Lue keskustelun säännöt.
Yliarvostetuin kirja?
26.06.2017 |
Eli mistä kirjasta ette ole pitäneet ollenkaan, vaikka kaikki muut tuntuvat hehkuttavan sitä?
Kommentit (362)
Vierailija kirjoitti:
Musta Dostojevskin, Emily Bronten, Jane Austenin ynnä muiden vanhojen klassikoiden kritisoinnin kohdalla kannattaa huomata että kirjat ovat arvostettuja koska ne ovat aikansa huipputeoksia, aikana jolloin kirjallisuutta ei ollut niin paljon ja monen puuduttavan kirjan kohdalla suosittelen myös alkuperäiskielellä lukua, sillä käännös ehdottomasti ainakin englannin kielestä riisuu monia hienoja sävyjä ja yksityiskohtia pois.
Oli myös tapana julkaista kirjoja jatkokertomuksina lehdissä, mikä osittain selittää mammuttimaisuudet. Mainitsemistasi Bronte-sisarukset ja Austen julkaisivat kirjoina, mutta kirjat eivät olekaan tuhatsivuisia. :)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
He eivät tiedä mitä tekevät - tylsä! Se virtuaalimaailma -juonikuvio jäi aivan irralliseksi varsinaisesta tarinasta. Siitä olisi saanut vaikka oman kirjansa. Ensimmäinen lukemani Finlandia voittaja, täytynee lukea vielä pari ennen kuin totean, että en ole riittävän älykäs tajuamaan niiden hienoutta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Donna Tarttin Jumalat juhlivat öisin oli jotenkin pettymys. Se nurinkurinen kerronta, jossa vain odotellaan, koska se, mikä tiedetään ensimmäisiltä sivuita, oli turhauttavaa. Jotenkin se päähenkilöiden ajelehtiminen ja ongelmissaan vellominen aiheutti itselle epämukavan olon. Tykkäsin enemmän Tiklistä, vaikka siinäkin oli samanlaisia epämukavia elementtejä.
(Nyt joku keittiöpsykologi voi analysoida minut, mikä elämässäni on pielessä kun nää kirjat ärsyttää ahdistavasti.)Pari kirjallisuutta ahkerasti harrastavaa ystävääni hehkuttivat aikoinaan tuota Jumalat juhlivat öisin, kuulemma (heidän ollessaan nuoria) todella ikimuistoinen lukukokemus. Itse luin teoksen aikuisena, ja vaikka kerronnan järjestys ei haitannut minua, oli kirja kokonaisuudessaan ihan vain tusinanuortenkirjallisuutta, ihan viihdyttävä, mutta siinäpä se.
En tiedä mitä kertoo sitten minusta, mutta luin kirjan viime kuussa ja tykkäsin kovasti. Parempi tämä oli kuin joku Arosusi, joka on myös ollut se monen nuoren elämys. Ainoa mikä häiritsi oli tosiaan tuo, että paljastetaan liikaa heti aluksi, enkä myöskään ole takaumakerronnan suuri fani. Etukäteen minulla ei tosin ollut minkäänlaisia odotuksia, tai odotin jotain nykytaiteellista epistolaa. Eli postiivinen yllätys.
Dostojevskin Rikos ja rangaistus. Ei vaan ole mitenkään mielestäni kestänyt aikaa. Kirjassa olevat moraaliset pohdinnan koskien ihmisen tappamista tuntuvat lähtökohtaisesti niin oudoilta, ettei sellaisia kukaan nykyään enää länsimaissa voi miettiä.
Moni on maininnut Stephen Kingin. On totta, että herran pitkälle uralle mahtuu muutama rimanalitus mutta on silti naurettavaa yleistää kaikki Kingin kirjat paskaksi! :D
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Varmaan joku jo mainitsi kirjan "Puhdistus". Sain lahjaksi ja yritin lukea, en päässyt kuin muutaman kymmenen sivun päähän alusta. Oli liian ankeaa minulle.
Vierailija kirjoitti:
Taru sormusten herrasta on tosiaan hieman erilainen kuin perus kirjat yleensä, sillä siinä käydään laajasti läpi (kuvitteellista) historiaa, kieliä, maantiedettä yms. mikä voi olla hyvin tylsää joidenkin mielestä. Itse juonta ja henkilöhahmoja on 2/3 kirjasta. Tätä ilmentää myös lopun mittavat luettelot historian tapahtumista ja kielten sanastoa ja aakkosia. Minuun tämä todellisen maailman tuntu kielineen ja historioineen vetoaa, mutta jos siihen paneutuminen ei kiinnosta, ei itse kirjastakaan paljoa saa irti. Tässä tapauksessa suosittelen elokuvia lämpimästi, sillä itse tarina on tuntemisen arvoinen.
Joo, ei kiinnosta. Fantasia ei vain taida olla minun juttuni. Tietysti missä tahansa romaanissa on osa fantasiaa, eivät ne kerro tositapahtumia juuri siten kuin kaikki tapahtui (muutenhan ne olisivat tietokirjallisuutta), mutta minulla toimii paremmin, kun kerrotaan todelliseen maailmaamme sijoittuvista periaatteessa ihan mahdollisista joskin käytännössä toteutumattomista asioista. Tai edes niin että ympäristö on todellinen, vaikka mukana olisi ripaus epätodellisuutta (tällaista fantasiaa esim. Bulgakovin Saatana saapuu Moskovaan, Sinisalon Ennen päivänlaskua ei voi, tai ikisuosikkini Goldingin Näkyvä pimeys). Mutta en jaksa ruveta opiskelemaan kokonaisen olemattoman maailman maantiedettä ja historiaa, lukeakseni tarinaa jonka idean olisi voinut toteuttaa omassa maailmassamme.
Paitsi niin hupsista, minähän olen kahlannut kaikki kolme osaa läpi, silkalla sisulla ja sitkeydellä. Juonesta jäi lähinnä vain se fiilis että toiset on hyviksiä ja toiset pahiksia, kovin yksiulotteisesti. Nuorena tuli oltua sitkeä. Nyt tässä joskus yritin Harry Potteria, ehkä sata sivua jaksoin mutta sitten ei, miksi minä tätä kahlaan kun tarina vain ei lähde vetämään. Siihäkin on se oma fantasiamaailmansa turhan raskas.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Taidettu jo mainita täällä mutta vielä kertaalleen: Oksasen Baby-Jane. Aikanaan hehkutettiin kovasti, ja kiinnostuin. Kun sitten sain kirjan käsiini niin järkytyin jo alkuun kömpelöstä,lukioikäisen söherryksiä muistuttavasta kirjoitustyylistä. Odotin Oksasella olevan jotain suuriakin lahjoja, mutta siihen verrattuna todella onneton tekele koko kirja. En ole tämän järkytyksen takia viitsinyt tutustua ko. hlön muuhun tuotantoon.
Vierailija kirjoitti:
Eli mistä kirjasta ette ole pitäneet ollenkaan, vaikka kaikki muut tuntuvat hehkuttavan sitä?
On vähän eri juttu sanoa, että kirja on yliarvostettu, kuin että itse en pitänyt. Esim. Camus'n Sivullinen tuntuu olleen monelle todella tärkeä kirja. Itse en saanut siitä mitään, mutta ei ole silti kanttia väittää yliarvostetuksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Anna Karenina.
Voiko pitkäpiimäisempää olla? Varmasti aikansa huipputeos jne, mutta ei jokaista yksinkertaista asiaa tarvitse selostaa joka vinkkelistä sivutolkulla.
Kokeilepa Flaubertin Rouva Bovarya.
Minä kyllä ihan luen kirjoja, joissa yksinkertaiset asiat selostetaan joka vinkkelistä. Mutta aika tekee tehtävänsä: asioilla ei ole enää samoja merkityksiä kuin ennen. Kun esimerkiksi Flaubert kuvailee yksityiskohtaisesti päähenkilönsä hattua, hän samalla on tullut oman aikansa lukijoille kertoneeksi paljon hänen elämästään, luonteestaan ja pyrkimyksistään: onko hän wt-mamma, nousukas, siveyden sipuli vai mitä. Me tämän hetken lukijat emme enää ymmärrä, mitä merkityksiä noihin yli sadan vuoden takaisiin asun detaljeihin sisältyi, jolloin kuvaus on meille vain pitkäveteistä.
Vierailija kirjoitti:
Stieg Larsson.
Itse en tuota Petterssonin teosta ole vielä lukenut. Onko se todella (yli)arvostettu?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Käyttäjä5454 kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
pax kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tuntematon sotilas oli niin puuduttavaa luettavaa. Aivan yliarvostettu kirja ja varsinkin Väinö linna. Ymmärrän sen merkityksen suomalaisessa kirjallisuudessa, mutta ärsyttää koko ajan 2. maailmansodassa vellominen. Vaikka kirjan henkilöt (rokka, hietanen...) ovat todenmukaisia ja uskottavia, ne jotenkin ärsyttävät (nyt joku loukkaantui) jollakin tavalla. En tule lukemaan sitä ikinä enää uudelleen. Ehkä negatiivinen mielipiteeni johtuu sen jatkuvasta hehkuttamisesta (varsinkin äidinkielen tunneilla ja mediassa) ja laittamisesta jollekin kultavadille taivaaseen. Varsinkin itsenäisyyspäivänä mua suorastaan ärsyttää iltalehden ja Ilta-Sanomien jatkuva kirjan/elokuvan palvonta: aina kaameat "kuka tuntemattoman sotilaan hahmoista olet?"- testit täyttävät heidän sivustonsa. Mennyt maku kokonaan, kirjasta tehty joku Suomen mestariteos vaikka se ei sitä ole (mielestäni esim waltarin teokset on paljon parempia mutta tuntematonta ja Linnaa palvotaan pillu märkänä). Tulipas pitkä purkaus :D
Olen aika lailla samoilla linjoilla kanssasi mielipiteessäni (jonka kirjoitin sivulla 6) tuosta kirjasta, mutta sen saama raju alapeukutussaldo kertoo juuri sen,että mitkään muut kuin kehut siitä eivät ole näkemyksinä täälläkään siitä kirjasta tervetulleita.
Eli onko siis muka jotenkin 'epäisänmaallista' olla hehkuttamatta tuota ns. 'kansalliskirjaamme' ?
Jos haluat, niin voithan lukea mielipiteeni sieltä ja kertoa mitä ajatuksia se puolestaan sinussa herätti.
Olisi näet mielenkiintoista vaihtaa muutama mielipide jonkun sellaisen henkilön kanssa, joka ei heti suoraan lyttää jos on vähänkään kriittinen näkemys tuosta joksikin kansallisen palvonnan kohteeksi korotetusta kirjasta nimeltä Tuntematon sotilas.
Jännää. Tuntematonta sotilasta ei saa kritisoida, kun se on isänmaallinen. Jos taas sotaveteraanien uhrauksia ja työtä kunnioittaaksesi pidät kaulassa suomileijona riipusta, olet wt, rasisti, juntti, natsi jne... Ja ei, en ole rasisti, haluan jollakin tavalla tuoda ilmi että arvostan sotaveteraaneja ja juuri kuten kirjoitin, heidän tekemiään uhrauksia meidän puolesta.
Mistä olet saanut sellaisen harhaluulon, että sotaveteraanimme olisivat jotenkin erityisen mielissään jostain suomileijonatunnuksen käyttämisestä? Eiköhän paras tapa kunnioittaa sotaveteraaneja olisi tarjoutua esim. palvelutaloihin ja vanhusten viriketoimintaa ylläpitäviin järjestöihin vapaaehtoiseksi ulkoiluttamaan näitä veteraaneja? Takaan, että sellaisesta eleestä olisi helvetin paljon enemmän iloa ko. vanheuksille, joista monet ovat yksinäisiä ja raihnaisia, kuin jostain kaulakorusta.
"Kysyppä joltain sotaveteraanilta/mistä olet saanut harhaluulon..." vastaan molempiin.
Mun ukki sekä hänen veljensä ovat olleet sodassa, nuorimmatkin muistivat sen vaikkei itse olleet siis missään rintamalla. Viimeisin heistä kuoli pari vuotta sitten. Ehkä (ainakin mulla) nämä harhaluulot on näiltä sodassa olleilta ihmisiltä peräisin. Ja joiden kanssa paljon olin tekemisissä heidän elossa ollessaan.
Ja kai jotakin korua voi käyttää sen takia että se itselle symboloi jotakin? Joku koru mulla olis kuitenkin.
Niin, mun vanhemmat on siis sotaveteraanien lapsia, ja heidän kanssaan on ollut puhetta aiheesta joskus. Eli olen periaatteessa kysynyt, jokuhan ehdotti kysymään?
Sotaveteraanit ja niiden mielipiteet on yliarvostettuja. Yliarvostetumpia kuin yksikään kaunokirjallinen teos.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Anna Karenina.
Voiko pitkäpiimäisempää olla? Varmasti aikansa huipputeos jne, mutta ei jokaista yksinkertaista asiaa tarvitse selostaa joka vinkkelistä sivutolkulla.
Kokeilepa Flaubertin Rouva Bovarya.
Minä kyllä ihan luen kirjoja, joissa yksinkertaiset asiat selostetaan joka vinkkelistä. Mutta aika tekee tehtävänsä: asioilla ei ole enää samoja merkityksiä kuin ennen. Kun esimerkiksi Flaubert kuvailee yksityiskohtaisesti päähenkilönsä hattua, hän samalla on tullut oman aikansa lukijoille kertoneeksi paljon hänen elämästään, luonteestaan ja pyrkimyksistään: onko hän wt-mamma, nousukas, siveyden sipuli vai mitä. Me tämän hetken lukijat emme enää ymmärrä, mitä merkityksiä noihin yli sadan vuoden takaisiin asun detaljeihin sisältyi, jolloin kuvaus on meille vain pitkäveteistä.
Anna Karenina on yksinkertaisesti sieluton teos. Rouva Bovary sen sijaan on vaikuttava, eikä ollenkaan jaaritteleva.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
pax kirjoitti:
Eli onko siis muka jotenkin 'epäisänmaallista' olla hehkuttamatta tuota ns. 'kansalliskirjaamme' ?
Tuntematonta sotilasta pidettiin aikoinaan epäisänmaallisena kirjana: Eivät kaikki suomalaissotilaat olleetkaan mitään jaloja sankareita. Kiroillaan, joukkoon mahtuu pelkureita, jumalankieltäjiä, sotarikollisia, hulluja upseereita, moraaliltaan arveluttavia sekä sotilaita että lottia. Kustantaja joutui sensuroimaan alkuperäistä versiota; nykyään sentään on saatavilla myös sensuroimaton versio alkuperäisellä nimellä Sotaromaani.
Kirjan kuvauksessa on ansionsa, ei se huono ole. Minua kuitenkin häiritsee se, kuinka voimakkaasti henkilöt on pelkistetty tyypeiksi. Oliko sodan aikaan oikeasti tuollaista joukko-osastoa, johon miehet haalittiin ympäri maata? Onko jokin itsetarkoitus esitellä Suomen murteita? Ja Rokan sankarihahmo myös. Sillä kai oli todellinen esikuvansa, johon Linna vaikuttaa kovin ihastuneelta.
Elokuvaversioista Mollbergin on paljon enemmän mieleeni kuin Laineen teennäinen reipastelu.
Ompas kirjamieltymykset muuttuneet muutamassa vuosikymmenessä!!
Kalevala, tiedän kyllä sen olevan täynnä koottua kansantietoa tarinansa sisässä vaan en yksinkertaisesti ole jaksanut siitä lukea kuin alun.
Kerronta kirjassa on aivan liian väsyttävää ja puuduttavaa.
Harry Potter. Kömpelösti ja yksiulotteisesti kirjoitettua lapsellista tankerotekstiä. Vieläpä plagioitu monesta eri lähteestä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Stieg Larsson.
Itse en tuota Petterssonin teosta ole vielä lukenut. Onko se todella (yli)arvostettu?
Mun mielestä ei ole yliarvostettu, vaan todellakin ansaitsee paikkansa dekkareiden Hall of Famessa. Mä en siis yleensä edes lue dekkareita, mutta Millennium-trilogian ahmin, siis luin sitä valehtelematta jopa yöllä valvoen pikkutunneille, vaikka aamulla työt odotti. En vaan pystynyt lopettamaan. Ihan parhaita kirjoja, mitä oon ikinä lukenut!
🇺🇦🇮🇱
Eat, shit, die :DDD