Ystäväni on niin tyhmä, etten enää jaksa olla hänen kaverinsa
Tyhmällä tarkoitan tässä yhteydessä siis vähä-älyistä.
Ystävyyssuhteemme alussa tuon asian kanssa jaksoi olla, kunhan piti vapaa-ajalla yhteyttä tarpeeksi harvoin. Muuten kuitenkin hyvin herttainen ja kiltti ihminen kyseessä.
Nyt kuitenkin tuntuu, etten enää halua viettää hänen kanssaan aikaa. Mitä voin sanoa syyksi? Onko väärin vaan lopettaa yhteydenpito ja hänen tapaamispyynnöistä kieltäytyä?
Jotta ehkä ymmärtäisitte minua paremmin annan muutaman esimerkin tilanteista, joihin olen tässä hetken sisään ystäväni kanssa törmännyt. Keskustelimme arkipäiväisiä ja kuvailin asiassa olleen "oma lehmä ojassa". Vastareaktiona sain ihmettelevää kyselyä siitä, miksen ole kertonut, että omistamme lehmän. Kerran olimme ravintolassa illallisella, tilasin pihvin ja tarjoilija kysyi kypsyysastetta. Vastasin medium miinus johon ystäväni vastapäätä totesti, että kyllä sä nyt l-kokoisenkin jaksat syödä. Olisitte nähneet tarjoilijan ilmeen.
Ystäväni yleissivistys on luokatonta, hän ei tiennyt, ettei ruotsissa ole presidenttiä. Kuningasperheen tunsi kuitenkin silti. Ihmettelee minun "viisauttanu", jota itse taas kuvailisin tiedoksi, mikä olisi hyvä olla meistä jokaisella.
Olenko paha ihminen kun en enää jaksa?
Kommentit (99)
Mä tapailin nuorena miestä, joka oli kiva, mukava, ystävällinen, komea ... mutta kun hän jatkuvasti kailotti ääneen:"Voi että on jännää,,kun minä saan seurustella noin älykkään naisen kanssa", ajattelin, että ei tule meille yhteistä kesää.
Ystävälle, johon on solminut toisenlaisen suhteen kuin mahd. parisuhteeseen on vaikeampi sanoa samoin.
Vierailija kirjoitti:
Ihan kuin mun työkaveri! Jos jonkun asian voi ymmärtää väärin, taatusti ymmärtääkin ja vaikkei aina ihan voisikaan. Ärsyttävää keskustella ja aina olla korjaamassa ja vääntämässä rautalangasta että tarkoitin siis näin ja noin. Hänen aasinsiltansakin ovat niin lapsekkaita jotenkin, että ei vaan aikuisen näkövinkkelillä tajua...
Olerko varma ettei sua trollata? Joskus on mehevää heittäytä tyhmemmäksi kun onkaan ja nautiskella hetkestä kun joku ottaa läpänheiton tosissaan ja pitää vastapuolta tyhmänä....
Tämä!
Oma ystäväni on taikauskoinen ja kertoo innoissaan, kuinka ennustaja näki että hän tapaa uuden miehen jossain työhön liittyvässä tilanteessa täällä kotimaassa.
Viime kerralla oli nähnyt, että mies on ulkomailla.
(Mutta se ei ollut toteutunut.)
Sanoin, että voisikohan johtua siitä, että näkijä ei nänhyt, että korona rajoittaa matkailua, hän sanoi:"Niinhännse onkin!"
Minä siihen, kannattaiskohan sille ennustajalle soittaa, että kristallipaloa pitäisi hioa kirkkaammaksi. Kyllä jokin kuluttajasuoja pitäisi olla jos välineet eivät ole kunnossa.
Hän: "Ei hän mitään kristallipalloa käytä. Hän näkee korteista!"
Vierailija kirjoitti:
Tavallaan tunnen ongelmasi ja omalla kohdallani se on myös aika surullinen. Seurustelin useamman vuoden etäsuhteessa miehen kanssa jota luulin ensin ihan fiksuksi. Työkuvioissa tutustuimme kun hän oli yhtiön hallituksessa jossa työskentelin. Hänen kanssaan pystyi juttelemaan hyvin esim. politiikasta, päivän tapahtumista jne. Mutta joissakin asioissa en vain enää kestänyt sitä sivistymättömyyttä. Itse tykkään lukea paljon kirjoja ja väkisinkin siinä kait sitten sivistyy. Mies taas katsoo paljon telkkaria ja kait siinäkin sivistyisi, mutta kun kaikki luettava on Iltalehti-tasoa ja telkkarin kanssa varmasti samoin. Kerran olimme matkalla jonnekin ja jänis loikki tien yli niin mies totesi "kato, valkoinen rusakko". Pidin sitä ensin vitsinä, mutta sitten totesin toisin. Jälkeenpäin on kyllä itsekin nauranut tietämättömyydelleen. Ja näitä vastaavia tuli aina silloin tällöin. Ja mikä ärsyttävintä, testasin häntä aina välillä, esim. että oliko se vuonna 1942 kun tapahtui sitä tai tätä tai mikä automerkki tuo oli ja mies aina ihan pokalla heitti, että joo oli se vuosi 1942 (vaikka itse olisin tiennyt varmaksi, että oli esim. vuosi 1965) tai että vastaantuleva auto oli Rover ja mies sanoi että on Jaguaari jne. Puhumattakaan, että olisi taiteesta tai musiikista pystynyt keskustelemaan miehen kanssa joka tunsi vain Juicen, Dannyn ja Picasson. Muuten mukava ja ihana mies, mutta tuo sivistymättömyys ja läheisriippuvuus pilasi kaiken :(
Kyky hakea, omaksua ja arvioida tietoa on tärkeämpi kuin nippelitiedot. Tiedätkö sinä kuovin kutsun? Minä tiedän, sattumalta. Musiikissakin on syvempiä asioita kuin vaikkapa Beethovenin nimen tietäminen, on teemojen analysointia, sävelkulkujen muunnosten tunnistusta ja vaikka mitä. Ihan eri sfäärissä jonkun wikittäjäelitistin "tietojen" kanssa. Itsekkin tykkään tietämisestä, mutta pelkkä tieto on hyvin pinnallista ja myös petollista, koska tietäminen on helpompaa kuin oppiminen. Se on vähän niinkuin valehtelua, antaa kuvan että on perehtyneempi asioista kuin välttämättä oikeasti on. Tiedätkö sinä mitä sen Roverin pellin alla on ja millainen se on ajaa? Tuskin.
Minun mielestäni tyhmyyttä on se ,ettei tiedä miten erillaisten ihmisten kanssa toimitaan. Eli taidat sinäkin olla aika osaamaton sosiaalisissa taidoissa, kun et osaa jutella eri ihmisten kanssa erillaisista aiheista mikä esim kiinnostaisi teitä kumpaakin tai etsisitte yhteisiä kiinnostuksen kohteita joita kumpikin ymmärtäisi. Taidat pitää itseäsi ylempänä tai jopa arvokkaampana kuin kaveriasi. Mainitsit myös, että hän on emotiaalisesti lahjakas jolla on hyvät sosiaaliset taidot oletan. Tyhmyyttä on monenlaista
Nykymittapuun mukaan ketjussa esiin tuodut esimerkkitapaukset edustavat ihan normikansalaisia ja heidän keskimääräistä älykkyyttään ja järjenjuoksuaan yleensäkin, valitettavasti. Tämän parempaa ei ole enää populaatiossa tarjolla, kun puhutaan alle nelikymppisistä. Repikää siitä (kuvainnollisesti tai konkreettisesti, miten vaan järki kielikuvan käsittää).
Vierailija kirjoitti:
Yks entinen kaveri ärsytti kun sen tekstarit olivat vaikeasti luettavia. Kaikki lauseet oli kirjoitettu putkeen ilman välimerkkejä ja ne lauseet kertoivat eri asioista.Välillä sai miettiä lukemaansa moneen otteeseen.
Huoh.
Kaverin vikahan se tietysti on, kunbsinä et ymmärrä. Että näin, ja huoh kaupan päälle.
Vierailija kirjoitti:
Tavallaan tunnen ongelmasi ja omalla kohdallani se on myös aika surullinen. Seurustelin useamman vuoden etäsuhteessa miehen kanssa jota luulin ensin ihan fiksuksi. Työkuvioissa tutustuimme kun hän oli yhtiön hallituksessa jossa työskentelin. Hänen kanssaan pystyi juttelemaan hyvin esim. politiikasta, päivän tapahtumista jne. Mutta joissakin asioissa en vain enää kestänyt sitä sivistymättömyyttä. Itse tykkään lukea paljon kirjoja ja väkisinkin siinä kait sitten sivistyy. Mies taas katsoo paljon telkkaria ja kait siinäkin sivistyisi, mutta kun kaikki luettava on Iltalehti-tasoa ja telkkarin kanssa varmasti samoin. Kerran olimme matkalla jonnekin ja jänis loikki tien yli niin mies totesi "kato, valkoinen rusakko". Pidin sitä ensin vitsinä, mutta sitten totesin toisin. Jälkeenpäin on kyllä itsekin nauranut tietämättömyydelleen. Ja näitä vastaavia tuli aina silloin tällöin. Ja mikä ärsyttävintä, testasin häntä aina välillä, esim. että oliko se vuonna 1942 kun tapahtui sitä tai tätä tai mikä automerkki tuo oli ja mies aina ihan pokalla heitti, että joo oli se vuosi 1942 (vaikka itse olisin tiennyt varmaksi, että oli esim. vuosi 1965) tai että vastaantuleva auto oli Rover ja mies sanoi että on Jaguaari jne. Puhumattakaan, että olisi taiteesta tai musiikista pystynyt keskustelemaan miehen kanssa joka tunsi vain Juicen, Dannyn ja Picasson. Muuten mukava ja ihana mies, mutta tuo sivistymättömyys ja läheisriippuvuus pilasi kaiken :(
Just tää! Muakin harmitti, kun ystävä ei tiennyt että Danny asuu Raumalla kesät. Aika tyhmä ellei tota tiedä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En tiedä, kuinka viisas olet, kun et tiedä, että Ruotsi kirjoitetaan suurella alkukirjaimella.
Aah totta, taidammekin sopia ystäväni kanssa paremmin yhteen kun arvasinkaan. Kiitos tästä!
Ap
No, kyllä olette just sopiva majakka ja perävaunu.
Haloo yleisö! Täähän on selvästi vitsi aloitus. Kai te näette sen?
👀 aapee kompuroi omaan nokkeluuteensa. On itse solminut kengännauhansa.
Vierailija kirjoitti:
Nykymittapuun mukaan ketjussa esiin tuodut esimerkkitapaukset edustavat ihan normikansalaisia ja heidän keskimääräistä älykkyyttään ja järjenjuoksuaan yleensäkin, valitettavasti. Tämän parempaa ei ole enää populaatiossa tarjolla, kun puhutaan alle nelikymppisistä. Repikää siitä (kuvainnollisesti tai konkreettisesti, miten vaan järki kielikuvan käsittää).
Taisit repiä pelihoususi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei tarvitse olla kaveri, jos ei jaksa. Ei kannata sanoa oikeata syytä, eli hänen alhainen älykkyytensä. Tuskinpa kaveri itseään tyhmänä edes pitää. Sen sijaan kohteliasta on keksiä roppakaupalla tekosyitä esim. työt, puolison suvun juhlat, työkaverin mökkitalkoot, eri kaupungissa suvan tuttavan/serkun tapaaminen jne.
Voi mennä muutama vuosi, ennenkuin kaveri hoksaa lopettaa yhteydenpidon. Mutta sinnikkäästi vaan kieltydyt näkemästä, etkä lupaa uusia tapaamisia vaan kerrot ja kertaat aina vain kuinka kiireinen olet, etkä ehdi IKINÄ näkemään.
Tämä se vähän oli ajatuksenikin, mutta nyt kun kirjotit sen ylös, tuntuu kaamealta tehdä muuten niin hyväsydämiselle ihmiselle näin. Inhottava tilanne.
Ap
Oletko varma, ettei tuo ole hänen huumoriaan? Puhun joskus tuolla tavalla ihan vitsinä, vaikka olen huomannut, että jotkut ottavat ne jutut tosissaan.
Vierailija kirjoitti:
Minun mielestäni tyhmyyttä on se ,ettei tiedä miten erillaisten ihmisten kanssa toimitaan. Eli taidat sinäkin olla aika osaamaton sosiaalisissa taidoissa, kun et osaa jutella eri ihmisten kanssa erillaisista aiheista mikä esim kiinnostaisi teitä kumpaakin tai etsisitte yhteisiä kiinnostuksen kohteita joita kumpikin ymmärtäisi. Taidat pitää itseäsi ylempänä tai jopa arvokkaampana kuin kaveriasi. Mainitsit myös, että hän on emotiaalisesti lahjakas jolla on hyvät sosiaaliset taidot oletan. Tyhmyyttä on monenlaista
Kyllä. Monenlaista on, erilaista.
Minulla meni ystävyyssuhde poikkikun ex-ystävä ei suostunut uskomaan eikä ymmärtämään että minä en oikeasti tiedä esim.politiikasta juuri mitään..yleissivystys on todella heikko..en ole myöskään yhtään kiinnostunut enkä esim.ikinä äännestänyt vaaleissa, eikö mitään hajua puolueista mikä on kenenkin asialla. Elän aika paljon omassa kuplassa. Olen aikausein hiljaa jos en ymmärrä mitä puhutaan..en esim.tiedä vieläkään missä oikeastaan on Ukraina tai miksi siellä sota on..en tiedä olenko sitten tyhmä vai mistä johtuu että ei vaan kiinnosta🙈
Avauduin kerran ystävälleni poikani varhaisesta kaljuuntumisesta, sillä se oli rajua ja poikani oli hyvin nuori. Ystäväni sanoi: No mitäs tuosta, kasvaahan se takas
Silloin en älynnyt kysyä, miksi hänen miehensä pitää kampausta, jossa hiuksia on vain ohimoilla.
Vierailija kirjoitti:
Avauduin kerran ystävälleni poikani varhaisesta kaljuuntumisesta, sillä se oli rajua ja poikani oli hyvin nuori. Ystäväni sanoi: No mitäs tuosta, kasvaahan se takas
Silloin en älynnyt kysyä, miksi hänen miehensä pitää kampausta, jossa hiuksia on vain ohimoilla.
Sulla varmaan on muitakin esimerkkejä, mutta tuo nimenomainen saattaa kertoa siitä ettei oikein ole kuunnellut.
Itsellänikin on ollut joskus sellaisia hetkiä, saatan jopa kysyä jotain, ja sitten tajuan etten rekisteröinyt vastausta ollenkaan. Mulla pyörii jotain ihan muita asioita päässä
Ehkä hän on kuullut vain sanan "kalju", ja ajatellut vain että poikasi on ajellut...
Joku vika kai se toki minunkin päässäni on, tai johtuuko keskittymiskyvyn puute stressistä ja mieltä painavista asioista, mutta saattaapa tulla möläyteltyä jotain outoa kun ei kehtaa oikein kysyäkään että mitäs sinä juuri kerroitkaan.
Minulla oli joskus ulkolainen kaveri, jolle annoin lahjaksi Suomen kartan. Kysyin, että tiedätkö missä on Arctic Circle. Kaveri osoitti jotain pientä ympyrää kartalta ja kysyi onko se tämä ympyrä tässä.
Joskus myös saatoin laittaa hänelle tyyliin Vincent van Goghin omakuvan, ja hän kysyi että maalasitko sinä tuon. Tai jos laitoin jonkun Brahmsin kappaleen mestarillisen jousikvartetin soittamana, niin saattoi kysyä että sinäkö teit tämän. (En harrasta maalaamista enkä soita mitään jousisoitinta.)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Avauduin kerran ystävälleni poikani varhaisesta kaljuuntumisesta, sillä se oli rajua ja poikani oli hyvin nuori. Ystäväni sanoi: No mitäs tuosta, kasvaahan se takas
Silloin en älynnyt kysyä, miksi hänen miehensä pitää kampausta, jossa hiuksia on vain ohimoilla.
Sulla varmaan on muitakin esimerkkejä, mutta tuo nimenomainen saattaa kertoa siitä ettei oikein ole kuunnellut.
Itsellänikin on ollut joskus sellaisia hetkiä, saatan jopa kysyä jotain, ja sitten tajuan etten rekisteröinyt vastausta ollenkaan. Mulla pyörii jotain ihan muita asioita päässä
Ehkä hän on kuullut vain sanan "kalju", ja ajatellut vain että poikasi on ajellut...
Joku vika kai se toki minunkin päässäni on, tai johtuuko keskittymiskyvyn puute stressistä ja mieltä painavista asioista, mutta saattaapa tulla möläyteltyä jotain outoa kun ei kehtaa oikein kysyäkään että mi
Olet oikeassa. Hän ei varmaan kuunnellut mitä kerroin. Ei se toki ole ihme, sillä puhelin on aina nenän alla. On vaikeaa kuunnella toista ja kirjoittaa tekstiä tai lukea samaan aikaan.
Nyt kun tuon sanoit, muistan, kuinka aina kun vetäsen ilmaa keuhkoihin ja alan puhumaan, ystäväni nappaa puhelimen käteensä ja keskittyy siihen. Voisin toki tehdä samoin, mutta silloin meitä tyhmiä onkin kaksi. Ehkä olen tylsää seuraa.
Onpa teillä ongelmat!