Typerien ja nolojen kysymysten ketju---Kysy mitä vain, muut vastaavat ilman veetuilua.
Minä voin aloittaa. Voiko hierojalle mennä ilman lihasjumeja ihan vaan nautiskelemaan? Mitä hierojat ajattelvat pehmeälihaksisista hierottavistaan? "V...u mitä tääkin tuli mun aikaani tuhlaamaan"? Ja juu, tätä oon miettinyt jo vuosia.
Kommentit (18403)
Vierailija kirjoitti:
Selityksiä voi olla monia. Joka tapauksessa yhdistävä piirre A:ssa ja kolmannessa tyypissä on se, että ihmissuhteilta ympärillä odotetaan asioita, mitä ei kuitenkaan niissä tunnuta saavan. Vaikea sanoa, ovatko odotukset kohtuullisia. Se etteivät ne toteudu tietyssä ihmissuhteessa ei toisaalta tarkoita, etteikö niitä olisi oikeutettu toivomaan. Ja toisaalta, kellä tahansa saattaa jossain vaiheessa olla kohtuuttomia toiveita toisilta ihmisiltä.
Esim. B:llä myös rankka lapsuus, mutta A:han verrattuna taloudellisesti turvatut olot, hyvä pääsy hoitoon, nykyään vakaa elämäntilanne ja saavuttanut haluamiaan asioita elämässä -> A on sitä mieltä, että heidän elämänkohtaloitaan ei voi verrata, koska toisella seuraukset ovat olleet paljon pahemmat kuin toisella. Tässä B:n voisi odottaa tulevan vastaan, mutta samalla pitävän omat rajansa, jos toisen mielenterveyden kannattelu uhkaa omaa mielenterveyttä.
Mutta jos kumpikin on yhtä huo
A ja B eivät ole keskenään tekemisissä nykyään, joten B:n ei tarvitse kannatella A:n mielenterveyttä tai tulla vastaan. Kummallakaan ei mene oikein hyvin, mutta B:llä on paremmat ihmissuhteet, mikä varmaan aiheuttaa kateutta. Minusta tuntuu, että A:lla on yleisesti liian ruusuinen kuva muiden ihmisten elämästä, että hän luulee, että lähes kaikilla normaaleilla ihmisillä on asiat sillä tavalla kuin hän toivoisi itsellään olevan. Kerran, kun kerroin jostain pienehköstä ongelmastani, hän ei sentään suuttunut, mutta oli hyvin hämmästynyt, että miten minullakin voi olla sellainen ongelma, kun hän luuli, että hän on ainut.
Onko kellään kokemusta? Jos entinen koulukiusaaja opiskelee opettajaksi, millainen opettaja hänestä tulee? Tietysti ihmiset on erilaisia ja kiusaaja on toivottavasti kasvanut ihmisenä, mutta kiinnostaa, osaako tällainen opettaja puuttua koulukiusaamistilanteisiin oikein tai jatkaako jopa itse oppilaiden tai työkavereiden kiusaamista.
Kaksi minua koulussa kiusannutta henkilöä on nykyään opettajina. Onneksi ei omien lasteni koulussa.
Tämän ketjun idea on kysyä typeriä ja noloja kysymyksiä, ei yrittää saada vertaistukea psykologisiin haasteisiin ja kaivelemaan jääneisiin lapsuudenasioihin.
Kysyin viestissä 2.10. Klo 21.37 skuuttiasioita. Ihan konkreettisia juttuja. Onko kellään kokemusta ja voisi vastata?
Vierailija kirjoitti:
Onko kellään kokemusta? Jos entinen koulukiusaaja opiskelee opettajaksi, millainen opettaja hänestä tulee? Tietysti ihmiset on erilaisia ja kiusaaja on toivottavasti kasvanut ihmisenä, mutta kiinnostaa, osaako tällainen opettaja puuttua koulukiusaamistilanteisiin oikein tai jatkaako jopa itse oppilaiden tai työkavereiden kiusaamista.
Kaksi minua koulussa kiusannutta henkilöä on nykyään opettajina. Onneksi ei omien lasteni koulussa.
Kouluissa kiusaavat niin oppilaat kuin opettajat. Sekä oppilaita että opettajia myös kiusataan.
Itä-Suomen yliopistossa on tehty tutkimustakin siitä, miten opettajien harjoittama nöyryyttäminen vaikuttaa oppilaiden käytökseen.
Alat, joissa on paljon vallankäyttöä, mutta vähän sen käytön valvontaa, houkuttavat tietyntyyppisiä ihmisiä.
Ongelma on monisyinen. Opettajien koulutus ei anna riittävästi valmiuksia kohdata erilaisia tilanteita. Opettajat ovat samanlaisia ihmisiä kuin me muutkin ongelminemme. Heillä voi olla talous- tai parisuhdevaikeuksia, mielenterveys- tai päihdeongelmia. Opettajista osa uupuu. Opettajien työterveyspalveluja tulisi kehittää.
On mahdoton sanoa yksilötasolla, miten nuoruuden kokemukset vaikuttavat myöhemmin jossakin ammatissa toimimiseen.
Yleisiä pohdintoja siitä, miksi joillekin aloille hakeutuu tietyntyyppisiä ihmisiä ja mikä heidän motiivinsa on, voi lukea usein.
Vierailija kirjoitti:
Tiedän että tää on todella typerä kysymys mutta sitä varten tää ketju onkin. Kun mun tyttöystävä menee melkein juosten vessaan kesken jonkun jutun niin mitä varten? Liittyy ilmeisesti menkkoihin mutta en ymmärrä kun käyttäähän se suojia. Enkä todellakaan ilkeä kysyä kun olen parikymppinen mies.
Tää on vanha, mutta vastaan, jos joku pohtii samaa:
Toinen vastaaja oli aprikoinut, josko tämä liittyisi suoliston toimintaan. Kuukautisten aikana useilla on vatsa löysänä, joten teoriassa mahdollista, mutta omasta mielestäni on todennäköisempää, että kyseessä on normaalia runsaammat kuukautiset.
Joillakin on sen verran runsaat kuukautiset, että vaikka käytössä olisi imukykyisin tamponi sekä paksuin side yhtä aikaa, vuoto tulee silti läpi. Olen kuullut kertomuksia, joissa tällaiselläkin kombolla on tullut läpi jopa alle tunnissa.
Jos vuoto on näin runsasta, niin siinä vaiheessa, kun tuntee alapäässään tuntemuksia, että ohivuoto on tulossa, niin sitä joutuu lähtemään hyvinkin äkkiä vessaan, jos haluaa minimoida pyykkäämisen riskin. Ystäväni kertoi kerran, että vastaavassa tilanteessa hän oli juossut vessaan, mutta oli silti joutunut siivoamaan verilammikoita huoneiston lattialta metrien varrelta. Vessanpöntön edusta sekä pönttö olivat näyttäneet siltä kuin joku olisi teurastettu ja sekä alus- että päällihousut olivat menneet pesuun.
Näin runsas vuoto hankaloittaa luonnollisesti elämää ja siihen kannattaa hakea apua. Usealle sitä löytyy, ymmärtääkseni yleensä ehkäisypillerien muodossa. Jos pillerit eivät sovi, niin lääkäreillä on vähemmän keinoja käytettävissään, mutta tietääkseni apua saattaa silti löytyä riippuen runsaan vuodon syystä, joten kannattaa yrittää hakea apua.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi aina kun alan kertomaan jotain juttua, vaikka jotain hauskaa mitä mulle on tapahtunut, niin se kenelle kerron kiirehtii vetämään jonkilaisen aasinsillan että pääsee kertomaan jotain omaa "vastaavaa" juttuaan. En edes ole kovin monisanainen, kerron asiat suht lyhyesti ja silti yleensä en saa sanottua loppuun asti
onko tähän olemassa joku psykologinen selitys kun tätä tapahtuu oikeesti koko ajan, en kohta jaksa ees yrittää kertoa mitään itsestäni kellekään :D
Tällainen on yleistä esim. autismin kirjolla
Se pitää kyllä paikkansa, että autistit osoittavat empatiaa eri tavalla kuin neurotyypilliset eli juuri näin, että he kertovat oman vastaavanlaisen kokemuksensa osoittaakseen ymmärtävänsä, mitä toinen käy läpi. Tämä tulkitaan yleensä väärin ja uskotaan autistien viittaavaan kintaalla toisen elämälle ja pyrkivän vain käyttämään toisen kertomaa tekosyynä päästäkseen puhumaan itsestään.
Tässä nimenomaisessa tapauksessa itse epäilen, että kyse ei ole autistisesta käyttäytymisestä, koska autisti kyllä yleensä osaa ja haluaa kuulla tarinan loppuun ennen kuin kertoo oman tarinansa. Kysyjä myös kertoo tätä tapahtuvan jatkuvasti ihmisten kanssa. Koska autistien määrä väestöstä on niin pieni, on huomattavasti todennäköisempää, että nämä ihmiset ovat neurotyypillisiä.
Syytä tähän käytökseen on vaikea tietää varmaksi, mutta usein ihmiset ajautuvat tietyntyyppisten ihmisten kanssa tekemisiin johtuen esim. lapsuuden kokemuksistaan tai persoonallisuuden piirteistään. Esimerkiksi itsestään epävarma ja miellyttämiseen taipuvainen saattaa toistuvasti ajautua päällekäyvien ja itsevarmojen jyräävien lähipiiriin, koska on tottunut pitämään omia tarpeitaan vähäpätöisinä.
Tämä on hyvin alitajuista eikä tarkoita, että ihminen tekisi väärin tai olisi typerä, mutta omia haavoittuvuuksiaan ei aina osaa analysoida ja suurin osa ihmisistä osaa myös esittää mukavaa kunnes näyttää todellisen karvansa.
Käytöksen takana saattaa myös olla yhteiskunnan sanaton nokkimisjärjestys. Valitettavasti meillä on vielä työstämistä siinä, että kohtelisimme kaikkia tasa-arvoisesti ja usein käy niin, että osa yksilöistä asetetaan joidenkin ominaisuuksien ja ulkoisten tekijöiden, kuten raha ja valta, takia korkeammalle kuin toiset ja heiltä sallitaan käytöstä, jota muilta ei sallittaisi. Vastavuoroisesti joku on aina alimmalla portaalla ja hänestä saattaa tulla aika yleisestikin vähän arvostettu jäsen esim. työyhteisössä, jolle voi nakittaa ikäviä tehtäviä ja jonka tarinoita ei tarvitse kuunnella. Emme ole niin kaukana apinalauman hierarkiasta kuin haluaisimme kuvitella, mutta meillä on etunamme kehittyneemmät aivot, joita voimme valita käyttää tämänkin ongelman ratkaisuun yhteistyössä toistemme kanssa. Itse olen esimerkiksi aina tervehtinyt siistijöitä samoin kuin tervehdin kaikkia muitakin jatkuvasti tapaamiani ihmisiä sekä opiskelu- että työaikana, mikä on heidän kertomansa mukaan valitettavan harvinaista.
Vierailija kirjoitti:
Jokin aika sitten tuli ostettua Ikeasta suihkuverho, jotain muovia.
Tarkemmin kun lukee niin siinä sanotaan, ettei saa pestä vedellä eikä millään kemiallisella aineella, eikä kuivapesukaan käy.
Mitään ohjetta ei ole että miten hemmetissä se sitten pitäisi puhdistaa?
Kas kun ei lue, ettei koko suihkuverhoa ole valmistettu käyttöön ollenkaan.
En tiedä onko kyseinen suihkuverho tasainen muovilätyskä vai polyesterista tehty kudottu kangasverho. Ikea myy kumpiakin.
Lähtökohtaisesti hoito-ohjeet annetaan varovaisuusperiaatteen mukaan. Kun sanotaan, että tätä ei voi pestä, että sen voi pestä ainoastaan todella alhaisessa lämpötilassa tai ainoastaan käsin tai kemiallisessa pesussa, yritykset suojelevat itseään korvausvaatimuksilta. Jos olet mennyt pesemään koneessa tuotteen, jolle sallitaan ainoastaan käsinpesu, ja se menee pilalle, yrityksen ei tarvitse korvata tuotetta sinulle. Nykyään tosin pesukoneissa on erittäin kehittyneitä käsinpesuohjelmia ja itse olen pessyt kaikki villavaatteet koneessa jo vuosia, vaikka niitä ei saisi pestä kuin käsin.
Hyvin moni hoito-ohje on tarpeettoman varovainen ja olen pessyt onnistuneesti monia tuotteita kovemmissa lämpötiloissa kuin mitä ohjeet sanovat. Aika harvoin mitään menee pilalle, mutta se on totta kai sitten omalla vastuulla, jos menee.
Tässä tapauksessa uskoisin, että suihkuverho kestäisi vähintään käsinpesun jollain miedolla puhdistusaineella, jos se kerran kestää myös suihkuveden ja saippuan. Uskoisin myös, että se kestää ainakin alhaisen lämpötilan pesun ilman linkousta, mutta varmaksihan tätä ei voi sanoa.
Äiti pesi aikoinaan sellaisia sileitä, ei kudottuja suihkuverhoja ihan koneessa. Ne eivät pitäneet linkouksesta ja tulivat siitä vähän ruttuisiksi, mutta kestivät muuten hyvin. Itse olen pessyt niitä ilman linkoamista 30 asteessa ja tällöin lopputulos on ollut vielä parempi.
Oma kokemus noista kudotuista polyesteriverhoista on, että ainakin ne kestävät huomattavasti kovempaa käsittelyä kuin mitä hoito-ohje antaisi ymmärtää. Ostin aikoinaan Suomen tylsään suihkuverhomallistoon kyllästyneenä Saksan Amazonista upean ja värikkään polyesteriverhon. Se haisi aivan kamalalta sen saatuani ja nettiä selaamalla kävi ilmi, että ulkomailla käytetään usein homeenestoaineita suihkuverhojen pinnassa. Ne voivat haista pahalta ja aiheuttaa hengitystieärsytystä, joten halusin siitä eroon. Haju ei poistunut ohjeen mukaisessa 30 asteen pesussa, joten laitoin suihkuverhon tuulettumaan. Se roikkui ulkona kuukauden, mutta haisi edelleen. Tässä vaiheessa totesin, että joko se lakkaa haisemasta tai lentää roskiin, joten uskalsin testata sen pesemistä 60 asteessa. Haju ei poistunut, mutta verho oli edelleen hyväkuntoinen. Tästä rohkaistuneena uskalsin heittää sen sitten 90 asteen pesuun, jossa haju viimein lähti ja yllättäen verho ei edes mennyt pilalle, vaan on edelleen käytössä.
Vierailija kirjoitti:
Kasvatuspsykologien mukaan lapsi kehittyy tasapainoiseksi, jos hänellä on yksikin läheinen ihminen, joka huolehtii ja välittää.
Hitlerillä oli juoppo, väkivaltainen isä, mutta äiti rakasti, kannusti ja pyrki suojelemaan poikaansa. Myös vanhempi sisarpuoli huolehti nuoresta Hitleristä äidin kuoleman jälkeen.
Miksi tämä ei toiminut Hitlerin kohdalla?
En ole asiantuntija, mutta olen itse ymmärtänyt tässä olevan kyse siitä, että sen yhdenkin läheisen ja tasapainoisen vanhemman tai muun ihmisen olemassaolo edesauttaa ihmisen mahdollisuuksia kasvaa itsekin tasapainoiseksi ihmiseksi huolimatta muista olosuhteista. Mikään ei kuitenkaan voi taata tätä, koska asiat vaikuttavat ihmisiin niin kovin eri tavoin. Joku selviää pienemmittä vaurioitta tilanteesta, jonka alle toinen uupuu ja hukkuu totaalisesti. Olemme monimutkaisia kokonaisuuksia ja meillä on eritasoisia keinoja käsitellä asioita ja erivahvuista resilienssiä. Tämän vuoksi emme aina voikaan suoraan verrata kenellä on kurjinta pelkkien olosuhteiden perusteella.
Mitä olis alottelialle helppoja Rock-a-Billy lauluja? Suomi, ennglanti?
Entä toinen kysymys, mitä rokkia pyytäville voi soittaa vanhojen kodissa? tietysti mitä vaan jos niin miettii mutta jos miettii että selaisia mitä he muistavat että ovat kuunnelleet?
Kiiitos.
Vierailija kirjoitti:
Niin tätä biisiä joku etsi tässä ketjussa, sitä viestiä en nyt löytänyt. Mutta tämä kuvauksen perusteella se oli! Olin vain niin innoissani kun pari viikkoa sitten luin viestin jossa tätä kysyttiin ja nyt vasta muistin, niin tämä. Toivottavasti alkuperäinen kysyjä näkee tämän? Laitan Biisiraati-ketjuun tämän myös!
"En ole asiantuntija, mutta olen itse ymmärtänyt tässä olevan kyse siitä, että sen yhdenkin läheisen ja tasapainoisen vanhemman tai muun ihmisen olemassaolo edesauttaa ihmisen mahdollisuuksia kasvaa itsekin tasapainoiseksi ihmiseksi huolimatta muista olosuhteista. Mikään ei kuitenkaan voi taata tätä, koska asiat vaikuttavat ihmisiin niin kovin eri tavoin. Joku selviää pienemmittä vaurioitta tilanteesta, jonka alle toinen uupuu ja hukkuu totaalisesti. Olemme monimutkaisia kokonaisuuksia ja meillä on eritasoisia keinoja käsitellä asioita ja erivahvuista resilienssiä. Tämän vuoksi emme aina voikaan suoraan verrata kenellä on kurjinta pelkkien olosuhteiden perusteella."
Vastaavasti huonoille teille voi päätyä, vaikka tulisi rakastavasta ja huolehtivasta kodista. Todennäköisyys sille on luonnollisesti pienempi, kuin jos kotitausta olisi turvaton, mutta ns. hyvän perheen lapsi voi joutua syystä tai toisesta hyvin huonoon seuraan, mistä voi aiheutua vaikkapa päihteiden väärinkäyttöä tai rikollisuutta. Eli toisin sanoen hyvätkään kasvuolosuhteet eivät takaa 100% varmuudella, että lapselle tulisi automaattisesti hyvä elämä.
Vierailija kirjoitti:
Onko Bess koskaan käyttänyt keikoillaan housuja tai hametta?
Mietin vain, kun aina näkee hänet korsetti-/bodyasussa niin, että reidet ja takamus on näkyvillä. Korsetin/ bodyn lisäksi on korkeintaan viittamainen liehake tai sellaiset irtolahkeet.
Tähän ei ole vielä löytynyt vastausta.
Onko paikalla ketään, joka olisi käynyt Bessin keikoilla?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onko Bess koskaan käyttänyt keikoillaan housuja tai hametta?
Mietin vain, kun aina näkee hänet korsetti-/bodyasussa niin, että reidet ja takamus on näkyvillä. Korsetin/ bodyn lisäksi on korkeintaan viittamainen liehake tai sellaiset irtolahkeet.
Tähän ei ole vielä löytynyt vastausta.
Onko paikalla ketään, joka olisi käynyt Bessin keikoilla?
Lähtökohtana siis on, että hänellä on aina sama itselleen tyypillinen esiintymisasu johdonmukaisesti tämän visuaalisen ilmeen kaudella. Tarkoitat siis, onko paikalla ketään, joka olisi joko sattunut keikalle, jossa hänellä on tuntemattomasta syystä epätyypillinen esiintymisasu. Tällaisen tilanteen etsiminen kannattaa aloittaa enemmin miettimällä keikkatilanteita, joissa hänen olisi täytynyt ulkoisista syistä pukeutua toisenlaiseen asuun. Tällaisia tilanteita voivat olla normaalia virallisemmat esiintymistilanteet, valtiollisen tason esiintymistilanteet tai muut sellaiset, jossa etiketti vaatisi toisenlaista pukeutumista.
"Lähtökohtana siis on, että hänellä on aina sama itselleen tyypillinen esiintymisasu johdonmukaisesti tämän visuaalisen ilmeen kaudella. Tarkoitat siis, onko paikalla ketään, joka olisi joko sattunut keikalle, jossa hänellä on tuntemattomasta syystä epätyypillinen esiintymisasu. Tällaisen tilanteen etsiminen kannattaa aloittaa enemmin miettimällä keikkatilanteita, joissa hänen olisi täytynyt ulkoisista syistä pukeutua toisenlaiseen asuun. Tällaisia tilanteita voivat olla normaalia virallisemmat esiintymistilanteet, valtiollisen tason esiintymistilanteet tai muut sellaiset, jossa etiketti vaatisi toisenlaista pukeutumista."
Äsken Bess näkyi olevan TTK:n kutsuvieraiden joukossa ja tanssahteli loppubiisin aikana lavalla sellaiset liehuvalahkeiset paljettihousut jalassa. Hyvin näyttivät hänen tyyliinsä sopivilta ja sellaiselta asulta, joka kävisi aivan hyvin myös keikalle esiintymisasuksi.
Vierailija kirjoitti:
Onko sisäisesti nautituista öljyvalmisteista apua pölisevön kuivaan kroppaan? Esim tyrni- tai omegakapselit?
Tuntuu että rasvaaminen ei auta.
Minä otan ihan sovinnolla rypsiöljyä lusikalla aamuin illoin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jokin aika sitten tuli ostettua Ikeasta suihkuverho, jotain muovia.
Tarkemmin kun lukee niin siinä sanotaan, ettei saa pestä vedellä eikä millään kemiallisella aineella, eikä kuivapesukaan käy.
Mitään ohjetta ei ole että miten hemmetissä se sitten pitäisi puhdistaa?
Kas kun ei lue, ettei koko suihkuverhoa ole valmistettu käyttöön ollenkaan.
Ei lue, mutta se on ehkä valmistettu kertakäyttöön. Käytät aikasi ja heität pois. Kiinassa valmistetaan paljon tuotteita, joita ei voi käyttää siihen tarkoitukseen, joihin niitä myydään.
Tuo ehto, ettei saa pestä vedellä, on erikoinen. Verhohan yleensä kastuu suihkussa käydessä.
Olisi mielenkiintoista tietää, mitä sille tapahtuisi, jos sen kiellosta huolimatta pesisi.
Kertakäyttökulttuurista luulin ett
Kyllä suihkuverho kestää pesusienellä käsinpesun. Pesuaineeksi vedellä laimennettua tiskiainetta. Suihkuttelee suihkulla pesuaineet ja liat pois. Pyykkikoneessa tuollainen suihkuverho rypistyy käyttökelvottoman näköiseksi.
Vierailija kirjoitti:
Katselin Maikkarin katsomosta kruununprinsessa Victorian upseerikoulutuksesta kertovaa dokkaria. Siinä toimittaja haastatteli moneen otteeseen Victoriaa.
Kuuluuko kuninkaallista tosiaan puhutella yksikön kolmannessa persoonassa tyyliin: "Aikooko kruununprinsessa osallistua leirille?", siis kun kysymys esitetään suoraan hänelle. Eikö normaali teitittely ole tarpeeksi arvokasta, kun kyseessä on kuninkaallinen?
Onko tämä kolmannessa persoonassa puhuttelu siis yleinen käytäntö?
Kyllä, Ruotsissa kruununprinsessaa, kuningasta ja kuningatarta puhutellaan kolmannessa persoonassa. Todellisuudessa Vickan on kyllä jämäkkä mutta lämminsydäminen nainen. Hän lohdutti kerran munauksen tehnyttä sanoin: Vi är alla bara människor / Olemme kaikki vain ihmisiä.
Selityksiä voi olla monia. Joka tapauksessa yhdistävä piirre A:ssa ja kolmannessa tyypissä on se, että ihmissuhteilta ympärillä odotetaan asioita, mitä ei kuitenkaan niissä tunnuta saavan. Vaikea sanoa, ovatko odotukset kohtuullisia. Se etteivät ne toteudu tietyssä ihmissuhteessa ei toisaalta tarkoita, etteikö niitä olisi oikeutettu toivomaan. Ja toisaalta, kellä tahansa saattaa jossain vaiheessa olla kohtuuttomia toiveita toisilta ihmisiltä.
Esim. B:llä myös rankka lapsuus, mutta A:han verrattuna taloudellisesti turvatut olot, hyvä pääsy hoitoon, nykyään vakaa elämäntilanne ja saavuttanut haluamiaan asioita elämässä -> A on sitä mieltä, että heidän elämänkohtaloitaan ei voi verrata, koska toisella seuraukset ovat olleet paljon pahemmat kuin toisella. Tässä B:n voisi odottaa tulevan vastaan, mutta samalla pitävän omat rajansa, jos toisen mielenterveyden kannattelu uhkaa omaa mielenterveyttä.
Mutta jos kumpikin on yhtä huonoissa taloudellisissa, terveydellisissä ja sosiaalisissa elämäntilanteissa ei voi ajatella, että vain toisen tulisi saada empatiaa ihmissuhteessa. Vastavuoroisuuden periaatteella sen tulisi mennä kumpaankin suuntaan. Valitettavasti usein on niin, että voimien ollessa vähissä esimerkiksi masentuneena on vaikea keskittyä täysin toisiin ihmisiin.
Ongelma voi olla myös ns. pienten erojen ongelma. On vaikea asettaa janalle missä kohtaa toisella on asiat paremmin tai huonommin kuin toisella, mutta hyvinkin pienet erot voi vaikka masentunut ihminen kokea merkittäviksi ja niiden havainnoiminen voi lisätä alakuloa ja pitkään jatkuessaan katkeruutta. Aggressiivisella luonteella tämä voi aiheuttaa ulospäinsuuntautuvaa kiukkua.
Samaan aikaan kun osallisten välillä on olemassa näitä pieniä eroja, kaukaa katsottuna voi näyttää siltä, että kumpikin on pahassa pinteessä ja tarvitsisi apua.