Lue keskustelun säännöt.
Mitä varten elämä on näin paskaa!!!!
30.03.2006 |
Vielä eilen olin onneni kukkuloilla.... Odotin ensimmäistä lastani, omaa pientä lastani. Oltiin miehen kanssa onnellisempia kuin koskaan... Yöllä heräsin valtaviin kipuihin ja tunsin että kuumetta on paljon. Sattui niin paljon kun yritin päästä ylös sängystä. Tiesin jo siinä vaiheessa että menetin pieneni.
Sairaalassa jouduin odottamaan kohtuuttoman kauan, että lääkäri tuli kattomaan vointiani. Siinä käytävällä jouduin tuskieni kanssa olla. Onneksi mieheni oli mukana.
Ultrassa huomattiin että vauva vastasi viikkoja, eli oli kuollut ihan lähi aikoina. Lääkäri ilmoitti tylysti että minulla on kohtu tulehdus joka oli levinnyt sikiöön. Kasa lääkkeitä kouraan ja kotiin. Miksi? Miksi lähettivät mut kotiin? Mikseivät tehneet asialle jo tänään jotain? Huomenna olen kyllä menossa takaisin.
Istun tässä koneella kuollut vauva sisälläni ja puran tätä todella pahaa oloani jotenkin. Mies istuu vaan ja itkee. Ei halua mua lähelle. Sattuu kuulemma liikaa katsoa mahaani. Kun tietää mitä siellä on..
Miksen ymmärtänyt ajoissa niitä oireita? Sitä kipua ja jomotusta? Luulin vaan että kohtu kasvaa ja siksi sattuu. Lämmön nousun pistin flunssan piikkiin... Miten mä voin olla niin tyhmä? Vauvani todennäköisesti eläisi vielä jos olisin vaan tajunnut ajoissa....
Kommentit (38)
Kyllä se vielä helpottaa, mutta päivä kerrallaan suru on vain käytävä läpi. Halaus!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Älä syytä itseäsi. Voimia teille.
Et olisi voinut tehdä enempää, toimithan heti kun tuli oireita. Joskus vain ei voi olla ennustaja! Puhu pahasta olostasi, aika parantaa vaikka arvet jäävätkin.
Kerro mulle jotain uutta tänään, sano ettei meitä ole.
Sano että kaikki päättyy kuitenkin, vaikka nehän ei usko millään.
Mennään sinne missä kaupunki vaihtuu metsiin pimeisiin.
Loputtomiin mä olen vaeltanut tämänkin yön ja sinuakin väsyttää.
Nuku pikkuinen, nuku tähti helmassa päivän paisteen.
Nuku pikkuinen, nuku lehti helmassa laakson varjojen.
Nuku pikkuinen, nuku virta helmassa meren tyrskyjen.
Nuku pikkuinen, nuku talvi helmassa kesän kukkien.
Kerro mulle jotain rauhoittavaa, joka aaveet karkoittaa.
Sano ettei ne saa mua ansoihinsa lankeamaan, epäjumaliin uskomaan.
Mä tiedän, en voi sua omistaa, vain pienen hetken koskettaa.
Paikoillaan ei pysy tuulet vaikka huudetaan ja pulloon laitetaan.
Nuku pikkuinen, nuku tähti helmassa päivän paisteen.
Nuku pikkuinen, nuku lehti helmassa laakson varjojen.
Nuku pikkuinen, nuku virta helmassa meren tyrskyjen.
Nuku pikkuinen, nuku talvi helmassa kesän kukkien.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Miten sinulle ei määrätty iv- antibiotteja?
Voi olen niin kovin pahoillani puolestanne! Enkä keksi mitään sanottavaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Viikkojakin oli jo niin paljon...voi itku...
Itse synnytin kaksi viikkoa sitten kauniin tytön, joka menehtyi päivän ikäisenä. Lapsi oli todennäköisesti terve,hänelle on tehty kaiken tapahtuneen takia oikeustieteellinen ruumiinavaus, mutta tulokset viipyvät useita kuukausia.
Tuska ja ikävä on edelleen aivan valtava, välillä minusta tuntui ettei siitä selviä millään. Vaikka aikaa on kulunut näin vähän, suru ei enää tule valtavina hyökyaaltoina vaan useina pieninä puroina.
Suurinta surua koen siitä, etten saanut häntä elävänä syliini kertaakaan. Hänet kastettiin keskoskaapissa ennen siirtoa suurempaan sairaalaan. Emme saaneet viettää hänen viimeisiä hetkiään yhdessä. Kun sain hänet syliini muutamia päiviä kuoleman jälkeen, se jotenkin helpotti. Pystyi ikään kuin luopumaan.
Ystävistä on ollut meille molemmille apua, tärkeintä ei ole se mitä he sanovat vaan se että jaksavat kuunnella. Ota kaikki apu vastaan mitä saat, pyydä sairaalassa jo kriisiapua. Älä missään tapauksessa syytä itseäsi. Itke ja puhu, anna kaiken pahan olon tulla ulos. Jokainen kokee surun ja menetyksen erilailla, ei ole oikeaa tapaa surra. Älä unohda miestäsi, hän on odottanut pienokaista yhtä paljon.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tuntuu niin pahalta puolestasi. Elämä kohtelee välillä niin rankalla kädellä, että sitä ei voi ymmärtää. Voimia ja jaksamista, sitä Sinä nyt tarvitset!!!
että tyttöni oli täysiaikainen, syntyi rv 40+2
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija:
Itse synnytin kaksi viikkoa sitten kauniin tytön, joka menehtyi päivän ikäisenä. Lapsi oli todennäköisesti terve,hänelle on tehty kaiken tapahtuneen takia oikeustieteellinen ruumiinavaus, mutta tulokset viipyvät useita kuukausia.
Tuska ja ikävä on edelleen aivan valtava, välillä minusta tuntui ettei siitä selviä millään. Vaikka aikaa on kulunut näin vähän, suru ei enää tule valtavina hyökyaaltoina vaan useina pieninä puroina.
Suurinta surua koen siitä, etten saanut häntä elävänä syliini kertaakaan. Hänet kastettiin keskoskaapissa ennen siirtoa suurempaan sairaalaan. Emme saaneet viettää hänen viimeisiä hetkiään yhdessä. Kun sain hänet syliini muutamia päiviä kuoleman jälkeen, se jotenkin helpotti. Pystyi ikään kuin luopumaan.
Ystävistä on ollut meille molemmille apua, tärkeintä ei ole se mitä he sanovat vaan se että jaksavat kuunnella. Ota kaikki apu vastaan mitä saat, pyydä sairaalassa jo kriisiapua. Älä missään tapauksessa syytä itseäsi. Itke ja puhu, anna kaiken pahan olon tulla ulos. Jokainen kokee surun ja menetyksen erilailla, ei ole oikeaa tapaa surra. Älä unohda miestäsi, hän on odottanut pienokaista yhtä paljon.
on MAS eli mekoniumaspiraatio, eli suomeksi " hengittänyt" likaista lapsivettä. Sitä ei vielä tiedetä mikä sen on aiheuttanut, jos sitä koskaan edes saadaan selville. Keuhkot eivät lähteneet toimimaan, koska lapsenpihkan proteiinit estivät keuhkojen kaasuaineenvaihdunnan. Mutta kuten sanoin niin ruumiinavauksen tulokset viipyvät kuukausia. Oli miten oli, mikään ei tuo tytärtäni takaisin.
Tänään on ollut taas aivan kauhea päivä, taitaa olla tälläistä aaltoliikettä nämä mielialat...
Mitenkähän ap on selvinnyt?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Välillä on hyviä päiviä ja viikkoja, mutta sitten taas itkettää heti kun ajatteleekin pientä enkeliä. Itsellä on nyt jo aika hyvä ja rauhallinen olo kun vauvani kuolemasta on yli puoli vuotta. Voimia!
T: 26
olen niin pahoillani...en voi kuin kuvitella tuskaanne:(
Älä kulta syytä itseäs, tällaisia asioita vain tapahtuu, et olis millään voinut tietää. Ota selvää lääkäreiltä mistä tällainen tulehdus saa alkunsa ja kuinka voisit jatkossa välttää vastaavan tilanteen.
Parempi sun on kotona odottaa miehen kans toimenpidettä kuin sairaalassa. Kerro miehelles että tarvitset häntä nyt enemmän kuin koskaan, hänen tukensa on kallisarvoista nyt.
Auttaako jos teette uuden lapsen edellisen tilalle?Helpottaisi varmaan oloa..
Life it seems, will fade away
Drifting further every day
Getting lost within myself
Nothing matters no one else
I have lost the will to live
Simply nothing more to give
There is nothing more for me
Need the end to set me free
Things are not what they used to be
Missing one inside of me
Deathly lost, this can' t be real
Cannot stand this hell I feel
Emptiness is filling me
To the point of agony
Growing darkness taking dawn
I was me, but now He' s gone
No one but me can save myself, but it' s too late
Now I can' t think, think why I should even try
Yesterday seems as though it never existed
Death Greets me warm, now I will just say good-bye