Joka arkipäivä töissä 8-16 plus työmatkoihin 2 tuntia. Elämä menee töissä ja kotitöissä!
Herään aamuisin klo 6, vien koiran ulos, juon kahvit ja lähden töihin klo 7. Pääsen töistä klo 16, ajan kotiin, haen yleensä lapset päiväkodista, teen ruuan, syödään, teen kotitöitä, vietän vähän aikaa lasten ja miehen kanssa, iltapuuhat ja nukkumaan. Elämä keskittyy viikonloppuihin. Olen niin väsynyt koko rumbaan. Liikuntaa ehdin harrastaa vain viikonloppuisin. Sain lahjaksi paketin pt:lle, joka lisäsi ohjelmaan yhden aamulenkin viikossa ja kaksi kuntosalikäyntiä/kiertoharjoittelua. Eipä ole ollut aikaa toteuttaa. Olen saanut käytyä salilla kerran viikossa plus urheillut viikonloppuisin. Ei riitä aika enkä jaksa. Hauskin kommentti oli, että tv:n edessä voisin samalla tehdä lihaskuntoliikkeitä (esim. kyykkyä tai vatsalihaksia) ja venytellä. En ehdi edes katsoa telkkua, ja ne leffat, joita katson, tulee myöhään. Onko muilla samoja ongelmia? Haluaisin viettää laadukkaampaa arkea ja päästä parempaan kuntoon sekä tehdä lasten kanssa kivoja juttuja (esim. käydä uimahallissa) muulloinkin kuin viikonloppuisin, mutta onko se mahdotonta, kun työ syö niin suuren osan ajasta?
Kommentit (73)
Vierailija kirjoitti:
Lueskelin ketjua ja totean, että on onni kun työpaikkani sijaitsee viereisessä korttelissa.
Kysynkin näiltä joilla on pitkä työmatka, oletteko ajatelleet muuttamista lähemmäksi työpaikkaa.
Nyt pitkällä lomalla.
opettaja
Minulla oli reilun tunnin työmatka suuntaansa. Yritettiin myydä taloa 8 kk, ei mennyt kaupaksi. Etsin uutta työpaikkaa lähempää kotia 3 vuotta! Lopulta löytyi. Miehellä on edelleen 45 min. työmatka, mutta se on ihan siedettävä.
Vierailija kirjoitti:
Hommaa kuivaava pesukone. Jokainen laittaa vaatteensa aina suoraan pesukoneeseen. Napsautat sen aamulla ennen töihinlähtöä päälle. Töistä tullessa viikkaat vaatteet kaappeihin.
Hommaa robotti-imuri ja annat sen hurista päivät pitkät pitkin asuntoa, tai vaikka aina yhdessä huoneessa per päivä ja suljet oven niin, ettei koira ole samassa huoneessa (jos et saa koiraa opetettua asumaan imurin kanssa samassa talossa).
Lapset voivat harrastaa jotain sellaista, mihin pääsevät itse kulkemaan (pienet lapset eivät edes tarvitse mitään harrastuksia).
Tehkää miehen kanssa niin, että toinen vie ja toinen hakee säännöllisesti lapset.
Puhu miehelle, sano suoraan, että nykyinen meno ei voi jatkua, koska et jaksa enää elää näin.
Ot, mutta ei mitään pesukoneita kyllä todellakaan saa jättää valvomatta hurisemaan. Aina olemassa tulipalon tai vesivahingon riski. Sinänsä tuommoinen kuivaava kone voisi olla ihan kätevä.
Jaa, täällä olikin kilpailu siitä, kenellä on työläin arki ja rankin elämä. :O
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hommaa kuivaava pesukone. Jokainen laittaa vaatteensa aina suoraan pesukoneeseen. Napsautat sen aamulla ennen töihinlähtöä päälle. Töistä tullessa viikkaat vaatteet kaappeihin.
Hommaa robotti-imuri ja annat sen hurista päivät pitkät pitkin asuntoa, tai vaikka aina yhdessä huoneessa per päivä ja suljet oven niin, ettei koira ole samassa huoneessa (jos et saa koiraa opetettua asumaan imurin kanssa samassa talossa).
Lapset voivat harrastaa jotain sellaista, mihin pääsevät itse kulkemaan (pienet lapset eivät edes tarvitse mitään harrastuksia).
Tehkää miehen kanssa niin, että toinen vie ja toinen hakee säännöllisesti lapset.
Puhu miehelle, sano suoraan, että nykyinen meno ei voi jatkua, koska et jaksa enää elää näin.
Ot, mutta ei mitään pesukoneita kyllä todellakaan saa jättää valvomatta hurisemaan. Aina olemassa tulipalon tai vesivahingon riski. Sinänsä tuommoinen kuivaava kone voisi olla ihan kätevä.
Totta! Ja meillä on kaksi robotti-imuria perheessä. Ne jää välillä jumiin, ei niitäkään voi yksin jättää. Tarkertuu johonkin sähköjohtoon ja jää siihen hurisemaan tai jää sohvan alle. Toinen roboteista on sellainen, että kaikki matot pitää poistaa, muuten se valuttaa pölyt matolle kulkiessaan. Kun vanhassa talossa asuu, mattoja on reilusti lattioilla, lämmin matto mukavampi jaloille kuin viileä puulattia.
Vierailija kirjoitti:
Lueskelin ketjua ja totean, että on onni kun työpaikkani sijaitsee viereisessä korttelissa.
Kysynkin näiltä joilla on pitkä työmatka, oletteko ajatelleet muuttamista lähemmäksi työpaikkaa.
Nyt pitkällä lomalla.
opettaja
Niin, miksei kaikki voi alkaa opettajiksi. On pitkät lomat. Ja työpaikkakin viereisessä korttelissa. Ja jos ei työpaikka satu olemaan naapurissa, toki opettaja muuttaa työpaikkansa viereen ja raahaa koko perheensä sinne mukana, viis siitä, missä on puolison työpaikka, lasten hoito tai koulu.
Vuorotyö kirjoitti:
Ap, sulla on sentään päivätyö!
Mä meinasin just ehdottaa, että vaihtaa vuorotyöhön! Mulla itselläni voi iltavuoro alkaa joskus klo 14. Herään seitsemältä ja ehdin 7 tunnissa ulkoilla, kuntoilla, tehdä pihatöitä, ruuat valmiiksi perheelle (meillä on kouluikäisiä lapsia), käydä kaupassa tai asioilla. Mulla jää huomattavasti enemmän ja tehokkaampaan käyttöön vapaa-aikaa. Käyn kerran viikossa jopa uimassa/vesijuoksemassa ennen töihin lähtöä. Kesällä lasten kanssa saatetaan olla kolmekin tuntia uimarannalla, jos minulla iltavuoroon meno. Ei varmasti onnistuisi, jos kotiin vasta klo 17. Talvella ehtii olla ulkona valoisan aikaan. Kokonaisuutena todellakin tykkään.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minulla ei ole lapsia ja tuolta tuntuu.
Herään klo 6, käytän koiran ulkona ja käyn suihkussa. Sitten klo 7 bussilla keskustaan, josta ostan aamupalaa ja otan vaihtoyhteyden klo 7:45.
Klo 8:15 jään bussista ja kävelen 6km työpaikalle. Työt alkavat klo 9:15
Pääsen töistä klo 17:45, kävelen bussipysäkille ja ehdin hyvällä tuurilla klo 18:30 lähtevään bussiin.
Klo 19:00 olen taas keskustasta, mutta kaupunginosaan missä asun ei kulje busseja neljän jälkeen. Niinpä kävelen ja olen kotona 19:30, olen aivan rättipuhki ja käyn nukkumaan 21:30.
Vihaan työtäni, olen lastenohjaaja ja en saa työstäni mitään kiitosta, haukkuja ja vaatimuksia vain vanhemmilta. Osa valittaa siitä kun näytän väsyneeltä. Tuntipalkka 7,85€
Onneksi tämä on vain työ opiskelun ohella. En jaksaisi tätä elämää jos kyseessä olisi vakituinen työ.
Onko tuossa bussien kanssa kikkailussa järkeä? Ekan bussin matkan kävelet puoleen tuntiin, eli se on jotain 3km. Lopussa joudut kävelemään 6km. Paljonko matka on yhteensä, eikö se kannattaisi pyöräillä jos kuitenkin joudut päivässä kävelemään 15km?? Pyörällä menisi koko matka paljon nopeammin, ja olisi vähemmän rasittavaa kuin tuollainen kävelymatka!
Matka on yhteensä 48 km päivässä. En jaksa pyöräillä tuota päivittäin.
Sinuna ihan tosissaan harkitsisin sitä. 24km pyöräilee suht leppoisasti 1.5 tunnissa. Nyt sulla menee melkein 2.5h suuntaansa, ja silti joudut kävelemään 15 km päivittäin. Väitän, että 24km pyöräily suuntaansa on vähemmän rasittavaa, ja säästäisit ainakin 2h aikaa jokaikinen päivä.
Miten olisi sähköpyörä? Itsellä tosin matka suuntaansa alle 20 km, mutta aikaa kuluu näin vain noin kymmenen minuuttia autoon verrattuna. Käy kevyestä kuntoilustakin, mutta perille ei saavu hiessä vaan siistinä.
Jos tuo edellinen sähköpyörävinkki oli minulle, jolla pitkä työmatka, niin työmatkaa on aika paljon pidemmälti kuin sinulla. Huristelen kotoa työpaikan pihaan noin 50 minuuttia, keskinopeus autolla lähemmäs 70 km tunnissa kesällä. Matka sisältää siis myös hidasta taajama-ajoa, koska kuljen kaupungista toiseen. Sähköpyörällä taitaa keskinopeudet olla ihan jotain muuta kuin 70 km tunnissa, ja kyllä niilläkin pitää pysähtyä risteyksiin ja liikennevaloihin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hommaa kuivaava pesukone. Jokainen laittaa vaatteensa aina suoraan pesukoneeseen. Napsautat sen aamulla ennen töihinlähtöä päälle. Töistä tullessa viikkaat vaatteet kaappeihin.
Hommaa robotti-imuri ja annat sen hurista päivät pitkät pitkin asuntoa, tai vaikka aina yhdessä huoneessa per päivä ja suljet oven niin, ettei koira ole samassa huoneessa (jos et saa koiraa opetettua asumaan imurin kanssa samassa talossa).
Lapset voivat harrastaa jotain sellaista, mihin pääsevät itse kulkemaan (pienet lapset eivät edes tarvitse mitään harrastuksia).
Tehkää miehen kanssa niin, että toinen vie ja toinen hakee säännöllisesti lapset.
Puhu miehelle, sano suoraan, että nykyinen meno ei voi jatkua, koska et jaksa enää elää näin.
Mieheni vie aina lapset hoitoon, koska menee myöhemmin töihin. Hänellä on myös arkivapaita välillä. Silloin hän käy kaupassa, tekee pihatöitä, hoitaa autohuollot jne. Ongelma ei todellakaan ole miehessäni, vaan siinä, ettei minulla jää aikaa mihinkään. Ongelma on ennemminkin työ ja sen viemä aika.
-ap
Luopukaa siitä rakista, niin helpottaa!
Vierailija kirjoitti:
Jep. Ja työntekoa vielä pidetään jonain ihmisen elämän kantavana voimana. Minun elämänlaatuni oli parasta silloin, kun olin miehen mukana työkomennuksella kotirouvana. Oli aikaa harrastaa ja tehdä kaikkea mielekästä. Lähes aina oli levännyt olo ja hyvä mieli.
Juuri näin!!!
Mieskin voi tehdä välillä ruuan. Voi sitä arkisin käydä harrastuksissa jos mies tekee ruuan parina arki iltana ja syövät keskenään, sinä syöt kun tulet harrastuksesta. Ja joskus voi tehdä niin ison satsin ruokaa, et seuraavana päivänä sitä vaan lämmittää eikä se ruuan teko vie joka päivä paljoa aikaa.
Lueskelin ketjua ja totean, että on onni kun työpaikkani sijaitsee viereisessä korttelissa.
Kysynkin näiltä joilla on pitkä työmatka, oletteko ajatelleet muuttamista lähemmäksi työpaikkaa.
Nyt pitkällä lomalla.
opettaja