Typerien ja nolojen kysymysten ketju---Kysy mitä vain, muut vastaavat ilman veetuilua.

Jos sanotaan esim. että Uuno Turhapuro -tähti kuoli, niin kuinka monessa Uuno Turhapuro -elokuvassa hänen on täytynyt esiintyä? Ei kai yhdessä esiintynyttä voida Uuno Turhapuro -tähdeksi sanoa?

Jos tällä palstalla kysyy jotain ja joku vastaa siihen, mutta itsellä ei ole asiaan enää mitään sanottavaa, niin kannattaisiko siihen silti vastata "etiketin mukaan" kiitos tmv.? Itsestäni tuntuu jotenkin turhalta kirjoittaa pelkkä kiitosviesti, koska se ei tuo mitään uutta keskusteluun enkä halua turhaan spämmäillä, mutta toisaalta tuntuu vähän tylyltä, kun en vastaa mitään, niin se toinen ei tiedä, että hänen sanomansa on mennyt perille. Ja jos kaikki kiittäisivät, niin tää keskustelu olisi varmaan monta sivua pitempi ja siksi raskaampaa selattavaa.

Voitte vastata ihan peukuttamalla, ellette halua sen kummemmin kommentoida asiaa. Eli:

Olisiko toivottavaa vastata AV:n keskusteluissa (esim. tässä) saamiinsa vastauksiin, jos ei ole mitään muuta sanottavaa kuin kiitos?

Kyllä (se on kohteliasta) = peukku ylös.

Ei (se on tarpeetonta) = peukku alas.

^ Tuo kysymys koski sitten sellaisia tilanteita, jossa se vastaaja on tehnyt jollain tavalla palveluksen / ollut hyödyllinen kysyjälle, kuten nyt vaikka tässä keskustelussa aina on, jos joku vastaa kysymykseen.

Eräässä Aku Ankassa julkaistussa tarinassa Hessu Hopo pääsi poliisiksi poliisimestari Sisun tilalle siksi aikaa, kun tämä on lentokentällä ottamassa ulkomaista vierasta vastaan. Kävi niin, että kun Hessu tuli kaupungintalolle, pormestari oli myös lähdössä lentokentälle. Pormestari totesi, että saapui autolleen juuri ajoissa ennen pysäköintiajan umpeutumista. Hän mietti sitten, että jättiköhän teenkeittimensä päälle, ja lähti tarkistamaan asiaa, mutta ei ehtinyt mennä tarkistamaan, koska Hessu kirjoitti sakkolapun, koska pysäköintiaika oli nyt jo tullut täyteen. Pormestari suuttui ja vaati Hessua perumaan sakon ja repi sakkolapun. Hessu ei kuitenkaan suostunut perumaan vaan kirjoitti uuden sakkolapun ja pormestari repi senkin. Tällä välin teenkeitin sytytti pormestarin toimiston tuleen ja tämä johti lopulta suuriin vahinkoihin. Tekikö Hessu oikein, kun kirjoitti sakkolapun?

Vierailija kirjoitti:

Jos sanotaan esim. että Uuno Turhapuro -tähti kuoli, niin kuinka monessa Uuno Turhapuro -elokuvassa hänen on täytynyt esiintyä? Ei kai yhdessä esiintynyttä voida Uuno Turhapuro -tähdeksi sanoa?

Tähän ei ole olemassa yhtä ainoaa kriteeriä. Asiaan vaikuttaa esimerkiksi roolin suuruus, näyttelijän tunnettavuus sekä asiasta uutisoivan lehden tyyli. Jos vähänkään tunnettu näyttelijä esiintyy puheroolissa, vaikka vain yhdessä Uuno-elokuvassa, liioitteluotsikointia harrastavat iltapäivä- ja juorulehdet varmasti kutsuvat häntä Uuno-tähdeksi. Sen sijaan asiapitoisemmat sanomalehdet ilmaisivat asian tyyliin "Uuno Turhapuro elokuvassakin näytellyt xx. xx."

Mistä tunnistaa henkilön, joka ei ole koskaan ollut sillä tavalla, jos hän ei sitä sano?

Vierailija kirjoitti:

Miksi Tarhurin marjakeittojen mainoksessa karhu raapii takapuoltaan? Joo, miksi sitä yleensä raavitaan niin, mutta miksi mainokseen on laitettu tuollaista?

Luulisin, että juuri siksi, että se jäisi ihmisille mieleen.

Vierailija kirjoitti:

Mitä ruokia juntit eivät syö?

Eksoottisia.

Vierailija kirjoitti:

Mistä tunnistaa henkilön, joka ei ole koskaan ollut sillä tavalla, jos hän ei sitä sano?

Viittaat ilmeisesti sukupuoliseen kanssa käymiseen tuolla "sillä tavalla". Miehillä ei mistään ja naisilla korkeintaan siitä, että immenkalvo on ehjä. Se voidaan tosin joissain tapauksissa puhkaista vaikka gynekologisessa toimenpiteessä, joten sellainenkin, jonka immenkalvo ei ole ehjä, voi olla sukupuolisesti täysin kokematon.

Jos joku sanoo, että voi antaa anteeksi jonkin asian mutta ei unohtaa, niin eikö anteeksi antaminen tavallaan ole unohtamista?

Minkä ikäistä kutsuisitte aikuiseksi?

Täh? kirjoitti:

Nykyaikana pidetään hirveän tärkeänä, että ihmiset syövät monipuolisesti monenlaista erilaista ruokaa. Joskus nälkävuosina ihmiset söivät ehkä vain pettuleipää ja yhä jossain maissa ihmiset syövät lähinnä vain riisiä tai vaikka jotain maissipuuroa, koska muuta ruokaa ei ole. Miten he pysyvät elossa, pystyvät tekemään töitä ja saamaan lapsiakin yksipuolisesta ruokavaliostaan huolimatta? Miten jossain kehitysmaassa nainen voi tulla raskaaksi ja synnyttää lapsen, vaikka hänen ruokavalionsa on varmasti niukka ja ainakin todella yksipuolinen? Tuskin hän saa joka päivä ruoaksi vaikka puolta kiloa kasviksia, täysjyväviljaa, pari kertaa viikossa kalaa jne. Siis sellaista ruokaa, mitä vaikka täällä Suomessa kehoitaan syömään.

Elinajanodote on/oli huomattavasti alhaisempi huonolla ruokavaliolla, tai jos jatkuvasti näkee nälkää. Pahasti alipainoinen nainen ei usein raskaudu koska hormonitoiminta häiriintyy, mutta laadullisesta nälästä kärsivä raskautuu kyllä. Laadullinen nälkä tarkoittaa siis sitä, että ihminen saa tarpeeksi energiaa, mutta ei tarvitsemiaan vitamiineja ja hivenaineita syömästään ruoasta. Riisitauti on yksi esimerkki laadullisen nälän vaikutuksesta ihmiskehoon. 

Ihminen pystyy töihin surkealla ruokavaliolla koska on pakko. Toinen vaihtoehto on olla ilman tuloja/ pellon satoa tms. ja kuolla nälkään. Ihminen on kehittynyt selviämään eikä heitä pyyhettä kehään kurjimmissakaan olosuhteissa. 

Nykyiset ravintosuositukset on rakennettu sen perusteella, mikä nykyihmiselle olisi paras ruokavalio (tietysti tähän vaikuttaa myös maatalouden lobbarijärjestöt), mitä noudattamalla siis pysyy terveenä ja elossa mahdollisimman pitkään. 

Vierailija kirjoitti:

Jos joku sanoo, että voi antaa anteeksi jonkin asian mutta ei unohtaa, niin eikö anteeksi antaminen tavallaan ole unohtamista?

Anteeksi antaminen on tietoinen päätös, unohtaminen tahdosta riippumatonta. Anteeksi antaminen tarkoittaa yleensä, että tapaus on loppunkäsitelty eikä sitä enää tietoisesti muistella. Se ei kuitenkaan poista tapahtunutta muistista, joten tapahtuma ei ole unohtunut. Joskus kyllä toivoisi, että voisi tietoisesti unohtaa asioita, valitettavasti se ei kuitenkaan ole mahdollista. 

Vierailija kirjoitti:

Minkä ikäistä kutsuisitte aikuiseksi?

Riippuu hieman missä yhteydessä puhutaan. Lainmukaisesti puhuttuna luonnollisesti ikä on 18. Käytöksestä puhuttaessa taasen vaihtelu voi olla suurtakin eri yksilöiden välillä. Kypsästi ja aikuismaisesti käyttäytyvästä saatan käyttää sanaa aikuinen jo ennen 18 vuoden ikää, epäkypsistä en välttämättä käytä tuota sanaa vielä 20-vuotiaanakaan. Ehkä 22-25 voisi olla sellainen ikähaarukka, jonka jälkeen käytän aina sanaa aikuinen käytöksestä riippumatta. Silloin saatan kuvata epäkypsää käytöstä sanoilla: "Hän käyttäytyy kyllä lapsellisesti, vaikka on aikuinen" tms.

Vierailija kirjoitti:

Jos joku sanoo, että voi antaa anteeksi jonkin asian mutta ei unohtaa, niin eikö anteeksi antaminen tavallaan ole unohtamista?

Itse ihmettelin joskus yhtä IRC-Gallerian yhteisöä "Annan anteeksi, mutta varmasti kostan". Onko se vain huumorilla sanottu, vai mitä ihmettä tuo tarkoittaa? Eihän silloin ole antanut anteeksi, jos kokee vielä halua kostaa. Minusta se ei ole vielä anteeksi antamista, että vain uskottelee toiselle antaneensa anteeksi, vaan pitää myös tarkoittaa sitä, eli antaa anteeksi myös oman pään sisällä, jotta se olisi totta. Jos on antanut oikeasti anteeksi, ei kosta. Jos "anteeksi antanut" kostaa, niin mitä hänen mielestään se "anteeksi antaminen" tarkoittaa?

Vai onko anteeksi antamista kahdenlaista, jotka molemmat ovat yhtä oikeita anteeksi antamisia?:

1. Omassa mielessä anteeksi antaminen (vihasta irti päästäminen, rauhan saaminen), ei edellytä kontaktia anteeksi annettavaan.

2. Ulkoinen anteeksi antaminen (sanallinen anteeksianto, kättä lyöminen sovinnon merkiksi tai mikä vain tilanteeseen sopii), ei edellytä sitä, että oikeasti mielessään olisi saanut asian suhteen ns. rauhan.

Pitääkö "anteeksi antaminen" sisällään nuo molemmat vai riittääkö yksi (riittääkö kumpi tahansa, vaiko vain toinen?).

Jos tarjoaisitte jollekulle matkaa ja hän torjuu sen, ettekö enää koskaan tarjoaisi hänelle matkaa uudestaan?

Vierailija kirjoitti:

Jos tarjoaisitte jollekulle matkaa ja hän torjuu sen, ettekö enää koskaan tarjoaisi hänelle matkaa uudestaan?

Voin tarjotakin, riippuu syystä. Jos vain aika tai kohde oli huono, kokeilen toiste uudelleen.

Vierailija kirjoitti:

Mistä tunnistaa henkilön, joka ei ole koskaan ollut sillä tavalla, jos hän ei sitä sano?

Ei tunnista. Hänen partnerinsa voi arvella että käyttäytyy jännittyneen tai vähän kokemattoman oloisesti kun harrastetaan seksiä, mutta mistään sitä ei voi tietää.

Vain jos naisella on erityisen tiukka immenkalvo, voi mies huomata, ei välttämättä sitäkään.

Vierailija kirjoitti:

Jos joku sanoo, että voi antaa anteeksi jonkin asian mutta ei unohtaa, niin eikö anteeksi antaminen tavallaan ole unohtamista?

Ymmärrän tämän niin, että jos vaikka ystävä on jättänyt minut pulaan jollain lailla, asiaa selvitettyä ymmärrän miksi hän teki niin, enkä ole enää hänelle vihainen, ja olemme edelleen ystäviä. Olen siis antanut anteeksi.

Se etten silti unohda, tarkoittaa että oletan että hän voi jälleen samanlaisessa tilanteessa tehdä samoin, joten tällä kertaa olen varautunut ja minulla on varasuunnitelma, tai en enää hankkiudu vastaavaan tilanteeseen.

Voiko maton pesemiseen käyttää samaa harjaa, jolla on harjattu vessan lattiaa?