Emme ole onnellinen perhe - enkä käsitä sitä

Vierailija kirjoitti:

Ensin vertaat omaan yltäkylläiseen lapsuuteesi ja sitten ihmettelet mikseivät lapset ole KIITOLLISIA? Mikset itse ole kiitollinen??

Sen ei ois kuulunut muuttua, lue ketjua, on vastaukset siinä. Isä voisi pilkkoa omaisuuttaan osiin, niin perintövero pysyisi maltillisempana ja mä kykenisin jatkamaan lapsuuteni elintasoa edes kohtalaisesti lapsilleni (ei itselleni niin merkitystä sillä).

ap

Mutta ei isä enää mitään voi tehdä, hän on dementikko ja edunvalvonnassa ja hyvä olosuhteet huomioiden niin.

ap

Vierailija kirjoitti:

Laita lapset jonnekin kivalle leirille, saavat mukavaa tekemistä lomalla.

Ei ne ole kivoja, paitsi ratsastusleirit ja 4H lasten loma maalla, jos se paikka on joku super (kuten omssa lapsuudessani onnistuttiin löytämään). Mutta olin jotenkin reippaampi kuin mun lapset, en voisi kuvitellakaan, että he haluaisivat selviytyä vielä jossain poissa kotoa. Varmaan liittyy ihan tähän aikaan. Menin siis ratsastusleirille ekan kerran 9-vuotiaana ja 4H maatilalle 12-vuotiaana. Mun esikoinen on 9v.

ap

Lapselle on tärkeää se, että välillä on tylsää. Se kehittää heitä keksimään itse itselleen tekemistä ja viihdykettä. Ei vanhemman tarvitse aina olla joku ohjelman järjestäjä. Ja jos koko lapsuus on yhtä menoa ja "hienoja" elämyksiä, niin varmasti he tottuvat siihen ja sitten aikuisenakin tavoitellaan samanlaista viihdykettä jatkuvasti. Ja aikuisella se viihdyke ei enää olekaan joku huvipuisto, vaan pahimmassa tapauksessa viina ja huumeet.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ensin vertaat omaan yltäkylläiseen lapsuuteesi ja sitten ihmettelet mikseivät lapset ole KIITOLLISIA? Mikset itse ole kiitollinen??

Sen ei ois kuulunut muuttua, lue ketjua, on vastaukset siinä. Isä voisi pilkkoa omaisuuttaan osiin, niin perintövero pysyisi maltillisempana ja mä kykenisin jatkamaan lapsuuteni elintasoa edes kohtalaisesti lapsilleni (ei itselleni niin merkitystä sillä).

ap

Siis mielestäsi on isäsi Vastuulla huolehtia sinun lapsillesi hyvä elämä? Sinulla ei ole tähän osaa eikä arpaa?

Vierailija kirjoitti:

Ja ketähän voit syyttää siitä ettet ole hankkinut itsellesi parempaa elintasoa josta lapsesikin hyötyisivät?

Sitäpaitsi, kyllä susta on askartelemaan ja touhuamaan lastesi kanssa, se ei ole kuin viitsimisestä kiinni.

Ei mun vanhempienkan tarvinnut askarrella mun kanssa, en nyt ala siihen ollenkaan. He elivät elämäänsä, johon kuului nyt vain hiukan enemmän, kuin mun elämään, ja mä olin siinä mukana. Ei kenenkään tarvinnut "viihdyttää" minua, aivan älyvapaa ajatuskin!

Ja ei ollut vanhemmillanikaan heistä itsestä kiinni se elintasonsa.

Ymmärrän kyllä, että se on varmaan poikkeuksellista, mutta silti aika paskaa isältä jättää minut tähän.

ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ensin vertaat omaan yltäkylläiseen lapsuuteesi ja sitten ihmettelet mikseivät lapset ole KIITOLLISIA? Mikset itse ole kiitollinen??

Sen ei ois kuulunut muuttua, lue ketjua, on vastaukset siinä. Isä voisi pilkkoa omaisuuttaan osiin, niin perintövero pysyisi maltillisempana ja mä kykenisin jatkamaan lapsuuteni elintasoa edes kohtalaisesti lapsilleni (ei itselleni niin merkitystä sillä).

ap

Siis mielestäsi on isäsi Vastuulla huolehtia sinun lapsillesi hyvä elämä? Sinulla ei ole tähän osaa eikä arpaa?

Niin äitini on aina sanonut. Minulle kuuluu siitä myös, minkä isäni äidiltään sai, isäni kuuluu auttaa minua.

ap

Mene sinne yksiöösi.

Perheen onnellisuus nousee ihan heti

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Eivät lapsesi tiedä, millaista sinulla on ollut omassa lapsuudessasi ratsastuksineen, purjehduksineen yms. Kirjoituksista saa sen käsityksen, että sinä olet tyytymätön siihen, ettei lapsillasi ole kaikkea mitä sinulla on lapsuudessasi ollut. Haikailet sellaisista asioista, joihin teillä ei ole varaa. Ja tuo tyytymättömyytesi heijastuu omiin lapsiisi. Lakkaa vertaamasta omaa lapsuuttasi lastesi lapsuuteen.

On muuten helpommin sanottu kuin tehty, tuo ettei vertailisi. Luulisi nyt, että jokainen, jolla on lapsia haluaa lapsilleen vähintään saman, mitä on itsellä ollut tai parempaa.

Ja siis katkeraa tästä tekee se, että isäni, joka olisi ehkä voinut ja halunnut auttaa minua tässä, elämään asteli nainen, joka ei halua, että minä saan isältä mitään. Päin vastoin on ottanut minulta sellaistakin itselleen, mikä ei moraalisesti hänelle edes kuuluisi.

Ap

Silloin sen elintason olisi hankkinut ennenkuin hankkii lapsia. Minä olen varakkaasta perheestä, mutta valitsin itselleni ammatin matalapalkka-alalta. Jos olisin halunnut lapsilleni vähintään saman kuin mitä minulla oli lapsena, olisin opiskellut sairaanhoitajan sijasta lääkäriksi. Olen kuitenkin erittäin tyytyväinen, että opiskelin sairaanhoitajaksi. 

Isoäitini oli perinyt elintasonsa, samoin isäni. Ei ollut näköpiirissä tätä, ettei isä aio auttaa yhtään. Koska sen vaimon, joka asettui poikkiteloin mun ja isän väliin kanssa alkoi tull ongelmia vasta kun sain lapsia. Ja siis en mä ajatellut, että isän on pakko auttaa, mutta en oikeastaan ajatellut, ettei hänkin nauttisi nähdessään meidän nauttivan. Ja auttaisi ihan jo verotuksellisista syist se olisi nyt järkevää. Pilkkoa omaisuus osiin, veroprosentin takia.

ap

No sä olet sitten vähän nk kermaperse, joka ajatteli voivansa elää muiden rahoilla. Ikävä kyllä elämä ei aina mene niin, että voisi laskea oman elintasonsa muiden varaan. Isäsi olisi voinut myös tulla vaikkapa peliriippuvaiseksi ja tuhlata koko omaisuutensa. Tai tehdä sijoituksia, jotka tuottivatkin vain tappiota. Vain niiden rahojen varaan voi laskea elämäänsä, jotka ovat omalla tilillä. Ei niiden, jotka sinne joltain toiselta ehkä joskus tulee.

Omat lapseni ovat jo aikuisia, mutta vanhempani ovat edelleenkin elossa. Olisi ollut sulaa hulluutta lapsia hankkiessa ajatella, että perintörahoilla sitten elätän lapseni. Ja jos oikein muistan, sinun isäsi varallisuus on metsissä ja kiinteistöissä. Isäsi on ollut pelkästään fiksu, kun ei ole antanut osaa metsistä sinulle. Kas kun sinä olisit myynyt saamasi metsän ja hummaillut rahat. 

Vierailija kirjoitti:

Uskon, että perheenne tilanne paranee ratkaisevasti heti, kun lopetat pilkuttamisen ennen kuin-sanaa.

Helpottiko? Näsäviisaus antaa tyydytystä?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ensin vertaat omaan yltäkylläiseen lapsuuteesi ja sitten ihmettelet mikseivät lapset ole KIITOLLISIA? Mikset itse ole kiitollinen??

Sen ei ois kuulunut muuttua, lue ketjua, on vastaukset siinä. Isä voisi pilkkoa omaisuuttaan osiin, niin perintövero pysyisi maltillisempana ja mä kykenisin jatkamaan lapsuuteni elintasoa edes kohtalaisesti lapsilleni (ei itselleni niin merkitystä sillä).

ap

Siis mielestäsi on isäsi Vastuulla huolehtia sinun lapsillesi hyvä elämä? Sinulla ei ole tähän osaa eikä arpaa?

Niin äitini on aina sanonut. Minulle kuuluu siitä myös, minkä isäni äidiltään sai, isäni kuuluu auttaa minua.

ap

Ei kuulu. Sinä olet aikuinen ihminen kenen kuuluu hoitaa itse oma elämänsä. Ei luoja.

Lapset eivät tarvitse hienoja matkoja ollakseen onnellisia. Aivan muut asiat tekevät ihmisestä onnellisen.

Ap lapset kaipaa kaikkein eniten aitoa läsnäoloa vanhemmiltaan. Ei niinkään kreikan matkoja ja kalliita trampoliineja.

Vierailija kirjoitti:

Odotatko todella, että täältä tulee jokin vastaus, joka muuttaa perheesi elämän?

Ehkä täältä voi saada vaikkapa vertaistukea samankaltaisia ajatuksia pyöritteleviltä? Mene fiksumpien pariin, jos koet olevasi muita parempi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Eivät lapsesi tiedä, millaista sinulla on ollut omassa lapsuudessasi ratsastuksineen, purjehduksineen yms. Kirjoituksista saa sen käsityksen, että sinä olet tyytymätön siihen, ettei lapsillasi ole kaikkea mitä sinulla on lapsuudessasi ollut. Haikailet sellaisista asioista, joihin teillä ei ole varaa. Ja tuo tyytymättömyytesi heijastuu omiin lapsiisi. Lakkaa vertaamasta omaa lapsuuttasi lastesi lapsuuteen.

On muuten helpommin sanottu kuin tehty, tuo ettei vertailisi. Luulisi nyt, että jokainen, jolla on lapsia haluaa lapsilleen vähintään saman, mitä on itsellä ollut tai parempaa.

Ja siis katkeraa tästä tekee se, että isäni, joka olisi ehkä voinut ja halunnut auttaa minua tässä, elämään asteli nainen, joka ei halua, että minä saan isältä mitään. Päin vastoin on ottanut minulta sellaistakin itselleen, mikä ei moraalisesti hänelle edes kuuluisi.

Ap

Silloin sen elintason olisi hankkinut ennenkuin hankkii lapsia. Minä olen varakkaasta perheestä, mutta valitsin itselleni ammatin matalapalkka-alalta. Jos olisin halunnut lapsilleni vähintään saman kuin mitä minulla oli lapsena, olisin opiskellut sairaanhoitajan sijasta lääkäriksi. Olen kuitenkin erittäin tyytyväinen, että opiskelin sairaanhoitajaksi. 

Isoäitini oli perinyt elintasonsa, samoin isäni. Ei ollut näköpiirissä tätä, ettei isä aio auttaa yhtään. Koska sen vaimon, joka asettui poikkiteloin mun ja isän väliin kanssa alkoi tull ongelmia vasta kun sain lapsia. Ja siis en mä ajatellut, että isän on pakko auttaa, mutta en oikeastaan ajatellut, ettei hänkin nauttisi nähdessään meidän nauttivan. Ja auttaisi ihan jo verotuksellisista syist se olisi nyt järkevää. Pilkkoa omaisuus osiin, veroprosentin takia.

ap

No sä olet sitten vähän nk kermaperse, joka ajatteli voivansa elää muiden rahoilla. Ikävä kyllä elämä ei aina mene niin, että voisi laskea oman elintasonsa muiden varaan. Isäsi olisi voinut myös tulla vaikkapa peliriippuvaiseksi ja tuhlata koko omaisuutensa. Tai tehdä sijoituksia, jotka tuottivatkin vain tappiota. Vain niiden rahojen varaan voi laskea elämäänsä, jotka ovat omalla tilillä. Ei niiden, jotka sinne joltain toiselta ehkä joskus tulee.

Omat lapseni ovat jo aikuisia, mutta vanhempani ovat edelleenkin elossa. Olisi ollut sulaa hulluutta lapsia hankkiessa ajatella, että perintörahoilla sitten elätän lapseni. Ja jos oikein muistan, sinun isäsi varallisuus on metsissä ja kiinteistöissä. Isäsi on ollut pelkästään fiksu, kun ei ole antanut osaa metsistä sinulle. Kas kun sinä olisit myynyt saamasi metsän ja hummaillut rahat. 

Hehheh, kun tuntee ihmisen, niin ei todellakaan olisi voinut :) Pihiksi hänet toki tiedetään, mutta se ei ole sama, kuin ettei auttaisi ja välittäisi ollenkaan. Ja minä eläisin annetun omaisuuden tuotoilla, ei sen antaminen millään lailla olisi sulaa hulluutta.

ap

Tervetuloa meidän tavisten elämään!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Odotatko todella, että täältä tulee jokin vastaus, joka muuttaa perheesi elämän?

Ehkä täältä voi saada vaikkapa vertaistukea samankaltaisia ajatuksia pyöritteleviltä? Mene fiksumpien pariin, jos koet olevasi muita parempi.

Äitihullu on täällä suoltanut jo monta vuotta. Yhtä kammottavaa ei ole toista

Laita lapset kivalla päiväleirille niin voivat tulla yöksi kotiin. Saavat hauskaa tekemistä niiden leiripäivien ajaksi.

Vierailija kirjoitti:

Ap lapset kaipaa kaikkein eniten aitoa läsnäoloa vanhemmiltaan. Ei niinkään kreikan matkoja ja kalliita trampoliineja.

Niin, että sen pitää mennä sen lapsen ehdoilla. Kun mun lapsuudessa se mentiin aikuisten ehdoilla, mutta silti oli mukavaa.

ap

Tämmösiäkö rikkaiden perheiden lapsista kasvaa? Tällä ihmisellä on ollut lapsena ihan kaikkea yllin kyllin ja silti se valittaa täällä keskustelupalstalla siitä, kuinka huono lapsuus ja äiti hänellä on ollut ja kuinka ilmeisesti elossa olevan isän perintö kuuluisi hänelle ja ties mitä muuta. En käsitä. Tai sitten tämä henkilö on loistavasti laadittu provo.