Lue keskustelun säännöt.
Typerien ja nolojen kysymysten ketju---Kysy mitä vain, muut vastaavat ilman veetuilua.
Minä voin aloittaa. Voiko hierojalle mennä ilman lihasjumeja ihan vaan nautiskelemaan? Mitä hierojat ajattelvat pehmeälihaksisista hierottavistaan? "V...u mitä tääkin tuli mun aikaani tuhlaamaan"? Ja juu, tätä oon miettinyt jo vuosia.
Kommentit (18363)
Miten käytännössä parisuhde muodostetaan? En ole ikinä seurustellut, vaikka miehiä olen tapaillut.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Miksi monet julkkikset näyttää ikääntyvän niin hitaasti? Voiko julkkiksilla olla pääsy salaisiin tapoihin hidastaa ikääntymistä, esim. jotain kalliita ihmeaineita, joista tavalliset ihmiset ei ole kuulleetkaan?
Vai onko niillä vaan tosi terveelliset elämäntavat (paremmin varaa personal trainereihin ym.) ja hyvin meikattu jne.?
Milloin on paras ajankohta nurmikoiden haravoimiselle keväällä? Toukokuun alussa vai lopussa, Etelä-Suomessa?
Jos harrastaa seksiä vieraan miehen kanssa. Ja ottaa suihin kondomin kanssa niin onko siinä käytännössä jotain mitä pitää ottaa huomioon? Pitääkö kumi vaihtaa suihinoton jälkeen ettei siihen ole tullut vahingossa reikää ja tuntuuko suihinotto kumin kanssa miehestä miltään? Tai miltä se naisesta tuntuu suussa?
Ihmeissään kirjoitti:
Miksi Frans Emil Sillanpään kirjassa Hurskas kurjuus päähenkilön nimi vaihtuu kirjan edetessä? Lapsena hän taisi olla Jussi, mutta myöhemmin hän oli ainakin Janne ja oliko kolmas nimi Juha tai Juho. Oliko tuo ennen vanhaan tapana, että lapsena sinulla oli joku tietty nimi, mutta kun tulit vaikka aikuiseksi niin nimesi vaihtui? En ole tosin kuullut, että tuollainen olisi ollut ainakaan minun suvussani käytössä esim. 1860-luvulta vuoteen 1918 jolloin kirjan henkilö eli. Minullakin on ollut koko ikäni nimenä Janne eikä minua ole koskaan kutsuttu muulla nimellä, jollei haukkumanimiä oteta huomioon.
Itse kun kaivelin tietoa suvustani samalta aikakaudelta oli aika vaikea pysyä kärryillä kun Carl Wiljam onkin jossain Kalle, sitten Vilho, sitten Viljami.. :D
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ihmeissään kirjoitti:
Miksi Frans Emil Sillanpään kirjassa Hurskas kurjuus päähenkilön nimi vaihtuu kirjan edetessä? Lapsena hän taisi olla Jussi, mutta myöhemmin hän oli ainakin Janne ja oliko kolmas nimi Juha tai Juho. Oliko tuo ennen vanhaan tapana, että lapsena sinulla oli joku tietty nimi, mutta kun tulit vaikka aikuiseksi niin nimesi vaihtui? En ole tosin kuullut, että tuollainen olisi ollut ainakaan minun suvussani käytössä esim. 1860-luvulta vuoteen 1918 jolloin kirjan henkilö eli. Minullakin on ollut koko ikäni nimenä Janne eikä minua ole koskaan kutsuttu muulla nimellä, jollei haukkumanimiä oteta huomioon.
Itse kun kaivelin tietoa suvustani samalta aikakaudelta oli aika vaikea pysyä kärryillä kun Carl Wiljam onkin jossain Kalle, sitten Vilho, sitten Viljami.. :D
Siihen aikaan kirkonkirjoihin merkittiin ruotsinkielinen muoto, mutta rahvas puhutteli sopivaksi katsomallaan suomenkielisellä nimellä. En ole tarpeeksi vanha tietääkseni, oliko tuollainen nimien vaihtelu hyvinkin tavallista. Tuntemani Erik oli Erkki, Hans oli Hannu ja Johan Juho, Jonkinlaisia lempinimiä oli kyllä käytössä, kuten Hanssi ja Jussi.
Ihmeissään kirjoitti:
Miksi Frans Emil Sillanpään kirjassa Hurskas kurjuus päähenkilön nimi vaihtuu kirjan edetessä? Lapsena hän taisi olla Jussi, mutta myöhemmin hän oli ainakin Janne ja oliko kolmas nimi Juha tai Juho. Oliko tuo ennen vanhaan tapana, että lapsena sinulla oli joku tietty nimi, mutta kun tulit vaikka aikuiseksi niin nimesi vaihtui? En ole tosin kuullut, että tuollainen olisi ollut ainakaan minun suvussani käytössä esim. 1860-luvulta vuoteen 1918 jolloin kirjan henkilö eli. Minullakin on ollut koko ikäni nimenä Janne eikä minua ole koskaan kutsuttu muulla nimellä, jollei haukkumanimiä oteta huomioon.
Tämä johtuu siitä, että nimet on kirjattu suomenkielisissäkin seurakunnissa 1800-luvun lopulle asti kirkonkirjoihin ruotsinkielisissä muodoissa. Tässäkin tapauksessa tuo Jussi olisi papinkirjaan kirjattu Johaniksi, mutta häntä on puhuteltu Jussiksi, Juhoksi, Juhaksi tms. puhuttelijasta ja tapauksesta riippuen. Samaan tapaanhan tietysti nykyäänkin käytetään erilaisia puhuttelu- tai lempinimiä virallisen muodon sijaan tai rinnalla. Erona vahempaan aikaan tosin on se, että ennen vuonna 1946 tullutta etunimilakia nimien virallista muotoa ei ole oikeastaan ollut olemassakaan. Vanhoissa ruotsiksi pidetyissä kirkonkirjoissa nimet ovat olleet ruotsinkielisissä muodoissa, mutta suomenkielisissä teksteissä suomenkielisissä muodoissa, molempien ollessa periaatteessa yhtä oikeita. Kansaa tämä ei ole haitannut, koska he eivät välttämättä ole edes osanneet lukea ja kirjoittaakaan, eivätkä ole edes tienneet miten heidän nimensä on kaste- ja rippikirjoihin kirjattu. Ja kirkonkirjoissakin nimimuodot saattavat olla hieman erilaisia. Esim. Elisabethiksi kastettu voi myöhemmin olla kirjoissa Lisana, jne, 1800-luvun lopulla sitten ruotsiksi aiemmin kirjattuja nimiä aletaan kirjata suomalaisessa muodossa, jolloin aiemmasta Fredericistä voi tulla Reetrikki, jne. Vasta etunimilain myötä on tullut vain yhdet kirjoitusasultaan vakioidut viralliset nimet.
Toinen asia sitten ovat sukunimet, jotka ovat vakiintuneet vasta sukunimilain myötä 1920. Sitä ennen etenkin Länsi-Suomessa ei tavallisella kansalla varsinaisia sukunimiä ollutkaan, vaan lähinnä talon nimiä tai "lisänimiä", jotka muuttuivat usein asuinpaikan mukaan. Sukunimen tilalla on ollut isännimi, tyyliin Johan Ericsson. Puhekielessä tämä henkilö on voitu tuntea Erkin Jussina.
Esimerkkinä tästä vaikka Kyösti Kalliona tunnettu presidentti on kastettu nimellä Gustav MIchelsson ja sukunimenä on ollut Kalliokangas. Puhuttelunimenä on ollut Kustu ja Kustaa, joka myöhemmin on muuttunut Kyöstiksi ja sukunimi lyhentynyt Kallioksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi jotkut sanoo elopaino eikä vain paino? Esim. "Hänen elopainonsa on varmaan 100 kg."
Harvemmin ihmisestä noin sanotaan. Tavallisesti on kyse eläimestä, joka painaa elävänä 500 kg= elopaino ja teurastettuna lihaa tulee ehkä 300 kg = lihapaino.
Ihmisestä elopaino-ilmaisua käytettäessä kyseessä on humoristinen tai pilkallinen rinnastus teuraseläimeen.
Vierailija kirjoitti:
Idiootti ov. kirjoitti:
Jos ihmiselle määrätään antibioottikuuri vaikka korvatulehdukseen, niin parantaako se antibiootti vain sen korvatulehduksen vai mahdollisesti myös muita elimistössä olevia tulehduksia? Siis vaikuttaako se antibiootti vain siihen mihin se on määrätty?
Riippuu antibiootista. Kapeakirjoinen tehoaa vain harvoihin bakteereihin ja laajakirjoinen moniin bakteereihin.
Tokihan se antibiootti sitten vaikuttaa koko elimistössä, eli ei se mitenkään hakeudu vain korvassa olevien bakteerien kimppuun, vaan vaikuttaa joka puolella elimistöä, jos on siis vaikuttaakseen. Tästä syystä antibiootit voivat esimerkiksi aiheuttaa sivuoireena vatsavaivoja, koska ne tappavat myös "hyviä" suolistobakteereja. Erilaiset antibiootit sitten taas vaikuttava erilaisiin bakteereihin erilaisella teholla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Milloin on paras ajankohta nurmikoiden haravoimiselle keväällä? Toukokuun alussa vai lopussa, Etelä-Suomessa?
Vastaan kysymykseen mutta en kysyjän toivomalla tavalla. Eli, kun tulee aika ajaa nurmikko ekaa kertaa talven jälkeen, aja se lehtineen päivineen. Nurmikko saa lannoitetta, sinä säästyt haravoinnilta. Win - win.
Vierailija kirjoitti:
Ihmeissään kirjoitti:
Miksi Frans Emil Sillanpään kirjassa Hurskas kurjuus päähenkilön nimi vaihtuu kirjan edetessä? Lapsena hän taisi olla Jussi, mutta myöhemmin hän oli ainakin Janne ja oliko kolmas nimi Juha tai Juho. Oliko tuo ennen vanhaan tapana, että lapsena sinulla oli joku tietty nimi, mutta kun tulit vaikka aikuiseksi niin nimesi vaihtui? En ole tosin kuullut, että tuollainen olisi ollut ainakaan minun suvussani käytössä esim. 1860-luvulta vuoteen 1918 jolloin kirjan henkilö eli. Minullakin on ollut koko ikäni nimenä Janne eikä minua ole koskaan kutsuttu muulla nimellä, jollei haukkumanimiä oteta huomioon.
Tämä johtuu siitä, että nimet on kirjattu suomenkielisissäkin seurakunnissa 1800-luvun lopulle asti kirkonkirjoihin ruotsinkielisissä muodoissa. Tässäkin tapauksessa tuo Jussi olisi papinkirjaan kirjattu Johaniksi, mutta häntä on puhuteltu Jussiksi, Juhoksi, Juhaksi tms. puhuttelijasta ja tapauksesta riippuen. Samaan tapaanhan tietysti nykyäänkin käytetään erilaisia puhuttelu- tai lempinimiä virallisen muodon sijaan tai rinnalla. Erona vahempaan aikaan tosin on se, että ennen vuonna 1946 tullutta etunimilakia nimien virallista muotoa ei ole oikeastaan ollut olemassakaan. Vanhoissa ruotsiksi pidetyissä kirkonkirjoissa nimet ovat olleet ruotsinkielisissä muodoissa, mutta suomenkielisissä teksteissä suomenkielisissä muodoissa, molempien ollessa periaatteessa yhtä oikeita. Kansaa tämä ei ole haitannut, koska he eivät välttämättä ole edes osanneet lukea ja kirjoittaakaan, eivätkä ole edes tienneet miten heidän nimensä on kaste- ja rippikirjoihin kirjattu. Ja kirkonkirjoissakin nimimuodot saattavat olla hieman erilaisia. Esim. Elisabethiksi kastettu voi myöhemmin olla kirjoissa Lisana, jne, 1800-luvun lopulla sitten ruotsiksi aiemmin kirjattuja nimiä aletaan kirjata suomalaisessa muodossa, jolloin aiemmasta Fredericistä voi tulla Reetrikki, jne. Vasta etunimilain myötä on tullut vain yhdet kirjoitusasultaan vakioidut viralliset nimet.
Toinen asia sitten ovat sukunimet, jotka ovat vakiintuneet vasta sukunimilain myötä 1920. Sitä ennen etenkin Länsi-Suomessa ei tavallisella kansalla varsinaisia sukunimiä ollutkaan, vaan lähinnä talon nimiä tai "lisänimiä", jotka muuttuivat usein asuinpaikan mukaan. Sukunimen tilalla on ollut isännimi, tyyliin Johan Ericsson. Puhekielessä tämä henkilö on voitu tuntea Erkin Jussina.
Esimerkkinä tästä vaikka Kyösti Kalliona tunnettu presidentti on kastettu nimellä Gustav MIchelsson ja sukunimenä on ollut Kalliokangas. Puhuttelunimenä on ollut Kustu ja Kustaa, joka myöhemmin on muuttunut Kyöstiksi ja sukunimi lyhentynyt Kallioksi.
Kiitos tästä perusteellisesta vastauksesta.
Kerronpa vielä mieheni sedästä (syntynyt 40-luvulla). Appiukon puheissa Juhani-veli on milloin Jussi (lapsuuden muisteloissa), milloin Juho (enimmäkseen nykyhetkessä) ja aina virallisemmissa yhteyksissä Juhani.
Joskus tuntemisen alkuaikoina ihmettelin kuinka monta näitä veljeksiä onkaan, kunnes tajusin että puhutaan yhdestä ainoasta henkilöstä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Näkikö Salkkareissa Saku karhun, kun oli Kallen ja yhden Nikon kanssa mökillä etsimässä Miiaa, vai oliko se vain jotain harhaa?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Milloin on paras ajankohta nurmikoiden haravoimiselle keväällä? Toukokuun alussa vai lopussa, Etelä-Suomessa?
Vastaan kysymykseen mutta en kysyjän toivomalla tavalla. Eli, kun tulee aika ajaa nurmikko ekaa kertaa talven jälkeen, aja se lehtineen päivineen. Nurmikko saa lannoitetta, sinä säästyt haravoinnilta. Win - win.
Se rapsutus tekee hyvää nurmikolle, saa ilmaa, etenkin jos meinaa sammaloitua.
Mutta säästähän se riippuu, koska on tarpeeksi kuivaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mikä ihmisillä on sellaisen seksuaalisen eleen kuin pepulle läpsäisyn tarkoitus/viesti? Miksi se on nimenomaan "lyönti" eikä esim. kevyt taputus?
Ja entä kun siinä ei ole mitään seksuaalista (esim. äiti läpsäisee tytärtä takamukseen), mitä eleellä on tarkoitus silloin viestittää?
Kokematonhiiri kirjoitti:
Jos harrastaa seksiä vieraan miehen kanssa. Ja ottaa suihin kondomin kanssa niin onko siinä käytännössä jotain mitä pitää ottaa huomioon? Pitääkö kumi vaihtaa suihinoton jälkeen ettei siihen ole tullut vahingossa reikää ja tuntuuko suihinotto kumin kanssa miehestä miltään? Tai miltä se naisesta tuntuu suussa?
Ei tarvitse vaihtaa, ellet käytä hampaita (ja älä käytä, oli kumia tai ei). Ei tunnu miehelle niin hyvältä kuin ilman kumia. Minusta todella inhottava ottaa suihin kumin kanssa, koska maistuu sille kumille ja yleensä niissä on myös sitä liukastetta mikä tuntuu rasvaiselta suussa. Ei voi oikein imeä eikä tunne kunnolla sitä penistä. Kuin halailisi toppatakki päällä, onhan se halailua mutta aika kurjaa verrattuna vähissä vaatteissa tai vaatteetta halailuun.
Miksi miehen puhetta ei koskaan kuvailla verbillä "nalkuttaa"?
Miksi "saada naista" on yleisempi ilmaus kuin "saada miestä"?
Ja miksi sanotaan miehennälkäinen mutta ei naisennälkäinen?
Vierailija kirjoitti:
Miksi miehen puhetta ei koskaan kuvailla verbillä "nalkuttaa"?
Koska kielikin on osittain sukupuolittunutta. Eli on ilmaisuja, joita käytetään vain naisten/miesten puheesta tai ilmaisuaja joita normaalisti vain nainen/mies käyttää.
Olemme yleensä sokeita näille, koska olemme kasvaneet niin syvälle omaan kieleemme.
Esimerkki on sana ihana. Nainen voi sanoa, että mekko tai uusi hiusväri on ihana,
Jos mies sanoisi että uusi moottoripyörä on ihana, niin sitä vähän höristelisi korvia.
Toisaalta mies voi sanoa, että hänellä on ihana vaimo. Eli nämä on aika syvällä meidän kulttuurissa, mitkä sanat / sanonnat liittyy joten sanojan sukupuoleen.
Vierailija kirjoitti:
Miksi "saada naista" on yleisempi ilmaus kuin "saada miestä"?
Ja miksi sanotaan miehennälkäinen mutta ei naisennälkäinen?
Tämä perustuu vanhaan ajatukseen, että mies on aktiivinen osapuoli ja nainen passiviinen seksin suhteen.
Eli ajatukseen, että mies haluaa aina seksiä, joten nainen välillä joutuu antamaan seksiä, vaikka ei juuri sillä hetkellä varsinaisesti halua.
Siksi myös miehennälkäinen on niin poikkeuksellinen asia, että sillä erotetaan tällaisessa tilassa olevat naiset. Sen sijaan miehethän haluaa koko ajan, joten ei ole tarvetta sanalle naisennälkäinen, koska kaikki miehet on sitä koko ajan.
Kaiken takana on äitimyytti, jossa siis nainen muuttuessaan äidiksi, muutuu myös seksinsuhteen täysin puhtaaksi ja haluttomaksi.
Onneksi näistä hassusita luuloista ollaan pääsemässä eroon. Nainen saa olla aloitteellin aktiivinen ja haluat seksiä :) Ihan vaikka olisi äiti :)
Saa ja tekee. Siihen ei vaan tule aina virtaa, ei varsinkaan kesäisin. Joskus pyysin erikseen isännöitsijää laittamaan virran päälle, jotta sain ladatuksi auton akun.