Tiedättekö terveitä ihmisiä, jotka eivät kestä työelämää?

Tiedän, iältään 55 - 60 v naisia muutaman. Miehet ovat elättäneet heidät, ovat olleet kotiäitejä ja työttömiä. Muutama yritys työelämässä on loppunut lyhyeen "kun se ei ollut heidän juttu". Elämä on sujunut hyvin rennosti ja leppoisasti kirjoja lukien, syöden hyvin (ylipainoisia eli ei itsekuria tälläkään saralla), matkustellenkin miehen rahoilla, ystäväpiiriä kartuttaen ja joskus myös valitsemissaan vapaaehtoishommissa (pienimuotoisesti, vapaasti valiten kivat jutut ja lopettaen kun siltä tuntuu). Kaikki nämä jostain syystä inhoavat miehiään, rasittaako riippuvaisuus heistä kuitenkin...?

Kyllä. Osa sinnittelee töissä, mutta saikuttaa jatkuvasti ja töissä mieliala on äksy ja huono ja työnlaatu samoin. Osa elää yhteiskunnan varoilla. Onhan noita, varmaan 1/10 suomalaisesta ainakin.

Joo, jokin meni pieleen. Ja jotain toista onnisti.

Tiedän. Yksi otti sijaislapset, että ei tarvinnut mennä töihin omien lasten kasvettua siihen ikään, että ei saanut enää hoitovapaata.

Vierailija kirjoitti:

Tiedän. Yksi otti sijaislapset, että ei tarvinnut mennä töihin omien lasten kasvettua siihen ikään, että ei saanut enää hoitovapaata.

Sijaislasten kasvattaminen on kylläkin työtä. Siinä mielessä virheellinen kommentti.

kyllä,30vuotias 6vuotiaan pojan kotiäiti vaikkakin poika on päivät päiväkodissa niintällä on kotiäitiys jäänyt päälle.Sossu maksaa liksan.

Tiedän nuoren miehen joka on reipas, hienot sapuskat tekee, asuu älyttömän hienossa asunnossa ja urheilee.

Mutta ei pysty töihin!

Jos ei pysty käymään töissä (tai muuten työllä ansaitsemaan elantoaan), on kyllä aina tosiasiassa työkyvytön. En tiedä, minkä diagnoosin nuo vanhemmat kotirouvat saisivat, mutta jos eivät pysty sopeutumaan mihinkään 'vieraan työhön', niin onhan sillä ihmisellä joku häiriö.

Tämä siis ajateltu yhteiskunnan kannalta. Ihmiselle itselleen asia ei lie ongelma. Sama kuin asosiaalinen ihminen on ok yksinään, mutta ei kestä sosiaalisuutta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tiedän. Yksi otti sijaislapset, että ei tarvinnut mennä töihin omien lasten kasvettua siihen ikään, että ei saanut enää hoitovapaata.

Sijaislasten kasvattaminen on kylläkin työtä. Siinä mielessä virheellinen kommentti.

Tuossa mielessä kyllä. Mutta itse sanoi minulle, että täytyy keksiä joku muu ansaitsemiskeino, kun ei halua palata töihin (kodin ulkopuolelle).

Minä. Olen terve, elämäniloinen ja normaali ihminen. Vihaan aikaisia herätyksiä. Vihaan kiveen iskettyjä aikatauluja. Vihaan pakollisia velvollisuuksia. Vihaan sitä, että jos joku päivä ei vaan vittu jaksa mennä töihin, niin pakko mennä silti. Vihaan pomoteltavana olemista. Vihaan sitä jos en voi itse päättää kaikesta elämääni liittyvästä sataprosenttisesti.

Kärvistelin vuosikausia, kokeilin vaihtaa työpaikkaa, kokeilin osa-aikatöitä. Töihin lähteminen vitutti aina yhtä paljon.

Siksi irtisanouduin ja ryhdyin freelanceriksi. Elämä hymyilee :)

Vierailija kirjoitti:

Jos ei pysty käymään töissä (tai muuten työllä ansaitsemaan elantoaan), on kyllä aina tosiasiassa työkyvytön. En tiedä, minkä diagnoosin nuo vanhemmat kotirouvat saisivat, mutta jos eivät pysty sopeutumaan mihinkään 'vieraan työhön', niin onhan sillä ihmisellä joku häiriö.

Tämä siis ajateltu yhteiskunnan kannalta. Ihmiselle itselleen asia ei lie ongelma. Sama kuin asosiaalinen ihminen on ok yksinään, mutta ei kestä sosiaalisuutta.

Eikö asosiaalinen tarkoita jo vakavampaa persoonallisuushäiriötä?

Kun lukee talousteoriaa ja poliittista historiaa ja ymmärtää, että pääomanomistaja varastaa aina osan työsi arvosta ja erottaa sinut työstäsi, on aika vaikea viihtyä kapitalistisessa työelämässä rakenteellisesti riistettävänä ja alistettavana.

Vaimo. Otin kaikki etuudet pois ja oletin että lähtee kävelemään. Yllättäen valmistuikin koulusta nopeasti ja pääsi töihin. Ja tätä ennen valitti koko ajan kaikille kuinka huono mies hänellä on.

Vierailija kirjoitti:

Kun lukee talousteoriaa ja poliittista historiaa ja ymmärtää, että pääomanomistaja varastaa aina osan työsi arvosta ja erottaa sinut työstäsi, on aika vaikea viihtyä kapitalistisessa työelämässä rakenteellisesti riistettävänä ja alistettavana.

Miksi et hanki pääomaa ja siirry omistajaksi? Ei luulisi olevan vaikeaa noinkin fiksulle ihmiselle. Ainiin ethän sinä kaljanjuonniltasi pysty. Taitaa olla mukavampaa vain lekotella näiden pääomanomistajien maksamien verovarojen varassa kotona.