Lue keskustelun säännöt.
Kerronko millainen eksäni on hänen uudelle tyttöystävälleen?
Kertoa vai ei?
29.06.2017 |
Huomasin viikko sitten, että eksälläni on uusi naisystävä. Katsoin mielenkiinnosta naisen FB-profiilia. Nainen vaikuttaa todella kiltiltä. Hänen ystävänsä arvostavat selvästi häntä ja lisäksi hänellä on pieni lapsi. Väittäisin profiilin perusteella, että nainen on mitä upein ihminen, joka tekee ystävänsä ja lapsensa iloisiksi ja onnellisiksi.
Minä olin tuollainen ennen kuin tapasin eksäni. Uskoin kaikista hyvää ja ajattelin, että kun on hyvä muille niin saa hyvää takaisin. Minulla oli takana vain hyviä suhteita ja lämpimiä välejä entisiin miehiin. En osannut olla varuillani, kun huomasin ensimmäiset oudot merkit eksässäni.
Olin ulkona tyttöporukalla, kun eksä alkoi yhtäkkiä vaatia minua kotiin, koska hänellä on ikävä. Lähetin sydänviestejä ja sanoin tulevani kyllä, mutten ihan heti. Mies käyttäytyi tämän jälkeen ainakin kuukauden välttelevästi. Vastasi kyllä pusuihin muttei pussaillut oma-aloitteisesti. Luulin kuvittelevani kaiken ja jatkoin suhdetta.
Lopulta tilanne päätyi jotenkin kummallisesti siihen, että aina kun olin jossain muualla kuin kotona, minulla oli selittämättömästi huono omatunto. Olin sitten töissä tai kahvilla ystävän kanssa. Puhelin kuumotteli taskussa. Sitä piti katsoa vähän väliä, koska eksän mielestä oli epäkohteliasta, jos en vaikka tuntiin vastannut viestiin. Jatkuva stressi oli liikaa, joten jäin mieluummin kotiin, ettei eksälle tulisi paha mieli.
Tässä vaiheessa tajusin, että eksä oikeasti käyttää rangaistuksena eräänlaista mykkäkoulua eikä kaikki ole minun päässäni. Ajattelin, että ehkä meillä on vaan erilainen parisuhdekäsitys. Minä ajattelin, että parisuhteen aikana voi nähdä ystäviä ja harrastaa, mutta hänen käsityksensä on se, että ollaan yhdessä joka päivä. Yritin mukautua hänen käsitykseensä.
Jatkuva yhdessäolo vain pahensi tilannetta. Eksä, joka oli suhteen alussa kehunut minua maasta taivaaseen, alkoi löytää minusta paljon vikoja. Hänen mielestään olin itsekäs, laiska ja ilkeä. Minulla ei ollut elämässäni muita ihmisiä, joten pikku hiljaa aloin uskoa, että olen täysin kelvoton. Kaikki päivät menivät siihen, että yritin olla suututtamatta eksääni ja miellyttää häntä. Eksä sai ihan järkyttävän raivarin, jos vaikka kauppaan lähtiessä unohti valot päälle eteiseen. Välillä myöhästyin töistä, kun aloin epäillä, että valot on päällä ja oli pakko jäädä bussista pois. Kuulostaa säälittävältä, mutta ei se ole, kun sillä voi välttää monen päivän riidat ja mökötykset.
Kerran kokeilumielessä sanoin, että voidaanko vaan halia, koska en halua nyt seksiä. Tuloksena oli se, että hän sanoi, että sitten hänellä on oikeus etsiä sitä muualta. Hän ei lähtenyt muualle, mutta sanat satuttivat silti.
jatkuu...
Kommentit (40)
Vierailija kirjoitti:
Alkaa heti pulssi nousta kun ajattelen, että ottaisin yhteyttä. Luultavasti tekisin sen puhelimitse, koska en haluaisi, että kirjoitukset päätyvät eksän nähtäviksi. Tietenkin nainen voi kertoa eksälleni, mitä olemme puhuneet. Pelkään, että hän lopettaa puhelun nopeasti ja pitää minua mustasukkaisena hulluna...Miten olette ottaneet yhteyttä, jos olette ottaneet ja mitä siitä on seurannut?
Ap
Jos olet aivan varma että haluat ottaa yhteyttä, niin yritä varmistaa että miekkonen ei ole paikalla, ihan vaan kysyt onko paikalla, ja jos on niin kysyt voitteko puhua kahden kesken (niin ettei heti kuule puhelua). Sitten voisi olla hyvä esittäytyä, ja rauhallisesti kertoa että haluaisit jutella exästäsi, koska olet huolissaan tästä uudesta naisesta. Jos hän ei halua puhua, älä painosta, vaan anna olla. Ja muista rauhallisuus, ehdottomasti, ja nätti kielenkäyttö, ei haukkumasanoja jne.
Voit ihan kertoa miksi olet huolissasi, ja kertoa miten ex käyttäytyi sinun aikanasi. Toki kannattaa muistuttaa ettei ex välttämättä käyttäydy tämän kanssa niin, mutta jos huomaa että käytös alkaa muuttua niin tietää jo huomata sen. Painotat että tässä ei ole kyse nyt mistään parisuhteen pilaamisyrityksestä, vaan ihan puhtaasti huolesta, ettei jollekin toiselle käy samoin, varsinkin kun hänellä on lapsi ja vaikuttaa todella kultaiselta ihmiseltä. Jos hän kuuntelee, voit myös kertoa miten exän käytös sinuun vaikutti, ja miten hän on puhunut rumasti aiemmista naisistaan, etkä oikein enää usko että naisissa olisi ollut vikaa.
Luultavasti nainen ottanee sitten puheeksi asian exäsi kanssa, ja toivottavasti huomaa sitten miten ex asiaan vastaa, ja se kertonee ehkä hänelle tarpeeksi. Jos ex myöntää käytöksensä, heillä voi olla tulevaisuutta, jos hän todella yrittää käyttäytyä paremmin. Jos taas ohittaa leimaamalla sinut hulluksi, niin... Noh, naiivi ehkä uskoo mutta toivottavasti pitää asian mielessä jos merkkejä alkaa ilmaantua.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Se nykyinen ei ole sinä. Tietynlaiset ihmiset tuovat esille tietynlaisia piireitä. Ja etkö itse ole ottanut opiksi edellisten suhteiden virheistä? Vai oletko niitä jotka ei näe parisuhteen olevan kahden kauppaa? Kuintekin jokaisessa suhteessa tulisi pelkän yhden osapuolen syyttelyn sijaan miettiä olisiko kummassakin vikaa.
Kerro ja sitten unohda asia. Olet hoitanut velvollisuutesi.
No mutta onko tuossa loppujen lopuksi edes kysymys mistään muusta kuin erilaisesta parisuhdekäsityksestä, kuten itsekin kirjoitit ja kahdesta erilaisesta luonteesta? Minun mieheni on vähän samanlainen virhetutka kuin tuo exäsi ja ainekset hirviönipottajaan on ollut ihan selvästi nähtävissä, mutta rauta rautaa hioo ja ihminen toista sanotaan ja meillä on hiottu särmiä jo vuosikymmen, niin että ollaan nyt onnellisempia kuin ensihuumassa.
Minä taas olisin mistään mitään piittaamaton viilettäjä, jos tuo ei oikeasti loukkaantuisi verisesti välinpitämättömästä käytöksestäni. Niin paljon olen saanut elämääni tuon syvällisen miehen rinnalla. Sinun eksäsi ei välttämättä ole ihan samanlainen, vaan olisiko hänessä kuvauksen perusteella myös taipumusta vallita ihmistä. Minulla itselläni on tätä taipumusta, mutta siitäkin oppii pois. Me olemme tietysti tahtoneet ja ihmistähän ei voi pakottaa...
Miettisin tapauksessasi, miksi sinusta tuli suhteen uhri? Olisiko tuo marttyyri-alistuminen väärä toimintamalli, josta pitäisi nyt ponnistella irti. Aikuinen ihminen ei tuosta noin vain solahda uusiin kaavoihin eli eikö todella omassa lapsuudessasi ole mitään väärää uhriutumisen mallia?
Minä en puhu mistään sairauksista vaan luonteen heikkouksista ja vahvuuksista ja oman toiminnan kehittämisestä, kasvusta ihmisenä ja toisen kunnioittamisesta. Kaikki tämä on tietysti turhaa, jos toinen ei myös ole valmis hiomaan ja hioutumaan. Sitten kannattaakin jo miettiä mitä järkeä koko elämässä on. Itse uskonkin Jumalaan eli en perusta ratkaisujani siihen miten minun täällä maailmassa käy, toisten armoilla.
20. jatkaa...
Jos päätät lähettää viestin, exän haukkuminen yksityiskohtien ja tapahtumien kanssa voi antaa katkeran kuvan ja näyttää siltä että olet juurikin se hullu valehtelija, josta ex on uudelle naiselle kertonut.
Jotenkin tyyliin:
En haluaisi sekaantua suhteeseenne, mutta vaikutat todella mukavalta ihmiseltä ja toivon, ettei sinun tarvitse toistaa samoja virheitä kuin minun. Koin X kanssa suhteessa ollessani henkistä väkivaltaa, joka alkoi vaivihkaa ja oli aluksi vaikeaa tunnistaa. En tajunnut lähteä suhteesta ajoissa ja huomaan, että tuon ajan ikävät tapahtumat vaikuttavat hyvinvointiini edelleen. Pyydän sinua vain olemaan varovainen ja kuuntelemaan itseäsi.
Ei nyt paras esimerkki, osaat varmasti muotoilla paremmin. Mutta kuitenkin kirjoittaa niin, että viesti ei ole yksi iso syytös vaan enemmän varoitus/ kehotus.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ap, älä sekaannu.
Minullakin oli joillakin tavoilla vaikea suhde oman eksäni kanssa, ja epäilin hänellä jossain vaiheessa jopa narsistista persoonallisuushäiriötä. Kävimme pariterapiassa, jossa ymmärsin, millä tavoilla olin itse ollut mahdollistamassa hänen käytöksensä ajautumista niihin pahimpiin uomiinsa. Totta kai hänellä on itsellään vastuu omasta käytöksestään, mutta on täysin mahdollista että toisenlaisen naisen kanssa niin ei olisi koskaan käynyt, koska nainen olisi vetänyt rajat jo paljon aikaisemmin. Itse vain siedin ja mukauduin, kuten sinäkin kerrot tehneesi. Tilanne ei siis ole yksiselitteisesti niin, että minä olin enkeli ja eksäni paholainen, vaan omalla toiminnallani oli vaikutusta ja asiat kärjistyivät vasta ajan myötä.
Uudessa suhteessani olen itse käyttäytynyt eri tavalla ja opettelen edelleen paremmaksi siinä omista rajoista kiinni pitämisessä. Uskon että onnistun nyt luomaan kypsän ja aikuisen suhteen nykyisen mieheni kanssa. Eksäni taas tapasi naisen, joka oli ehkä vieläkin tossukampi kuin itse olin tavatessamme ja mietin ihan samaa kuin sinäkin: pitäisikö naista varoittaa? Päätin että en voi sekaantua heidän suhteeseensa, koska sen täytyy toimia heiltä kahdelta löytyvillä voimavaroilla, jos on toimiakseen. Olisi minulta eräänlaista paapomista ja heidän äitinsä asemaan asettumista jos alkaisin kätilöidä suhdetta tuolla tavalla. Päätin, että jos jompi kumpi kysyy minulta jotain, niin vastaan rehellisesti, ja muuten pidän suuni kiinni.
Eksäni sitten jossain vaiheessa tulikin kysymään neuvoani, koska nainen oli kovin epäröivä ja epävarma siitä, haluaako hän suhdetta vai ei. Tässä tilanteessa mainitsin eksälle, että voi olla hyväkin asia jos nainen perääntyy suhteesta, koska heillä olisi todennäköisesti samanlaista dynamiikkaa kuin meilläkin oli, mutta mahdollisesti vielä vaikeampana koska nainen oli niin pehmeä ja alistuvainen. Kerroin, että mielestäni eksälle sopisi sellainen nainen, joka on hyvin tietoinen siitä mitä haluaa ja osaa myös tehdä sen miehelle selväksi.
Nyt eksäni sitten lämmittelee suhdetta tuollaisen jämäkän oloisen naisen kanssa, ja minua ei juurikaan pelota ko. naisen puolesta. Jos heidän suhteestaan tulee vakava, ja jos minun suhteeni naiseen joskus kasvaa muulle kuin tuttavuusasteelle, olen ajatellut sanoa hänelle kahden kesken, että minulta voi kysyä neuvoa tai tukea eksän suhteen jos joskus tuntuu siltä. Teen tämän kuitenkin ainoastaan siinä tapauksessa, että olisin myös oikeasti valmis auttamaan ko. naista, myös silloin jos suhteessa tulisi isompia vaikeuksia. Siis tämä riippuu minun suhteestani tuohon naiseen ja siitä, minkälaiseksi se muodostuu.
Toivottavasti tämä herätti ajatuksia ja pääset eteenpäin omassa tilanteessasi.
Lisään vielä yhden perustelun, miksi mielestäni uuden naisen varoittelu ei tässä tilanteessa kannata: jos naiselle jää käsitys että vika on pelkästään miehessä, hän todennäköisesti vain ihastuu toiseen samantyyppiseen mieheen ja kokee ihan samat jutut suhteessa tämän kanssa. Todellisuudessa parisuhteiden dynamiikka on paljon monimutkaisempi asia, ja toisen osapuolen persoonallisuudesta varoitteleminen on yliyksinkertaistavaa ja sellaisena harhaanjohtavaa. Siis siinäkin tapauksessa että nainen sattuisi ottamaan varoitukset tosissaan, mikä on varmaan jo lähtökohtaisesti aika epätodennäköistä - varsinkin jos ap:n ja eksän välit ovat huonot.
t. 28
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kiitos vinkeistä! Suihkussa käydessä keksin, että odotan ihan rauhassa vaikka puoli vuotta. Siihen mennessä eksä on varmasti käyttäytynyt jo samalla tavalla kuin minua kohtaan jos on käyttäytyäkseen.
Itse olisin juuri tossa vaiheessa tarvinnut sen soiton. Tossa vaiheessa asiat ovat vielä kuitenkin sen verran "hyvin", etten olis vielä voinut kuvitellakaan eroa, koska kieltäydyin näkemästä, mihin asiat johtavat. Juuri tossa vaiheessa sitä kuvittelee, että pystyy itse muokkautumaan niin, ettei riidanaiheita enää tule ja elämä muuttuu auvoiseksi. Parin vuoden jälkeen tietää, ettei mikään auta ja on jo traumatisoitunut.
Eli odotan, että nainen on itse jo alkanut epäillä, ettei kaikki ole hyvin, muttei voi vielä uskoa, että hänen rakastamansa mies voi todella olla niin julma kuin miltä vaikuttaa. Tuossa vaiheessa myös alkuhuuma on sen verran tuoreena mielessä, että sitä jää katsomaan, josko kaikki ihanuus palaisi. Siihen kysymykseen voin vastata: se ihanuus ei tule palaamaan.
26, kirjoitit:
"Miettisin tapauksessasi, miksi sinusta tuli suhteen uhri? Olisiko tuo marttyyri-alistuminen väärä toimintamalli, josta pitäisi nyt ponnistella irti. Aikuinen ihminen ei tuosta noin vain solahda uusiin kaavoihin eli eikö todella omassa lapsuudessasi ole mitään väärää uhriutumisen mallia? "
En siis aluksi ollenkaan alistunut. Aluksi luulin, että jotkut hänen kommenttinsa ovat vitsejä, koska en tajunnut, että joku voi käyttäytyä niin kuin hän käyttäytyy. Käyttäydyin "normaalisti", mutta jotenkin salakavalasti käytökseni muuttui, kun tajusin, mihin "normaali" käytös johtaa: riitoihin. Mulla oli töitä ja velvollisuuksia, ei ollut aikaa käydä jatkuvaa valtataistelua, joten aloin vaan antamaan periksi.
En halua kutsua itseäni uhriksi tai uhriutua. Uhri on sana, jota eksäni käytti paljon. Hän oli minun uhrini, eksänsä uhri, isänsä uhri, äitinsä uhri, verottajan uhri, entisen ystävänsä uhri. Uhri oli hänelle käyttökelpoinen sana, koska jos joku erehtyi vihjaamaan, että ehkä eksäni käyttäytyi itse huonosti tai jopa aloitti riidan, hän pystyi vetämään itkupotkuraivarit "uhrin syyllistämisestä".
Lapsena en todellakaan ollut mikään uhri. Minulla oli perheessäni tilaa ilmaista omat mielipiteeni ja olin jopa itsepäinen. Solahdin siis todella ihan uuteen kaavaan ja olen vieläkin hämmentynyt, miten siinä saattoi käydä niin.
Jos joku olisi sanonut minulle ennen tätä kokemusta, että tulen käyttäytymään suhteessa niin totaalisen alistuneesti, en olisi todellakaan uskonut. Olisin sanonut, ettei minua kyllä kukaan alista.
Juuri siksi olen huolissani eksäni tulevista kumppaneista. Jos ei ole itse kokenut tämän kaltaista suhdetta, ei tajua pelätä, mutta minä tiedän millä kaavalla vahvatahtoisenkin ihmisen saa alistettua vain varjoksi itsestään.
Ap
Vierailija kirjoitti:
Ap, älä sekaannu.
Minullakin oli joillakin tavoilla vaikea suhde oman eksäni kanssa, ja epäilin hänellä jossain vaiheessa jopa narsistista persoonallisuushäiriötä. Kävimme pariterapiassa, jossa ymmärsin, millä tavoilla olin itse ollut mahdollistamassa hänen käytöksensä ajautumista niihin pahimpiin uomiinsa. Totta kai hänellä on itsellään vastuu omasta käytöksestään, mutta on täysin mahdollista että toisenlaisen naisen kanssa niin ei olisi koskaan käynyt, koska nainen olisi vetänyt rajat jo paljon aikaisemmin. Itse vain siedin ja mukauduin, kuten sinäkin kerrot tehneesi. Tilanne ei siis ole yksiselitteisesti niin, että minä olin enkeli ja eksäni paholainen, vaan omalla toiminnallani oli vaikutusta ja asiat kärjistyivät vasta ajan myötä.
Uudessa suhteessani olen itse käyttäytynyt eri tavalla ja opettelen edelleen paremmaksi siinä omista rajoista kiinni pitämisessä. Uskon että onnistun nyt luomaan kypsän ja aikuisen suhteen nykyisen mieheni kanssa. Eksäni taas tapasi naisen, joka oli ehkä vieläkin tossukampi kuin itse olin tavatessamme ja mietin ihan samaa kuin sinäkin: pitäisikö naista varoittaa? Päätin että en voi sekaantua heidän suhteeseensa, koska sen täytyy toimia heiltä kahdelta löytyvillä voimavaroilla, jos on toimiakseen. Olisi minulta eräänlaista paapomista ja heidän äitinsä asemaan asettumista jos alkaisin kätilöidä suhdetta tuolla tavalla. Päätin, että jos jompi kumpi kysyy minulta jotain, niin vastaan rehellisesti, ja muuten pidän suuni kiinni.
Eksäni sitten jossain vaiheessa tulikin kysymään neuvoani, koska nainen oli kovin epäröivä ja epävarma siitä, haluaako hän suhdetta vai ei. Tässä tilanteessa mainitsin eksälle, että voi olla hyväkin asia jos nainen perääntyy suhteesta, koska heillä olisi todennäköisesti samanlaista dynamiikkaa kuin meilläkin oli, mutta mahdollisesti vielä vaikeampana koska nainen oli niin pehmeä ja alistuvainen. Kerroin, että mielestäni eksälle sopisi sellainen nainen, joka on hyvin tietoinen siitä mitä haluaa ja osaa myös tehdä sen miehelle selväksi.
Nyt eksäni sitten lämmittelee suhdetta tuollaisen jämäkän oloisen naisen kanssa, ja minua ei juurikaan pelota ko. naisen puolesta. Jos heidän suhteestaan tulee vakava, ja jos minun suhteeni naiseen joskus kasvaa muulle kuin tuttavuusasteelle, olen ajatellut sanoa hänelle kahden kesken, että minulta voi kysyä neuvoa tai tukea eksän suhteen jos joskus tuntuu siltä. Teen tämän kuitenkin ainoastaan siinä tapauksessa, että olisin myös oikeasti valmis auttamaan ko. naista, myös silloin jos suhteessa tulisi isompia vaikeuksia. Siis tämä riippuu minun suhteestani tuohon naiseen ja siitä, minkälaiseksi se muodostuu.
Toivottavasti tämä herätti ajatuksia ja pääset eteenpäin omassa tilanteessasi.
Kiitos pitkästä vastauksesta. Ongelmana meidän suhteessamme oli, että eksäni oli täysin dominoiva ja kyvytön ottamaan vastaan minkäänlaista kritiikkiä. Meidän parisuhdeterapiamme ei olisi ikinä edennyt sellaiseen pisteeseen, että olisimme voineet rakentavasti pohtia suhteemme dynamiikkaa.
En tiedä lopulta, miten eksäni koki oman toimintansa, mutta ulospäin vaikutti siltä, että hän on täysin sokea omalle käytökselleen. Hän vaali itsestään kuvaa upeana ihmisenä ja ongelmat johtuivat aina muista. Hän olisi luultavasti käyttäytynyt pariterapiassa kuten oikeudessa: pyrkinyt osoittamaan itsensä uhriksi ja minut syylliseksi ja nähnyt paljon vaivaa, jotta terapeutti näkisi hänet "hyvänä ihmisenä".
Eli jos nyt sanoisin eksälleni, että hänen uusi naisystävänsä on liian pehmeä hänelle, eksäni raivostuisi tästä vihjailusta, että hän olisi muka dominoiva. Koska hänhän on niin joustava ja kiltti ja antelias.
Tiedän myös, ettei yksikään todella jämäkkä nainen selviäisi eksäni kanssa kuukauttakaan. Eksäni kanssa täytyy ehdottomasti osata niellä oma kiukku ja oppia pyytämään anteeksi, vaikkei ole tehnyt mitään. Eksäni kaikki jäljellä olevat ystävät ovat todella hissukkamaisia.
Välillä hän sai uusia kavereita ja pystyin jo yhden tapaamisen perusteella sanoa, että eksäni on pian riidoissa tuon kanssa. Ja aina niin lopulta kävi, mikäli huomasin uudesta ystävästä, että hän on omapäinen ja itsenäinen.
Usein riidat liittyivät siihen, että eksä oli käyttäytynyt päin helvettiä ja kun tämä uusi ystävä kritisoi, eksä sai raivarit ja käänsi riidan ylösalaisin niin, että tämä uusi ystävä osoittautuikin kusipääksi.
Eli ei minkäänlaista kykyä itsereflektioon.
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minä otin yhteyttä exäni uuteen naiseen fb:ssa. Syy oli tosin se, että exäni oli pahoinpidellyt minua. Sai tästä tuomionkin enkä todellakaan ollut ensimmäinen nainen jota kyseinen mies on pahoinpidellyt. Nämä hänen pahoinpitelemänsä exät olivat kuitenkin "hulluja" ja tiedän, että minäkin olen "hullu" niissä piireissä, joissa totuutta asioista ei tiedetä.
No, kerroin fb-viestissä avoimesti millainen ko. mies on ja mitä hän on minulle ja muille tehnyt. Eipä viestillä ollut mitään vaikutusta, koska tämä uusi nainen oli jutellut viestin jälkeen exäni kanssa, joka oli kertonut oman versionsa tapahtuneesta ja uusi nainen tietenkin uskoi miestä. Exäni oli mm. väittänyt, että minä olin väkivaltainen, joka siis ei todellakaan pidä paikkaansa.
Olen kuullut, että exäni ja tämä hänen uusi naisensa ovat molemmat mättäneet toisiaan turpaan, joten vakka on löytänyt kantensa. En tosin tiedä ovatko vieläkin yhdessä, eikä kiinnostakaan tietää.
En tiedä mitä sinun tilanteessasi tekisin. Tuollainen käytös on niin vaikea todistaa ja sinut on varmaankin jo leimattu "hulluksi", joten vaikea sanoa. Mutta ymmärrän miltä sinusta tuntuu.
Hyvä ystäväni sai vastaavan varoitusviestin miehen ex-tyttöystävältä. Olivat seurustelleet pari vuotta, asuneet yhdessä vajaan vuoden. Sinänsä varmaan joukossa asiaa, mutta tämä eksä ei tiedä, että ovat vanhoja luokkakavereita, nuorena seurustelleetkin, tunteneet yli 30 vuotta toisensa. Toki uusi tilanne asua yhdessä, mutta ei tälle ystävälle yhteenmuutto ole mikään hyppy täysin vieraan tyypin kanssa yhteen nopealla aikataululla. Tavallaan tietää miehen pimeimmätkin salaisuudet nuoruuden törppöilyistä lähtien.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Minä otin yhteyttä exäni uuteen naiseen fb:ssa. Syy oli tosin se, että exäni oli pahoinpidellyt minua. Sai tästä tuomionkin enkä todellakaan ollut ensimmäinen nainen jota kyseinen mies on pahoinpidellyt. Nämä hänen pahoinpitelemänsä exät olivat kuitenkin "hulluja" ja tiedän, että minäkin olen "hullu" niissä piireissä, joissa totuutta asioista ei tiedetä.
No, kerroin fb-viestissä avoimesti millainen ko. mies on ja mitä hän on minulle ja muille tehnyt. Eipä viestillä ollut mitään vaikutusta, koska tämä uusi nainen oli jutellut viestin jälkeen exäni kanssa, joka oli kertonut oman versionsa tapahtuneesta ja uusi nainen tietenkin uskoi miestä. Exäni oli mm. väittänyt, että minä olin väkivaltainen, joka siis ei todellakaan pidä paikkaansa.
Olen kuullut, että exäni ja tämä hänen uusi naisensa ovat molemmat mättäneet toisiaan turpaan, joten vakka on löytänyt kantensa. En tosin tiedä ovatko vieläkin yhdessä, eikä kiinnostakaan tietää.
En tiedä mitä sinun tilanteessasi tekisin. Tuollainen käytös on niin vaikea todistaa ja sinut on varmaankin jo leimattu "hulluksi", joten vaikea sanoa. Mutta ymmärrän miltä sinusta tuntuu.
Jep. Eksäni kyllä varmasti kääntäisi kaiken niin että hän on minun uhrini ja on varmaan kääntänytkin. Tämä kyseinen nainen vaikuttaa tosi "normaalilta", joten uskoisin, että hänen kanssaan voisi ihan järkevästi keskustella. Ikävää, että sun yritys suojella toista kääntyi tolla tavalla sua vastaan.
Mutta tosiaan, rakastuneena haluaa uskoa kaiken parhain päin, joten tämä ei varmasti ole oikea hetki kertoa totuutta. Uskoisin, että puolen vuoden jälkeen nainen haluaa mielellään puhua. Itse olisin tuossa vaiheessa ollut todellakin sen tarpeessa.
Ap
Aivan kuin minun elämästäni. Varoitin uutta naista,mutta nainen alkoikin haukkua minua,eikä uskonut mitä sanoin. Lisäksi sain exältä puhelun,jossa uhkasi rikosilmoituksella,lastensuojeluilmoituksella ja lähestymiskiellolla yhden puhelun takia. No jätin sikseen. Noin puoli vuotta myöhemmin ex hakkasi hänet ja laittoi asunnon säpäleiksi. Onneksi nainen oppi kerrasta,toisin kuin minä, joka kärsin vuosikaudet.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Onkohan koskaan kenelläkään koskaan käynyt niin, että he ovat saaneet varoituksen, uskoneet ja lähteneet karkuun? :D Ei varmaan ole, koska täytyyhän sitä itse kokeilla ennen kuin tietää varmaksi. Mutta varmaan jotain hyötyä varoituksesta kuitenkin on siinä vaiheessa, kun niitä ensimmäisiä merkkejä alkaa näkyä.
Ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ap, älä sekaannu.
Minullakin oli joillakin tavoilla vaikea suhde oman eksäni kanssa, ja epäilin hänellä jossain vaiheessa jopa narsistista persoonallisuushäiriötä. Kävimme pariterapiassa, jossa ymmärsin, millä tavoilla olin itse ollut mahdollistamassa hänen käytöksensä ajautumista niihin pahimpiin uomiinsa. Totta kai hänellä on itsellään vastuu omasta käytöksestään, mutta on täysin mahdollista että toisenlaisen naisen kanssa niin ei olisi koskaan käynyt, koska nainen olisi vetänyt rajat jo paljon aikaisemmin. Itse vain siedin ja mukauduin, kuten sinäkin kerrot tehneesi. Tilanne ei siis ole yksiselitteisesti niin, että minä olin enkeli ja eksäni paholainen, vaan omalla toiminnallani oli vaikutusta ja asiat kärjistyivät vasta ajan myötä.
Uudessa suhteessani olen itse käyttäytynyt eri tavalla ja opettelen edelleen paremmaksi siinä omista rajoista kiinni pitämisessä. Uskon että onnistun nyt luomaan kypsän ja aikuisen suhteen nykyisen mieheni kanssa. Eksäni taas tapasi naisen, joka oli ehkä vieläkin tossukampi kuin itse olin tavatessamme ja mietin ihan samaa kuin sinäkin: pitäisikö naista varoittaa? Päätin että en voi sekaantua heidän suhteeseensa, koska sen täytyy toimia heiltä kahdelta löytyvillä voimavaroilla, jos on toimiakseen. Olisi minulta eräänlaista paapomista ja heidän äitinsä asemaan asettumista jos alkaisin kätilöidä suhdetta tuolla tavalla. Päätin, että jos jompi kumpi kysyy minulta jotain, niin vastaan rehellisesti, ja muuten pidän suuni kiinni.
Eksäni sitten jossain vaiheessa tulikin kysymään neuvoani, koska nainen oli kovin epäröivä ja epävarma siitä, haluaako hän suhdetta vai ei. Tässä tilanteessa mainitsin eksälle, että voi olla hyväkin asia jos nainen perääntyy suhteesta, koska heillä olisi todennäköisesti samanlaista dynamiikkaa kuin meilläkin oli, mutta mahdollisesti vielä vaikeampana koska nainen oli niin pehmeä ja alistuvainen. Kerroin, että mielestäni eksälle sopisi sellainen nainen, joka on hyvin tietoinen siitä mitä haluaa ja osaa myös tehdä sen miehelle selväksi.
Nyt eksäni sitten lämmittelee suhdetta tuollaisen jämäkän oloisen naisen kanssa, ja minua ei juurikaan pelota ko. naisen puolesta. Jos heidän suhteestaan tulee vakava, ja jos minun suhteeni naiseen joskus kasvaa muulle kuin tuttavuusasteelle, olen ajatellut sanoa hänelle kahden kesken, että minulta voi kysyä neuvoa tai tukea eksän suhteen jos joskus tuntuu siltä. Teen tämän kuitenkin ainoastaan siinä tapauksessa, että olisin myös oikeasti valmis auttamaan ko. naista, myös silloin jos suhteessa tulisi isompia vaikeuksia. Siis tämä riippuu minun suhteestani tuohon naiseen ja siitä, minkälaiseksi se muodostuu.
Toivottavasti tämä herätti ajatuksia ja pääset eteenpäin omassa tilanteessasi.
Kiitos pitkästä vastauksesta. Ongelmana meidän suhteessamme oli, että eksäni oli täysin dominoiva ja kyvytön ottamaan vastaan minkäänlaista kritiikkiä. Meidän parisuhdeterapiamme ei olisi ikinä edennyt sellaiseen pisteeseen, että olisimme voineet rakentavasti pohtia suhteemme dynamiikkaa.
En tiedä lopulta, miten eksäni koki oman toimintansa, mutta ulospäin vaikutti siltä, että hän on täysin sokea omalle käytökselleen. Hän vaali itsestään kuvaa upeana ihmisenä ja ongelmat johtuivat aina muista. Hän olisi luultavasti käyttäytynyt pariterapiassa kuten oikeudessa: pyrkinyt osoittamaan itsensä uhriksi ja minut syylliseksi ja nähnyt paljon vaivaa, jotta terapeutti näkisi hänet "hyvänä ihmisenä".
Eli jos nyt sanoisin eksälleni, että hänen uusi naisystävänsä on liian pehmeä hänelle, eksäni raivostuisi tästä vihjailusta, että hän olisi muka dominoiva. Koska hänhän on niin joustava ja kiltti ja antelias.
Tiedän myös, ettei yksikään todella jämäkkä nainen selviäisi eksäni kanssa kuukauttakaan. Eksäni kanssa täytyy ehdottomasti osata niellä oma kiukku ja oppia pyytämään anteeksi, vaikkei ole tehnyt mitään. Eksäni kaikki jäljellä olevat ystävät ovat todella hissukkamaisia.
Välillä hän sai uusia kavereita ja pystyin jo yhden tapaamisen perusteella sanoa, että eksäni on pian riidoissa tuon kanssa. Ja aina niin lopulta kävi, mikäli huomasin uudesta ystävästä, että hän on omapäinen ja itsenäinen.
Usein riidat liittyivät siihen, että eksä oli käyttäytynyt päin helvettiä ja kun tämä uusi ystävä kritisoi, eksä sai raivarit ja käänsi riidan ylösalaisin niin, että tämä uusi ystävä osoittautuikin kusipääksi.
Eli ei minkäänlaista kykyä itsereflektioon.
Ap
Kaikki mitä kerrot eksästäsi sopii myös minun eksääni. Poisluettuna ehkä se, että eksälläni on yksi nuoruusajan ystävä, joka saa esittää häntä kohtaan kritiikkiä. Eksä ihailee tätä ystävää koska tämä on huippuälykäs (Mensalaistenkin joukossa poikkeuksellisen älykäs), ja luultavasti sekin vaikuttaa asiaan että he ovat tavanneet niin nuorina. Muuten eksälläni ei juurikaan ole ystäviä ja ne pari tuttavaa, jotka hänellä on, ovat hekin nuoruusajoilta ja yhteydenpito on satunnaista.
Pariterapiaan eksäni suostui vain siksi, että manipuloin hänet sinne kärsivällisyydellä ja esittämällä sopivia kysymyksiä (esim. "Miksi et tulisi mukanani terapiaan ja auttaisi näin minua hahmottamaan todellisuutta paremmin, jotta pääsisin eroon ajatusvääristymistäni? Mitä hävittävää sinulla siinä on, kun kuitenkin on ilmiselvää että vika on minussa?"). Kuten olin arvellutkin, hän ei saanut terapiasta ilmeisesti mitään irti, mutta itse olen tyytyväinen että kävimme, koska opin siellä itsestäni paljon uutta. On huvittavaa, että jos eksäni nyt lukisi tätä, hän saisi tästä vahvistusta sille "tosiasialle", että hän tosiaan oli oikeassa eikä hänellä ollut mitään opittavaa - toisin kuin minulla, joka olin kaikkien ongelmiemme lähde ja aiheuttaja.. :D .
Minäkin arvelen, että eksäni tulisi hulluksi vahvan ja määrätietoisen naisen kanssa, mutta sellaisessa suhteessa hänellä kuitenkin olisi mahdollisuus oppia ymmärtämään oman persoonallisuutensa haastavuutta, koska vastapuoli toisi niitä haasteita aktiivisesti esille ja näkyviksi oman persoonallisuutensa kautta. Itse olin liian myötäilevä, pitkämielinen, kärsivällinen ja loputtomasti ymmärtävä ja hyväksyvä. En tosin ole enää. Lopetin sen suhteemme loppuaikoina ja aloin pitää kiinni omista rajoistani, mihin suhde sitten kaatuikin, koska eksä koki sen äärimmäisen loukkaavana ja pohjattoman itsekkäänä käyttäytymisenä.
Luulen kuitenkin, että voisi olla olemassa sellainenkin nainen, jonka kanssa eksäni voisi kokea konfliktien käsittelyä rakentavalla tavalla, ja saada itsestään muokattua ihmisen, joka kykenee elämään yhdessä toisen ihmisen kanssa tasapainoista elämää. Hän ei ole sellainen tällä hetkellä, mutta hän on kuitenkin niin halutessaan kykenevä oppimaan kaikenlaisia asioita. Minä en vain ollut hänelle se sopivin mahdollinen pari.
Totta kai eksäsi loukkaantuisi ja raivostuisi, jos menisit vain yhtäkkiä sanomaan hänelle jotakin hänen tai uuden naisystävän persoonallisuudesta. Niin minunkin eksäni tekisi. Avaintekijänä tässä oli se, että odotin että hän tuli erikseen kysymään minulta mielipidettäni. Jos ei olisi tullut, en olisi koskaan sanonut mitään, koska sellainen sanominen ei tietenkään olisi mennyt perille.
Jos saan sanoa, niin aloitusviestisi perusteella vaikutat siltä, että et ole käsitellyt suhdettasi eksääsi ja eroanne vielä ihan kokonaan. Sinulla tuntuu olevan tarve todistella joko hänelle tai itsellesi, että et ole keksinyt noita kokemianne vaikeuksia päässäsi. Uskon ilman muuta, että ne eivät ole laisinkaan kuviteltuja vaan totisinta totta, mutta eksän nykyisen elämän mestaroiminen ei kuitenkaan ole järkevä tapa todistaa tämä asia itsellesi. Miten olisi jos keskittyisit hoitamaan omaa itseluottamustasi ja henkistä vakauttasi parempaan kuntoon ja jättäisit koko eksän sivuun mielestäsi ja elämästäsi? Maailmassa on kaikenlaisia aivan ihania miehiä, joista joku voi olla sinun sielunkumppanisi! Miksi käyttäisit enää energiaasi tuon yhden tekemisien ja ajattelemisien pohtimiseen? Sinä ansaitset olla onnellinen.
t. 28
Joku meni pahasti pieleen otsikoinnissa.
T. Sanajärjestyksellä on väliä
Mulle on ihan sama mitä nainen touhuaa naispuolisten kavereittesa kanssa. Mutta jos sillä on joku miespuolinen kaveri niin sitä en hyväksy. Jos naisella on pakko olla miespuolinen kaveri niin hommaan itselleni isotissisen naispuolisen kaverin ja naisen on pakko hyväksyä se koska hänellä on itsellään miespuolinen kaveri.
Lopulta päättyy siihen että molemmat pariutuu näiden vastakkaisen sukupuolen kavereittensa kanssa ja molemmat on tyytyväisiä. Win win.
Vaikka exäni teki ties mitä vastuuttomia ja todella paskoja juttuja mm. petti useamman kerran, valehteli, ryyppäsi paljon jne., niin eipä ole minun tehtäväni puuttua hänen nykyiseen elämään. Pääasia, että pääsin itse eroon - toivottavasti nykyinenkin tajuaa, kun vahvasti epäilen, ettei ko. mies ole tapojaan parantanut, kun ruinasi minultakin seksiä heidän jo seurusteltuaan muutaman kuukauden. En todellakaan suostunut ja käskin jättää minut rauhaan lopullisesti!
Toki kerron, jos tämä uusi haluaa itse kysyä minulta jotain. Muuten en halua mitenkään puuttua heidän elämään.
Mä ehkä laittaisin näin:
Hei
lähestyn sinua siksi, koska vaikutat niin upealta ja kiltiltä ihmiseltä ja sinulla on lapsi. Vaikutat hyvältä äidiltä. Arvaat varmaan, että olen x:n entinen naisystävä. Toivoisin että et kerro tästä yhteydenotosta hänelle. Pelkään seurauksia, kun hän suuttuu.
Haluaisin vaan kertoa, että ole varovainen tämän miehen kanssa. Hän on varmaan väittänyt kaikkia ex:iään hulluksi. En halua mennä yksityiskohtiin, mitä suhteessamme tapahtui, mutta x harjoittaa henkistä väkivaltaa ja mustasukkaista kontrollointia. Lapsesi takia olisin sinuna varovainen.
Toivon että et pidä minua hulluna mustasukkaisena entisenä. Minä en halua olla missään tekemisissä x:n kanssa. Sain hänen käytöksestään pahat traumat ja olin suorastaan helpottunut, kun hän jätti minut ihan itse, hänestä on muuten hankala päästä sovussa eroon. Alussa hän osaa olla hurmaava, mutta vähitellen muuttuu manipuloivaksi ja itsekkääksi ihmiseksi, joka alistaa ja loukkaa. Pidä tuntosarvesi auki.
Halusin vain varoittaa. Luultavasti et usko minua, mutta kuitenkin lapsesi vuoksi haluan varoittaa. Ole varovainen.
ystävällisin terveisin
se entinen