja vihanta? Saako kuusta luomubuustata, eli kuuseen ripustaa toisen kuusen käpyjä, jos sillä ei niitä ole?"

Taas hämmentynyt hymy: "Saa kai, jos haluaa."

Hiljaisuus.

Minä totean, että täytyykin jo lähteä. "Nytkö jo?", hän herää kuin lumouksesta.

Jo autossa inhoan itseäni, kun mietin, että kun minulle tulee tunne että olen tyhmä ja tylsä, se saattaakin kertoa siitä että projisoin tunteeni häntä kohtaani itseeni.

Jo ajaessani kotiin hän lähettää viestin:" Oli niin kiva nähdä ja jutella, rakas ystävä. Nähdään taas pian! Hei hei!"

Niinpä, minkäs teet. Ystävyyttä ei voi katkaista kertomalla, ettei toisen seura kiinnosta.. Ei, vaikka tämä kysyisi:"Oletko minulle vihainen jostain, kun et halua nähdä? Miksi et pidä yhteyttä ? Onko sinulla aina kiireitä? "