Oletteko ilkeälle ilkeä takaisin?

Ei maksa vaivaa. Jättää huomiotta. Joudun työni puolesta olemaan jonkin verran tekemisissä sellaisten ihmisten kanssa, jotka katsovat asiakseen olla ilkeitä ja ylimielisiä. Mulle ei makseta kuittailusta tai heidän opettamisestaan, joten hoidan asialliset asiat ja annan olla.

nooh, tuossapa loppu soppari jonka ansiosta sain kärsiä every day ilkeilyä, työn hankaloittamista ja vaikeuttamista. En alkanut töissä tappeleen , olin cool, kohtelias ja joustava ihan viimeiseen päivään saakka vaikka vetutti ja ahdisti heti aamusta kun paskiainen pilasi joka ainoan työpäivän silkkaa paskamaisuuttaan.

Nyt kun olen veks noista kuvioista niin jos vastaan tulee tämä paskahousu niin saatan hetkisen harkita kopauttamista nokkaan oikein viimesen päälle....

Olen asiallinen ja välinpitämätön. En ryhdy heidän leikkiinsä.. 

En ole aikoihin kohdannut ilkeilyä, en muista edes milloin ja mitä. Mutta jos joku nyt vaikka kadulla huutelisi jotain ikävää, naurahtaisin vain takaisin (vaikka sisäisesti saattaisi tuntua pahalta).

Jos tuttu sanoisi ilkeästi, huomattaisin varmaan että nyt kyllä sanoit tarpeettoman tylysti. Mutta ei mun tutut ilkeile joten vaikee kuvitella edes tilanne :D

Joo, mutta sillä tavalla, ettei hän itse tajua sitä.

Joskus ja joskus sitten taas olen vittuillakseni oikein kiltti.

Riippuu tilanteesta. Joskus menen vaan niin lukkoon, mutta joskus keksin jotain nokkelaa takaisin.

Riippuu ilkeilijästä ja tilanteesta - joskus olen suoraan takaisin ilkeä, joskus piilovittuilen ystävälliseen sävyyn jollekin idiootille, joskus vastaan ilkeilyyn ystävällisyydellä.

Kusipäille olen kusipää, hyville tyypeille hyvä. Simppeliä.

Yritän opetella sanavalmiutta näihin ilkeisiin tilanteisiin, että voisi mieluummin sanoa jotain terävää takaisin olematta liian loukkaava. Nuorempana liian usein menin lukkoon, ja jälkeenpäin keksin vasta jotain nasevaa, joka olisi sopinut juuri siihen naljailuun sopivasti takaisin. Joskus on vain parempi muuttua kylmäksi, ja olla vastaamatta mitään.

Vierailija kirjoitti:

Ilkeälle saa olla ilkeä.

Ihan ku mun suusta!

En tietenkään alennu huonoon käytökseen, vaikka joku muu niin tekisi. En hyppää kaivoonkaan, jos joku muu sinne hyppää. 

Oman energian käyttäminen ikäviin asioihin on sen hukkaamista. Myös aikani on niin kallista, että käytän sen ennemmin kivoihin asioihin, kuin pahan tuulen aiheuttamiseen. Ja kuka tietää - jos ilkeälle on mukava ja näyttää positiivista mallia, hänkin ehkä jossain vaiheessa ymmärtää olla tuhlaamatta energiaansa turhaan.

Vierailija kirjoitti:

Joo, mutta sillä tavalla, ettei hän itse tajua sitä.

Mäkin oon joskus kostanut ilkeälle sen heikkona hetkenä tai sit tehny salaa jäynää sen selän takana. Ihan parasta.

En ole ilkeälle ilkeä takaisin.

Jos joku on ilkeä minulle, yleensä hämmennyn, en meinaa ymmärtää, mitä juuri tapahtui, koska en itse toimi ollenkaan niin. Joskus olen hymyillyt ja joutunut kysymään "anteeksi... mitä juuri sanoit?", koska olen ihan varma, että kuulin väärin.

Joskus, jos toinen jatkaa ilkeyttä, saatan naurahtaa vilpittömästi, koska hänen toimintansa on niin käsittämätöntä minulle.

Tämä voi kuulostaa siltä kuin liioittelisin, mutta vakuutan, että minulla se menee useimmiten juuri näin. Koska en osaa vuorovaikuttaa ilkeilevästi, jätän sen toisen tavallaan tyhjän päälle, koska vuorovaikutustilanne on aina sopimus osapuolten välillä. En tarkoita tehdä niin, mutten voi muutakaan.

Ennen olin ilkeämpi kuin ilkeilyn aloittanut. Enää ei jaksa, sillä toisella on pahempi olo kuin minulla. Ojentaa kyllä saatan, jos on oikein urvelo kyseessä.

Tilannekohtaista. Oppilaalle ja huoltajalle en ole koskaan ilkeä takaisin. Tosin joku voi ajatella, että huolellinen ystävällisyyteni vastauksena vittuiluun on sekin vittuilua :) .

Lapselle opetan, että toiselle ei saa olla ilkeä mutta itseään saa puolustaa. Jos toinen tulee ja haukkuu lastani, sille saa sanoa takaisin ihan rauhallisesti jotain paskamaista. Fyysisesti ei saa käydä käsiksi eikä ilkeilyä saa aloittaa eikä toisten ilkeilyssä saa olla mukana.