Poika kertoi seurustelevansa pojan kanssa ja mä en osannut sanoa mitään?!?!??!
Eli lyhyesti syötiin äsken pojan kanssa kahdestaan kun mies on töissä, juteltiin siinä niitä näitä ja 15-v poikani, menee amikseen syksyllä, sanoi että äiti mä kai ehkä seurustelen. Minä siinä että voi kun ihanaa ja tuothan sä sen tytön näytille ja onko se nätti niin poika vastaa että sen nimi on Mikko (tmä on nyt keksitty nimi mutta siis pojan nimen sanoi).
Mä menin ihan lukkoon siinä enkä osannut sanoa mitään järkevää, sanoin vaan että aijaa ja sitten oli tosi vaivaantunut tunnelma koko loppuruokailun ajan ja poika lähti sitten ulos. Ja mua vaivaa ja hävettää nyt ihan hirveästi että en osanunt olla luontevasti.
Kommentit (33)
No kun poika palaa, pahoittelet tuppisuisuuttasi ja sanot, että yllätyit, ja että tuo Mikon näytille. Kyllä mokat saa anteeksi!
Otat vaan asian puheeksi ja kerrot, että olet cool asian kanssa, eikä ollut tarkoitus antaa kiusaantunutta vaikutelmaa. Merkkaa meinaan tosi paljon nuorelle osoittaa hyväksyntä. Ainakin itse olisin kovasti kaivannut tällaista suhtautumista, kun itse kerroin ensimmäisestä poikaystävästäni kotona.
M25
Älä nyt ainakaan rupea mitään "kyllä mä hyväksyn sut vaikka olet homo" juttuja lässyttämään, tekee kaiken vain pahemmaksi. Yritä olla niin kuin ei mitään ihmeellistä olisi ja kysy, toisiko "Mikon" vaikka huomenna päivällä syömään. Ja kysäise ohimennen, onko isälle jo kerrottu ja kerrotaanko. Taisi olla pojalle kuitenki iso asia kertoa sinulle tuosta.
Sanot pojallesi että yllätyit vain hieman ja toivot että tuo poikaystävän näytille, eiköhän poikasi ymmärrä että vanhempi saattaa hieman yllättyä tiedosta.
No älä siitä nolostu. Totta kai tuo saattaa vetää sanattomaksi, mutta sun on nyt mietittävä fiksu jatkoreaktio.
Ensin kerrot asiasta miehellesi ja varmistat, ettei hän ala meuhata pojalle mitään ikävää.
Sitten juttelet uudelleen pojan kanssa ja pyydät anteeksi, että menit vähän sanattomaksi. Että sinulle tärkeää on vain, että poika on onnellinen, ja se, onko hänellä tyttö- vai poikaystävä on yhdentekevää, pääasia että ystävä on rakas. Mutta että koska homoseksuaalit saattaa vielä näinäkin päivinä kohdata syrjintää, sinä vähän järkytyit ekaksi, koska mietit, tuleeko rakkaan poikasi elämästä tuolla lailla jotenkin hankalampaa. Toivottavasti ei, ja pelkosi on turha.
Sinä mielelläsi tapaisit sen "Mikon", tulkaa yhdessä piipahtamaan teille. Ja kysyt vaikka, että miten heidän kaverinsa ovat asiaan suhtautuneet? Toivottavati hyvin ja rennosti.
Minusta ei kannata yrittää kiistää sitä, että järkytyit. Poika kumminkin huomasi sen varmaan! Kyllä minäkin järkyttyisin. En siksi, että kaihtaisin homoseksuaaleja, vaan siksi, että vaikka asumme stadissa, ja täällä homoseksuaalien elämä on varmasti melko vapautunutta, se ei silti ole ihan yhtä helppoa kuin heteroilla. Ehkä sitä sen takia tavallaan "toivoisi" lapselleen heteroutta, mutta asia tietysti ei ole lainkaan meidän vanhempien käsissä. Voimme vain tukea lapsiamme.
Ja olen omien teinieni kautta ollut huomaavinani, että nykynuoret suhtautuvat asiaan jo mahtavasti, hyvin rennosti ja neutraalisti. Esikoinen on kavereineen lähdössä Prideen lauantaina, vaikka koko sakki ovat kyllä tietääkseen heteroita. Homokammoa pidetään todella nolona asiana.
N50
Tuli mieleen kun olin 16, aika tavallinen vähän urheilullinen ja jonkun verran kaljaa juova poika. Hyvin heteronoloinen. Asuttiin faijan kanssa kahdestaan, mutsi oli siinä vaiheessa ollut jo 10 vuotta kuollut. Mä sanoin suurin piirtein samalla tavalla että mä seurustelen ja faija sitten kehotti tuomaan tytön käymään ja mä en missään vaiheessa korjannut sitä tyttöä pojaksi. Sitten se konkretisoitui niin että piti oikeasti tuoda se "tyttö", mua vuoden vanhempi ja yli 180 cm pitkä 80-kiloinen suht lihaksikas kundi, käymään. Faijan kommentti, kun poikaystäväni seisoi siinä oven suussa, oli että aika miehekäs tää sun tyttöystäväs. Sanoi sen ihan huumorilla vaikka taisi olla aika helvetin yllättynyt. Sitten syötiin lasagnea ja juteltiin niitä näitä ja katottiin telkkarista lätkää ihan normaalisti. Oli ihan perusilta eikä mitenkään vaivaantunutta. Tuon kummemmin mä en koskaan kaapista tullut eikä asiaa mitenkään vatvottu meillä himassa. Faija kuitenkin osoitti hyväksyntänsä esim kun oltiin lähdössä laivalle niin sanoi, että otatko XX mukaan, onhan siellä hytissä tilaa jne.
Kyllä minustakin tuosta voi puhua pojan kanssa suoraan, jos teillä on hyvät puhevälit. Eikä olla kuin mitään ei olisi tapahtunut.
Vierailija kirjoitti:
Tuli mieleen kun olin 16, aika tavallinen vähän urheilullinen ja jonkun verran kaljaa juova poika. Hyvin heteronoloinen. Asuttiin faijan kanssa kahdestaan, mutsi oli siinä vaiheessa ollut jo 10 vuotta kuollut. Mä sanoin suurin piirtein samalla tavalla että mä seurustelen ja faija sitten kehotti tuomaan tytön käymään ja mä en missään vaiheessa korjannut sitä tyttöä pojaksi. Sitten se konkretisoitui niin että piti oikeasti tuoda se "tyttö", mua vuoden vanhempi ja yli 180 cm pitkä 80-kiloinen suht lihaksikas kundi, käymään. Faijan kommentti, kun poikaystäväni seisoi siinä oven suussa, oli että aika miehekäs tää sun tyttöystäväs. Sanoi sen ihan huumorilla vaikka taisi olla aika helvetin yllättynyt. Sitten syötiin lasagnea ja juteltiin niitä näitä ja katottiin telkkarista lätkää ihan normaalisti. Oli ihan perusilta eikä mitenkään vaivaantunutta. Tuon kummemmin mä en koskaan kaapista tullut eikä asiaa mitenkään vatvottu meillä himassa. Faija kuitenkin osoitti hyväksyntänsä esim kun oltiin lähdössä laivalle niin sanoi, että otatko XX mukaan, onhan siellä hytissä tilaa jne.
Hauska. :D Rohkea olit.
Tein samalla tavalla ja toin tyttöystävän oven taakse "äitiä tapaamaan" kun se tiesi, että joku oli kuvioissa ja painosti kertomaan enemmän. Ei mitään ennakkovaroitusta sukupuolesta. :)
Vierailija kirjoitti:
No älä siitä nolostu. Totta kai tuo saattaa vetää sanattomaksi, mutta sun on nyt mietittävä fiksu jatkoreaktio.
Ensin kerrot asiasta miehellesi ja varmistat, ettei hän ala meuhata pojalle mitään ikävää.
Sitten juttelet uudelleen pojan kanssa ja pyydät anteeksi, että menit vähän sanattomaksi. Että sinulle tärkeää on vain, että poika on onnellinen, ja se, onko hänellä tyttö- vai poikaystävä on yhdentekevää, pääasia että ystävä on rakas. Mutta että koska homoseksuaalit saattaa vielä näinäkin päivinä kohdata syrjintää, sinä vähän järkytyit ekaksi, koska mietit, tuleeko rakkaan poikasi elämästä tuolla lailla jotenkin hankalampaa. Toivottavasti ei, ja pelkosi on turha.
Sinä mielelläsi tapaisit sen "Mikon", tulkaa yhdessä piipahtamaan teille. Ja kysyt vaikka, että miten heidän kaverinsa ovat asiaan suhtautuneet? Toivottavati hyvin ja rennosti.Minusta ei kannata yrittää kiistää sitä, että järkytyit. Poika kumminkin huomasi sen varmaan! Kyllä minäkin järkyttyisin. En siksi, että kaihtaisin homoseksuaaleja, vaan siksi, että vaikka asumme stadissa, ja täällä homoseksuaalien elämä on varmasti melko vapautunutta, se ei silti ole ihan yhtä helppoa kuin heteroilla. Ehkä sitä sen takia tavallaan "toivoisi" lapselleen heteroutta, mutta asia tietysti ei ole lainkaan meidän vanhempien käsissä. Voimme vain tukea lapsiamme.
Ja olen omien teinieni kautta ollut huomaavinani, että nykynuoret suhtautuvat asiaan jo mahtavasti, hyvin rennosti ja neutraalisti. Esikoinen on kavereineen lähdössä Prideen lauantaina, vaikka koko sakki ovat kyllä tietääkseen heteroita. Homokammoa pidetään todella nolona asiana.
N50
ÄLÄ kerro isälle! Anna pojan itse kertoa tai päättää, milloin kerrotaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tuli mieleen kun olin 16, aika tavallinen vähän urheilullinen ja jonkun verran kaljaa juova poika. Hyvin heteronoloinen. Asuttiin faijan kanssa kahdestaan, mutsi oli siinä vaiheessa ollut jo 10 vuotta kuollut. Mä sanoin suurin piirtein samalla tavalla että mä seurustelen ja faija sitten kehotti tuomaan tytön käymään ja mä en missään vaiheessa korjannut sitä tyttöä pojaksi. Sitten se konkretisoitui niin että piti oikeasti tuoda se "tyttö", mua vuoden vanhempi ja yli 180 cm pitkä 80-kiloinen suht lihaksikas kundi, käymään. Faijan kommentti, kun poikaystäväni seisoi siinä oven suussa, oli että aika miehekäs tää sun tyttöystäväs. Sanoi sen ihan huumorilla vaikka taisi olla aika helvetin yllättynyt. Sitten syötiin lasagnea ja juteltiin niitä näitä ja katottiin telkkarista lätkää ihan normaalisti. Oli ihan perusilta eikä mitenkään vaivaantunutta. Tuon kummemmin mä en koskaan kaapista tullut eikä asiaa mitenkään vatvottu meillä himassa. Faija kuitenkin osoitti hyväksyntänsä esim kun oltiin lähdössä laivalle niin sanoi, että otatko XX mukaan, onhan siellä hytissä tilaa jne.
Hauska. :D Rohkea olit.
Tein samalla tavalla ja toin tyttöystävän oven taakse "äitiä tapaamaan" kun se tiesi, että joku oli kuvioissa ja painosti kertomaan enemmän. Ei mitään ennakkovaroitusta sukupuolesta. :)
Miten se teillä sitten reagoi?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No älä siitä nolostu. Totta kai tuo saattaa vetää sanattomaksi, mutta sun on nyt mietittävä fiksu jatkoreaktio.
Ensin kerrot asiasta miehellesi ja varmistat, ettei hän ala meuhata pojalle mitään ikävää.
Sitten juttelet uudelleen pojan kanssa ja pyydät anteeksi, että menit vähän sanattomaksi. Että sinulle tärkeää on vain, että poika on onnellinen, ja se, onko hänellä tyttö- vai poikaystävä on yhdentekevää, pääasia että ystävä on rakas. Mutta että koska homoseksuaalit saattaa vielä näinäkin päivinä kohdata syrjintää, sinä vähän järkytyit ekaksi, koska mietit, tuleeko rakkaan poikasi elämästä tuolla lailla jotenkin hankalampaa. Toivottavasti ei, ja pelkosi on turha.
Sinä mielelläsi tapaisit sen "Mikon", tulkaa yhdessä piipahtamaan teille. Ja kysyt vaikka, että miten heidän kaverinsa ovat asiaan suhtautuneet? Toivottavati hyvin ja rennosti.Minusta ei kannata yrittää kiistää sitä, että järkytyit. Poika kumminkin huomasi sen varmaan! Kyllä minäkin järkyttyisin. En siksi, että kaihtaisin homoseksuaaleja, vaan siksi, että vaikka asumme stadissa, ja täällä homoseksuaalien elämä on varmasti melko vapautunutta, se ei silti ole ihan yhtä helppoa kuin heteroilla. Ehkä sitä sen takia tavallaan "toivoisi" lapselleen heteroutta, mutta asia tietysti ei ole lainkaan meidän vanhempien käsissä. Voimme vain tukea lapsiamme.
Ja olen omien teinieni kautta ollut huomaavinani, että nykynuoret suhtautuvat asiaan jo mahtavasti, hyvin rennosti ja neutraalisti. Esikoinen on kavereineen lähdössä Prideen lauantaina, vaikka koko sakki ovat kyllä tietääkseen heteroita. Homokammoa pidetään todella nolona asiana.
N50
ÄLÄ kerro isälle! Anna pojan itse kertoa tai päättää, milloin kerrotaan.
Minusta siitä voisi olla viisasta ennakkovaroittaa puolisoa, jos ei ole varma, että hän ei möläytä jotakin ikävää. Omaa miestäni en varoittaisi, koska tiedän hänen suhtautuvan tuohon rennosti. Mutta ap:n kannattaa miettiä oman miehensä suhtautumista.
Osaisi mies ainakin miettiä etukäteen asiaa ja reagoida luontevasti. Voihan sitä aina sanoa siipalle, että pidä tieto omanasi kunnes poika ottaa asian esille.
Mun sisarenpoika on nyt 17 ja kertoi mulle, siis enolleen, 2 vuotta sitten homoudestaan. Omat vanhempansa eivät vieläkään tiedä. Olen tavannut myös jo kolme poikaystäväehdokasta mutta ne tuntuvat tulevan ja menevän aikamoisella vauhdilla :) Ihan hauskoja kundeja ovat olleet eikä kukaan ole sellainen stereotyyppi pikkurillipystyssä hintti ollut.
M37
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tuli mieleen kun olin 16, aika tavallinen vähän urheilullinen ja jonkun verran kaljaa juova poika. Hyvin heteronoloinen. Asuttiin faijan kanssa kahdestaan, mutsi oli siinä vaiheessa ollut jo 10 vuotta kuollut. Mä sanoin suurin piirtein samalla tavalla että mä seurustelen ja faija sitten kehotti tuomaan tytön käymään ja mä en missään vaiheessa korjannut sitä tyttöä pojaksi. Sitten se konkretisoitui niin että piti oikeasti tuoda se "tyttö", mua vuoden vanhempi ja yli 180 cm pitkä 80-kiloinen suht lihaksikas kundi, käymään. Faijan kommentti, kun poikaystäväni seisoi siinä oven suussa, oli että aika miehekäs tää sun tyttöystäväs. Sanoi sen ihan huumorilla vaikka taisi olla aika helvetin yllättynyt. Sitten syötiin lasagnea ja juteltiin niitä näitä ja katottiin telkkarista lätkää ihan normaalisti. Oli ihan perusilta eikä mitenkään vaivaantunutta. Tuon kummemmin mä en koskaan kaapista tullut eikä asiaa mitenkään vatvottu meillä himassa. Faija kuitenkin osoitti hyväksyntänsä esim kun oltiin lähdössä laivalle niin sanoi, että otatko XX mukaan, onhan siellä hytissä tilaa jne.
Hauska. :D Rohkea olit.
Tein samalla tavalla ja toin tyttöystävän oven taakse "äitiä tapaamaan" kun se tiesi, että joku oli kuvioissa ja painosti kertomaan enemmän. Ei mitään ennakkovaroitusta sukupuolesta. :)Miten se teillä sitten reagoi?
Oli varmasti yllättynyt, mutta ei vaikuttanut mitenkään negatiiviselta. Taisin sanoa, että "**** on sitten tyttö..", ettei jäänyt epäselväksi. :D Jälkeenpäin äiti soitti ja itkeskeli, että mikäs hänen nimi olikaan ja ihana tyttö oli, ja että kiva, jos olen onnellinen.
Onko muuten kovin reilu temppu sille tyttö- tai poikaystävälle joka tuodaan ekaa kertaa näytille kun sukulaiset odottaa vastakkaista sukupuolta?
Joo, kyllähän kalkkisvanhempia sopiikin näpäytellä, mutta mun mielestä ei sen oman rakkaan mukavuuden kustannuksella.
Vierailija kirjoitti:
Onko muuten kovin reilu temppu sille tyttö- tai poikaystävälle joka tuodaan ekaa kertaa näytille kun sukulaiset odottaa vastakkaista sukupuolta?
Joo, kyllähän kalkkisvanhempia sopiikin näpäytellä, mutta mun mielestä ei sen oman rakkaan mukavuuden kustannuksella.
Siitä varmaan jutellaan sen seurustelukumppanin kanssa etukäteen, ettei se sinänsä mikään "temppu" ole.
Meillä juteltiin ja kummatkin oli asiasta samaa mieltä, helpoin oli vaan mennä käymään, muistelisin että äiti itse oli sanonut "tuo se näytille". Olimme myös jo aikuisia, ei teinejä, joten ehkä se vaikutti siihen, miten paljon vanhemman reaktiota jännitettiin.
T. 10
Mikä oletus on, että isä alkaisi melskaamaan pojalle? Tuossa jossain vastauksesta oli, että isälle pitää puhua, ettei ala melskaamaan..
Mun mielestä pojan täytyy puhua isälleen itse, koska valitsi tuon hetken, kun oli äitinsä kanssa kaksin kertoakseen. Ehkä isä tietääkin jo? :)
AP nyt lungisti jatkossa, voithan sä pahoitella tuota tilannetta. Tuskin sitä mitään hyväksymispuheita kannattaa ottaa esille jne.
Nuoret on ihanan rentoja näissä asioissa, mutta meillä vanhemmilla on vielä syvällä ne stereotypiat. Tuommoisen kertomuksen jälkeen saattaa alkaa päässä raksuttamaan, että miksen huomannut mitään? Olenkohan möläytellyt vääriä juttuja, vaikka asia olisikin mielestäni ok. jne. Sata asiaa pyörii päässä ja voi aivan luonnollisesti mennä lukkoon.
Kahdeksikon tarina oli aivan ihana. Just noin. Rennosti.
Vierailija kirjoitti:
Onko muuten kovin reilu temppu sille tyttö- tai poikaystävälle joka tuodaan ekaa kertaa näytille kun sukulaiset odottaa vastakkaista sukupuolta?
Joo, kyllähän kalkkisvanhempia sopiikin näpäytellä, mutta mun mielestä ei sen oman rakkaan mukavuuden kustannuksella.
No kyllä mä ainakin kerroin että faija sitten odottaa tyttöä käymään ja että se voi vähän yllättyä :D
t. viestin 8 kirjoittaja
Vierailija kirjoitti:
Tuli mieleen kun olin 16, aika tavallinen vähän urheilullinen ja jonkun verran kaljaa juova poika. Hyvin heteronoloinen. Asuttiin faijan kanssa kahdestaan, mutsi oli siinä vaiheessa ollut jo 10 vuotta kuollut. Mä sanoin suurin piirtein samalla tavalla että mä seurustelen ja faija sitten kehotti tuomaan tytön käymään ja mä en missään vaiheessa korjannut sitä tyttöä pojaksi. Sitten se konkretisoitui niin että piti oikeasti tuoda se "tyttö", mua vuoden vanhempi ja yli 180 cm pitkä 80-kiloinen suht lihaksikas kundi, käymään. Faijan kommentti, kun poikaystäväni seisoi siinä oven suussa, oli että aika miehekäs tää sun tyttöystäväs. Sanoi sen ihan huumorilla vaikka taisi olla aika helvetin yllättynyt. Sitten syötiin lasagnea ja juteltiin niitä näitä ja katottiin telkkarista lätkää ihan normaalisti. Oli ihan perusilta eikä mitenkään vaivaantunutta. Tuon kummemmin mä en koskaan kaapista tullut eikä asiaa mitenkään vatvottu meillä himassa. Faija kuitenkin osoitti hyväksyntänsä esim kun oltiin lähdössä laivalle niin sanoi, että otatko XX mukaan, onhan siellä hytissä tilaa jne.
Kylläpä isäsi oli luonnottoman kiinnostunut poikaystäväsi lihaksista, halusi ängetä samaan hyttiinkin :O
Kun poika palaa, pyydä anteeksi häkeltymistäsi ja kerro, että yllätyit vain ja kuitenkin hyväksyt hänet.