Miksi tyttären lapset ovat tärkeämpiä kuin pojan lapset?

Eikä ole.

Vierailija kirjoitti:

Olen huomannut ihan selvästi, että vaikka pojassa tai miniässä tai heidän lapsissa ei ole mitään vikaa, menee tyttären lapset edelle. Ollaan paljon enemmän innoissaan jo raskausaikana, ostetaan enemmän tavaraa, annetaan enemmän aikaa ja apua. Surullista, kun isommat lapset älyävät jo että serkut ovat tärkeämpiä.

Koska jokainen anoppi voi olla varma, että tyttären lapset ovat verisukulaisia kun taas pojan lapset voi olla jonkun toisen miehen eli ei mitään sukua.

Pojan vaimo ei ole oma lapsi niin ei voi samanlailla tungetella ja masua taputella ym. hössöttää.

Tyttäret pitävät yleensä enemmän yhteyttä vanhempiinsa kuin pojat. Soittelevat useammin ja käyvät kylässä useammin. Tytär kertoo äidilleen kaikenlaisia asioita liittyen raskauteen, synnytykseen, äitiyteen sekä lapsiin ja siten jakaa niin ilonsa kuin surunsakin äitinsä kanssa. Pojat eivät yleensä tätä tee. 

Vierailija kirjoitti:

Tyttäret pitävät yleensä enemmän yhteyttä vanhempiinsa kuin pojat. Soittelevat useammin ja käyvät kylässä useammin. Tytär kertoo äidilleen kaikenlaisia asioita liittyen raskauteen, synnytykseen, äitiyteen sekä lapsiin ja siten jakaa niin ilonsa kuin surunsakin äitinsä kanssa. Pojat eivät yleensä tätä tee. 

Mutta entä jos miniä yrittää, mutta aitoa kiinnostusta ei ole (vaikka on kuitenkin pojan lapsi se miniän odottama/synnyttämä)?

Se johtuu siitä , että anopin mielestä mikään nainen ei ole kyllin hyvä hänen pojalleen.

Ainakin veljeni vaimo on ihan kauhea äidilleni. Kaikki mitä hän sanoo on väärin ja vanhanaikaista. Ja hänen ruuat epäterveellisiä hänen 3-vuotiaalleen.. lahjat liian poikamaisia yms.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tyttäret pitävät yleensä enemmän yhteyttä vanhempiinsa kuin pojat. Soittelevat useammin ja käyvät kylässä useammin. Tytär kertoo äidilleen kaikenlaisia asioita liittyen raskauteen, synnytykseen, äitiyteen sekä lapsiin ja siten jakaa niin ilonsa kuin surunsakin äitinsä kanssa. Pojat eivät yleensä tätä tee. 

Mutta entä jos miniä yrittää, mutta aitoa kiinnostusta ei ole (vaikka on kuitenkin pojan lapsi se miniän odottama/synnyttämä)?

Tyttären ja äidin suhde on kestänyt vuosikymmeniä ja heillä on takana paljon yhdessä elettyä elämää ja muistoja, toisin kuin anopilla ja miniällä.

Ainakin minulla äitiini on paljon läheisempi suhde ja hän lukee kuin avointa kirjaa ja jo äänen sävystä tietää jos kaikki ei ole ok. toisin kuin anoppini.

Eräs sosiologi sanoi juuri samaa kuin joku aiempi kommentoija. Jokainen yksilö haluaa siirtää omia geenejään eteen päin lasten ja lastenlasten kautta. Tyttären lapsia kannattaa suosia varman verisukulaisuuden takia koska kukapa siitä miniästä menee takuuseen.

Juu, 12 vuoteen ei ole pyytänyt yökylään, kylässä käynyt ykköskertoja. Ei kutsu käymään lapsia luokseen.

Tyttären lapset harva se päivä siellä.

Olen jo eronnut ko lasten isästä. Ihana anoppi rakastaa myös minun lapsiani kuin omia lapsenlapsiaan. Minulla ja miehelläni myös yhteisiä lapsia. Anoppi ei eriarvoista ketään jokainen kutsutaan vuorollaan yökylään, leipomaan tms. Lapsetkin sanoneet että siellä on mummola eikä isän äidin luona.

Ja onneksi oma äitini myös lapsille hyvä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tyttäret pitävät yleensä enemmän yhteyttä vanhempiinsa kuin pojat. Soittelevat useammin ja käyvät kylässä useammin. Tytär kertoo äidilleen kaikenlaisia asioita liittyen raskauteen, synnytykseen, äitiyteen sekä lapsiin ja siten jakaa niin ilonsa kuin surunsakin äitinsä kanssa. Pojat eivät yleensä tätä tee. 

Mutta entä jos miniä yrittää, mutta aitoa kiinnostusta ei ole (vaikka on kuitenkin pojan lapsi se miniän odottama/synnyttämä)?

Tyttären ja äidin suhde on kestänyt vuosikymmeniä ja heillä on takana paljon yhdessä elettyä elämää ja muistoja, toisin kuin anopilla ja miniällä.

Ainakin minulla äitiini on paljon läheisempi suhde ja hän lukee kuin avointa kirjaa ja jo äänen sävystä tietää jos kaikki ei ole ok. toisin kuin anoppini.

Eikö äiti ala moittia, jos kaikki ei ole ok? Miksi hänen pitäisi sinun diivailuasi myötäillä?

Tyttären lapset saa nähdä mahdollisen eronkin jälkeen, pojan lapsia ei välttämättä lainkaan. Siksi on uhkarohkeaa kiintyä lapseen, joka saatetaan koska tahansa temmata pois vain siksi, että miniä niin päättää. Ihmisillä on kuitenkin loppupelissä taipumus pyrkiä pitkiin ihmissuhteisiin ja pojan lasten kanssa tietää jo alusta alkaen, että niin ei välttämättä tule käymään.

Vierailija kirjoitti:

Juu, 12 vuoteen ei ole pyytänyt yökylään, kylässä käynyt ykköskertoja. Ei kutsu käymään lapsia luokseen.

Tyttären lapset harva se päivä siellä.

Olen jo eronnut ko lasten isästä. Ihana anoppi rakastaa myös minun lapsiani kuin omia lapsenlapsiaan. Minulla ja miehelläni myös yhteisiä lapsia. Anoppi ei eriarvoista ketään jokainen kutsutaan vuorollaan yökylään, leipomaan tms. Lapsetkin sanoneet että siellä on mummola eikä isän äidin luona.

Ja onneksi oma äitini myös lapsille hyvä.

Ei se snoppi rakasta sinun lapsiasi, hän sietää niitä, koska tietää totuuden. jos hän ei ota niitä vaivoikseen, ei hän ikinä näkisi biologisia lapsenlapsiaan. Tästä puhutaan paljon "mummokerhoissa" eli siitä, miten miniän lapset ovat käenpoikina viemässä aikaa ja huomiota omilta lapsenlapsilta, mutta pakko on sietää.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tyttäret pitävät yleensä enemmän yhteyttä vanhempiinsa kuin pojat. Soittelevat useammin ja käyvät kylässä useammin. Tytär kertoo äidilleen kaikenlaisia asioita liittyen raskauteen, synnytykseen, äitiyteen sekä lapsiin ja siten jakaa niin ilonsa kuin surunsakin äitinsä kanssa. Pojat eivät yleensä tätä tee. 

Mutta entä jos miniä yrittää, mutta aitoa kiinnostusta ei ole (vaikka on kuitenkin pojan lapsi se miniän odottama/synnyttämä)?

Miniä ei kuitenkaan ole oma lapsi. Oman lapsen kanssa on paljon helpompaa ja luontevampaa ilmaista mielipiteensä tai esittää kysymyksiä. Miniän kanssa pitää aina miettiä, mitä sanoo. Oman tyttären kanssa on kenties käyty (varsinkin murrosiässä) rajujakin riitoja eivätkä ne ole vaikuttaneet äidin ja tyttären väliseen suhteeseen.   Ja miniällä on oma äiti, jonka kanssa jakaa nuo asiat. Tyttären ei parisuhteeseen mennessään tarvitse nk katkaista napanuoraa äitiinsä, mutta pojan täytyy. Tytär myös pyytää herkemmin apua äidiltään kuin poika tai miniä. Tai mukaansa shoppailemaan tai kahvilaan. Äiti on tyttärelleen eräänlainen luottohenkilö. 

Vierailija kirjoitti:

Juu, 12 vuoteen ei ole pyytänyt yökylään, kylässä käynyt ykköskertoja. Ei kutsu käymään lapsia luokseen.

Tyttären lapset harva se päivä siellä.

Olen jo eronnut ko lasten isästä. Ihana anoppi rakastaa myös minun lapsiani kuin omia lapsenlapsiaan. Minulla ja miehelläni myös yhteisiä lapsia. Anoppi ei eriarvoista ketään jokainen kutsutaan vuorollaan yökylään, leipomaan tms. Lapsetkin sanoneet että siellä on mummola eikä isän äidin luona.

Ja onneksi oma äitini myös lapsille hyvä.

Kuulostaa ihan äidiltäni

Vierailija kirjoitti:

Ainakin veljeni vaimo on ihan kauhea äidilleni. Kaikki mitä hän sanoo on väärin ja vanhanaikaista. Ja hänen ruuat epäterveellisiä hänen 3-vuotiaalleen.. lahjat liian poikamaisia yms.

Niin. Meillä mummu syöttäisi lapsille pelkkää keksiä, jos päästettäisiin hoitoon sinne. Kun pitäähän mummun vähän saada hemmotella eikä syödä mitään pahaa, mitä äiti syöttää.. Sit seuraava yö menee valvoessa kipeän lapsen kanssa...

lahjat taas typeriä, jotain maatila-aiheisia äänikirjoja joka stanan kerta pienemmälle, yksi kirja jopa tuplana. Molemmat mummulta. Toiselle sit isoja kasoja huonolaatuisia leluja. Mitä sit jos lelut on rikki alta aikayksikön, kunhan on iso paketti?

Tyttären lapset ovat varmasti omia jälkeläisiä.

Ei pidä paikkaansa. Poikani ja tyttäreni lapset ovat yhtä tärkeitä minulle ja papalle. Vieläpä oma ensimmäisestä liitosta oleva poika on tärkeä tuolle papalle. Muuten en edes olisi lyönyt hynttyitä yhteen hänen kanssaa.

Pojan lapsista ei voi olla 100% varma, että ovatko ne todella oman pojan lapsia vai jonkun muun miehen lapsia.

Vierailija kirjoitti:

Juu, 12 vuoteen ei ole pyytänyt yökylään, kylässä käynyt ykköskertoja. Ei kutsu käymään lapsia luokseen.
Tyttären lapset harva se päivä siellä.

Olen jo eronnut ko lasten isästä. Ihana anoppi rakastaa myös minun lapsiani kuin omia lapsenlapsiaan. Minulla ja miehelläni myös yhteisiä lapsia. Anoppi ei eriarvoista ketään jokainen kutsutaan vuorollaan yökylään, leipomaan tms. Lapsetkin sanoneet että siellä on mummola eikä isän äidin luona.

Ja onneksi oma äitini myös lapsille hyvä.

No ehkäpä anoppi ei jaksa, jos kerran tyttären lapset ovat siellä harva se päivä? Tuskin pyytää yökylään tyttärensä lapsiakaan tai kutsuu käymään vaan tytär huolehtii itse siitä, että näin tapahtuu. Ts tytär ilmaisee tarpeensa saada lastenhoitoapua eikä odota, että äiti tarjoaa sitä tai kutsuu käymään. Ja tässä on oikeastaan tyttären ja miniän välinen ero.