Lue keskustelun säännöt.
Alue: Aihe vapaa
Emme ole onnellinen perhe - enkä käsitä sitä
27.06.2017 |
En käsitä sitä, miksi lapset eivät ole onnellisia ja kiitollisiakin meille vanhemmille. Miksi he eivät tottele ja tyydy myös vähään, vaikka savatkin usein enemmän, kuin sen vähän? En toisaalta halua opettaa heille, että vähään tyytyminen on ainoa, mikä on heille riittävää, koska sellainen johtaa helposti itsetunnon laskuun, mutta en tajua sitä ainaista kinuamista ja tyytymättömyyttä, ettei esimerkiksi tehdä joka päivä jotain arjesta poikkeavaa.
Ei tässä pysy vanhemmankaan mieli hyvänä, kun on koko ajan paha mieli ja riittämättömyyden tunne. Ja sitten tas kokee, että olisi lapsilleen velkaa sen, että olisin edes itse tyytyväinen ja sellainen positiivinen vanhempi. Mutta jos ympärilläni on noin negatiivista porukkaa, en pysty olemaan positiivinen :'(
Kommentit (152)
Vierailija kirjoitti:
Kun en oikein voi karjaista kuopukselle, joka se pahin marisija on, että "nyt turpa kiinni, äiti ei jaksa kuunnella enää yhtäkään marinaa siitä, ettei ole mitään tekemistä".
Mutta toisaalta en ymmärrä, miksei lapsi voi keksiä tekemistä tässä tontilla, vaikka kai tää sitten on tylsempi tontti kuin se merenrantatontti, jossa itse vietin lapsena kesiä.
ap
En ymmärrä miksi vanhempien pitäisi koko ajan olla keksimässä tekemistä lapsilleen? Niistähän tulee ihan mielikuvituksettomia, jos ei koskaan tarvitse itse keksiä tekemistä. Nuorin veljeni on myös tuollainen marisija, mutta äiti aina sanoo siihen, että ei aina tarvitse tehdä mitään, voi vain istua ja olla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Sinun oma asenteesi eli tyytymättömyytesi tarttuu luultavasti lapsiin. Harvoilla ihmisillä on vara hienoihin kesälomareissuihin, eikä se onni niilläkään reissuilla ole aina läsnä. Ennen oli hyvin toimeentuleville ihmisillä enemmän rahaa vapaa-aikaan. Nyt on suhteessa niin kalliit asunnot, ettei jää enää ylimääräistä niin paljon. Ei ole yhtään mukava juttu, että kitkuttelevilta perheiltä leikataan vielä lomarahoja. Yritetään silti nähdä aurinkoa pilvien seasta ja tehdään lapsillemme mukava lapsuus niillä resursseilla jotka ovat käytössä.
Kaikki eivät edes halua, ehdi ja jaksa tehdä hienoja kesälomareissuja, vaan levätä. Oli varaa tai ei.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ajattele miten tyytymätön mulkvisti sinusta tuli vaikka olikin rahaa, poneja ja merenrantamökki.
Kun vain ajattelee noitakin saudi-prinsessoja, jotka on eläneet luksuksessa ja kohtelevat muita todella mulkkumaisesti - mitä jos saudihovi romahtaisi, tulisi vaikka vallankumous, ja prinsessat joutuisivat ihan omilleen. Monikohan pärjäisi? Moniko olisi loppuelämänsä katkera, kun häneltä 'vietiin se mikä hänelle kuuluu' ja jankuttaisi mammapalstalla.
Niin rutiköyhä kuin liian vauras lapsuus voi olla vahingollista. Samaten suuren omaisuuden periminen - en ihmettele yhtään, että moni miljonääri jättää perillisilleen varsin vaatimattoman pesämunan.
Siksikö, että niistä miljonääreistä on tullut katkeria mulkvisteja, jotka kitsastelevat jopa omia lapsiaan mahdollisesta perinnöstä? Eikö omiaan kuulu tukea ja auttaa? Tuskin on tukea ja apua tullut ilman rahaakaan ko tyypeiltä.
Vierailija kirjoitti:
Uskon, että perheenne tilanne paranee ratkaisevasti heti, kun lopetat pilkuttamisen ennen kuin-sanaa.
Että jotta koska kun jos vaikka kuin....
Oma mieheni valittaa siitä ettei osaa olla lasten kanssa kun ei ole tarpeeksi rahaa. Molemmat olemme lähtöisin varakkaista oloista, meillä on pienemmät tulot kuin ihan omasta valinnastamme. Mieheni mielestä vain kallis tekeminen lasketaan tekemiseksi, aivan kuten lapsuudessamme oli.
Mielestäni vanhemmat voivat tehdä lasten kanssa kaikkea hauskaa ihan ilmaiseksikin, esimerkiksi mun mielestä on ihan mahtavaa vain lähteä ulos ja kisailla juoksukilpailuja, hassutella ym. Monen mielestä idiootin hommaa. Samoin ihanaa on vain istua sohvalla ja jutella päivän asioista, me ainakin nauramme lähes koko ajan. On se siis myös luonnekysymys. Tosin ymmärrän etteivät kaikki siihen pysty tai edes halua.
Lapsilla on hauskempaa kun vanhemmat (tai edes toinen) luovat hauskan ja rakastavan ilmapiirin. Kyllä tunnelman myrkyttäjä on ennemmin vanhempi, joka ei osaa puuhastella lastensa kanssa mitään perheen tulotasoon nähden sopivaa, ei se lapsi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Psykologi Bent Hougaardin käsite curling-vanhemmuus tuli kuin taivaanmannana monille neuvottomille kasvattajille, jotka tasapainoilevat koulun sääntöjen ja vanhempien mielipiteiden välillä. Curling-vanhemmuus tarkoittaa sitä, että vanhemmat tasoittavat lapsien tien kehdosta kouluun, ja ryhtyvät näiden laupeiksi kotisamarialaisiksi, palkatta. Koti on viihdytyskeskus, jossa määrää alle kouluikäinen. Lasten elämä on kuin sileää curling-rataa, elo suojaisa kuin munankeltuaisella. Hougaardin mukaan curling-lapsista kasvaa röyhkeitä aikuisia, jotka eivät kestä vastoinkäymisiä.
”Ope, hei, voit sä väistää, kun mä en näe taululle”, sanoo eturivin tyttö nyreästi. Jos kirjoitan taululle, en voi samalla väistellä lapsen tieltä. Opettajana en voi huutaa tytölle, että kai minulla on oikeus käyttää taulua. Samankaltaiseen tilanteeseen joutui lastenpsykologi Bent Hougaard. Hän näki noin viisi vuotiaan pojan heittävän hiekkaa hiekkalaatikolla, ja pyysi tätä lopettamaan. ”Paska vanha setä, et sä mua määrää”, poika huusi. Bent Hougaard laski mielessään viiteen, ja alkoi pohtia ongelmaa. Syntyi käsite curling-vanhemmuus, joka Hougaardin mukaan on keskiluokan ongelma. Lapsille ei aseteta rajoja, ja he saavat tehdä valintoja aivan itse. Aivan liian varhain. Vanhempien syyllisyys aikapulasta ajaa heitä ahdinkoon.
Minä ensin -asenne alkaa Hougaardin mukaan hiekkalaatikolla. Bent Hougaard syntyi 1940-luvulla, ja kuuluu ikäpolveen, jolle vitsa vinkui rehtorinkansliassa. Hougaard ihannoi sitä, että lapsi ja opettaja tiesivät molemmat paikkansa. Opettavaa aikuista oli toteltava. 1970-luvun lapsena muistan taas oppineeni tarhassa, että kaikkien kanssa tulee leikkiä. Opin pelkäämään ydinvoimaa ja askartelin DDR:stä tuotettujen lastenohjelmien malliin.
Curling-lapsista kasvaa röyhkeitä aikuisia, jotka eivät kestä vastoinkäymisiä.
Hih, joku muu huomannut saman kuin itse. 9 kymmenestä 2-6-vuotiaasta sanoo vaativasti aikuiselle tai toiselle lapselle "voitko väistää" tilanteessa, jossa itse ja kaikki ikäiseni olisivat itse väistäneet toista tuossa iässä ja missä iässä tahansa.
2-12-vuotiaat pitävät älämölöä ja rellestävät äänen tasolla, joka oli sallittu korkeintaan festareilla kännisille nuorille pari vuosikymmentä sitten.
Mitäpä jos ap lopettaisit ulisemisen ja kouluttaisit itsesi parempaan ammattiin. Musta on käsittämättömän lapsellista, että odotat isäsi avustavan AIKUISTA ihmistä. En usko, että lapsesi marisevat, mutta sinä tunnut kyllä osaavan marisemisen taidon.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No niin kuin mihin ammattiin? Ja miten elelisimme ajan, kun opiskelisin? Ja miksi kuvittelet, että saisin niitä paremmin palkattuja töitä jostain?
ap
Jos vanhempieni ikäluokassa vielä mentiinkin korkeakouluihin kohtuuhelposti ja saatiin oman alan töitä, niin aika hölmöä kuvitella, että se olisi tilanne tänä päivänä.
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Toivon vain, ettei lapseni muista lapsuudestaan päällimmäisenä sen, "kun koskaan ei tehty yhtään mitään", vaikka päästään me sentään joka kesä huvipuistoon ja yövytään jossain paikassa (hotellissa tai mökissä) 1-2 yötä. Ja jos on hyvät kelit mies vie rannalle. Mun lapsuudessa ranta oli oma, kesämökillä.
ap
"Mies vie rannalle". Mitä ap sinulle on tapahtunut kun olet noin avuton? Vie itse lapsesi rannalle tai vaikka lähipuistoon eväsretkelle äläkä odota että saat asiat valmiina. Hyvää parempaa kesää sinulle.
Tuossapai tyylipuhdas nykyverkkojournalismin mukainen klikkiotsikko väliviivalla ja jatkohuomautuksella "- enkä käsitä sitä".
Miksiköhän tuo loppukaneetti pitää aina nykyään uutisotsikoihin laittaa? Ja onko se sieltä todella tarttumassa myös keskustelupalstoille? Mikä on sen informaatioarvo?
Mirkku päätti laittaa elämänsä uusiksi - tältä se nyt näyttää
Keijo saapui kotiin illalla - kotiväki ihmeissään
Yhdysvallat mätänee sisältä päin - ja Pena tiesi sen jo 20 vuotta sitten
Sisältö jatkuu mainoksen alla
?? :D
Kuulostaa mun korvaan ainakin ihan normaalilta puhekieleltä, siltä, millä palstoilla usein puhutaan. Ja siis tajut kai, ettei otsikko voi olla kovin pitkä, pakko tiivistää. Ja informaatioarvo on tietenkin se, että teksti ei sisällä pelkkää esimmäisen lauseen toteamista, vaan otsikko heti kertoo, mihin suuntaan sitä tekstissä pohditaan.
ap
Vierailija kirjoitti:
?? :D
Kuulostaa mun korvaan ainakin ihan normaalilta puhekieleltä, siltä, millä palstoilla usein puhutaan. Ja siis tajut kai, ettei otsikko voi olla kovin pitkä, pakko tiivistää. Ja informaatioarvo on tietenkin se, että teksti ei sisällä pelkkää esimmäisen lauseen toteamista, vaan otsikko heti kertoo, mihin suuntaan sitä tekstissä pohditaan.
ap
En käsitä, miksi perheemme ei ole onnellinen.
Asian pystyy ilmaisemaan ilman verkkouutisoista tuttua pätkimistä ja ajatusviivaa (tai tämän otsikon tapauksessa tavuviivaa).
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ja tarkoitukseni ei ollut kritisoida sinua tai aloitustasi, vaan todeta ilmiö. Ihmettelen rakenteen suosiota uutusotsikoissa, mutta ilmeisesti ihmiset mieltävät sen huomiota herättäväksi ja ehkä siitä syystä rakenne on leviämässä uutisotsikoista keskustelupalstojen otsikoihinkin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
?? :D
Kuulostaa mun korvaan ainakin ihan normaalilta puhekieleltä, siltä, millä palstoilla usein puhutaan. Ja siis tajut kai, ettei otsikko voi olla kovin pitkä, pakko tiivistää. Ja informaatioarvo on tietenkin se, että teksti ei sisällä pelkkää esimmäisen lauseen toteamista, vaan otsikko heti kertoo, mihin suuntaan sitä tekstissä pohditaan.
apEn käsitä, miksi perheemme ei ole onnellinen.
Asian pystyy ilmaisemaan ilman verkkouutisoista tuttua pätkimistä ja ajatusviivaa (tai tämän otsikon tapauksessa tavuviivaa).
Tuo on kirjakieltä. Jos ensin tulee mieleen, että "perheemme ei ole onnellinen" ja sen jälkeen pohtii, että "en käsitä sitä" niin ne tulee laitettua peräkkäin, koska se kuvaa tilannetta päässäni parhaiten, eikä tuollalailla psykologian alan julkaisun otsikointityyliin.
ap
Miksi kutsut viivaani tavuviivaksi? Kuvitteletko, että näppiksissä nykyään on pitempiä viivoja?
ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Psykologi Bent Hougaardin käsite curling-vanhemmuus tuli kuin taivaanmannana monille neuvottomille kasvattajille, jotka tasapainoilevat koulun sääntöjen ja vanhempien mielipiteiden välillä. Curling-vanhemmuus tarkoittaa sitä, että vanhemmat tasoittavat lapsien tien kehdosta kouluun, ja ryhtyvät näiden laupeiksi kotisamarialaisiksi, palkatta. Koti on viihdytyskeskus, jossa määrää alle kouluikäinen. Lasten elämä on kuin sileää curling-rataa, elo suojaisa kuin munankeltuaisella. Hougaardin mukaan curling-lapsista kasvaa röyhkeitä aikuisia, jotka eivät kestä vastoinkäymisiä.
”Ope, hei, voit sä väistää, kun mä en näe taululle”, sanoo eturivin tyttö nyreästi. Jos kirjoitan taululle, en voi samalla väistellä lapsen tieltä. Opettajana en voi huutaa tytölle, että kai minulla on oikeus käyttää taulua. Samankaltaiseen tilanteeseen joutui lastenpsykologi Bent Hougaard. Hän näki noin viisi vuotiaan pojan heittävän hiekkaa hiekkalaatikolla, ja pyysi tätä lopettamaan. ”Paska vanha setä, et sä mua määrää”, poika huusi. Bent Hougaard laski mielessään viiteen, ja alkoi pohtia ongelmaa. Syntyi käsite curling-vanhemmuus, joka Hougaardin mukaan on keskiluokan ongelma. Lapsille ei aseteta rajoja, ja he saavat tehdä valintoja aivan itse. Aivan liian varhain. Vanhempien syyllisyys aikapulasta ajaa heitä ahdinkoon.
Minä ensin -asenne alkaa Hougaardin mukaan hiekkalaatikolla. Bent Hougaard syntyi 1940-luvulla, ja kuuluu ikäpolveen, jolle vitsa vinkui rehtorinkansliassa. Hougaard ihannoi sitä, että lapsi ja opettaja tiesivät molemmat paikkansa. Opettavaa aikuista oli toteltava. 1970-luvun lapsena muistan taas oppineeni tarhassa, että kaikkien kanssa tulee leikkiä. Opin pelkäämään ydinvoimaa ja askartelin DDR:stä tuotettujen lastenohjelmien malliin.
Curling-lapsista kasvaa röyhkeitä aikuisia, jotka eivät kestä vastoinkäymisiä.
Hih, joku muu huomannut saman kuin itse. 9 kymmenestä 2-6-vuotiaasta sanoo vaativasti aikuiselle tai toiselle lapselle "voitko väistää" tilanteessa, jossa itse ja kaikki ikäiseni olisivat itse väistäneet toista tuossa iässä ja missä iässä tahansa.
2-12-vuotiaat pitävät älämölöä ja rellestävät äänen tasolla, joka oli sallittu korkeintaan festareilla kännisille nuorille pari vuosikymmentä sitten.
Täysin järjetöntä pyytää väistämään tuossakin.tilanteessa. Ainahan ope on jonkun tiellä kun kirjoittaa. Ennen oltaisiin käännetty omia niskoja, odotettu. Katsottu kaverilta.
Nykyään ollaan hyvin nuorena röyhkeitä, ylimielisiä, itsekkäitä, ahneita, kaikki pitöö tulla valmiina, mutta ei olla röyhkeitä haistattelemalla, vaan päälleppäin kaikki on sivistynyttä keskustelua, hyvim hyvin hyvin nuorilla, vaikka tehdään asioita joita oma sukupolveni ei tehnyt.
Edes professoria yliopistossa ei pyydetty väistymään vaikka tämä ei enää kirjoittanut.
Onnellisuus tulee sisältä päin , ei ulkoisista asioista.Toinen on tyytyväinen, kun aurinko paistaa toinen riemuitsee vesisateesta.Tyytyväinen mieli on henkilökohtainen tasapaino,vallitsevista olosuhteista huolimatta.Ulkoiset olosuhteet muuttuvat,usein meidän teoista huolimatta.Ei siis voi olla varma milloinkaan paistaako vai sataako,onko rikas vai köyhä,onko tyyntä vai myrskyä.Koittakaa siis vain ottaa ilo irti sillä hetkellä vallitsevista olosuhteista.Sisäisen mielenrauhan harjoittelu ja tyytyminen niihin asioihin ja olosuhteisiin mihin ei voi itse vaikuttaa auttaa elämään sillä hetkellä parasta mahdollista elämää.Ei siihen muuta tarvita.Älkää vaatiko itseltänne tai muiltakaan liikaa,olkaa vain olemassa ja mahdollisuuksien mukaan mahdollisimman onnellisia siinä vallitsevassa tilanteessa.Hymyilkää,naurakaa,iloitkaa aina ja kaikesta mistä vitte.Kiinnittäkää huomionne vain ilon aiheisiin,vaikka pieniinkin.
Naura ja iloitse ! kirjoitti:
Onnellisuus tulee sisältä päin , ei ulkoisista asioista.Toinen on tyytyväinen, kun aurinko paistaa toinen riemuitsee vesisateesta.Tyytyväinen mieli on henkilökohtainen tasapaino,vallitsevista olosuhteista huolimatta.Ulkoiset olosuhteet muuttuvat,usein meidän teoista huolimatta.Ei siis voi olla varma milloinkaan paistaako vai sataako,onko rikas vai köyhä,onko tyyntä vai myrskyä.Koittakaa siis vain ottaa ilo irti sillä hetkellä vallitsevista olosuhteista.Sisäisen mielenrauhan harjoittelu ja tyytyminen niihin asioihin ja olosuhteisiin mihin ei voi itse vaikuttaa auttaa elämään sillä hetkellä parasta mahdollista elämää.Ei siihen muuta tarvita.Älkää vaatiko itseltänne tai muiltakaan liikaa,olkaa vain olemassa ja mahdollisuuksien mukaan mahdollisimman onnellisia siinä vallitsevassa tilanteessa.Hymyilkää,naurakaa,iloitkaa aina ja kaikesta mistä vitte.Kiinnittäkää huomionne vain ilon aiheisiin,vaikka pieniinkin.
Taas joku lapseton selittää. Olepa itse iloinen kun lapsesi marisevat lahkeessa, että mitä tänään tehtäisiin, ja itse haluaisit vain olla rauhassa. Niin tralalalalaa, ommmm, iloitsen, pim!
ap
Alue: Aihe vapaa
Turhaan sä annat noita neuvoja. Onhan se ihan selvä että ap kuviteltuine isin rahan odotteluineen on keksitty stoori! Tietenkin noin yleismielessä voi aina neuvoja antaa: miten olla onnellinen ilman rahaa...