Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Emme ole onnellinen perhe - enkä käsitä sitä
27.06.2017 |
En käsitä sitä, miksi lapset eivät ole onnellisia ja kiitollisiakin meille vanhemmille. Miksi he eivät tottele ja tyydy myös vähään, vaikka savatkin usein enemmän, kuin sen vähän? En toisaalta halua opettaa heille, että vähään tyytyminen on ainoa, mikä on heille riittävää, koska sellainen johtaa helposti itsetunnon laskuun, mutta en tajua sitä ainaista kinuamista ja tyytymättömyyttä, ettei esimerkiksi tehdä joka päivä jotain arjesta poikkeavaa.
Ei tässä pysy vanhemmankaan mieli hyvänä, kun on koko ajan paha mieli ja riittämättömyyden tunne. Ja sitten tas kokee, että olisi lapsilleen velkaa sen, että olisin edes itse tyytyväinen ja sellainen positiivinen vanhempi. Mutta jos ympärilläni on noin negatiivista porukkaa, en pysty olemaan positiivinen :'(
Kommentit (152)
Vierailija kirjoitti:
Siis lapset on et "voitaisko äiti lähtee rannalla käymään?"
ja äiti siihen et"ei kun se on ilmasta, eikä äitikään lapsena joutunu tekemään mitään ilmasta, ja se että äiti nyt sanoo, että nyt ei mennä rannalle niin on vaarin vika kun vaari ei anna rahojaan äitin käyttöön"
Lapset kysyy sitten, että voitaisko sitten mennä vaikka retkelle? Niin äiti siihen, että ei voida kun se on ilmasta, ja ettekö te kakarat voi olla kiitollisia siitä ettei tehdä mitään ilmasta?
Mitä mä siellä rannall tekisin? Kun en tupakoi, enkä tykkää istua edes auringossa. Lapsia tulee kuitenkin vahtia, niin ettei voi lukeakaan, eikä oikein palstaillakaan.
Retkelle taas halusin mennä kun lapset olivat pienempiä, mutt ei niilläkään vain ollut kivaa. Isompi marisi jo siitä kun piti kävellä ja kun eväät oli syöty oli "tylsää".
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vähävaraisille perheille suosittelen erilaisia tuettuja lomia (Hyvinvointilomat, Solaris, Nasy). Voi hakea lomamökkiin, kylpylähotelliin, urheilukeskuksiin... Todella edullisesti lähes viikon täysihoitoloma. Peräkkäisinä vuosina vain ei voi hakea, mutta onhan sitä tekemistä vaikka kuinka.
Suosittelen tekemään lasten kanssa vaikka listan siitä, mitä kukakin haluaisi tämän kesäloman aikana tehdä. Voit yllättyä siitä mitä kuulet. Luultavasti toivovat yhdessäoloa ja hyvää tunnelmaa. Käykää markkinoilla, piknikeillä, ilmaiskonserteissa, mansikkamaalla. Ja kyllä - melkein joka lomapäivä VOI tehdä tällaista ekstraa arkeen. Tylsyys taas on lapsen oma itse hoidettava ongelma, ja vanhempi voi näihin valituksiin tarjota vaikka mattoja tampattavaksi.
Kyllä se vaan on vanhempien reipas, iloinen ja positiivinen asenne, mikä kantaa koko perheen arkea, ja lisäksi se määrittelee nuorison mentaliteettia. Lapsista voi kasvattaa tyytyväisiä ja kiitollisia, mutta ei silloin jos oma esimerkki on päinvastainen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eivät lapsesi tiedä, millaista sinulla on ollut omassa lapsuudessasi ratsastuksineen, purjehduksineen yms. Kirjoituksista saa sen käsityksen, että sinä olet tyytymätön siihen, ettei lapsillasi ole kaikkea mitä sinulla on lapsuudessasi ollut. Haikailet sellaisista asioista, joihin teillä ei ole varaa. Ja tuo tyytymättömyytesi heijastuu omiin lapsiisi. Lakkaa vertaamasta omaa lapsuuttasi lastesi lapsuuteen.
On muuten helpommin sanottu kuin tehty, tuo ettei vertailisi. Luulisi nyt, että jokainen, jolla on lapsia haluaa lapsilleen vähintään saman, mitä on itsellä ollut tai parempaa.
Ja siis katkeraa tästä tekee se, että isäni, joka olisi ehkä voinut ja halunnut auttaa minua tässä, elämään asteli nainen, joka ei halua, että minä saan isältä mitään. Päin vastoin on ottanut minulta sellaistakin itselleen, mikä ei moraalisesti hänelle edes kuuluisi.
ApSilloin sen elintason olisi hankkinut ennenkuin hankkii lapsia. Minä olen varakkaasta perheestä, mutta valitsin itselleni ammatin matalapalkka-alalta. Jos olisin halunnut lapsilleni vähintään saman kuin mitä minulla oli lapsena, olisin opiskellut sairaanhoitajan sijasta lääkäriksi. Olen kuitenkin erittäin tyytyväinen, että opiskelin sairaanhoitajaksi.
Isoäitini oli perinyt elintasonsa, samoin isäni. Ei ollut näköpiirissä tätä, ettei isä aio auttaa yhtään. Koska sen vaimon, joka asettui poikkiteloin mun ja isän väliin kanssa alkoi tull ongelmia vasta kun sain lapsia. Ja siis en mä ajatellut, että isän on pakko auttaa, mutta en oikeastaan ajatellut, ettei hänkin nauttisi nähdessään meidän nauttivan. Ja auttaisi ihan jo verotuksellisista syist se olisi nyt järkevää. Pilkkoa omaisuus osiin, veroprosentin takia.
apNo sä olet sitten vähän nk kermaperse, joka ajatteli voivansa elää muiden rahoilla. Ikävä kyllä elämä ei aina mene niin, että voisi laskea oman elintasonsa muiden varaan. Isäsi olisi voinut myös tulla vaikkapa peliriippuvaiseksi ja tuhlata koko omaisuutensa. Tai tehdä sijoituksia, jotka tuottivatkin vain tappiota. Vain niiden rahojen varaan voi laskea elämäänsä, jotka ovat omalla tilillä. Ei niiden, jotka sinne joltain toiselta ehkä joskus tulee.
Omat lapseni ovat jo aikuisia, mutta vanhempani ovat edelleenkin elossa. Olisi ollut sulaa hulluutta lapsia hankkiessa ajatella, että perintörahoilla sitten elätän lapseni. Ja jos oikein muistan, sinun isäsi varallisuus on metsissä ja kiinteistöissä. Isäsi on ollut pelkästään fiksu, kun ei ole antanut osaa metsistä sinulle. Kas kun sinä olisit myynyt saamasi metsän ja hummaillut rahat.
Hehheh, kun tuntee ihmisen, niin ei todellakaan olisi voinut :) Pihiksi hänet toki tiedetään, mutta se ei ole sama, kuin ettei auttaisi ja välittäisi ollenkaan. Ja minä eläisin annetun omaisuuden tuotoilla, ei sen antaminen millään lailla olisi sulaa hulluutta.
apTuo peliriippuvaisuus oli vain esimerkki. Isäsi kohdalla sen tilalle tuli uusi vaimo. Eli yhtä hölmösti suunnittelit, kun et ollut varautunut siihen, ettei kaikki menekään sinun suunnitelmiesi mukaan. Ja jos kerran tiesit isäsi pihiksi, miten ihmeessä kuvittelit hänen ryhtyvän rahan suhteen höveliksi?
No aika harva kuvittelee jonkun kumppanin alkavan määräillä aikuisen ihmisen elämää asioissa, jotka eivät hänelle mitenkään kuulu (toisen omaisuusasiat). Ja ei sitä tiedä, jos isä ois pehmentynyt lstenlasten tullessa.
apAika harva kuvittelee myöskään kenenkään tulevan vanhoilla päivillään peliriippuvaiseksi. Sinä aiemmin sanoit tuntevasi isäsi niin hyvin, ettei peliriippuvuus olisi mahdollista. Et kuitenkaan tuntenut häntä niin hyvin, etteikö hän olisi voinut antaa kumppaninsa määräillä. Tai edes sitä, heltyykö rahahanat vai ei, kun sinä saat lapsia. Suunnittelit siis tulevaisuutesi sellaisen pihiksi tietämäsi ihmisen rahojen varaan, jota et edes tuntenut niin hyvin, että olisi ollut järkevää moisia suunnitelmia tehdä.
Ymmärrän, että olisi kivaa, kun olisi paljon rahaa. Niin minustakin on. Ja sen vuoksi vaihdoinkin sairaanhoitajan hommista paremmin palkattuihin hommiin. Tuen taloudellisesti omia aikuisia lapsiani silloin, kun heillä on syystä tai toisesta tiukkaa. Esim opiskelujen tai työttömyyden aikana. En kuitenkaan elätä heitä. Juuri muutama päivä sitten tarjouduin maksamaan tyttäreni asumiskulut seuraavan puolen vuoden ajan, koska vain hän on töissä. Tyttäreni kuitenkin kieltäytyi tarjouksestani ja sanoi, että he pärjäävät hänen palkallaan ja katsotaan tilannetta uudelleen sitten, kun hänen nykyinen työsuhteensa päättyy.
On aivan eri asia ottaa vanhemman itsetienaamia rahoja, kuin suvunperintöä, jonka saamiseksi kukaan elossaoleva ei ole varsinaisesti tehnyt yhtikäs mitään. Katsonut vain, että se tuottaa.
En mäkään kaipaa vanhempieni tienestejä.
ap
Noh, jonain päivänä ne rahat ovat sinun. Sitten päätät, mitä niille teet. Lahjoitatko lapsillesi vai pidätkö itse.
Ehdotan että leikitte kivikissaleikkejä vessassa. Siis miehesi ja lapset.
Positiivisuutta kirjoitti:
Vähävaraisille perheille suosittelen erilaisia tuettuja lomia (Hyvinvointilomat, Solaris, Nasy). Voi hakea lomamökkiin, kylpylähotelliin, urheilukeskuksiin... Todella edullisesti lähes viikon täysihoitoloma. Peräkkäisinä vuosina vain ei voi hakea, mutta onhan sitä tekemistä vaikka kuinka.
Suosittelen tekemään lasten kanssa vaikka listan siitä, mitä kukakin haluaisi tämän kesäloman aikana tehdä. Voit yllättyä siitä mitä kuulet. Luultavasti toivovat yhdessäoloa ja hyvää tunnelmaa. Käykää markkinoilla, piknikeillä, ilmaiskonserteissa, mansikkamaalla. Ja kyllä - melkein joka lomapäivä VOI tehdä tällaista ekstraa arkeen. Tylsyys taas on lapsen oma itse hoidettava ongelma, ja vanhempi voi näihin valituksiin tarjota vaikka mattoja tampattavaksi.
Kyllä se vaan on vanhempien reipas, iloinen ja positiivinen asenne, mikä kantaa koko perheen arkea, ja lisäksi se määrittelee nuorison mentaliteettia. Lapsista voi kasvattaa tyytyväisiä ja kiitollisia, mutta ei silloin jos oma esimerkki on päinvastainen.
Ap ei ole vähävarainen. Perheessä molemmat vanhemmat käyvät töissä. Hän ei kuitenkaan ole varakas kuten vanhempansa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Voithan joskus sanoa, älkää nalkuttako, lapsi on semmoinen, mitä enemmän se saa sitä enemmän se haluaa.
Tulevassa elämässäkin on tyydyttävä oloihin, aina ylempi valittaa, vaikka ei itsekään osaisi.
Kyllä ne lapset ovat yleensä onnettomia ja tyytymättömiä elämäänsä, jos vanhemmatkin ovat. Asenteet ja suhautuminen elämään opitaan vanhemmilta. Jos olet koko ajan allapäin ja ryvet itsesäälissä, koska et ole niin varakas kuin mitä toivoisit olevasi, totta kai lapsetkin sen huomaavat. Keskity niihin asioihin teidän elämässä, jotka ovat hyvällä mallilla. Mitä ihmettä saat negatiivisuudesta ja märehtimisestä, muuta kuin entistä pahemman mielen ja lisää ongelmia?
Jos sinusta ei ole olemaan positiivinen lastesi edessä, etkä halua edes leikkiä tai askarrella heidän kanssaan, miksi ihmeessä olet ylipäätään hankkinut lapsia? Onni syntyy pienistä asioista. Jos sinä äitinä arvostat kesähuvilaa, ratsastusta ja luksuslomia niitä arjen tärkeitä pieniä yhdessäolon hetkiä enemmän, niin eiköhän se ole päivänselvää että lapsesikin alkavat kaivata juuri niitä.
Miksi ryvet menneessä ja katkeruudessa? Oletko koskaan miettinyt, miten paljon mukavempaa elämä olisi, jos voivottelun sijaan yrittäisit löytää elämästä pieniä positiivisia asioita? Miksi sulle on niin tärkeää, että lapset saavat kokea sen saman minkä sinä omassa lapsuudessasi? Kasvoiko susta muka onnellinen niiden kokemuksien myötä? Ulkopuolisen korvaan ei kyllä siltä kuulosta.
Oletko vihainen itsellesi, ettet ole päässyt sellaiseen asemaan, joka mahdollistaisi hyvän palkan ja sen tuomat edut? Kannattaa oikeasti pysähtyä miettimään ja kyseenalaistamaan, mistä nää sun ajatusmallit kumpuaa, ja mikä estää sua olemasta tyytyväinen elämään juuri sellaisena kuin se nyt on.
Lapset osaavat kyllä vanhemmiten arvostaa omaa lapsuuttaan, vaikka siitä olisikin puuttunut kalliit lomamatkat, harrastukset ym. joihin varakkaammilla on varaa. Mutta se edellyttää sitä, että sinä olet onnellinen sekä myös näytät sen heille, ja näytät, että sinä haluat viettää aikaa heidän kanssaan ja he ovat sinulle tärkeitä. Vai haluatko tartuttaa sen oman negatiivisuutesi myös lapsiisi, jolloin heistä kasvaa yhtä onnettomia kuin sinusta?
Jos teillä on koti, ruokaa, rakkautta ja olette terveitä, elämässänne on kaikki ihan oikeasti todella hyvin. Ei ne lapset sua vihaa, vaikka teillä ei ole tarjota keskivertoa parempaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kyllä ne lapset ovat yleensä onnettomia ja tyytymättömiä elämäänsä, jos vanhemmatkin ovat. Asenteet ja suhautuminen elämään opitaan vanhemmilta. Jos olet koko ajan allapäin ja ryvet itsesäälissä, koska et ole niin varakas kuin mitä toivoisit olevasi, totta kai lapsetkin sen huomaavat. Keskity niihin asioihin teidän elämässä, jotka ovat hyvällä mallilla. Mitä ihmettä saat negatiivisuudesta ja märehtimisestä, muuta kuin entistä pahemman mielen ja lisää ongelmia?
Jos sinusta ei ole olemaan positiivinen lastesi edessä, etkä halua edes leikkiä tai askarrella heidän kanssaan, miksi ihmeessä olet ylipäätään hankkinut lapsia? Onni syntyy pienistä asioista. Jos sinä äitinä arvostat kesähuvilaa, ratsastusta ja luksuslomia niitä arjen tärkeitä pieniä yhdessäolon hetkiä enemmän, niin eiköhän se ole päivänselvää että lapsesikin alkavat kaivata juuri niitä.
Miksi ryvet menneessä ja katkeruudessa? Oletko koskaan miettinyt, miten paljon mukavempaa elämä olisi, jos voivottelun sijaan yrittäisit löytää elämästä pieniä positiivisia asioita? Miksi sulle on niin tärkeää, että lapset saavat kokea sen saman minkä sinä omassa lapsuudessasi? Kasvoiko susta muka onnellinen niiden kokemuksien myötä? Ulkopuolisen korvaan ei kyllä siltä kuulosta.
Oletko vihainen itsellesi, ettet ole päässyt sellaiseen asemaan, joka mahdollistaisi hyvän palkan ja sen tuomat edut? Kannattaa oikeasti pysähtyä miettimään ja kyseenalaistamaan, mistä nää sun ajatusmallit kumpuaa, ja mikä estää sua olemasta tyytyväinen elämään juuri sellaisena kuin se nyt on.
Lapset osaavat kyllä vanhemmiten arvostaa omaa lapsuuttaan, vaikka siitä olisikin puuttunut kalliit lomamatkat, harrastukset ym. joihin varakkaammilla on varaa. Mutta se edellyttää sitä, että sinä olet onnellinen sekä myös näytät sen heille, ja näytät, että sinä haluat viettää aikaa heidän kanssaan ja he ovat sinulle tärkeitä. Vai haluatko tartuttaa sen oman negatiivisuutesi myös lapsiisi, jolloin heistä kasvaa yhtä onnettomia kuin sinusta?
Jos teillä on koti, ruokaa, rakkautta ja olette terveitä, elämässänne on kaikki ihan oikeasti todella hyvin. Ei ne lapset sua vihaa, vaikka teillä ei ole tarjota keskivertoa parempaa.
Luulenpa, että olisin kokonaan syrjäytynyt ilman niitä.
ap
Vierailija kirjoitti:
Positiivisuutta kirjoitti:
Vähävaraisille perheille suosittelen erilaisia tuettuja lomia (Hyvinvointilomat, Solaris, Nasy). Voi hakea lomamökkiin, kylpylähotelliin, urheilukeskuksiin... Todella edullisesti lähes viikon täysihoitoloma. Peräkkäisinä vuosina vain ei voi hakea, mutta onhan sitä tekemistä vaikka kuinka.
Suosittelen tekemään lasten kanssa vaikka listan siitä, mitä kukakin haluaisi tämän kesäloman aikana tehdä. Voit yllättyä siitä mitä kuulet. Luultavasti toivovat yhdessäoloa ja hyvää tunnelmaa. Käykää markkinoilla, piknikeillä, ilmaiskonserteissa, mansikkamaalla. Ja kyllä - melkein joka lomapäivä VOI tehdä tällaista ekstraa arkeen. Tylsyys taas on lapsen oma itse hoidettava ongelma, ja vanhempi voi näihin valituksiin tarjota vaikka mattoja tampattavaksi.
Kyllä se vaan on vanhempien reipas, iloinen ja positiivinen asenne, mikä kantaa koko perheen arkea, ja lisäksi se määrittelee nuorison mentaliteettia. Lapsista voi kasvattaa tyytyväisiä ja kiitollisia, mutta ei silloin jos oma esimerkki on päinvastainen.
Ap ei ole vähävarainen. Perheessä molemmat vanhemmat käyvät töissä. Hän ei kuitenkaan ole varakas kuten vanhempansa.
Mies ei käy töissä.
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei meilläkään ole rahaa huikeisiin reissuihin, mutta ollaan onnnellisia. Uskon, että se johtuu siitä, että leikitään lasten kanssa ja kuunnellaan heitä, ja ollaan kiinnostuneita heidän jutuistaan. Näin meillä on paljon yhteistä huumoria ja sisäpiirijuttuja, minkä takia ihan tavalliset hetket on hauskoja ja merkityksellisiä.
Mieti mikä tekee itsesi kiitolliseksi ja ajattele lapsistasikin hyviä puolia, rakasta heitä sellaisina kuin he ovat. Oma kiitollisuus on hyvää vastalääkettä tyytymättömyydelle, se leviää hitaammin kuin valitus, mutta kärsivällisyys palkitaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllä ne lapset ovat yleensä onnettomia ja tyytymättömiä elämäänsä, jos vanhemmatkin ovat. Asenteet ja suhautuminen elämään opitaan vanhemmilta. Jos olet koko ajan allapäin ja ryvet itsesäälissä, koska et ole niin varakas kuin mitä toivoisit olevasi, totta kai lapsetkin sen huomaavat. Keskity niihin asioihin teidän elämässä, jotka ovat hyvällä mallilla. Mitä ihmettä saat negatiivisuudesta ja märehtimisestä, muuta kuin entistä pahemman mielen ja lisää ongelmia?
Jos sinusta ei ole olemaan positiivinen lastesi edessä, etkä halua edes leikkiä tai askarrella heidän kanssaan, miksi ihmeessä olet ylipäätään hankkinut lapsia? Onni syntyy pienistä asioista. Jos sinä äitinä arvostat kesähuvilaa, ratsastusta ja luksuslomia niitä arjen tärkeitä pieniä yhdessäolon hetkiä enemmän, niin eiköhän se ole päivänselvää että lapsesikin alkavat kaivata juuri niitä.
Miksi ryvet menneessä ja katkeruudessa? Oletko koskaan miettinyt, miten paljon mukavempaa elämä olisi, jos voivottelun sijaan yrittäisit löytää elämästä pieniä positiivisia asioita? Miksi sulle on niin tärkeää, että lapset saavat kokea sen saman minkä sinä omassa lapsuudessasi? Kasvoiko susta muka onnellinen niiden kokemuksien myötä? Ulkopuolisen korvaan ei kyllä siltä kuulosta.
Oletko vihainen itsellesi, ettet ole päässyt sellaiseen asemaan, joka mahdollistaisi hyvän palkan ja sen tuomat edut? Kannattaa oikeasti pysähtyä miettimään ja kyseenalaistamaan, mistä nää sun ajatusmallit kumpuaa, ja mikä estää sua olemasta tyytyväinen elämään juuri sellaisena kuin se nyt on.
Lapset osaavat kyllä vanhemmiten arvostaa omaa lapsuuttaan, vaikka siitä olisikin puuttunut kalliit lomamatkat, harrastukset ym. joihin varakkaammilla on varaa. Mutta se edellyttää sitä, että sinä olet onnellinen sekä myös näytät sen heille, ja näytät, että sinä haluat viettää aikaa heidän kanssaan ja he ovat sinulle tärkeitä. Vai haluatko tartuttaa sen oman negatiivisuutesi myös lapsiisi, jolloin heistä kasvaa yhtä onnettomia kuin sinusta?
Jos teillä on koti, ruokaa, rakkautta ja olette terveitä, elämässänne on kaikki ihan oikeasti todella hyvin. Ei ne lapset sua vihaa, vaikka teillä ei ole tarjota keskivertoa parempaa.
Luulenpa, että olisin kokonaan syrjäytynyt ilman niitä.
ap
Tai sitten et. Olisit lapsuudessasi oppinut, että jos jotain haluaa, sitä varten pitää tienata rahaa. Mutta voin lohduttaa, että et ole ainoa ongelmasi kanssa. Tunnen perheen, jolla toisella vanhemmalla on ollut vauras lapsuus. Kaiken sai, mitä ikinä keksi haluta. Sinä olet kuitenkin fiksumpi kuin tämä perhe, joka on nyt korviaan myöten veloissa, koska kustantavat lapsilleen kaikkea mahdollista joustoluotoilla, pikavipeillä ja osamaksuilla.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllä ne lapset ovat yleensä onnettomia ja tyytymättömiä elämäänsä, jos vanhemmatkin ovat. Asenteet ja suhautuminen elämään opitaan vanhemmilta. Jos olet koko ajan allapäin ja ryvet itsesäälissä, koska et ole niin varakas kuin mitä toivoisit olevasi, totta kai lapsetkin sen huomaavat. Keskity niihin asioihin teidän elämässä, jotka ovat hyvällä mallilla. Mitä ihmettä saat negatiivisuudesta ja märehtimisestä, muuta kuin entistä pahemman mielen ja lisää ongelmia?
Jos sinusta ei ole olemaan positiivinen lastesi edessä, etkä halua edes leikkiä tai askarrella heidän kanssaan, miksi ihmeessä olet ylipäätään hankkinut lapsia? Onni syntyy pienistä asioista. Jos sinä äitinä arvostat kesähuvilaa, ratsastusta ja luksuslomia niitä arjen tärkeitä pieniä yhdessäolon hetkiä enemmän, niin eiköhän se ole päivänselvää että lapsesikin alkavat kaivata juuri niitä.
Miksi ryvet menneessä ja katkeruudessa? Oletko koskaan miettinyt, miten paljon mukavempaa elämä olisi, jos voivottelun sijaan yrittäisit löytää elämästä pieniä positiivisia asioita? Miksi sulle on niin tärkeää, että lapset saavat kokea sen saman minkä sinä omassa lapsuudessasi? Kasvoiko susta muka onnellinen niiden kokemuksien myötä? Ulkopuolisen korvaan ei kyllä siltä kuulosta.
Oletko vihainen itsellesi, ettet ole päässyt sellaiseen asemaan, joka mahdollistaisi hyvän palkan ja sen tuomat edut? Kannattaa oikeasti pysähtyä miettimään ja kyseenalaistamaan, mistä nää sun ajatusmallit kumpuaa, ja mikä estää sua olemasta tyytyväinen elämään juuri sellaisena kuin se nyt on.
Lapset osaavat kyllä vanhemmiten arvostaa omaa lapsuuttaan, vaikka siitä olisikin puuttunut kalliit lomamatkat, harrastukset ym. joihin varakkaammilla on varaa. Mutta se edellyttää sitä, että sinä olet onnellinen sekä myös näytät sen heille, ja näytät, että sinä haluat viettää aikaa heidän kanssaan ja he ovat sinulle tärkeitä. Vai haluatko tartuttaa sen oman negatiivisuutesi myös lapsiisi, jolloin heistä kasvaa yhtä onnettomia kuin sinusta?
Jos teillä on koti, ruokaa, rakkautta ja olette terveitä, elämässänne on kaikki ihan oikeasti todella hyvin. Ei ne lapset sua vihaa, vaikka teillä ei ole tarjota keskivertoa parempaa.
Luulenpa, että olisin kokonaan syrjäytynyt ilman niitä.
apTai sitten et. Olisit lapsuudessasi oppinut, että jos jotain haluaa, sitä varten pitää tienata rahaa. Mutta voin lohduttaa, että et ole ainoa ongelmasi kanssa. Tunnen perheen, jolla toisella vanhemmalla on ollut vauras lapsuus. Kaiken sai, mitä ikinä keksi haluta. Sinä olet kuitenkin fiksumpi kuin tämä perhe, joka on nyt korviaan myöten veloissa, koska kustantavat lapsilleen kaikkea mahdollista joustoluotoilla, pikavipeillä ja osamaksuilla.
Kummallinen oletus. Miksei sitten kaikista syrjäytyneiden lapsista tule itsensä elättäviä?
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllä ne lapset ovat yleensä onnettomia ja tyytymättömiä elämäänsä, jos vanhemmatkin ovat. Asenteet ja suhautuminen elämään opitaan vanhemmilta. Jos olet koko ajan allapäin ja ryvet itsesäälissä, koska et ole niin varakas kuin mitä toivoisit olevasi, totta kai lapsetkin sen huomaavat. Keskity niihin asioihin teidän elämässä, jotka ovat hyvällä mallilla. Mitä ihmettä saat negatiivisuudesta ja märehtimisestä, muuta kuin entistä pahemman mielen ja lisää ongelmia?
Jos sinusta ei ole olemaan positiivinen lastesi edessä, etkä halua edes leikkiä tai askarrella heidän kanssaan, miksi ihmeessä olet ylipäätään hankkinut lapsia? Onni syntyy pienistä asioista. Jos sinä äitinä arvostat kesähuvilaa, ratsastusta ja luksuslomia niitä arjen tärkeitä pieniä yhdessäolon hetkiä enemmän, niin eiköhän se ole päivänselvää että lapsesikin alkavat kaivata juuri niitä.
Miksi ryvet menneessä ja katkeruudessa? Oletko koskaan miettinyt, miten paljon mukavempaa elämä olisi, jos voivottelun sijaan yrittäisit löytää elämästä pieniä positiivisia asioita? Miksi sulle on niin tärkeää, että lapset saavat kokea sen saman minkä sinä omassa lapsuudessasi? Kasvoiko susta muka onnellinen niiden kokemuksien myötä? Ulkopuolisen korvaan ei kyllä siltä kuulosta.
Oletko vihainen itsellesi, ettet ole päässyt sellaiseen asemaan, joka mahdollistaisi hyvän palkan ja sen tuomat edut? Kannattaa oikeasti pysähtyä miettimään ja kyseenalaistamaan, mistä nää sun ajatusmallit kumpuaa, ja mikä estää sua olemasta tyytyväinen elämään juuri sellaisena kuin se nyt on.
Lapset osaavat kyllä vanhemmiten arvostaa omaa lapsuuttaan, vaikka siitä olisikin puuttunut kalliit lomamatkat, harrastukset ym. joihin varakkaammilla on varaa. Mutta se edellyttää sitä, että sinä olet onnellinen sekä myös näytät sen heille, ja näytät, että sinä haluat viettää aikaa heidän kanssaan ja he ovat sinulle tärkeitä. Vai haluatko tartuttaa sen oman negatiivisuutesi myös lapsiisi, jolloin heistä kasvaa yhtä onnettomia kuin sinusta?
Jos teillä on koti, ruokaa, rakkautta ja olette terveitä, elämässänne on kaikki ihan oikeasti todella hyvin. Ei ne lapset sua vihaa, vaikka teillä ei ole tarjota keskivertoa parempaa.
Luulenpa, että olisin kokonaan syrjäytynyt ilman niitä.
apTai sitten et. Olisit lapsuudessasi oppinut, että jos jotain haluaa, sitä varten pitää tienata rahaa. Mutta voin lohduttaa, että et ole ainoa ongelmasi kanssa. Tunnen perheen, jolla toisella vanhemmalla on ollut vauras lapsuus. Kaiken sai, mitä ikinä keksi haluta. Sinä olet kuitenkin fiksumpi kuin tämä perhe, joka on nyt korviaan myöten veloissa, koska kustantavat lapsilleen kaikkea mahdollista joustoluotoilla, pikavipeillä ja osamaksuilla.
Ja siis mä en missään sanonut, että sain kaiken, mitä halusin. Ei oikeastaan ollenkaan niin. Vaan sain sitä, mitä vanhemmat sattuivat katsomaan hyväksi, ja heillä nyt sattui oleman hyvä elintaso. Osaan siis olla vaille jotain, mutta lapsille haluaisin tarjota elämyksiä, joita rahalla saa.
ap
Mutta, ehkei mun lapset kärsi ainakaan samasta aikuisina, että takana loistava menneisyys.
ap
Tämä on ollut tosi mielenkiintoinen ketju, koska ap:n tilanteessaon paljon samaa kuin omassani, vaikka toisaalta erojakin on paljon. Sen takia haluankin ottaa kantaa pariin asiaan. Itseasiassa tästäkin ketjusta tuli tunne että joku kertoo nyt jonkun toisen tarinaa tai sellaisen tarinaa josta tietää jotain mutta loput on omia kuvitelmia. En kyllä itse tiedä tätä"äitihullua" täältä palstalla jonka väitetään olevan ap mutta jotenkin tuntuu että ei kukaan kävisi itsestään kertomaan samalla tavalla miten ap täällä "avautuu".
Aika huvittavaa on kieltämättä ap:n mariseminen isän rahoista joita ei ole saanut käyttöönsä. Itse en ole kuuna päivänä odottanut tai olettanut, että isäni jotenkin takaisi minulle ja lapsenlapsilleni paremman elintason, vaikka aika iso eläke hänellä onkin. Minusta on aika selvää että se eläke kuuluu hänelle itselleen ja siihen, että hän järjestää ja nauttii sellaisesta elämästä mitä haluaa. Toki varmaan moni odottaisi tuollaisessa tilanteessa, että isovanhempi jotenkin muistaisi vielä omat lapset ja lapsenlapset jotenkin ainakin silloin, kun on joulu tai syntymäpäivät ja täytyy sanoa että hieman katkeruutta ja ainakin pettymystä on aiheuttanut se, että pappa ei ole muistanut edes omia lapsenlapsiaan vaikka pienikin lahja tai rahallinen avustus olisi tarpeen ja hyvä ele edes merkkipäivänä.
Minä en tiedä ap:n perheestä, mutta oma isäni meni naimisiin naisen kanssa, joka tulee toisesta maanosasta ja jos ei nyt ihan kehitysmaasta niin paljon köyhemmästä maasta kun Suomi. Tämä luonnollisesti tarkoittaa sitä, että isäni elättää hänet myös täysin. Kaikki matkat ja peruselämiset. No ei siinä mitään. Sehän tavallaan on ainoa vaihtoehto jos ollaan parisuhteessa ja toinen on rahaton, mutta kieltämättä on käynyt mielessä että kuinka paljon roolia koko suhteen alkamiseen on ollut siinä että isäni on täysin kykenevä takaamaan tuolle uudelle vaimolle elintason josta hän ei voinut kun unelmoida. En sano että ollaan yhdessä pelkästään rahan takia. Heillä ei ole isoa ikäeroa ja ovat olleen yhdessä kauan, mutta en usko että suhde olisi alkanut jos isäni olisi ollut täysin varaton.
Niinkuin sanoin se ei minua edes haittaa että, rahat palaa häneen itseensä ja vaimonsa elättämiseen mutta sitä on vaikea sulattaa että mahdollinen perintö menee tuon uuden vaimon lapsille ja lapsenlapsille ja hänen omat lapsenlapsensa eivät saa mitään. Jokainen voi sanoa tuohon oman mielipiteensä, mutta minusta se on vain väärin. Taitaa olla niin että minun lapsillani ei ole mitään mahiksia mihinkään perintöön koska varallisuus on sijoitettu sinne vaimon kotimaahan. En usko että idea siitä on tullut ainoastaan isältäni, vaan jotenkin tuntuu että pientä manipulointia ja hyväksikäyttöä on myös mukana.
Huvittavaa huudella että ei isäsi/äitisi rahat sinulle kuulu. No ei kuulukaan. Minusta ensisijaisesti rahat kuuluu henkilölle itselleen mutta sitten kun sitä aletaan jaella toisille "ei verisukulaisille" kyllä varmaan aika moni tuntisi epäoikeudenmukaisuutta jos omien isovanhempien rahat valuisi uuden vaimon lapsille ja lapsenlapsille.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllä ne lapset ovat yleensä onnettomia ja tyytymättömiä elämäänsä, jos vanhemmatkin ovat. Asenteet ja suhautuminen elämään opitaan vanhemmilta. Jos olet koko ajan allapäin ja ryvet itsesäälissä, koska et ole niin varakas kuin mitä toivoisit olevasi, totta kai lapsetkin sen huomaavat. Keskity niihin asioihin teidän elämässä, jotka ovat hyvällä mallilla. Mitä ihmettä saat negatiivisuudesta ja märehtimisestä, muuta kuin entistä pahemman mielen ja lisää ongelmia?
Jos sinusta ei ole olemaan positiivinen lastesi edessä, etkä halua edes leikkiä tai askarrella heidän kanssaan, miksi ihmeessä olet ylipäätään hankkinut lapsia? Onni syntyy pienistä asioista. Jos sinä äitinä arvostat kesähuvilaa, ratsastusta ja luksuslomia niitä arjen tärkeitä pieniä yhdessäolon hetkiä enemmän, niin eiköhän se ole päivänselvää että lapsesikin alkavat kaivata juuri niitä.
Miksi ryvet menneessä ja katkeruudessa? Oletko koskaan miettinyt, miten paljon mukavempaa elämä olisi, jos voivottelun sijaan yrittäisit löytää elämästä pieniä positiivisia asioita? Miksi sulle on niin tärkeää, että lapset saavat kokea sen saman minkä sinä omassa lapsuudessasi? Kasvoiko susta muka onnellinen niiden kokemuksien myötä? Ulkopuolisen korvaan ei kyllä siltä kuulosta.
Oletko vihainen itsellesi, ettet ole päässyt sellaiseen asemaan, joka mahdollistaisi hyvän palkan ja sen tuomat edut? Kannattaa oikeasti pysähtyä miettimään ja kyseenalaistamaan, mistä nää sun ajatusmallit kumpuaa, ja mikä estää sua olemasta tyytyväinen elämään juuri sellaisena kuin se nyt on.
Lapset osaavat kyllä vanhemmiten arvostaa omaa lapsuuttaan, vaikka siitä olisikin puuttunut kalliit lomamatkat, harrastukset ym. joihin varakkaammilla on varaa. Mutta se edellyttää sitä, että sinä olet onnellinen sekä myös näytät sen heille, ja näytät, että sinä haluat viettää aikaa heidän kanssaan ja he ovat sinulle tärkeitä. Vai haluatko tartuttaa sen oman negatiivisuutesi myös lapsiisi, jolloin heistä kasvaa yhtä onnettomia kuin sinusta?
Jos teillä on koti, ruokaa, rakkautta ja olette terveitä, elämässänne on kaikki ihan oikeasti todella hyvin. Ei ne lapset sua vihaa, vaikka teillä ei ole tarjota keskivertoa parempaa.
Luulenpa, että olisin kokonaan syrjäytynyt ilman niitä.
apTai sitten et. Olisit lapsuudessasi oppinut, että jos jotain haluaa, sitä varten pitää tienata rahaa. Mutta voin lohduttaa, että et ole ainoa ongelmasi kanssa. Tunnen perheen, jolla toisella vanhemmalla on ollut vauras lapsuus. Kaiken sai, mitä ikinä keksi haluta. Sinä olet kuitenkin fiksumpi kuin tämä perhe, joka on nyt korviaan myöten veloissa, koska kustantavat lapsilleen kaikkea mahdollista joustoluotoilla, pikavipeillä ja osamaksuilla.
Kummallinen oletus. Miksei sitten kaikista syrjäytyneiden lapsista tule itsensä elättäviä?
ap
Varakkaan ja syrjäytyneen välille mahtuu 90% suomalaisista. Tässä ei varmaan ajateltu, että vanhempasi olisivat olleet syrjäytyneitä vaan että et olisi saanut lapsuudessasi kaikkea sitä, mitä sait. Suurin osa suomalaisista ei syrjäydy sen vuoksi, että lapsuudenkodissa ei ollut veneilyä, ratsastusta, ulkomaanmatkoja jne. Muutenhan yli 90% suomalaisista olisi syrjäytyneitä.
Hyvin monissa varakkaissakin perheissä pyritään siihen, että lapsi ei saa kaikkea haluamaansa. Ihan juuri siksi, että lapsi pärjäisi aikuisena omilla tuloillaan. Oppisi säästämään, jos jotain vähän kalliimpaa haluaa. Ja kouluttautumaan ammattiin, jolla itselleen mieluisan elintason voisi saavuttaa. Eikä odottamaan, että vielä nelikymppisenäkin äiti ja isä rahoittaisi elämää.
Vierailija kirjoitti:
Tämä on ollut tosi mielenkiintoinen ketju, koska ap:n tilanteessaon paljon samaa kuin omassani, vaikka toisaalta erojakin on paljon. Sen takia haluankin ottaa kantaa pariin asiaan. Itseasiassa tästäkin ketjusta tuli tunne että joku kertoo nyt jonkun toisen tarinaa tai sellaisen tarinaa josta tietää jotain mutta loput on omia kuvitelmia. En kyllä itse tiedä tätä"äitihullua" täältä palstalla jonka väitetään olevan ap mutta jotenkin tuntuu että ei kukaan kävisi itsestään kertomaan samalla tavalla miten ap täällä "avautuu".
Aika huvittavaa on kieltämättä ap:n mariseminen isän rahoista joita ei ole saanut käyttöönsä. Itse en ole kuuna päivänä odottanut tai olettanut, että isäni jotenkin takaisi minulle ja lapsenlapsilleni paremman elintason, vaikka aika iso eläke hänellä onkin. Minusta on aika selvää että se eläke kuuluu hänelle itselleen ja siihen, että hän järjestää ja nauttii sellaisesta elämästä mitä haluaa. Toki varmaan moni odottaisi tuollaisessa tilanteessa, että isovanhempi jotenkin muistaisi vielä omat lapset ja lapsenlapset jotenkin ainakin silloin, kun on joulu tai syntymäpäivät ja täytyy sanoa että hieman katkeruutta ja ainakin pettymystä on aiheuttanut se, että pappa ei ole muistanut edes omia lapsenlapsiaan vaikka pienikin lahja tai rahallinen avustus olisi tarpeen ja hyvä ele edes merkkipäivänä.
Minä en tiedä ap:n perheestä, mutta oma isäni meni naimisiin naisen kanssa, joka tulee toisesta maanosasta ja jos ei nyt ihan kehitysmaasta niin paljon köyhemmästä maasta kun Suomi. Tämä luonnollisesti tarkoittaa sitä, että isäni elättää hänet myös täysin. Kaikki matkat ja peruselämiset. No ei siinä mitään. Sehän tavallaan on ainoa vaihtoehto jos ollaan parisuhteessa ja toinen on rahaton, mutta kieltämättä on käynyt mielessä että kuinka paljon roolia koko suhteen alkamiseen on ollut siinä että isäni on täysin kykenevä takaamaan tuolle uudelle vaimolle elintason josta hän ei voinut kun unelmoida. En sano että ollaan yhdessä pelkästään rahan takia. Heillä ei ole isoa ikäeroa ja ovat olleen yhdessä kauan, mutta en usko että suhde olisi alkanut jos isäni olisi ollut täysin varaton.
Niinkuin sanoin se ei minua edes haittaa että, rahat palaa häneen itseensä ja vaimonsa elättämiseen mutta sitä on vaikea sulattaa että mahdollinen perintö menee tuon uuden vaimon lapsille ja lapsenlapsille ja hänen omat lapsenlapsensa eivät saa mitään. Jokainen voi sanoa tuohon oman mielipiteensä, mutta minusta se on vain väärin. Taitaa olla niin että minun lapsillani ei ole mitään mahiksia mihinkään perintöön koska varallisuus on sijoitettu sinne vaimon kotimaahan. En usko että idea siitä on tullut ainoastaan isältäni, vaan jotenkin tuntuu että pientä manipulointia ja hyväksikäyttöä on myös mukana.
Huvittavaa huudella että ei isäsi/äitisi rahat sinulle kuulu. No ei kuulukaan. Minusta ensisijaisesti rahat kuuluu henkilölle itselleen mutta sitten kun sitä aletaan jaella toisille "ei verisukulaisille" kyllä varmaan aika moni tuntisi epäoikeudenmukaisuutta jos omien isovanhempien rahat valuisi uuden vaimon lapsille ja lapsenlapsille.
Minun isälläni oli jo voimissaan ollessaan ihan tarpeeksi voidakseen hyvin ja elääkseen elämää, josta tykkää. Siitäkin olisi voinut antaa. En ole tätä itse keksinyt, vaan isäni itse aina petasi tilannetta puhumalla mulle, miten kaikki jää aikanaan minulle ja ainakin antaen ymmärtää, että jos muuten joutuisin kärsimään, hänen eläessään, niin ei sitä halua katsella. Tämä puhe oli isältäni tietenkin virhe, kun ei sille olekaan löytynyt katetta.
Ja minunkin isä elättää vaimoaan täysin. He irtaantuivat työelämästä 5-kymppisinä ja suuntasivat ulkomaille. Ei siinä mitään minusta myöskään, he eivät ikinä elelleet leveästi, ihan normisti, mutta töissä ei toki tarvinnut käydä.
Mutta isä ei enää voi nauttia rahoistaan, koska asuu hoivakodissa. Sikäli katson, että olisi olut järkevää siirtää rahaa eteenpäin.
Kamalaa jos et saa isäsi perinnöstä kunnon osaa. Eikö sinunkaan isäsi halua selvitellä asioita sinun kanssasi, niin että tietäisit missä mennään? Voiko se muka vaikuttaa, että varat ovat hottentottilassa? Maksaa toki paljon käydä asioita selvittämään siellä, mutta riippuen omaisuudesta se voi silti kannattaa.
ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllä ne lapset ovat yleensä onnettomia ja tyytymättömiä elämäänsä, jos vanhemmatkin ovat. Asenteet ja suhautuminen elämään opitaan vanhemmilta. Jos olet koko ajan allapäin ja ryvet itsesäälissä, koska et ole niin varakas kuin mitä toivoisit olevasi, totta kai lapsetkin sen huomaavat. Keskity niihin asioihin teidän elämässä, jotka ovat hyvällä mallilla. Mitä ihmettä saat negatiivisuudesta ja märehtimisestä, muuta kuin entistä pahemman mielen ja lisää ongelmia?
Jos sinusta ei ole olemaan positiivinen lastesi edessä, etkä halua edes leikkiä tai askarrella heidän kanssaan, miksi ihmeessä olet ylipäätään hankkinut lapsia? Onni syntyy pienistä asioista. Jos sinä äitinä arvostat kesähuvilaa, ratsastusta ja luksuslomia niitä arjen tärkeitä pieniä yhdessäolon hetkiä enemmän, niin eiköhän se ole päivänselvää että lapsesikin alkavat kaivata juuri niitä.
Miksi ryvet menneessä ja katkeruudessa? Oletko koskaan miettinyt, miten paljon mukavempaa elämä olisi, jos voivottelun sijaan yrittäisit löytää elämästä pieniä positiivisia asioita? Miksi sulle on niin tärkeää, että lapset saavat kokea sen saman minkä sinä omassa lapsuudessasi? Kasvoiko susta muka onnellinen niiden kokemuksien myötä? Ulkopuolisen korvaan ei kyllä siltä kuulosta.
Oletko vihainen itsellesi, ettet ole päässyt sellaiseen asemaan, joka mahdollistaisi hyvän palkan ja sen tuomat edut? Kannattaa oikeasti pysähtyä miettimään ja kyseenalaistamaan, mistä nää sun ajatusmallit kumpuaa, ja mikä estää sua olemasta tyytyväinen elämään juuri sellaisena kuin se nyt on.
Lapset osaavat kyllä vanhemmiten arvostaa omaa lapsuuttaan, vaikka siitä olisikin puuttunut kalliit lomamatkat, harrastukset ym. joihin varakkaammilla on varaa. Mutta se edellyttää sitä, että sinä olet onnellinen sekä myös näytät sen heille, ja näytät, että sinä haluat viettää aikaa heidän kanssaan ja he ovat sinulle tärkeitä. Vai haluatko tartuttaa sen oman negatiivisuutesi myös lapsiisi, jolloin heistä kasvaa yhtä onnettomia kuin sinusta?
Jos teillä on koti, ruokaa, rakkautta ja olette terveitä, elämässänne on kaikki ihan oikeasti todella hyvin. Ei ne lapset sua vihaa, vaikka teillä ei ole tarjota keskivertoa parempaa.
Luulenpa, että olisin kokonaan syrjäytynyt ilman niitä.
apTai sitten et. Olisit lapsuudessasi oppinut, että jos jotain haluaa, sitä varten pitää tienata rahaa. Mutta voin lohduttaa, että et ole ainoa ongelmasi kanssa. Tunnen perheen, jolla toisella vanhemmalla on ollut vauras lapsuus. Kaiken sai, mitä ikinä keksi haluta. Sinä olet kuitenkin fiksumpi kuin tämä perhe, joka on nyt korviaan myöten veloissa, koska kustantavat lapsilleen kaikkea mahdollista joustoluotoilla, pikavipeillä ja osamaksuilla.
Kummallinen oletus. Miksei sitten kaikista syrjäytyneiden lapsista tule itsensä elättäviä?
apVarakkaan ja syrjäytyneen välille mahtuu 90% suomalaisista. Tässä ei varmaan ajateltu, että vanhempasi olisivat olleet syrjäytyneitä vaan että et olisi saanut lapsuudessasi kaikkea sitä, mitä sait. Suurin osa suomalaisista ei syrjäydy sen vuoksi, että lapsuudenkodissa ei ollut veneilyä, ratsastusta, ulkomaanmatkoja jne. Muutenhan yli 90% suomalaisista olisi syrjäytyneitä.
Hyvin monissa varakkaissakin perheissä pyritään siihen, että lapsi ei saa kaikkea haluamaansa. Ihan juuri siksi, että lapsi pärjäisi aikuisena omilla tuloillaan. Oppisi säästämään, jos jotain vähän kalliimpaa haluaa. Ja kouluttautumaan ammattiin, jolla itselleen mieluisan elintason voisi saavuttaa. Eikä odottamaan, että vielä nelikymppisenäkin äiti ja isä rahoittaisi elämää.
Varakkaassakin perheessä voi henkiset olot olla sellaiset, että syrjäytyy.
ap
Alue: Aihe vapaa
On aivan eri asia ottaa vanhemman itsetienaamia rahoja, kuin suvunperintöä, jonka saamiseksi kukaan elossaoleva ei ole varsinaisesti tehnyt yhtikäs mitään. Katsonut vain, että se tuottaa.
En mäkään kaipaa vanhempieni tienestejä.
ap