Yliarvostetuin kirja?

tuntematon sotilas. koulussa olisi pitänyt lukea mutta en pystynyt joten lainasin videon.

Totuus harry quebertin tapauksesta. Kerta kaikkiaan kyvytöntä soopaa.

Siviilipalvelusohje. En ole lukenut mutta ei kukaan muukaan noita täällä haukkumiaan kirjoja.

Kaikki kaunokirjallisuus

Monet näistä ole ikinä mitään kirjaa lukenut. Kunhan haukkuvat.

Catcher in the rye.

Vierailija kirjoitti:

Jari Tervon kirjoittamat kirjat. Ei vain pysty lukemaan paria sivua enempää.

Sama, lukeminen on jäänyt aina kesken. Pitkäveteinen, aivan järjettömän pitkiä lauseita jotka poukkoilee sinne tänne. Vaatii todella keskittymistä, mitä ei ole kun tarina ei imaise mukaansa.

pax kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tuntematon sotilas oli niin puuduttavaa luettavaa. Aivan yliarvostettu kirja ja varsinkin Väinö linna. Ymmärrän sen merkityksen suomalaisessa kirjallisuudessa, mutta ärsyttää koko ajan 2. maailmansodassa vellominen. Vaikka kirjan henkilöt (rokka, hietanen...) ovat todenmukaisia ja uskottavia, ne jotenkin ärsyttävät (nyt joku loukkaantui) jollakin tavalla. En tule lukemaan sitä ikinä enää uudelleen. Ehkä negatiivinen mielipiteeni johtuu sen jatkuvasta hehkuttamisesta (varsinkin äidinkielen tunneilla ja mediassa) ja laittamisesta jollekin kultavadille taivaaseen. Varsinkin itsenäisyyspäivänä mua suorastaan ärsyttää iltalehden ja Ilta-Sanomien jatkuva kirjan/elokuvan palvonta: aina kaameat "kuka tuntemattoman sotilaan hahmoista olet?"- testit täyttävät heidän sivustonsa. Mennyt maku kokonaan, kirjasta tehty joku Suomen mestariteos vaikka se ei sitä ole (mielestäni esim waltarin teokset on paljon parempia mutta tuntematonta ja Linnaa palvotaan pillu märkänä). Tulipas pitkä purkaus :D

Olen aika lailla samoilla linjoilla kanssasi mielipiteessäni (jonka kirjoitin sivulla 6) tuosta kirjasta, mutta sen saama raju alapeukutussaldo kertoo juuri sen,että mitkään muut kuin kehut siitä eivät ole näkemyksinä täälläkään siitä kirjasta tervetulleita.

Eli onko siis muka jotenkin  'epäisänmaallista' olla hehkuttamatta tuota ns. 'kansalliskirjaamme' ?

Jos haluat, niin voithan lukea mielipiteeni sieltä  ja kertoa mitä ajatuksia se puolestaan sinussa herätti.

Olisi näet mielenkiintoista vaihtaa muutama mielipide jonkun sellaisen henkilön kanssa, joka ei heti suoraan lyttää jos on vähänkään kriittinen näkemys tuosta  joksikin kansallisen palvonnan kohteeksi korotetusta  kirjasta nimeltä Tuntematon sotilas.

Olen kanssasi samaa mieltä ( ja olen se sama kirjan kritisoiva joka kirjoitteli sivulla 10). Tuntuu että kaikki suomalaiset kirjat, jotka jollakin tavalla käsittelevät Suomen merkittäviä hetkiä historiassa (kuten tää tuntematon ja siinä oleva jatkosota), ei saisi laisinkaan kritisoida niinku kokonaisuutena. Tuntuu aina kun kerron jossakin mielipiteeni esim just tuntemattomasta niin aina katsotaan jotenkin paheksuvasti ja haukutaan "epäsuomalaiseksi" vaikka itse kunnioitan syvästi esim lottia ja rintamalla taistelleita. Jotenkin Tuntematon ja myös esim. täällä Pohjantähden alla on Suomessa "leimattu" semmosiks kirjoiks, joita on vähän niinku "pakko" ihailla. En tiedä mistä se johtuu kun ei saa kertoa omia ajatuksiaan tuntemattomasta ilman kauheata paskavyöryä jonka saan hyvin nopeasti niskaani. Tää on todella mielenkiintoinen aihe, mistä pitäisi puhua kyllä enemmän. Kyllä sen noista alapeukuvyöryistä huomaa että aihe on todellakin herkkä. Sun ajatukset oli todella hyviä, ihanaa kun jokin muukin on samoilla linjoilla. Tuntuu et esim tuntematonta ei saa lainkaan arvostella koska kyseessä on vaan tuntematon, mikä on "niin uskomaton ja upea kirja" vaikka se ei lopulta sitä oikeastaan paljon ole.

Kiitos mielipiteestäsi ja tekstistäsi, pisti ajattelemaan lisää :)

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

pax kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tuntematon sotilas oli niin puuduttavaa luettavaa. Aivan yliarvostettu kirja ja varsinkin Väinö linna. Ymmärrän sen merkityksen suomalaisessa kirjallisuudessa, mutta ärsyttää koko ajan 2. maailmansodassa vellominen. Vaikka kirjan henkilöt (rokka, hietanen...) ovat todenmukaisia ja uskottavia, ne jotenkin ärsyttävät (nyt joku loukkaantui) jollakin tavalla. En tule lukemaan sitä ikinä enää uudelleen. Ehkä negatiivinen mielipiteeni johtuu sen jatkuvasta hehkuttamisesta (varsinkin äidinkielen tunneilla ja mediassa) ja laittamisesta jollekin kultavadille taivaaseen. Varsinkin itsenäisyyspäivänä mua suorastaan ärsyttää iltalehden ja Ilta-Sanomien jatkuva kirjan/elokuvan palvonta: aina kaameat "kuka tuntemattoman sotilaan hahmoista olet?"- testit täyttävät heidän sivustonsa. Mennyt maku kokonaan, kirjasta tehty joku Suomen mestariteos vaikka se ei sitä ole (mielestäni esim waltarin teokset on paljon parempia mutta tuntematonta ja Linnaa palvotaan pillu märkänä). Tulipas pitkä purkaus :D

Olen aika lailla samoilla linjoilla kanssasi mielipiteessäni (jonka kirjoitin sivulla 6) tuosta kirjasta, mutta sen saama raju alapeukutussaldo kertoo juuri sen,että mitkään muut kuin kehut siitä eivät ole näkemyksinä täälläkään siitä kirjasta tervetulleita.

Eli onko siis muka jotenkin  'epäisänmaallista' olla hehkuttamatta tuota ns. 'kansalliskirjaamme' ?

Jos haluat, niin voithan lukea mielipiteeni sieltä  ja kertoa mitä ajatuksia se puolestaan sinussa herätti.

Olisi näet mielenkiintoista vaihtaa muutama mielipide jonkun sellaisen henkilön kanssa, joka ei heti suoraan lyttää jos on vähänkään kriittinen näkemys tuosta  joksikin kansallisen palvonnan kohteeksi korotetusta  kirjasta nimeltä Tuntematon sotilas.

Jännää. Tuntematonta sotilasta ei saa kritisoida, kun se on isänmaallinen. Jos taas sotaveteraanien uhrauksia ja työtä kunnioittaaksesi pidät kaulassa suomileijona riipusta, olet wt, rasisti, juntti, natsi jne... Ja ei, en ole rasisti, haluan jollakin tavalla tuoda ilmi että arvostan sotaveteraaneja ja juuri kuten kirjoitin, heidän tekemiään uhrauksia meidän puolesta.

Mistä olet saanut sellaisen harhaluulon, että sotaveteraanimme olisivat jotenkin erityisen mielissään jostain suomileijonatunnuksen käyttämisestä? Eiköhän paras tapa kunnioittaa sotaveteraaneja olisi tarjoutua esim. palvelutaloihin ja vanhusten viriketoimintaa ylläpitäviin järjestöihin vapaaehtoiseksi ulkoiluttamaan näitä veteraaneja? Takaan, että sellaisesta eleestä olisi helvetin paljon enemmän iloa ko. vanheuksille, joista monet ovat yksinäisiä ja raihnaisia, kuin jostain kaulakorusta.

"Kysyppä joltain sotaveteraanilta/mistä olet saanut harhaluulon..." vastaan molempiin.

Mun ukki sekä hänen veljensä ovat olleet sodassa, nuorimmatkin muistivat sen vaikkei itse olleet siis missään rintamalla. Viimeisin heistä kuoli pari vuotta sitten. Ehkä (ainakin mulla) nämä harhaluulot on näiltä sodassa olleilta ihmisiltä peräisin. Ja joiden kanssa paljon olin tekemisissä heidän elossa ollessaan.

Ja kai jotakin korua voi käyttää sen takia että se itselle symboloi jotakin? Joku koru mulla olis kuitenkin.

Niin, mun vanhemmat on siis sotaveteraanien lapsia, ja heidän kanssaan on ollut puhetta aiheesta joskus. Eli olen periaatteessa kysynyt, jokuhan ehdotti kysymään?

Näitä monta, esim. koko Tory Haydenin tuotanto, pitkäveteistä ja turhaan hehkutettua.

Tuhat loistavaa aurinkoa, 100 sivua voisi poistaa, ei liity mitenkään juoneen,,kuvaillaan vain maastoa ja maisemia.  

Schlink'in lukija. Vanhemman naisen ja alaikäisen nuorukaisen suhde ja myöhemmin paljastuva naisen natsitausta. Kun kyseessä vanhempi nainen niin ilmeisesti hyväksyttävä kuvio tuo seksisuhde, ai mutta nyt en varmaan ymmärrä kaikkia hienoja kerrostumia joita kirjassa tietysti oli niiden mielestä jotka siitä pitävät. Muutenkin jätti kylmäksi tuo teos.

Äitipeli

Älytöntä diipadaapaa

Minna Canthin tuotannosta suurin osa. Juonet kökköjä ja ennalta-arvattavia, naisten heikolla asemalla ja kärsimyksillä oikein mässäillään, feminismi jyrää kuin tankki, henkilöhahmot etupäässä kliseisiä, dialogi melko tylsää. Tekstistä puuttuu herkkyyttä ja sävykkyyttä.  Erityisen kamalia ovat näytelmät, onneksi niitä ei enää juurikaan esitetä. Ymmärrän toki teosten historiallisen merkityksen, mutta kaunokirjallisuuden näkökulmasta varsinkin varhaisempi tuotanto on pelkkää roskaa.

Olin melkein vihainen, kun M. Canth sai oma liputuspäivän. Monet hänen aikalaisistaan kirjoittivat paljon paremmin, mutta ovat edelleen ilman liputuspäivää. Esimerkiksi Teuvo Pakkala köyhyyden ja vähäosaisuuden kuvaajana on paljon monisävyisempi ja kiinnostavampi. 

Carrie, sillä kirjan kerronta on aina aika ajoin sellaista rasittavaa tajunnanvirtaa. En myöskään pidä itse juonesta, en vain ymmärrä sen "hienoutta".

Lars Keplerin dekkarit.

Nimen taakse kätkeytyy ruotsalainen pariskunta, joka noita kirjoja tehtailee. Suomessa kiinnostaa tietysti, että päähenkilö on alunperin suomalainen rikoskomisario (tai vastaava) Joona Linna. Aina kun uusi dekkari ilmestyy, lehdissä on haastatteluja tekijöistä ja arvostetut sanomalehdet julkaisevat kritiikkejä tästä 'nordic noirista'. Kirjoissa mässäillään väkivallalla, ruumiita tulee kymmenittäin, ihan tarpeettoman paljon juoneen nähden. Kirjat on kirjoitettu hyvin laskelmoiden, kun ne aloittaa, teksti imaisee mukaansa ja sitten on vaan pakko lukea. Kirjoja myös myydään miljoonittain ympäri maailmaa. Yliarvostettua roskaa.

Vierailija kirjoitti:

No Sinuhe egyptiläinen jäi kesken äärimmäisen tylsän, narisevan ja kuivan kerronnan vuoksi. En silti sanoisi, että kirja on huono, mutta ainakin siinä elämänvaiheessa jäi kesken em.syystä.

Raivostuttava tarina miehestä, jota nainen vie kuin pässiä narusta. Käsittämättömän monen suosikkikirja, jonka olen lukenut useita kertoja varmistaakseni, etten saanut väärää käsitystä lukiessani kirjan ensimmäisen kerran lukiossa. Viihdekirjallisuutta hölmöstä miehestä.

Pussikaljaromaani. En kyennyt lukemaan kuin kaksi sivua, ehkä vika on sitten minussa.

Coelhon koko tuotanto saa äänen täältäkin. Ei hitto mitä tekotaiteellista paskaa. :D 

Kafkan Oikeusjuttu... niin tylsä...

Raamattu aivan ehdottomasti. Satukirja, johon jotkut jopa uskovat. Sofi Oksasen Puhdistus on taas todella hyvä. Ehdottomasti Top 10 listalle.