Ystäväni on niin tyhmä, etten enää jaksa olla hänen kaverinsa

Siinä onkin... Miten päättää ystävyys korrektisti? Puolisolle sanotaan, että tämä ei toimi enää, jätän sinut. Mutta miten ystävä jätetään?

Vähemmän traumaattista on etääntyä. Ei missään nimessä sanoa suoraan. Se on ihan sairasta.

Kaksi tuttua, jotka opiskelevat samaa alaa ja ovat kavereita keskenään. Luonnontieteissä ovat siis kyvykkäitä, mutta sosiaaliset taidot ja tilanneäly ainakin hyvin puutteelliset. Toisen taustoista ymmärrän etteivät sanonnat, englanti ja kulttuuriset viittaukset ole hallussa (lestadiolainen). Melkein räjähdin nauramaan kun en itse äkkiseltään muistanut sanaa "rieskalle" ja tämä tuttava ihmetteli sitä ikään kuin en Suomen nykyistä presidenttiä tietäisi, suorastaan katsoi alaspäin :D Tämän toisen, ei-lestadiolaisen kanssa harvat tulevat toimeen. Kurssikavereista varmaan yli 50% on sanonnut ettei siedä häntä, koska on niin tyhmä. En halua olla hänen kanssaan missään tekemisissä, koska jo opiskeluaikoina on mokannut niin paljon etten halua myöntää tuntevani häntä sitten kun aloittaa oikeat työt. Jokainen huokaisee syvään luentosalissa kun tämä nostaa kätensä ylös kysyäkseen jotain tyhmää. Kauheasti esimerkkejä en voi antaa tunnistamisen vuoksi. Yksi kuitenkin: Matkasimme Suomenlinnaan laivalla. Kannelle oli tippunut puunoksa, jonka nostin ja olin heittämässä mereen. Tämä tuttu otti oksan kädestäni "ei luontoa saa roskata!" ja työnsi pitkän oksan pieneen roskikseen töröttämään. Kysyin vain että onko sinulla useinkin tapana kerätä ulkoa oksia ja viedä niitä roskiksiin mutta en saanut vastausta.

Voisiko ystävääsi mitenkään opettaa? Siis vaikka selittää kunnolla noita sanontoja tms. tai muuten sivistää?

Varmasti on turhauttava tilanne.

Vierailija kirjoitti:

Miehen sisko on samaa tasoa. Luulee vielä ihan avoimesti että muut on tyhmiä ei hän.

Puheet on tyyliin posmotusta että lapsiperheen ei kannata käydä yhdessä tietyssä ruokakaupassa kun siellä on joku vero nimeltä alv. Oli kuitista sen huomannut. Lisäksi kaikki tiesivät että em ruokakauppa on alueen kaikista halvin kaikilla mittapuilla.

Samanlaisia juttuja pilvin pimein. Lisäksi ei ymmärrä juurikaan ihan tavallisia arkipäivän sanontoja ollenkaan ja ärsyyntyy kun joku niitä käyttää kun hänen mielestään ihmiset vouhottaa silloin.

Jos joku ihminen kuuluu ammattiliittoon niin miehen siskon mielestä työttömäksi jäädessään jokainen saa liitonpäivärahaa ihan sama onko työkertymää vai ei.

Väsyttävä tyyppi jonka kanssa ihan arkipäiväisestä juttelusta ei tahdo tulla mitään.

juu rasittavalta kuulostaa, mutta ei tämä liittoasia noinkaan ole. Liitto ei maksa päivärahaa kenellekään, eikä liiton jäsenyydellä ole mitään vaikutusta päivärahaan tai päivärahaoikeuteen. Kassat maksavat ansiopäivärahaa ja Kela peruspäivärahaa ja työmarkkinatukea. Hieman ois, mutta turha päteä, toisen tietämättömyydellä, jos itsekin on pihalla.

Vierailija kirjoitti:

Siinä onkin... Miten päättää ystävyys korrektisti? Puolisolle sanotaan, että tämä ei toimi enää, jätän sinut. Mutta miten ystävä jätetään?

Samalla kaavalla. On epäreilua uskotella olevansa ystävä, jos sitä ei oikeasti ole.

up

Nämä "yleissivistykseltään rajoittuneet" tytöt ovat parhaita sängyssä ja antavat hurjimmat kyydit. Mitä älykkäämpi sitä estoisempi, joten jos haluat kunnon vauhtia sänkyyn niin skippaa suosiolla penaalin terävimmät (ja estoisimmat) kumppanit. 

Riittää että kumppani ymmärtää mikä tuntuu hyvältä ja mistä päin hyväillään ja kumpi reikä rasvataan. Ei saa olla liian vaativa ja tähän riittää vähempikin sivistys. 

Mun kaveri menetti hermonsa, kun en ymmärtänyt yhden pelin logiikkaa. Mulkkasi kuin mitäkin idioottia kun kehtasin kysyä sääntöjä pelin edetessä pariin otteeseen. Pelasin ensimmäistä kertaa, joten halusin varmistaa pelaavani oikein.

Hän piti minua vähän yksinkertaisena kyllä, mutta pelin voitin minä. Säännöt oli mielestäni niin typerät ettei sellaista peliä tehnyt mieli edes pelata, kun ei ollut minkäänlaista haastetta siinä. Kerran yhdessä tapahtumassa tämän kaverin sisko kysyi minulta jotakin tyyliin "Osaatko edes leikata niitä tomaatteja?" Katsoin vain hymyillen tyyppiä. Tuossa tilanteessa tiesin mikä oli paikkani sen kaverin mielessä ja selkäni takana.

En koskaan ajatellut hänestä huonoa, mutta ei hän minua viisaampi ollut, vaikka niin kovasti tahtoi asian nähdä.

Tarinoilla on aina 2 puolta. Kuka on tyhmä ja kuka ei.

Moni ei ymmärrä itseironiaa ja senkin perusteella saa kuulla jonkun olevan tyhmä.

Minulla on jotenkin sellainen olettamus ettei kukaan ole tyhmempi kuin minä ja pidän mieluusti tyhmiä letkautuksia vitsinä, enkä tyhmyytenä. Välillä harmittaa kun joku ottaa tosissaan,  jos sanon vaikka että "No osaankohan mää nyt nää perunat kuoria..." Jos vaikka tiputin sitä ennen kanamunan lattialle...

Huono esimerkki....Vaikea selittää, kun ei ole ollut sopivaa tilannetta viimeaikoina...

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Siinä onkin... Miten päättää ystävyys korrektisti? Puolisolle sanotaan, että tämä ei toimi enää, jätän sinut. Mutta miten ystävä jätetään?

Samalla kaavalla. On epäreilua uskotella olevansa ystävä, jos sitä ei oikeasti ole.

Tuskin sinä sille toiselle olisi niin tärkeä osa elämää että voisi puolisoon verrata. Siksi ei jättämisestäkään tarvi tehdä spektaakkelia ellette oikeasti jaa taloutta, ruokakuluja ja tee 7 pv viikossa asioita yhdessä.

Tuo ystävän jättäminen kertoo mielestäni erittäin huonosta empatiakyvystä ja tapojen puutteesta. Itsellänikin on tilanne, että kaveri on saanut jäädä, mutta tapaan häntä kerran 3 kk:ssa ja on varmaan jo tajunnut, että kaverisuhteemme ei ole yhtä vahva kuin ennen, mutta  kun se on tapahtunut hiljaa, on varmasti vahvistanut kaveruutta tänä aikan muiden kanssa, joten minun osittainen menettämiseni ei tunnu niin pahalta. 

Tulee mieleen, että "jättäjät" jotenkin nauttivat siitä kun saavat nähdä toisen naamalla sen hylätyksi tulemisen tuskan. Kannattaa miettiä, miksi teet noin, onko itselläsi trauma hylätyksi tulemisesta ja haluat kostaa? Vai oletko katkera ja haluat pahoittaa tällä ystäväsi mielen, joka on sinua loukannut?

Joo, et todellakaan sano suoraan. Aivan tavatonta touhua sellainen. Miettikää itse, jos teille hyvänä pitämänne ystävä täräyttäisi sellaisen naamaan, tuntuisi pahalta, eikö?

Kyllä klassinen tapa päättää ystävyys on etääntyminen.. Se on siksikin hyvä, että se jättää takaportin sille, että joskus näette jossain ja taas tykkäättekin toisistanne. 

Toiseksi, tuollainen jättäminen kuulostaa sadismilta. Jos ystäväni sanoisi minulle tehneensä jollekulle toiselle niin, minä kyllä kiireesti "etääntyisin" hänestä ja pitäisin todella outona hyypiönä..

Kolmas juttu on se, että vain äärettömän tyhmä suututtaa kaverinsa, hehän tietävät sinusta kaikenlaista. Jos olet hänet oikein torvisoittokunnan kanssa jättänyt, voit olla varma, että koko kaupunki kuulee salaisuutesi ja ongelmasi parisuhteessasi sekä sen, onko vessasi roskis aina täynnä ja miehesi sormissa känsiä. :D Järki käteen nyt!

Ei ystävää "jätetä". Ystävästä etäännytään. Vaivihkaa. Aina on valitettavasti muuta menoa, voi harmi, ehkä joskus toiste. Eikä "toiste" koskaan tule.

Tosin joskus käy näin vaikka ystävä olisi ihan kivakin. Ruuhkavuodet ovat sellaisia.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miehen sisko on samaa tasoa. Luulee vielä ihan avoimesti että muut on tyhmiä ei hän.

Puheet on tyyliin posmotusta että lapsiperheen ei kannata käydä yhdessä tietyssä ruokakaupassa kun siellä on joku vero nimeltä alv. Oli kuitista sen huomannut. Lisäksi kaikki tiesivät että em ruokakauppa on alueen kaikista halvin kaikilla mittapuilla.

Samanlaisia juttuja pilvin pimein. Lisäksi ei ymmärrä juurikaan ihan tavallisia arkipäivän sanontoja ollenkaan ja ärsyyntyy kun joku niitä käyttää kun hänen mielestään ihmiset vouhottaa silloin.

Jos joku ihminen kuuluu ammattiliittoon niin miehen siskon mielestä työttömäksi jäädessään jokainen saa liitonpäivärahaa ihan sama onko työkertymää vai ei.

Väsyttävä tyyppi jonka kanssa ihan arkipäiväisestä juttelusta ei tahdo tulla mitään.

juu rasittavalta kuulostaa, mutta ei tämä liittoasia noinkaan ole. Liitto ei maksa päivärahaa kenellekään, eikä liiton jäsenyydellä ole mitään vaikutusta päivärahaan tai päivärahaoikeuteen. Kassat maksavat ansiopäivärahaa ja Kela peruspäivärahaa ja työmarkkinatukea. Hieman ois, mutta turha päteä, toisen tietämättömyydellä, jos itsekin on pihalla.

?

Ihanko totta? Luuletko että ihmiset noin yleensä ei tuota tiedä? Se nyt on vaan tapana sanoa että saa liiton päivärahaa kun kuuluu ammattiliittoon ja samalla saa siihen kuuluvasta kassasta rahaa.

Mutta ajatella: opit tänäänkin uutta.

Vierailija kirjoitti:

Ihan kuin mun työkaveri! Jos jonkun asian voi ymmärtää väärin, taatusti ymmärtääkin ja vaikkei aina ihan voisikaan. Ärsyttävää keskustella ja aina olla korjaamassa ja vääntämässä rautalangasta että tarkoitin siis näin ja noin. Hänen aasinsiltansakin ovat niin lapsekkaita jotenkin, että ei vaan aikuisen näkövinkkelillä tajua...

Minulla on ihan samanlainen työkaveri. Väitti joskus ihan pokkana, että uusissa autoissa ei olisi takavaloja enää ollenkaan. Hänen oraakkali-miehensä oli kuulema lukenut netistä jotain eu-direktiiviä autonvaloihin liittyen. Joko oraakkeli ei ymmärtänyt lukemaansa tai avokki ei ymmärtänyt kuulemaansa. Epäilen viimeistä vaihtoehtoa. Ilmastonmuutoksesta oli taannoin puhetta, niin hän alkoi naama punaisena mölytä, ettei ole ikinä omilla teoillaan ollut sitä aiheuttamassa. Ajaa kuitenkin autolla töihin joka päivä, kun ei jaksa ajaa pyörällä muutamaa kilometriä.

En tiedä tarkoittaako se että ihmisellä on epävarma ja väittämistä tai olettamista välttelevä tyyli välttämättä sitä että hänen maailmankatsomuksensa olisi sen harhaisempi tai huonompi.

Olen itse sivistykseeni luottavaista tyyppiä mikä välttämättä johtaa siihen että aika ajoin jaan myyttejä ja väärää tietoa.

Sekoitin viime kuussa paljetin palettiin ja luulin että sametti on materiaali.

Vierailija kirjoitti:

...ja luulin että sametti on materiaali.

Tarkoitan siis että sametti viittaa kankaan materiaaliin eikä kudontatapaan.

Täällä aika hyvät neuvot olet jo saanutkin. Feidaaa kaveri ulos, älä suotta ole ilkeä tai tyly, mutta sinulla on vain jatkossa liian kiire nähdä häntä.

Oma äitini on valitettavasti myös hyvin yksinkertainen, mutta pakko sietää. Hänen bravuurinsa on aloittaa jutun kertominen keskeltä juttua (varmaankin on aloittanut päänsä sisällä tätä ennen), tyyliin "ja sitten mä sanoin sille, että me oltu sovittu semmoisesta etukäteen." Ja ihmettelee sitten kun MUUT EI PYSY MUKANA!! Jösses kuinka rasittavaa. Toisiin sfääreihin tämä nousee tekstareissa, jossa tilaa on vähän ja viesti lyhenee entisestään. Muutenkin äiti on tätsin koukuttamaton ja ollut suurimman osan elämästään koton lasten kanssa, eli mitään yleissivistystä ei juurikaan ole päässyt kertymään. On ainakin antanut meille lapsille esimerkin siitä, että kannattaa kouluttautua ja pysyä mukama maailman menossa!!

Vierailija kirjoitti:

En tiedä, kuinka viisas olet, kun et tiedä, että Ruotsi kirjoitetaan suurella alkukirjaimella.

Ei sullekaan ole viisautta liikoja suotu kun noita pilkkuja heittelet vähän joka sanan eteen😂

Itse olen ap:n mainitseman kaltainen ihminen, joka on kasvanut tynnyrissä ja jolle pitää selittää kaikki juurtajaksaen. Itse veikkaan että syy on enemmän henkinen, eikä näy ulospäin. Ahdistun helposti ihmistenkanssa, joilta joudun kokoajan pyytämään selitystä asiasta ja näen kyllä heistä selväsi kun he nauravat tietämättömyydelleni kun en päivänselviä asioita tiedä. Tämäntakia minä en varmaankaan ystäviä saa helposti ja tunnen välillä oloni paremmaksi yksin. Aina kun joku uusi ihminen tulee jutteleen, haluaa tutustua niin odotan koska hän minuun kyllästyy kun tajuaa kuinka tyhmä tai tietämätön olen. Ainoa asia missä minut hyväksytään yleensä on jatkuva palveluiden kysely minulta ja toisten auttaminen. Röyhkeimmät luulevat minua totaali idiootiksi ja ovat yrittäneet käyttää minua seksuaalisesti hyväksi, mutta ei tietenkään ole onnistuneet ja joutuneet pettymään kun en olekkaan niin idiootti kuin luulivat. 

Minun kaverini ihmetteli lapissa ollessamme, että kuka nämä kaikki puut tänne erämaahan on istuttanut. Toinen kaveri ei ymmärtänyt miten kansantarut ja kalevala ovat syntyneet. Useammalle kaverille sanat traani ja kelo olivat tuntemattomia. Olemme kaikki vähän päälle parikymppisiä.