Miksi ei voi sanoa omaa ammattiaan, vaan pitää käyttää "hienommalta" vaikuttavia kiertoilmaisuja?
Jos on töissä kaupassa, ollaan "liikealalla". Ollaan siivoojia niin ollaan "palvelualalla". Myydään jotakin turhaketta puhelimessa niin ollaan "myyntisihteereitä" tai "työskennellään asiakasrajapinnassa". Ajetaan bussia niin ollaan "logiistiikkatehtävissä". Jaetaan esitteitä tai maistatetaan tuotteita kaupassa konsulenttina niin "promotaan".
Häpeääkö ihmiset aivan tavallisia, rehellisiä töitä ja että tekevät niitä vai mistä tällainen omituisten kuuloisten selitysten käyttäminen johtuu? Jos jatkaa kysymällä, että niin mitä TEET siinä työssäsi niin edelleen selitetään jostakin asiakkaiden kontaktoinnista eikä saada sanottua, että tarjoan puhelinmyynnillä ihmisille/yrityksille sitä ja tätä tuottetta/palvelua. Tätä siis ihan tavallisissa arkitilanteissa ja myös työnhakijoiden kohdalla - se oma ammattinimike tai mitä tekee työkseen on jostakin syystä mahdotonta sanoa kun se on ihan perusduunia. Miksi?
Kommentit (87)
koska "paskaduuneja" hävetään. Niitä ei pitäisi hävetä, mutta jostain syystä jotkut ihmiset jaksavat pitää yllä sitä asetelmaa että on parempia ja huonompia töitä.
Olin tässä muutama vuosi sitten töissä IT-alalla. Minut oli palkattu tittelillä Data Analyst. Mihin minun olisi pitänyt tuo ammatti vääntää, että olisit tyytyväinen?
Kaikelle annetaan nykyään kummallisia nimikkeitä, siivooja on palveluvastaava, leiväntekijä voileipätaiteilija, somistaja visualisti jnejne. Silti nämä työt on siivoamista, leiväntekoa ja somistusta pienellä palkalla ja huonoilla työajoilla. Liekö jotkut (monet, useimmat?) sitten niin tittelien perään että kympin tuntipalkalla ei mennä siivoamaan mutta palveluvastaavaksi kyllä tekemään samaa työtä. Vähän kuin aikanaan -80-luvulla käyntikortti oli wau, aivan sama mitä teki ja vaikka minimipalkalla niin käyntikortti teki vaikutuksen kun sellaisen töistä sai :D
Minä käytän sitä ammattinimikettä joka työsopimuksessa lukee. Ehkä se kuulostaa hienostelulta mutta kaikki muu olisi taas itsekeksimääni.
Koska ne ovat töiden oikeita nimiä? Kun kysytään vastaan olevani henkilöstökonsultti. Mitä muuta sanoisin
Koska ette kuitenkaan tiedä mikä on RF-suunnittelija
Olen joskus kuullut koulunkäyntiavustajaa sanottavan opettajaksi.
Vierailija kirjoitti:
Olin tässä muutama vuosi sitten töissä IT-alalla. Minut oli palkattu tittelillä Data Analyst. Mihin minun olisi pitänyt tuo ammatti vääntää, että olisit tyytyväinen?
Et sitten ymmärtänyt ap:n kirjoitusta. Sinähän olit Data Analyst, joten kerroit ammattinimikkeesi josta selviää mitä teit. Tässä kyse on niistä, jotka eivät saa sanottua olevansa vaikkapa vaatemyyjä vaan selittävät olevansa liikealalla. Sama kuin sinä olisit sanonut olevasi IT-alalla, joka olisi ollut totta sekin, mutta yhtä vähän se olisi kertonut mitä teet työksesi kuin sanoa olevansa liikealalla. Ymmärrätkö?
Labrahoitajan ammattinimikettä ei ole enää vaan se on nykyään bioanalyytikko... Kyllähän tuo hienommalta kuulostaa.
Vierailija kirjoitti:
Jos on töissä kaupassa, ollaan "liikealalla". Ollaan siivoojia niin ollaan "palvelualalla". Myydään jotakin turhaketta puhelimessa niin ollaan "myyntisihteereitä" tai "työskennellään asiakasrajapinnassa". Ajetaan bussia niin ollaan "logiistiikkatehtävissä". Jaetaan esitteitä tai maistatetaan tuotteita kaupassa konsulenttina niin "promotaan".
Häpeääkö ihmiset aivan tavallisia, rehellisiä töitä ja että tekevät niitä vai mistä tällainen omituisten kuuloisten selitysten käyttäminen johtuu? Jos jatkaa kysymällä, että niin mitä TEET siinä työssäsi niin edelleen selitetään jostakin asiakkaiden kontaktoinnista eikä saada sanottua, että tarjoan puhelinmyynnillä ihmisille/yrityksille sitä ja tätä tuottetta/palvelua. Tätä siis ihan tavallisissa arkitilanteissa ja myös työnhakijoiden kohdalla - se oma ammattinimike tai mitä tekee työkseen on jostakin syystä mahdotonta sanoa kun se on ihan perusduunia. Miksi?
No, itse olen lentoemäntä. Ja ammattiani kysyttäessä vastaan olevani asiakaspalvelualalla. En häpeä ammattiani, mutta se on silti ammatti josta jokaiisella tuntuu olevan oma käsityksensä. Osa voi olla oikeasti kiinnostunutta, mutta on sitä vihan ryöpytkin niskaan saanut kun ammatin on joskus kertonut.
Ja en todellakaan jaksa vapaa-ajalla käydä selittelemään tai oikomaan käsityksiä ammatistani. 90% on kuitenkin aikalailla vääränlainen käsitys mitä se työ oikeasti on, ja en näe syytä miksi jaksaisin käydä kenenkään kanssa asiasta tahkoamaan. Suurin väärinkäsitys on se hillitön palkka ja työ maailman helpointa...
Eli helpointa ja yksinkertaisinta on sanoa vaan että "asiakaspalvelualalla". Näin omalla kohdalla. Muitten ihmisten syistä tai vaikuttimista en tiedä.
Olen huomannut, että aina kun henkilö sanoo olevansa "hoitoalalla" hän on lähäri. Lääkäri sanoo olevansa lääkäri, sairaanhoitaja kertoo olevansa sairaanhoitaja, fysioterapeutti on fysioterapeutti jne, mutta lähäri on aina "hoitoalalla". En ymmärrä miksi, onhan lähihoitajan ammatti kunniallinen ja erittäin tärkeä ammatti.
Riippuu mistä puhutaan. Olen fysiikan opettaja, mutta keskustelussa, missä sillä ei ole merkitystä, saatan sanoa, että työskentelen nuorten kanssa, jos se liittyy keskusteluun. En häpeä ammattiani lainkaan.
Mun suosikki on "vuosia asiantuntijatehtävissä".
Eli mun tulkinnan mukaan mikä tahansa toimistotyö, jossa sulle ei sanasta sanaan kerrota mitä pitää tehdä/miten. Ois kiva tietää edes millä alalla, niin voisi vähän ymmärtää.
Olen kätilö, mikä olisi sille hienompi ilmaus? :D tai sairaanhoitajalle?
Joskus sinkkuvuosina baarituttaville yms. kerroin olevani hoitoalalla. Jos kysyttiin tarkemmin, niin kerroin tekeväni kuntoutustyötä. Jumpparia tms. arveltiin usein, sanoin että sinne päin. Oikeasti oon puheterapeutti. Ja miksikö sanoin noin vältellen? En piittaa siitä kysymysten tulvasta, minkä ammatin sanominen tuo. Toinen liittyy ihan yksityisyyteen: minut voi yksilöidä helposti etunimen, kotipaikkakunnan ja ammatin perusteella. Itse asiassa ei tarvita edes paikkakuntaa, maakunta riittää. En mielelläni kerro kaikkea satunnaisille juttukavereille, ennen kuin voin itse päättää kehen luotan.
Sanoin että olen finanssialalla, koska tittelit oli aina niin epämääräisiä, mitkä ei kertonut mitään. Nykyään tilintarkastaja, ja sanon firman nimen, se jo kertoo yleensä oleellisen
Vierailija kirjoitti:
Koska ne ovat töiden oikeita nimiä? Kun kysytään vastaan olevani henkilöstökonsultti. Mitä muuta sanoisin
Työn oikea nimi on palveluala tai asiakasrajapinta? Tai ammatti on logistiikkatehtävä? Niin että työnantajat hakevat työhön kokemusta omaavaa asiakasrajapintaa tai palvelualaa avattavaan myymälään? Tai työnhakija kertoo olleensa työssä koulussa - no sehän kertookin paljon, mitä sitä suotta olemaan tarkempi, hänhän on voinut olla rehtori, opettaja, oppilaanohjaaja, koulunkäyntiavustaja, virastomestari, toimistosihteeri, siivooja jnejne, sama asiahan se on olla opettaja tai siivooja että "koulussa töissä" riittää ja kertoo kaiken oleellisen. Jepjep.
On se kyllä kamalaa jos niin paljon on hävettävä vielä nykyäänkin omaa työtään, jota sentään tekee, että ei voi sanoa ammattiaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olin tässä muutama vuosi sitten töissä IT-alalla. Minut oli palkattu tittelillä Data Analyst. Mihin minun olisi pitänyt tuo ammatti vääntää, että olisit tyytyväinen?
Et sitten ymmärtänyt ap:n kirjoitusta. Sinähän olit Data Analyst, joten kerroit ammattinimikkeesi josta selviää mitä teit. Tässä kyse on niistä, jotka eivät saa sanottua olevansa vaikkapa vaatemyyjä vaan selittävät olevansa liikealalla. Sama kuin sinä olisit sanonut olevasi IT-alalla, joka olisi ollut totta sekin, mutta yhtä vähän se olisi kertonut mitä teet työksesi kuin sanoa olevansa liikealalla. Ymmärrätkö?
Tämän ketjun otsikko on
Miksi ei voi sanoa omaa ammattiaan, vaan pitää käyttää "hienommalta" vaikuttavia kiertoilmaisuja?
Ymmärrätkö?
Taitaa olla kansainvälistyneen työelämän ilmiö. Halu luoda uraa synnyttää tietyn salailunhalun perusammateista. Monet uudet termit taitavat olla USA:sta otettuja. Monikulttuuria se on tämäkin.
En tunne ketään kuka tekisi noin, kaikki sanovat ammattinsa. Kuulostaisi hassulta puhua noin sekavasti.