Lue keskustelun säännöt.
Typerien ja nolojen kysymysten ketju---Kysy mitä vain, muut vastaavat ilman veetuilua.
Minä voin aloittaa. Voiko hierojalle mennä ilman lihasjumeja ihan vaan nautiskelemaan? Mitä hierojat ajattelvat pehmeälihaksisista hierottavistaan? "V...u mitä tääkin tuli mun aikaani tuhlaamaan"? Ja juu, tätä oon miettinyt jo vuosia.
Kommentit (18355)
Haista v i t tu ap! Siinä sulle veetä ilman veetuilua! 😂
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tänään Lidlin paistopisteeltä mukaan napatut korvapuustit - siis miten niitä kuuluu säilyttää oikeaoppisesti, jotta pysyvät mahdollisimman pitkään hyvinä, kun jäi ylimääräisiä syömättä? Jätetäänkö kaupan pussiin vai vaihdetaanko esim. pakastepussiin? Säilytys jääkaapissa vai huoneenlämmössä? Montako päivää säilyvät syömäkelpoisena, vaikka tuoreus häviääkin?
pullapulma kirjoitti:
Tänään Lidlin paistopisteeltä mukaan napatut korvapuustit - siis miten niitä kuuluu säilyttää oikeaoppisesti, jotta pysyvät mahdollisimman pitkään hyvinä, kun jäi ylimääräisiä syömättä? Jätetäänkö kaupan pussiin vai vaihdetaanko esim. pakastepussiin? Säilytys jääkaapissa vai huoneenlämmössä? Montako päivää säilyvät syömäkelpoisena, vaikka tuoreus häviääkin?
Laitat pakastimeen ja sulatat sieltä mikrossa, Säilyvät kauan.
Jos avatussa kaupan valmissalaattirasiassa (majoneesipohjainen) olisi menossa viimeinen käyttöpäivä, niin uskaltaisiko jättää seuraavan päivän ruoaksi ilman ruokamyrkytyksen pelkoa? Haju ja maku toistaiseksi hyvä.
Vierailija kirjoitti:
pullapulma kirjoitti:
Tänään Lidlin paistopisteeltä mukaan napatut korvapuustit - siis miten niitä kuuluu säilyttää oikeaoppisesti, jotta pysyvät mahdollisimman pitkään hyvinä, kun jäi ylimääräisiä syömättä? Jätetäänkö kaupan pussiin vai vaihdetaanko esim. pakastepussiin? Säilytys jääkaapissa vai huoneenlämmössä? Montako päivää säilyvät syömäkelpoisena, vaikka tuoreus häviääkin?
Laitat pakastimeen ja sulatat sieltä mikrossa, Säilyvät kauan.
Entä jos ei ole mahdollisuutta pakastaa?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi joillekkiin ihmisille on niin herkkä aihe, mitä muut syövät? Jatkuvasti pomppaa silmille monesta eri lähteestä miten vegaaneille kettuillaan, etteivät he syö lihaa. Miksi se kiinnostaa niin paljon mitä toiset suuhunsa laittavat?
Vegaaneille kettuillaan koska heiltä puuttuu tilannetaju ja käsitys siitä, ettei heillä ole oikeutta määrätä muiden syömisistä vaikka kuinka pitäisivät omaa ideologiaansa kaikista parhaimpana.
Tavalliset ihmiset saavat usein kuulla, miten he voivat aivan hyvin syödä vegaanisesti mutta vegaani tuskin edes voi syödä kasvisruokaa, joka on valmistettu tavallisessa keittiössä tavallisin kattiloin tai paistinpannuin tai uunivuoin. Sellaista liioteltua hörhötystä.
Se ylimielisyys ja useiden vegaanien ainainen oman erinomaisuuden esille tuominen aiheuttaa "kettuilua".
Kumma. Olen täysin eri mieltä. En tunne henkilökohtaisesti ketään vegaania joka olisi kettuilut kellekään. Sen sijaan olen lukuisia kertoja kuullut aggressiivisten "lihansyöjien" kommentteja vähänkään heidän omasta ruokavaliostaan poikkeavalla tavalla syövistä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi joillekkiin ihmisille on niin herkkä aihe, mitä muut syövät? Jatkuvasti pomppaa silmille monesta eri lähteestä miten vegaaneille kettuillaan, etteivät he syö lihaa. Miksi se kiinnostaa niin paljon mitä toiset suuhunsa laittavat?
Vegaaneille kettuillaan koska heiltä puuttuu tilannetaju ja käsitys siitä, ettei heillä ole oikeutta määrätä muiden syömisistä vaikka kuinka pitäisivät omaa ideologiaansa kaikista parhaimpana.
Tavalliset ihmiset saavat usein kuulla, miten he voivat aivan hyvin syödä vegaanisesti mutta vegaani tuskin edes voi syödä kasvisruokaa, joka on valmistettu tavallisessa keittiössä tavallisin kattiloin tai paistinpannuin tai uunivuoin. Sellaista liioteltua hörhötystä.
Se ylimielisyys ja useiden vegaanien ainainen oman erinomaisuuden esille tuominen aiheuttaa "kettuilua".
Kumma. Olen täysin eri mieltä. En tunne henkilökohtaisesti ketään vegaania joka olisi kettuilut kellekään. Sen sijaan olen lukuisia kertoja kuullut aggressiivisten "lihansyöjien" kommentteja vähänkään heidän omasta ruokavaliostaan poikkeavalla tavalla syövistä.
Ainakin näkyy olevan kovia jankuttajia. Eiköhän anneta nyt sen vegaaniväittelyn jo olla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Sattuuko käärmettä, jos se putoaa vaikka puusta useita metrejä kivikkoon?
Periaatteessa riippuu varmaan käärmeen painosta ja miten korkealta se putoaa. Jos se on joku kevyt pikku käärmeenhuitukka, ehkei satu kovin paljon, mutta jos se on raskas satakiloinen anakondanjytkäle, voi siihen sattuakin.
Ehkä on kuitenkin tarpeellista kysyä, kuinka tavallista on että käärmeet putoilevat puista mihinkään saati sitten kivikkoon. Ilmeisesti se ei ole kovinkaan yleistä. Tämä johtuu siitä, että suurin osa puissa seikkailevista käärmeistä elelee jossain troopisissa sademetsissä, jossa lämpötila on melko lämmin koko ajan, eikä käärme kangistu kylmästä vaan säilyttää maagisen notkeutensa. Käärmeethän ovat erinomaisen hyvin luotuja juuri puissa liikkumiseen. Sademetsissä on harvoin kivikoitaan. Siellä on myös paljon aluskasvillisuutta, johon tarttua putoamista hidastamaan, jos sattuisi putoamaan. En siis usko että käärmeitä siellä putoilee usein puista ja satuttaa itsensä.
Maissa missä taas on viileämpi ilmasto ja ikäviä kivikoita, jonne kärmes voisi putoilla, käärmeet eivät elele puissa. Suomessa toki kyyt nousevat näppärästi puihin jos ovat pyyntihommissa ja hakevat linnunpesästä munia tai poikasia, mutta ne eivät viihdy puissa kauaa jo siksikin, että siellä joutuvat helposti haukkojen saaliiksi, joten tulevat kipin kapin alas puista saalista saatuaan. Varmasti riski pudota puusta on siten aika pieni Suomessakin. Viileällä käärme on liian kankea edes päästäkseen puuhun, ja kuten sanottu, pyyntiretkeltä puuhun se palaa nopeasti maahan.
Kaakkois-Aasiassa taas on jopa käärmeitä, jotka elelevät puissa, mutta osaavat "lentää" puusta toiseen. Sellaiset tuskin kivikkoon mätkähtävät, kun osaavat kerran liitää toiseen puuhun turvaan.
Vierailija kirjoitti:
Voiko ekstrovertti ja ambivertti muuttua vähitellen kokonaan introvertiksi?
Voi hyvinkin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi joillekkiin ihmisille on niin herkkä aihe, mitä muut syövät? Jatkuvasti pomppaa silmille monesta eri lähteestä miten vegaaneille kettuillaan, etteivät he syö lihaa. Miksi se kiinnostaa niin paljon mitä toiset suuhunsa laittavat?
Vegaaneille kettuillaan koska heiltä puuttuu tilannetaju ja käsitys siitä, ettei heillä ole oikeutta määrätä muiden syömisistä vaikka kuinka pitäisivät omaa ideologiaansa kaikista parhaimpana.
Tavalliset ihmiset saavat usein kuulla, miten he voivat aivan hyvin syödä vegaanisesti mutta vegaani tuskin edes voi syödä kasvisruokaa, joka on valmistettu tavallisessa keittiössä tavallisin kattiloin tai paistinpannuin tai uunivuoin. Sellaista liioteltua hörhötystä.
Se ylimielisyys ja useiden vegaanien ainainen oman erinomaisuuden esille tuominen aiheuttaa "kettuilua".
Lisäksi vegaaniruokavalio poikkeaa niin merkittävästi sekasyöjän ruokavaliosta, että ruokien ja tarjottavien laittaminen on tottumattomalle jokseenkin työlästä. Heille ei ns. käy oikein mikään, mitä sekasyöjä esim. juhlissa tai päivällisellä söisi. Siihen verrattuna esim. maidottomuus on helppo toteuttaa, koska kaikki muu paitsi maitotuotteet käy.
Luulen että tuollainen on vain selittelyä. Todellisuudessa lihansyöjien reaktiot ovat enemmänkin ideologisia, heitä ärsyttää se, että he tietävät itseskin että liiallinen lihansyönti on sekä epäeettistä, epäekologista sekä epäterveellistä. Monille lihansyönti tuntuu olevan jokin uskonnollinen rituaali.
Sen sijaan ihmisillä, jotka syövät kasvisvoittoista sekaruokaa, ongelmia ei näytä olevan lainkaan hyväksyä vegaanista ruokavaliota tai laittaa tarjolle edes yksi vegaaninen ruokalaji.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
pullapulma kirjoitti:
Tänään Lidlin paistopisteeltä mukaan napatut korvapuustit - siis miten niitä kuuluu säilyttää oikeaoppisesti, jotta pysyvät mahdollisimman pitkään hyvinä, kun jäi ylimääräisiä syömättä? Jätetäänkö kaupan pussiin vai vaihdetaanko esim. pakastepussiin? Säilytys jääkaapissa vai huoneenlämmössä? Montako päivää säilyvät syömäkelpoisena, vaikka tuoreus häviääkin?
Laitat pakastimeen ja sulatat sieltä mikrossa, Säilyvät kauan.
Entä jos ei ole mahdollisuutta pakastaa?
Makuasia, mutta mielestäni eivät ole enää seuraavana päivänä syömisen väärtti. Pulla on tuoretuote. Iltaan asti saattaa säilyä suht säällisenä tiiviissä muovipussissa, mutta seuraavana aamuna on jo melko ankeaa mutustettavaa. Osta vaan sen verran kuin tulee kerralla syödyksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Eräs ihminen on sitä mieltä, että unelmointi ei muuta todellisuutta. Hänen mielestään vain teot muuttavat todellisuutta eli haaveilu on siinä mielessä turhaa. Hän näkee haaveilun vaan tekona muuttaa elämäänsä eli haaveet ovat alkusysäys muuttaa elämäänsä ja tehdä ne vaadittavat muutokset. Itse taas ajattelen, että haaveet muuttavat elämää jo pelkän haaveen tasolla monesti paremmaksi. Jos minulta riistettäisiin ne haaveet niin elämäni olisi paljon synkempää. Koen haaveilun monesti niin, että kun minulla on unelmia niin on myös toivoa elämässä. Monet haaveet sellaisia etteivät todennäköisesti koskaan toteudu ja en välttämättä edes tahtoisi niiden toteutuvan, mutta ne antavat minulle silti voimaa. Koen unelmoinnin tärkeänä ja joka päivä haaveilen jostain. Nyt kaipaan äänestystä tähän asiaan ja lopuksi siis kysymys teille, että muuttaako unelmointi todellisuutta vai ei. Muuttaa peukku ylös, ei muuta peukku alas.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Eräs ihminen on sitä mieltä, että unelmointi ei muuta todellisuutta. Hänen mielestään vain teot muuttavat todellisuutta eli haaveilu on siinä mielessä turhaa. Hän näkee haaveilun vaan tekona muuttaa elämäänsä eli haaveet ovat alkusysäys muuttaa elämäänsä ja tehdä ne vaadittavat muutokset. Itse taas ajattelen, että haaveet muuttavat elämää jo pelkän haaveen tasolla monesti paremmaksi. Jos minulta riistettäisiin ne haaveet niin elämäni olisi paljon synkempää. Koen haaveilun monesti niin, että kun minulla on unelmia niin on myös toivoa elämässä. Monet haaveet sellaisia etteivät todennäköisesti koskaan toteudu ja en välttämättä edes tahtoisi niiden toteutuvan, mutta ne antavat minulle silti voimaa. Koen unelmoinnin tärkeänä ja joka päivä haaveilen jostain. Nyt kaipaan äänestystä tähän asiaan ja lopuksi siis kysymys teille, että muuttaako unelmointi todellisuutta vai ei. Muuttaa peukku ylös, ei muuta peukku alas.
Mielestäni todellisuus on jokaisen omassa päässä. Ei kellekään voi sanoa mikä on oikeaa todellisuutta. Ja mietin tässä eräs päivä, että jos minulla olisi kaikki mistä unelmoin, minulta puuttuisi unelmat eli ei olisi enää mitään mitä haluta tulevaisuudelta. Ja mimulla unelmat ja ajatukset, päänsisäinen elämä tuntuvat todellisemmilta kuin fyysinen todellisuus. Joten se on todellisuutta minulle. Sitten kun ihminen kuolee, niin yhtä lailla loppuu todellisuus ja myös unelmat ja ajatukset.
Miksi isovanhempien kotia usein sanotaan mummolaksi? asuuhan pappa/ukki/vaarikin siellä niin miksei sanota pappala?
Kun ihminen laihtuu paljon, meneekö hän kokoon myös pituussuunnassa?
Aihe mietityttää, koska tuttavapiirissäni on kaksikin naista, jotka olen tuntenut noin 10 vuotta ja nyt parin vuoden sisään näistä molemmat ovat laihduttaneet itsensä isokokoisesta hoikaksi, toinen jopa laihaksi. Kyseessä noin 45-vuotiaat henkilöt. Joka kerta, kun näen tämän toisen (laihemman), en lakkaa miettimästä, kuinka hän voi olla niin erilainen ulkomuodoltaan. Hän oli ennen ehkä kokoa 46-48 ja mielsin hänet noin 170 cm pitkäksi. Nyt uskoisin hänen käyttävän vaatekokoa 36 ja hän näyttää hirveän pikkuruiselta myös pituudeltaan. Voisikohan se vaikuttaa niin, että jos esim. on harteikas ja rintava, kuten tämä nainen oli, on hartiat olleet pulleat joka suuntaan ja tämä tuonut pitemmän vaikutelman, mitä hän oikeasti olikaan. Näyttää siis, että hän olisi kutistunut ainakin 10 cm myös pituudestaan.
Tuon toisen naisen kohdalla sama juttu, mutta ei ehkä ihan noin paljoa, ehkä 5 cm.
Vierailija kirjoitti:
Miksi isovanhempien kotia usein sanotaan mummolaksi? asuuhan pappa/ukki/vaarikin siellä niin miksei sanota pappala?
Syytä en osaa sanoa, mutta jostain syystä mummola mielletään paikaksi, jonka sydän on se naispuolinen elikkä mummo. Pappalaksi voidaan kutsua sellaista isovanhemman kotia, jossa asuu pappa yksin tai nykyisen kumppaninsa kanssa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Liberkon kirjoitti:
Voiko ihminen olla samanaikaisesti sekä liberaali, että konservatiivinen. Esim hyväksyy homot/lesbot/bi:t mutta ei siedä ideologiaa siitä, että sukupuolia olisi enemmän kuin kaksi
Minä olen sellainen. Hyväksyn täysin homot ja lesbot enkä välttele tutustumasta heihin. Transväkeen suhtaudun ristiriitaisesti: hyväksyn Marja-Siskon Aallon ynnä muut eri sukupuoleen pysyvästi identifioituneet, mutta en hyväksy sitä, että nuorille annetaan blokkereita, joilla estetään murrosikä. Tai että lapsia ja nuoria hämmennetään sukupuolten moninaisuudella. Sukupuolia on mielestäni kaksi, koska uskon biologiseen sukupuoleen. Kaikki muu on mielen hämmentämistä.
Mä luulen että suurin osa ihmisistä ajattelee juuri näin, minä mukaan lukien.
Se ei tarkoita että se olisi totta. Biologinen sukupuoli on paljon monimutkaisempi käsite kuin tavikset uskovat puhumattakaan sitten sosiaalisesta/kulttuurisesesta sukupuolesta.
Itse olet tieteilijä, joten mielipiteeni on enemmän tieteeseen perustuva.
No ei ole tieteeseen perustuva, koska perustelut puuttuvat (ja tieteellisen metodin mukainen todiste ei ole "koska mä sanon niin". Voisiko joku esittää kunnollisia todisteitä tästä miten heidän mielestään ihmisellä (huom. ihmisellä, ei millään merivuokoilla tai klovnikaloilla) biologisia sukupuolia voi olla enemmän kuin kaksi?
Tieteellinen konsensus on, että ihmisellä on sukupuolikromosomit joko XX tai XY. Tällöin ihminen voi tuottaa kahdenlaisia sukusoluja, joko siittiöitä kiveksistä tai munasoluja munasarjoista. Tämä on täysin kiistaton tosiasia. Mikähän "tieteilijä" mahdat olla? Itse olen biokemisti, enkä näe asiassa mitään epäselvää. Kehityshäiriöitä eli lisäkromosomeja voi joskus tulla, mutta se ei tee normaalia kaksijakoa pätemättömäksi. Ei edes taviksille.
Sosiaalinen sukupuoli sitten taas on sopimuskysymys, ja on täysin yhteiskunnan päätettävissä mikä sovitaan hyväksytyksi ja mitä yhteistuumin vahvistetaan. Mutta biologista sukupuolta se ei vaihda sen enempää kuin nimen vaihtaminenkaan.
En ymmärrä miksi tähän harhakuvitelmaan on menty mukaan lähes koko yhteiskunnassa ja ainoat jotka uskaltavat puhua sitä vastaan ovat sitten joko yltiöuskonnolliset tai perussuomalaiset. Kuka puolustaisi tieteellistä todellisuutta?
No ensinnäkin se, että sukupuolella on sosiaalinen/kulttuurinen ulottuvuus on aivan peruskauraa. Englanninkielessä sille on jopa oma sanansa 'gender'. Sitä ei siis tarvitse perustella vaan se on vähän sama asia kuin "aurinko laskee länteen".
Biologisen sukupuolen osalta on sitten tieteessä on tapahtunut muutosta viime aikoina. Asiat on monimutkaistuneet eikä voi todellakaan "kiistattomasti" puhua vain kahdesta biologisesta sukupuolesta.
Tässä aika hyvä artikkeli aiheesta
https://www.scientificamerican.com/article/sex-redefined-the-idea-of-2-…
Siinä siis kerrotaan kuinka biologien mukaan variaatiota on olemassa paljon enemmän kuin pelkät binääriset kaksi sukupuolta.
Keskeistä tuossa on se, että biologisen sukupuolen muodostaa usea tekijä: kromosomit, geenit, sisäiset sukupuolielimet, ulkoiset sukupuolielimet sekä hormonituotanto. Ja näistä kaikki eivät välttämättä tue sitä vanhanaikaisen simppeliä "tyttö" tai "poika" jaottelua. Näitä eroavaisuuksia "kaavasta" on tutkijoiden mukaan kenties jopa 1/100.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi sisustusihmisten pitää olla aina lääppimässä kaikkia tavaroita ja pintoja? Olen asiakaspalvelussa töissä ja nyt korona-aikana on ärsyttänyt yli kaiken kun pitää kaikkea hipelöidä nitojasta ja kynäpurkista alkaen ja pöydän pintaa hinkataan edes takaisin sillä käpälällään. Jatkuvasti saa olla desinfioimassa pintoja eikä nuo ole edes asiakaskäyttöön tarkoitettuja vaan henkilökunnan.
En kuulu sisustajiin, mutta mitä jos asiallisesti pyytäisit olematta koskematta tavaroihin niin loppuisi sinultakin ärsytys ja pyyhintä.
Liiketilan hoito pyyhkimisineen kuuluu myyjän työhön. AP voisi mennä jonnekin meditaatioryhmään, että saisi sen turhista asioista ärsyyntymisensä kuriin.
Päättäjissä on sekä "hyviä" että "pahoja", hipsuissa siksi, koska näiden määritteleminen on melkeinpä mahdotonta. Sanottakoon, että päättäjäksi halajavat ovat usein tietynlaisia luonteeltaan. Ne hiljaisimmat ja syrjäänvetäytyväisimmät eivät useinkaan pyri johtoasemiin, joten voidaan ajatella, että johtajat ovat enemmän tai vähemmän kunnianhimoisia, haluavat johtaa muita, olla vastuussa ja tehdä päätöksiä. Siihen tarvitaan tietynlaista luonteenlujuutta.
Johtaja ja päättäjä voi olla hyvä ja oikeudenmukainen, esim. Volodymyr Zelenskyi tai vaikkapa meidän Sauli. Tai kammottava ihmishirviö, kuten Putin tai Kim Jong Un.