Lue keskustelun säännöt.
Joka arkipäivä töissä 8-16 plus työmatkoihin 2 tuntia. Elämä menee töissä ja kotitöissä!
28.06.2017 |
Herään aamuisin klo 6, vien koiran ulos, juon kahvit ja lähden töihin klo 7. Pääsen töistä klo 16, ajan kotiin, haen yleensä lapset päiväkodista, teen ruuan, syödään, teen kotitöitä, vietän vähän aikaa lasten ja miehen kanssa, iltapuuhat ja nukkumaan. Elämä keskittyy viikonloppuihin. Olen niin väsynyt koko rumbaan. Liikuntaa ehdin harrastaa vain viikonloppuisin. Sain lahjaksi paketin pt:lle, joka lisäsi ohjelmaan yhden aamulenkin viikossa ja kaksi kuntosalikäyntiä/kiertoharjoittelua. Eipä ole ollut aikaa toteuttaa. Olen saanut käytyä salilla kerran viikossa plus urheillut viikonloppuisin. Ei riitä aika enkä jaksa. Hauskin kommentti oli, että tv:n edessä voisin samalla tehdä lihaskuntoliikkeitä (esim. kyykkyä tai vatsalihaksia) ja venytellä. En ehdi edes katsoa telkkua, ja ne leffat, joita katson, tulee myöhään. Onko muilla samoja ongelmia? Haluaisin viettää laadukkaampaa arkea ja päästä parempaan kuntoon sekä tehdä lasten kanssa kivoja juttuja (esim. käydä uimahallissa) muulloinkin kuin viikonloppuisin, mutta onko se mahdotonta, kun työ syö niin suuren osan ajasta?
Kommentit (73)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jep. Ja työntekoa vielä pidetään jonain ihmisen elämän kantavana voimana. Minun elämänlaatuni oli parasta silloin, kun olin miehen mukana työkomennuksella kotirouvana. Oli aikaa harrastaa ja tehdä kaikkea mielekästä. Lähes aina oli levännyt olo ja hyvä mieli.
Ja mun elämänlaatu oli surkeinta expatin kotirouvana. Jaksoin muutaman kuukauden toimettomuutta ja harrastamista, sitten hankin ensin osa-aikaisen etätyön ja myöhemmin kokopäiväduunin. Nyt asutaan komennusmaassa pysyvästi. Jännää, miten me ollaankin erilaisia...
Sori ot, mutta ai että mua ärsyttää koko expat-sana.
Kun valkoinen ihminen (yleensä kai englanninkielinen) muuttaa toiseen maahan paremman työn perässä = expat. Kun värillinen ihminen tekee saman = maahanmuuttaja, immigrant.
Minä olen myös lukenut kyseisen Guardianissa uudelleenjulkaistun kolumnin johon arvatenkin viittaat, mutta en ihan niele tuota selitystä. Kukin käyttäköön itsestään nimitystä mitä haluaa, mutta minusta etenkin Suomessa/Suomesta expat viittaa henkilöön joka selkeästi on edelleen sidoksissa kotimaahansa, käytännössä usein esimerkiksi pitkällä työkomennuksella.
Maahanmuuttaja puolestaan on asettumassa maahan pysyvästi, hankkimassa joskus ehkä kansalaisuuden ja niin edelleen. Väristä riippumatta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mä herään 5:50, lähden koiran kanssa lenkille, käyn suihkussa, syön nopean aamupalan, herätän lapset, pesen lasten hampaat, puen lapset, vien lapset tarhaan n. klo 8:00. Olen työpaikalla n. 8:50, takaisin kotona n. klo 17:30 - 18:00. Käyn pissattamassa koiran, teen/annan lapsille ruokaa ellei lapset tarhasta hakenut vaimoni ole sitä jo tehnyt, imuroin isommat hiekat/kivet/ruoanmurut pois lattialta yms. Lasten iltatoimet tehdään seuraavaksi, suihkut, iltapalat (kevyet koska yleensä päivällisestä on vasta lyht aika), hammaspesut yms. Lapset nukkumaan n. 19:30 - 20:00. Vaimo nukuttaa puolitoistavuotiaan parisänkyymme, 3,5 vuotiaan nukutan minä omaan sänkyynsä omassa huoneessaan (juttelut, iltasadut jne.). Ehkä n. 21:00 pääsen iltalenkille koiran kanssa. Sen jälkeen menen itse suihkuun ja kohta pikku iltapalan jälkeen nukkumaan. Ai niin, keittiön siivoan viimeiseksi ja laitan tiskikoneen päälle jotta aamulla on astiat puhtaina.
Vaimon kanssa meillä on yhteistä aikaa ehkä n. puoli tuntia illalla ennen nukkumaan menoa. Mutta eipä tuo haittaa, lapset ovat pieniä vain lyhyen aikaa, enkä jaksa asiasta stressata tai sen kummemmin valittaakaan. Mitään harrastuksia minulla itselläni ei tällä hetkellä ole, en ehdi urheilemaan jne. Koiran kanssa käyn kävelemässä muttei se oikein liikunnasta käy.
Tätä kai se ruuhkavuosia elävän lapsiperheen arki on, onnellinen olen silti. Paljon onnellisempi kuin ennen lapsia. Tsemppiä!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Herään aamuisin klo 6, vien koiran ulos, juon kahvit ja lähden töihin klo 7. Pääsen töistä klo 16, ajan kotiin, haen yleensä lapset päiväkodista, teen ruuan, syödään, teen kotitöitä, vietän vähän aikaa lasten ja miehen kanssa, iltapuuhat ja nukkumaan. Elämä keskittyy viikonloppuihin. Olen niin väsynyt koko rumbaan. Liikuntaa ehdin harrastaa vain viikonloppuisin. Sain lahjaksi paketin pt:lle, joka lisäsi ohjelmaan yhden aamulenkin viikossa ja kaksi kuntosalikäyntiä/kiertoharjoittelua. Eipä ole ollut aikaa toteuttaa. Olen saanut käytyä salilla kerran viikossa plus urheillut viikonloppuisin. Ei riitä aika enkä jaksa. Hauskin kommentti oli, että tv:n edessä voisin samalla tehdä lihaskuntoliikkeitä (esim. kyykkyä tai vatsalihaksia) ja venytellä. En ehdi edes katsoa telkkua, ja ne leffat, joita katson, tulee myöhään. Onko muilla samoja ongelmia? Haluaisin viettää laadukkaampaa arkea ja päästä parempaan kuntoon sekä tehdä lasten kanssa kivoja juttuja (esim. käydä uimahallissa) muulloinkin kuin viikonloppuisin, mutta onko se mahdotonta, kun työ syö niin suuren osan ajasta?
Etkö voi lenkittää koiraa juosten?
Voisitko pyöräillä työmatkat, vaikka menisi kauemmin aikaa niin saisi liikunnat kuitattua samalla. Nyt vietät 2h autossa tekemättä mitään, ihan hukkaan heitettyä aikaa.
Meillä ainakin koiran lenkitystä on aina noin 20 min. aamuisin ja kyllä, sen täytyy antaa tehdä tarpeensa rauhassa. Mikä koira juoksee 20 min. ja kusee ja paskoo lennossa? Ja vaikken edes jaksaisi kommentoida, niin jos ap:lla menee noin tunti työmatkaan autolla, niin mieti vähän, mitä se tekee pyöräillen.
Sama täällä, paitsi että ei ole lapsia. Olen ollut työttömänä ja sain yllättäen kesäksi oman alan töitä, ja olen tietysti kiitollinen, mutta kyllä vituttaa kun ei jää aikaa mihinkään muuhun. Päivät ovat yhdeksäntuntisia, bussit tuntuvat kesäaikataulujen takia kulkevan miten sattuu, joten matka kotiin voi kestää jopa puolitoista tuntia. Vuorotyö, joten saattaa olla yksittäisiä vapaita viikolla, ja viikonloppu töissä, eli eipä tässä juuri voi tavata ystäviä tai harrastaa. Tuo "elämä menee töissä ja kotitöissä" tiivistää kyllä loistavasti viime viikkojen tunteeni!
Vierailija kirjoitti:
Kun lapsia täytyy alkaa roudaamaan harrastuksiin arki-iltaisin ja matseihin tms. viikonloppuisin, voit alkaa valittaa ajan puutetta. Meillä ainakin oli yhteistä aikaa todella paljon, kun lapset oluvat päiväkoti-ikäisiä. Teimme kotityöt yhdessä ja viikonloput olivat oikeastaan aina koko perheen yhteistä aikaa. Nyt toinen vanhemmista kuljettaa yhden lapsen ratsastustunneille ja toinen seisoskelee jalkapallokentän laidalla lähes joka viikonloppuna. Koululaiset viettävät aikaa kavereidensa kanssa, ja koko perhe on koolla yllättävän harvoin.
On meillä yksi iso koululainen perheessä, jolla on harrastus syksystä kevääseen 3 kertaa viikossa. Ei vie minulta aikaa, koska isänsä eli mieheni hoitaa yleensä kuljetukset. Lisäksi se harrastuspaikka on vain 3 km päässä, niin koululainen pääsee syksyt ja keväät pyöräillen. Koululainen myös auttaa kotitöissä, esim. osaa laittaa pyykkiä pyörimään tai kuivausrumpuun. Silti vaan tuntuu, että hommia kotona riittää minullekin joka ilta.
-ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Hommaa kuivaava pesukone. Jokainen laittaa vaatteensa aina suoraan pesukoneeseen. Napsautat sen aamulla ennen töihinlähtöä päälle. Töistä tullessa viikkaat vaatteet kaappeihin.
Hommaa robotti-imuri ja annat sen hurista päivät pitkät pitkin asuntoa, tai vaikka aina yhdessä huoneessa per päivä ja suljet oven niin, ettei koira ole samassa huoneessa (jos et saa koiraa opetettua asumaan imurin kanssa samassa talossa).
Lapset voivat harrastaa jotain sellaista, mihin pääsevät itse kulkemaan (pienet lapset eivät edes tarvitse mitään harrastuksia).
Tehkää miehen kanssa niin, että toinen vie ja toinen hakee säännöllisesti lapset.
Puhu miehelle, sano suoraan, että nykyinen meno ei voi jatkua, koska et jaksa enää elää näin.
Mieheni vie aina lapset hoitoon, koska menee myöhemmin töihin. Hänellä on myös arkivapaita välillä. Silloin hän käy kaupassa, tekee pihatöitä, hoitaa autohuollot jne. Ongelma ei todellakaan ole miehessäni, vaan siinä, ettei minulla jää aikaa mihinkään. Ongelma on ennemminkin työ ja sen viemä aika.
-ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olet viiden jälkeen kotona, joten onhan siinä viitisen tuntia aikaa ennen nukkumaanmenoa. Mihin ne tunnit menee, jotakin turhaa siinä varmasti on. Ei parin lapsen perheessä mene viittä tuntia kotitöihin kahdelta aikuiselta. Kuinka pitkä on työmatka, voiko sen kulkea esim pyörällä?
Koira pitää varmaan ulkoiluttaa illallakin? Kaupassakin käydä? Ostaa bensaa siihen 2 tunnin työmatkaan
Koiran ulkoilutus on liikuntaa jota ap väitti ettei ehdi harrastaa, kaupassa voi käydä kerran viikossa, ja tankkaamassa myös, max kaksi kertaa. Nämä ei vielä selitä mihin se viisi tuntia joka ikinen päivä hukkuu. Lisäksi perheessä oli myös toinen aikuinen, ap ei ole yh.
Mun auton kulutuksella ja mun työmatkoilla ei aina riitä 2 kertaa tankkaus viikossa. Ja eihän sitä aina voi tehdä niin että ajaa ihan tyhjäks ja tankkaa vasta sitten.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Älkää tehkö niin paljon kotitöitä, ostakaa siivouspalveluja tai tyytykää vähemmän siistiin kotiin.
Vierailija kirjoitti:
Herään aamuisin klo 6, vien koiran ulos, juon kahvit ja lähden töihin klo 7. Pääsen töistä klo 16, ajan kotiin, haen yleensä lapset päiväkodista, teen ruuan, syödään, teen kotitöitä, vietän vähän aikaa lasten ja miehen kanssa, iltapuuhat ja nukkumaan. Elämä keskittyy viikonloppuihin. Olen niin väsynyt koko rumbaan. Liikuntaa ehdin harrastaa vain viikonloppuisin. Sain lahjaksi paketin pt:lle, joka lisäsi ohjelmaan yhden aamulenkin viikossa ja kaksi kuntosalikäyntiä/kiertoharjoittelua. Eipä ole ollut aikaa toteuttaa. Olen saanut käytyä salilla kerran viikossa plus urheillut viikonloppuisin. Ei riitä aika enkä jaksa. Hauskin kommentti oli, että tv:n edessä voisin samalla tehdä lihaskuntoliikkeitä (esim. kyykkyä tai vatsalihaksia) ja venytellä. En ehdi edes katsoa telkkua, ja ne leffat, joita katson, tulee myöhään. Onko muilla samoja ongelmia? Haluaisin viettää laadukkaampaa arkea ja päästä parempaan kuntoon sekä tehdä lasten kanssa kivoja juttuja (esim. käydä uimahallissa) muulloinkin kuin viikonloppuisin, mutta onko se mahdotonta, kun työ syö niin suuren osan ajasta?
Kyllä! Työ pilaa elämän! Olisipa varaa tehdä vain osa-aikaisesti töitä niin että olisi aikaa ja voimia elämiseenkin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kuulostaa hirveältä. Onneksi ei ole koiraa tai lapsia ja 50% duuneista voi tehdä etänä. Kiva käydä arkisinkin aamupäivällä salilla ja siitä jossain lounaalla ennen töiden alottamista
Käytä se koira juosten ulkona, tee isompia annoksia ruokaa kerralla niin että joka toinen päivä voi vain lämmittää, käytä puolivalmisteita, välillä voi syödä ulkonakin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ap, jos tämä onnistuu itseltäni (meillä on täysin sama elämäntilanne, samat työajat, työmatkat, lapsiluku jne ) niin se onnistuu sinultakin, jos vain tahdot. Kuulostaa siltä, että et halua joustaa siisteystasosta, et raivata tilaa sille urheilulle. Kaikkea ei voi saada. Se on sinun arvovalintasi, mutta älä käytä tekosyitä. Siellä missä on tahtoa on keinot! Tämä vanha totuus pitää paikkaansa. Tekosyyt sikseen, jos haluaisit aidosti urheilla, raivaisit sille tilaa, niin muutkin tekevät. Ystäväni herää juoksulenkkiaamuisin klo 5, jotta ehtii juosta 10 km lenkit pari kertaa viikossa ja on kiireinen uranainen... tässä sulle yksi esimerkki. Monet yh äidit myös harrastaa kuntosalia, ottavat lapset mukaan salille. Jne.
Mulla on sama. Herään 5.45, lähden töihin 6.30, olen töissä (40km matka) työpisteellä työvaatteet päällä 7.45 tai 8.00. Töistä pääsen 15.45 tai 16.00, päiväkodilla olen klo 17.00 hakemassa lapset, kotona olemme 17.30. Siinä sitten ruoanlaitto tai ruokailu ja muuta pakollista puuhaa; esim. sadepäivinä lasten kuravaatteiden huuhtelut ja kamppeiden kuivumaan asettelu ja vaatehommat voi viedä parikymmentä minuuttia. Tiskikoneen tyhjennystä ja latausta, pyykkiä yritän saada pestyä myös viikolla ettei viikonloppuna ole kuutta koneellista odottamassa. Mies tulee töistä yleensä klo 19, hän vie aamulla lapset hoitoon. Lasten iltapala ja iltatoimet klo 20-21, tavoite on että lapset olisi ysiltä nukkumassa, mutta kesäaikaan ei olla siinä pysytty. Lasten mentyä nukkumaan käyn itse suihkussa klo 21 jälkeen, sitten teen iltapalan, hoidan juoksevia asioita (laskuja, viestejä, pakkaammista you name it), eväät seuraavaksi päiväksi töihin ja yhdessä miehen kanssa syödään iltapalat ja samalla katsotaan meidän suosikkisarjaa. Nukkumaan olisi hyvä päästä klo 22 jottei arkena olisi ihan kuollut mutta useimmiten se tapahtuu vasta 23..
Kerkeän käydä illalla vaikka puolen tunnin lenkillä jos kotona on asiat hoidettu eikä ole mitään kiireistä hoidettavaa. Yleensä vaan en jaksa. Teen myös sivutyötä 1-2 iltaa viikossa ja silloin olen 20.30 kotona. Eniten arjessa harmittaa se, etten enää vietä juurikaan aikaa lasten kanssa siten miten olen tottunut (5 vuotta kotona, toki samalla opiskellen mutta silti arki ei ollut näin hektistä ja kiireistä) ja tuntuu etten tiedä mitä lapsilleni oikeasti kuuluu ja tunnenko edes heitä..surkeaa. Viikonloput, jos vietämme ihan perheen kesken käyden vaikka luontoretkellä ovat parasta vastalääkettä tähän arjen kiireeseen. Harmillisesti viikonloppuihin etenkin kesällä tulee kaikkea menoa ja sitten on ne isommat kauppareissut sekä siivouspäivä/jatkuva pyykkäys jos viikolla ei ole kerennyt. Mutta näillä mennään nyt. Eniten haluaisin nelipäiväisen työviikon/kolmipäiväisen viikonlopun, sillä viikonlopusta ensimmäinen päivä menee usein siihen järjestelyyn/siivoukseen ja rästihommien tekoon ja toinen päivä hyvin usein jossain muualla kuin kotona, ja sitten tuntuu että nyt kun asiat ovat "valmiit" niin NYT voisi olla se kolmas vapaa joka oikeasti olisi vapaa, jolloin voitaisiin vain OLLA...mutta sitten tuleekin se maanantai.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ah niin tuttua!Onneksi olin jo riittävän vanha poistumaan em.rumbasta ->eläkkeelle parin ansiosidonnaisen vuoden jälkeen.Töitä olisin ehkä voinut tehdä,mutta sitä että se vei yli 10h vuorokaudesta en kestänyt.Herätys 4:45 ,bussi16:05, bussi 2 6:30 duunissa n.7ltä ja sama takaspäin mutta kauemmin koska enemmän ruuhkaa.
Ja toi Helsingin sisällä.
Vierailija kirjoitti:
Ootko yksinhuoltaja vai eikö sun miehes tee mitään? Jos se vaikka hakis ne lapset joskus. Kerran viikossa einestä pöytään, jonka mies valmistaa ja sinä käyt sillä aikaa salilla. Jos olet yksinhuoltaja ilman tukiverkkoja niin voiko ne lapset isällään käydä salin ajan?
Meillä on hoitopaikka lapsille klo 17 asti. Mies on kotona aikaisintaan klo 17.20, joskus myöhemminkin. Lapsille on hyvä, etteivät joudu menemään niin aikaisin hoitoon kuin minulla on töihin lähtö. Ja tosiaan olen nyt yrittänyt käydä kerran viikossa arki-iltaisin salilla, useammin en ehdi. Tämäkin ilta kului tosi nopeasti. Tulin töistä, laitoin ruokaa, mies tuli töistä, syötiin klo 18, laitoin tiskit koneeseen, mies alkoi ajaa nurmikkoa, hain nuorempien lasten kanssa esikoisen pois kaverin luota, maksoin pari laskua, käytiin lasten kanssa suihkussa, laitoin iltapalat, nyt mies nukuttamassa nuorimmaista ja vanhemmat lapset hampaidenpesulla. Minulla on nyt hetki sitä omaa aikaa, puoli kymmeneltä alan hoitaa omia iltatouhuja ja menen viimeistään klo 22 sänkyyn. Ihan normaali ilta siis.
-ap
Vittuakos sitten käyt töissä.Mikään pakko ei ole.
Vierailija kirjoitti:
Älkää tehkö niin paljon kotitöitä, ostakaa siivouspalveluja tai tyytykää vähemmän siistiin kotiin.
Täällä on taas nämä siivouspalveluhullut vauhdissa. Minä olen kahdesti sortunut kokeilemaan. Eka firma vuonna 2010 laskutti tuplat, koska laittoivat aina 2 siivoojaa paikalle. Oli sovittu muistaakseni 4-8 tuntia kuukaudessa, aina tuli lasku 8 tunnista. Ja siivoojat poistuivat kuitenkin puoli tuntia ennen ajan päättymistä, koska ottivat matka-ajat. Ei kovin hyvä diili, jos 2 siivoojaa tekee kerralla töitä 1,5 tuntia kahdesti kuussa ja laskussa lukee 8 tuntia. Pyysin, että olisi saatu yksi siivooja max. 4 tunniksi kerrallaan. Ei onnistunut. Vaihdettiin firmaa, uusi firma perui tulonsa kolmesti, aina oli joko siivooja sairastunut tai muu äkillinen este. Veikkaan, että olivat ottaneet liikaa töitä, ja jos joku sairastui, lyhyet keikat jätettiin hoitamatta. Homma loppui siihen. Toinen yritys oli vuonna 2014, kun en sektion jälkeen saanut nostaa mitään enkä tehdä mitään raskasta. En pystynyt kumartelemaankaan. Monet firmat eivät suostuneet edes tulemaan, kun kerroin, että lattialla voi olla leluja, jotka pitää nostaa laatikkoon ja että toivotaan mattojen tamppausta ulkona. Yksi firma teki sopimuksen, johon määriteltiin, että matot imuroinnin lisäksi tampataan ulkona ja lattioilta poistetaan esineet. Lähdin vaunulenkille, kun siivooja tuli ja heti palattuani näin, ettei matoille ole tehty kuin imurointi ja lelutkin oli vain lakaistu kasaan olohuoneeseen. Reklamaation jälkeen saatiin alennusta. Mutta... Seuraavalla kerralla taas lähdin vaunulenkille, jätin kirjallisesti esille, mitä pitää tehdä, ja siitä huolimatta oli taas jätetty matot tamppaamatta ja jälki muutoinkin ihan järkyttävää. Jos eteisestä löytyy runsaasti havunneulasia siivouksen jälkeen, ei kovin huolellisesti ole tehty. Kun reklamoin, siivousyrittäjän sanoi, että meidän odotukset on liian korkealla, jos vaaditaan suursiivousta ja perussiivous on tilattu. Niinpä niin, havunneulasten inurointi eteisestä on ilmeisesti heillä suursiivousta. Minusta sitä paitsi sopimuksesta pidetään kiinni. Mattojen tamppaus ulkona lukee sopimuksessa, joten kyllä se täytyy tehdä. Ilmeisesti muutkin olivat tyytymättömiä, koska yritys lopetti pian. Tämä kertomus esimerkkinä siitä, ettei mikään siivouspalvelu ole takuuvarma apu arjen ongelmiin. Hyvän ja itselle sopivan palvelun löytäminen voi olla haasteellista.
Luovu koirasta ja miehestä, vietä laatuaikaa yksinäsi.
Ne on ne ruuhkavuodet. Hyvä ystäväni on järjestänyt asian niin, että nousee ylös ennen viittä aamulla parina päivänä viikossa, juoksee puolen tunnin lenkin, käyttää koiran ulkona, käy suihkussa ja lähtee töihin. Talvella liukkailla keleillä käy salilla aamuisin. Ei kaikista ole siihen.
ohis.Priorisoi. Eiköhän sillä yhdellä tankillisella aja viikon. Kaupassa voi käydä viikonloppuna. Jos arkea ei ennakoi, se on yhtä kaaosta ja aika ei riitä rentoutumiseen. Koiran ulkoilutus - se on rentouttavaa ja omaa aikaa.