Lue keskustelun säännöt.
Teinien kalliit puhelimet - pari kysymystä vanhemmille!
27.06.2017 |
Kun olen lueskellut noita ketjuja teinien tyytymättömyydestä halvempiin puhelimiinsa ja kuinka ketjun avaajia on syyllistetty huonosti onnistuneesta kasvatuksesta ja kehotettu katsomaan peiliin ja sanottu, ettei teinit todellakaan tarvitse mitään tonnin puhelimia ym. asioita, joista olen kyllä ihan samaa mieltä!
Mutta miksi näissä keskusteluissa ei ole sanallakaan käsitelty niitä teinejä - joita on paljon! - joilla on nämä ylikalliit puhelimet ja jotka käytöksellään aiheuttavat varmaan kateutta muissa. Ovatko nämä teinit vanhempineen kaiken arvostelun yläpuolella?
Siksi haluankin tässä keskustelussa keskittyä niihin vanhempiin, jotka ovat näitä kalliita luureja ostaneet ja kysyä, miksi olette hankkineet teineillenne tonnin puhelimen? Perustelut sille?
Kommentit (94)
Jep... sitten monet älypuhelinlasten vanhemmat kitisevät kun terveellinen ruoka on kallista... :D
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei kai asiassa ole eroa siihen, että miksi aikuiset rakentaa luksustaloja, vaikka voisi hyvin asua -70 luvun 100 neliön talossa tai miksi ostaa 50000 euron auto, kun voisi ajaa 5000 euron käytetyllä. Jos on rahaa ja haluaa käyttötavaroiltaan tiettyjä ominaisuuksia niin pyrkii niitä hankkimaan.
Mutta muiden pilkkaaminen, joukosta eristäminen, väheksyminen, kiusaaminen?
Heikompi osaiset on kautta aikojen syyttäneet parempi osaisia kyseisistä asioista tunnistamatta käytöstä itsestään, josta syyttää muita. Kaikkien pitäisi maksimoida kurjuus ettei kenellekään tule pahamieli? Ei saisi olla ylpeä siitä työstä, jonka on tehnyt asemansa eteen?
Teinit ovat harvoin tehneet elantonsa eteen vielä kovinkaan paljon.
Tuolla on kuitenkin tavaton määrä teinejä, jotka käy esim. kesätöissä ja jopa koulun ohella jakaa esim. ilmaisjakelua.
Se tavaton määrä teinejä joutuu yleensä laittamaan rahaa muuhunkin kuin tonnin luuriin.
Vierailija kirjoitti:
Kukaan kolmesta pojastamme ei ole koskaan havitellut merkkituotteita, toki me vanhemmatkaan emme niitä arvosta. Ehkäpä malli on periytynyt. Ilmeisesti itsetunto kohdillaan ja ei ole tavaroista rakennettu.
Rahallisesti olisi voinut hankkia, mutta ei ole tarpeen. Hölmöä edes mainitta tällaista, mutta selventäköön sitten , jos jotakuta mietityttää.
Aivan, ei lapsilla ole mitään sisäänasennettua tietoa merkkituotteista. Pekka voi kuulla koulussa merkkituotteiden ihannointia kaveriltaan Mikolta, mutta Mikko on kuullut merkkikaman hienoudesta joltain aikuiselta, tod. näk. kotoaan. Jotenkin närästää kun työkaverit kauhistelevat ala-asteikäisten lastensa merkkitavaravaatimuksia tyyliin "voi että kun se meijän Liisa nakkeli niskojaan ettei hän voi mitään tuollaista käyttää" ja "joo, niin se meijän Maijakin vaan nyrpisti nenäänsä ja käski palauttamaan väärän merkkisen tabletin, TÄLLÄISIA NÄÄ NYKYTEINIT ON"... voi elämän kevät! Lapset eivät synny merkkitietoisuus päänsä sisällä, vaan joku tunkee tämän tietoisuuden sinne - aivan liian tärkeäksi, aivan liian aikaisin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Pitemmän päälle tulee halvemmaksi ostaa vähän kalliimpi puhelin. Ja teinin käyttö on sellaista, että se on järkevää, mm. katsoo Netflixiä puhelimellaan. Ja Espoossa wilman ohjelmistopäivitys talvella aiheutti sen, että se ei edes joka puhelimessa pyöri, vain tietyillä käyttiksillä ja ne vaativat vähän enemmän papua puhelimelta kuin mitä noissa perusluureissa edes on. Ja ilman wilmaa on yläastelainen aika hukassa kun KAIKKI on siellä, mitään ei toimiteta enää paperilla tms kotiin. Jos tuo jossakussa herättää kateutta niin se on voi voi. Mutta me vanhemmat teimme päätöksen, mikä luuri ostetaan, ei teini. Se kait noiden kommenttien pääsisältö on?
Nuo kaikki onnistuu 150€ samsungillakin ihan loistavasti eli ei tarvita lähes tonnin puhelinta mistä tässä ketjussa nyt kaiketi puhe
Argh! Minulla on työpuhelimena 150€ samsung ja voiko raivostuttavampaa vehjettä olla edes peruskäyttöön. Varsinkin se jatkuvat päivitykset...
Sama vika.. se päivittää jotain ihan jatkuvasti, käyttöjärjestelmä on monimutkainen ja asioiden etsimiseen menee sen takia aikaa. Henk.koht v*tuttaa niinkin yksinkertainen asia kuin puhelimen avaaminen. Paina napista, sipaise, laita koodi, paina ok (jos koodi sattui menemään kerralla oikein). Järjetöntä eestaas r**kkaamista koko ajan.
iPhonen TouchID on niin helppo tuohon verrattuna...
Sen voi tehdä myös helpoksi, ihan oma valinta. Koodi ei ole pakollinen.
Ostin pari vuotta sitten tyttärelle Iphone 6 ja itselle samanlaisen. Olin tytön toivepuhelin.
Pitäisikö nyt tuntea asiasta syyllisyyttä. Ettei vaan jollekkin tule paha mieli tms. Ei meidän perheessä lapset saa kaikkea mitä haluavat. Lisäksi tyttö ollut tänä kesänä töissä.
Itse muistan teiniajoilta vieläkin sen miten äiti osti toivomani Joutsen untuvatakin, joka oli kallis. Meillä ei noin vaan mitään osteltu. Äiti oli yh-sairaseläkeläinen ja raha oli tiukassa. Mutta muistan sen tunteen "saat valita minkä vaan takin" Lapsena ei valittu. Sossu antoi talvivaatteet. Kysyttiin vain mitä kokoa.
Muistan miten onnellinen olin siitä takista ja pitkään! Terv. Äiti 45 v.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kukaan kolmesta pojastamme ei ole koskaan havitellut merkkituotteita, toki me vanhemmatkaan emme niitä arvosta. Ehkäpä malli on periytynyt. Ilmeisesti itsetunto kohdillaan ja ei ole tavaroista rakennettu.
Rahallisesti olisi voinut hankkia, mutta ei ole tarpeen. Hölmöä edes mainitta tällaista, mutta selventäköön sitten , jos jotakuta mietityttää.
Aivan, ei lapsilla ole mitään sisäänasennettua tietoa merkkituotteista. Pekka voi kuulla koulussa merkkituotteiden ihannointia kaveriltaan Mikolta, mutta Mikko on kuullut merkkikaman hienoudesta joltain aikuiselta, tod. näk. kotoaan. Jotenkin närästää kun työkaverit kauhistelevat ala-asteikäisten lastensa merkkitavaravaatimuksia tyyliin "voi että kun se meijän Liisa nakkeli niskojaan ettei hän voi mitään tuollaista käyttää" ja "joo, niin se meijän Maijakin vaan nyrpisti nenäänsä ja käski palauttamaan väärän merkkisen tabletin, TÄLLÄISIA NÄÄ NYKYTEINIT ON"... voi elämän kevät! Lapset eivät synny merkkitietoisuus päänsä sisällä, vaan joku tunkee tämän tietoisuuden sinne - aivan liian tärkeäksi, aivan liian aikaisin.
Bingo!
Muutimme 11-vuotiaana ollessani työläisenemmistö pikkukaupungista isomman kaupungin vauraalle alueelle ja siellä oli sellauset viidakonlait mitä merkkitavaroihin tulee. Mistä lie varhaisteinit jo oppineet....!! Ekaksi heti katsottiin merkki, kun joku sai jotain uutta.
Vierailija kirjoitti:
Me ostettiin tytölle 600 Euron iPhone kuukausi sitten. Ikää 13, menee seiskalle. Tyttö on todella hienotunteinen, pitkään piti puhelinta puoliksi piilossa, koska paras ystävänsä on tosi varattomasta perheestä. Sanoi suoraan, että ei viitsi esitellä puhelinta Maijalle, koska "Maijan äidillä ei ole varaa..." Sen sijaan yhdelle toiselle kaverille esitteli heti, koska tällä kaverilla on myös kallis puhelin, oma hevonen jne. Oli ylpeä puhelimesta, mutta varoo rehentelemästä.
Miksi ostettiin noin kallis? No, kun se halus ja isänsä on erityisesti täysin pehmo. Sitä paitsi hänelle puhelin on tärkeä osa kaikkea toimintaa toisin kuin meille. Hän oikeasti käyttää puhelinta "koko rahan edestä". Me taas miehen kanssa laitetaan joku viesti joskus, katsotaan uutissivustot ja puhutaan. Ei meillä kaikki toiminnot mene puhelimen kautta. Miehellä on ollut hyvin töitä ja sitä myöten tienannut ihan kivasti viime aikoina tai oikeastaan on ollut varaa nostaa palkkaa isompia eriä eli kyse on omasta yrityksestä. Mä olen ihan keskipalkkainen.
Minä teen kaikkea puhelimella, siis ihan kaikkea samaa kuin läppärilläkin, myös työsähköpostit kulkee mukana. Ei vielä ole tullut vastaan mitään mikä ei hoidu 200 euron Lumialla.
Jossain iltapulun tsekkaa paljonko naapurisi tienaa -testissä päädyin (miesten keskiarvopalkalla) postinumeroalueeni parhaiten tienaavaan 10%.... Silti meidän lapsilla on kaveripiirin halvimmat tavarat (ei jopoa, ei timberlandeja (oli taaperona), ei iTuotteita), osin omasta halustaan, voisin jotain ostaakin jos haluaisivat.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mulle itselleni elektroniikka on tärkeää. Vaatteita on vähän ja kirpparilta suurin osa, huonekalut milloin mistäkin tarjouksesta tai käytettynä ostettuja, mutta elektroniikan haluan aina olevan uusinta ja parasta. Lapseni ovat vielä pieniä ja puhelimettomia, mutta voisin kyllä heillekin ostaa kalliit puhelimet, jos vain jossain toisaalla sitten kelpaa huonompi.
Eh... tän ketjun kateuden määrä jonkun teinien puhelimista taitaa enemmänkin olla se syy...
Mistäköhän ne imee sen valtavan kateuden tunteen? Miksi mua ei koskaan häiritse jos toisten lapsilla on kalliimmat haalarit kuten monia tämäkin häiritsee, jonkun toisen lapsen isällä on hienompi auto, kauniimpi äiti, kalliimpi reppu, enemmän leluja nyyh nyyh nyyh. Koska joillain nyt vaan on enemmän jotain mitä meillä, tai enemmän rahaa, tai enemmän kiinnostusta juuri siihen yhteen asiaan, anteliaita sukulaisia tai ihan sama mulle mitä, jollain on aina hienompaa. Voi voi. :D
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Noissa 100-200 euron puhelimissa tulee aika äkkiä tallennustila ja suorituskyky vastaan jos kuvaa paljon ja pelaa pelejä. Paremmissa malleissa alkaa olla myös jo tosi hyvät kamerat. Statuksen vuoksi en lapselle kalliimpaa kännykkää ostaisi. Oma lapsi on vasta 7 ja tuon ikäiselle vielä meidän vanha, ettei ole niin väliä vaikka rikkoo. Teinit kuitenkin tekee jo puhelimella paljon ja ihan fiksujakin juttuja niin hyvä laite voi olla perusteltu. Nykyään saa jo hyviä puhelimia 500 eurolla ja tulevaisuudessa halpenevat vielä lisää.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Pitemmän päälle tulee halvemmaksi ostaa vähän kalliimpi puhelin. Ja teinin käyttö on sellaista, että se on järkevää, mm. katsoo Netflixiä puhelimellaan. Ja Espoossa wilman ohjelmistopäivitys talvella aiheutti sen, että se ei edes joka puhelimessa pyöri, vain tietyillä käyttiksillä ja ne vaativat vähän enemmän papua puhelimelta kuin mitä noissa perusluureissa edes on. Ja ilman wilmaa on yläastelainen aika hukassa kun KAIKKI on siellä, mitään ei toimiteta enää paperilla tms kotiin. Jos tuo jossakussa herättää kateutta niin se on voi voi. Mutta me vanhemmat teimme päätöksen, mikä luuri ostetaan, ei teini. Se kait noiden kommenttien pääsisältö on?
Nuo kaikki onnistuu 150€ samsungillakin ihan loistavasti eli ei tarvita lähes tonnin puhelinta mistä tässä ketjussa nyt kaiketi puhe
Argh! Minulla on työpuhelimena 150€ samsung ja voiko raivostuttavampaa vehjettä olla edes peruskäyttöön. Varsinkin se jatkuvat päivitykset...
Sama vika.. se päivittää jotain ihan jatkuvasti, käyttöjärjestelmä on monimutkainen ja asioiden etsimiseen menee sen takia aikaa. Henk.koht v*tuttaa niinkin yksinkertainen asia kuin puhelimen avaaminen. Paina napista, sipaise, laita koodi, paina ok (jos koodi sattui menemään kerralla oikein). Järjetöntä eestaas r**kkaamista koko ajan.
iPhonen TouchID on niin helppo tuohon verrattuna...Sen voi tehdä myös helpoksi, ihan oma valinta. Koodi ei ole pakollinen.
Kun kyseessä on työpuhelin, niin koodi nyt vaan on pakollinen. Työnantajan omaisuutta käytetään niin kuin työnantaja vaatii.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kukaan kolmesta pojastamme ei ole koskaan havitellut merkkituotteita, toki me vanhemmatkaan emme niitä arvosta. Ehkäpä malli on periytynyt. Ilmeisesti itsetunto kohdillaan ja ei ole tavaroista rakennettu.
Rahallisesti olisi voinut hankkia, mutta ei ole tarpeen. Hölmöä edes mainitta tällaista, mutta selventäköön sitten , jos jotakuta mietityttää.
Aivan, ei lapsilla ole mitään sisäänasennettua tietoa merkkituotteista. Pekka voi kuulla koulussa merkkituotteiden ihannointia kaveriltaan Mikolta, mutta Mikko on kuullut merkkikaman hienoudesta joltain aikuiselta, tod. näk. kotoaan. Jotenkin närästää kun työkaverit kauhistelevat ala-asteikäisten lastensa merkkitavaravaatimuksia tyyliin "voi että kun se meijän Liisa nakkeli niskojaan ettei hän voi mitään tuollaista käyttää" ja "joo, niin se meijän Maijakin vaan nyrpisti nenäänsä ja käski palauttamaan väärän merkkisen tabletin, TÄLLÄISIA NÄÄ NYKYTEINIT ON"... voi elämän kevät! Lapset eivät synny merkkitietoisuus päänsä sisällä, vaan joku tunkee tämän tietoisuuden sinne - aivan liian tärkeäksi, aivan liian aikaisin.
Bingo!
Muutimme 11-vuotiaana ollessani työläisenemmistö pikkukaupungista isomman kaupungin vauraalle alueelle ja siellä oli sellauset viidakonlait mitä merkkitavaroihin tulee. Mistä lie varhaisteinit jo oppineet....!! Ekaksi heti katsottiin merkki, kun joku sai jotain uutta.
Ja mainittakoon, että sain tuon negatiivisen kulttuurishokin myötä ikuisen kammon varakkaiden toisia ylenkatsovien perheiden lapsia kohtaan, ja kammo on jatkunut keski-ikään saakka. Vaikka kuuluin siihen joukkoon ja kuljin merkkivaatteissa itsekin, odotin vain päivää vapautuakseni siitä omahyväisestä ryhmästä merkkeineen ja luksustavaroineen. Not my world, vaikka vanhempieni kautta siihen kuuluinkin, ja kuulun varallisuuteni puolesta edelleen.
Pin kirjoitti:
Eh... tän ketjun kateuden määrä jonkun teinien puhelimista taitaa enemmänkin olla se syy...
Mistäköhän ne imee sen valtavan kateuden tunteen? Miksi mua ei koskaan häiritse jos toisten lapsilla on kalliimmat haalarit kuten monia tämäkin häiritsee, jonkun toisen lapsen isällä on hienompi auto, kauniimpi äiti, kalliimpi reppu, enemmän leluja nyyh nyyh nyyh. Koska joillain nyt vaan on enemmän jotain mitä meillä, tai enemmän rahaa, tai enemmän kiinnostusta juuri siihen yhteen asiaan, anteliaita sukulaisia tai ihan sama mulle mitä, jollain on aina hienompaa. Voi voi. :D
Ei, vaan on hyvä kyseenalaustaa asioita eikä päättömänä laumana aina juosta kaiken kiiltävän perässä. Kyseenalaistaminen on tärkeä asia yhteiskunnallisestikin jo.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No en tiedä missä asutten, mutta pojilla ainakin näyttää olevan kalliita puhelimia ihan normaali perheissä. Siis lapsen kavereilla. Tavallisia omakotiasujia ja työssäkäyviä. Itse olen kaiken keskellä yh- ja lasken joka sentin. Lapsella on hyvä (300e) puhelin, koska hän käyttää sitä monipuolisesti. Siihen puhelimeen on helppo satsata ja kallis puhelin rikkoutuessaan menee kotivakuutukseen. Puhelin on helppo hankkia osamaksulla. Ja siksi sillä on helppo tasoittaa teinin status muihin nähden. Ja mikä teitä vaivaa, ettei saisi olla hyvää puhelinta? Jos itse ette käytä puhelimien ominaisuuksia, niin joku toinen voi käyttää.
Nuo teinit tekee paljon videoita ja siinä puhelimien ominaisuudet merkitsee paljon. Puhelin on teinien auto. Paljon käytössä ja sen pitäää sopia siihen käyttöön. Itselläni on mummoluuri, koska vain soitan ja lähetän textareita. Jokaiselle tarpeen mukaan.
16-vuotiaalla tyttärelläni on uusin iphone. Hän maksoi itse puolet puhelimen hinnasta töissä ansaitsemillaan rahoilla. On myös osoittanut kykyä huolehtia omista tavaroistaan, joten en nähnyt syytä puhelimen ostamatta jättämiselle. Tytär on myös ollut aivan ihana isosisko sisaruksilleen, ja pääsi hiljattain hyvään lukioon, joten koen että uusi puhelin olisi myös "palkinto" :). Uudelle puhelimelle oli myös tarvetta, sillä edellinen iphone 5 olikin ollut käytössä jo useamman vuoden, eikä enää toiminut hyvin. Nuoremmilla lapsillani (12-, ja 10-vuotiaat) taas on halvemmat samsungin älypuhelimet. Ne ovat kelvannet hyvin, ja ovat halvempia korjauttaa jos esim. näyttö särkyy lasten leikkiessä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Me ostettiin tytölle 600 Euron iPhone kuukausi sitten. Ikää 13, menee seiskalle. Tyttö on todella hienotunteinen, pitkään piti puhelinta puoliksi piilossa, koska paras ystävänsä on tosi varattomasta perheestä. Sanoi suoraan, että ei viitsi esitellä puhelinta Maijalle, koska "Maijan äidillä ei ole varaa..." Sen sijaan yhdelle toiselle kaverille esitteli heti, koska tällä kaverilla on myös kallis puhelin, oma hevonen jne. Oli ylpeä puhelimesta, mutta varoo rehentelemästä.
Miksi ostettiin noin kallis? No, kun se halus ja isänsä on erityisesti täysin pehmo. Sitä paitsi hänelle puhelin on tärkeä osa kaikkea toimintaa toisin kuin meille. Hän oikeasti käyttää puhelinta "koko rahan edestä". Me taas miehen kanssa laitetaan joku viesti joskus, katsotaan uutissivustot ja puhutaan. Ei meillä kaikki toiminnot mene puhelimen kautta. Miehellä on ollut hyvin töitä ja sitä myöten tienannut ihan kivasti viime aikoina tai oikeastaan on ollut varaa nostaa palkkaa isompia eriä eli kyse on omasta yrityksestä. Mä olen ihan keskipalkkainen.
Minä teen kaikkea puhelimella, siis ihan kaikkea samaa kuin läppärilläkin, myös työsähköpostit kulkee mukana. Ei vielä ole tullut vastaan mitään mikä ei hoidu 200 euron Lumialla.
Jossain iltapulun tsekkaa paljonko naapurisi tienaa -testissä päädyin (miesten keskiarvopalkalla) postinumeroalueeni parhaiten tienaavaan 10%.... Silti meidän lapsilla on kaveripiirin halvimmat tavarat (ei jopoa, ei timberlandeja (oli taaperona), ei iTuotteita), osin omasta halustaan, voisin jotain ostaakin jos haluaisivat.
Niin... voisin ostaa jos haluaisivat. Tässähän se ydin on. Sitä ostetaan, mitä halutaan.
Vierailija kirjoitti:
Noissa 100-200 euron puhelimissa tulee aika äkkiä tallennustila ja suorituskyky vastaan jos kuvaa paljon ja pelaa pelejä. Paremmissa malleissa alkaa olla myös jo tosi hyvät kamerat. Statuksen vuoksi en lapselle kalliimpaa kännykkää ostaisi. Oma lapsi on vasta 7 ja tuon ikäiselle vielä meidän vanha, ettei ole niin väliä vaikka rikkoo. Teinit kuitenkin tekee jo puhelimella paljon ja ihan fiksujakin juttuja niin hyvä laite voi olla perusteltu. Nykyään saa jo hyviä puhelimia 500 eurolla ja tulevaisuudessa halpenevat vielä lisää.
Tässä erittäin fiksu vastaus.
(Ps. Kirjoittava vaikuttaa järkevältä ja tasapainoiselta.)
En ole rikas, mutta joo olen ostanut pojalleni uuden Ipone 7. Oli aika hemetin kallis, mutta poika on aina tyytynyt halvempaan, ja säästi itse rahaa Ipadin ja tietokoneeseen. Siis hankki omalla työllä nämä. Vanha puhelin alkoi reistailee ja asuu nyt toisella paikkakunnalla arkisin. Lukiota ei ole meidän kylällä. Hänen ainoa syntymäpäivä ja joululaha toive oli Ipone. Aikani mietin ja kerrankin ostin hänelle juuri sen minkä hän toivoisi.
Poika ei todellakaan ole saanut kaikkea jota on toivonut, suurin osan hankinnoista hän on itse hankkinut. Tämän puhelimen ostin hänelle, ja olen sitä mieltä että hän ansaitsi sen. Hoitaa koulun ja samalla tekee töitä mistä saa. Eli joo, ostin kalliin puhelimen lapselleni lahjaksi. Muuta hän ei sitten saanutkaan (raukalla on syntymäpäivä ihan joulun aikana)
Vierailija kirjoitti:
Olis kiva jos hyvätuloiset vanhemmat vastaisivat siihen, kasvatatteko lapsianne ollenkaan suhtautumaan vähäosaisempiin tahdikkaasti ja myötätuntoisesti? Jos teillä on varaa ostaa vaikka mitä lapsellenne, ettekö katso velvollisuudeksenne opettaa heille, että niitä ei halveksita, joilla ei tätä kaikkea ole. Pari kohtaloniskua ja lapsenne on työttömänä ja vähävaraisena. Sellaista tapahtuu, siksi kannattaa suhtautua vaurauteen tietyllä nöyryydellä ja opettaa se myös lapsilleen! Minulle tämä opetettiin ja siirsin sen myös lapsilleni.
Haluan myös kysyä teiltä, kasvatatteko te lapset siihen jatkuvaan muiden kadehtimiseen? Yläasteelta muistan kuinka oli tavallaan ihan sallittua kyräilyä parempiosaisia kohtaan. Heille sai kuittailla kuinka leveilee taas uudella puhelimella (sitä ei siis saanut ihan normaalisti edes näyttää) ja kaikesta revittiin aina ylimielisyyttä. Monet varakkaampien perheiden lapset joutuvat piilottelemaan varakkuutta kiusaamisen pelossa. Joten miten on? Millä tavalla kasvatatte niitä lapsianne? Olin itse se opiskelevan yksinhuoltajan lapsi joka joutui kituuttelemaan jo pienestä pitäen ja ottamaan stressiä aikuisten raha-asioista. Minusta ei ihme kyllä kasvanut tuollaista, koska äitini ei jatkuvasti asettanut sellaisia asenteita päähäni. Olin aina noista haukkumisista hämilläni enkä jotenkaan osannut mennä niihin mukaan. Ihailin vaan vilpittömästi, että onpa hieno puhelin. En osannut syytellä muita lapsia siitä, että meillä ei ollut rahaa.
Totta kai harmitti usein kun mulla oli retkellä joku 80-luvun hajallaan oleva nolo rinkka ja surkeat varusteet, puhelinkin joku vanha. En silti muista kuin yhden kommentin joka sekin tuli toiselta vähävaraiselta. :D
Itse kysymykseen: kyllä kasvatamme. Ihan jo mieheni ja minä tuloksena kasvatuksesta jossa ei ole asetettu kateuden siementä vaan käännetty se niin päin, että osataan iloita toisten puolesta, haluan saman opetuksen lapsillekin. Sen tietenkin joudun lisäämään lapsilleni, että joutuvat itsekin tekemään työtä joidenkin kalliimpien lelujen ostoon. Tämän joudun tekemään keinotekoisemmin. Esim. myivät pakkasessa itse ostamaansa kaakaota monta päivää, kuvauskeikkoja ja ylimääräisiä kotihommia. Näin säästivät monta kuukautta toivottuihin legoihinsa.
Ollaan paljon puhuttu siitä kuinka ihmisillä on erilaisia tilanteita ja vielä en ole sanallakaan kuullut heiltä minkäänlaista ylimielisyyttä juuri rahoihin liittyvissä asioissa. Lapsille sekin on aika luonnollista oli köyhä tai upporikas, joten eiköhän jotain tulla kuulemaankin vielä, mutta kitketään sellaiset ajatukset kyllä nopeasti. Mua pelottaa, että lapsiani aletaan kiusaamaan, joten miten te kasvatatte lapsenne, mietittekö tällaista puolta? Mediassa puhutaan useimmiten vain toisesta puolesta ja huomaa kyllä, mikä on tässä yhteiskunnassa sallittua...
Sama vika.. se päivittää jotain ihan jatkuvasti, käyttöjärjestelmä on monimutkainen ja asioiden etsimiseen menee sen takia aikaa. Henk.koht v*tuttaa niinkin yksinkertainen asia kuin puhelimen avaaminen. Paina napista, sipaise, laita koodi, paina ok (jos koodi sattui menemään kerralla oikein). Järjetöntä eestaas r**kkaamista koko ajan.
iPhonen TouchID on niin helppo tuohon verrattuna...