Lue keskustelun säännöt.
Yliarvostetuin kirja?
26.06.2017 |
Eli mistä kirjasta ette ole pitäneet ollenkaan, vaikka kaikki muut tuntuvat hehkuttavan sitä?
Kommentit (362)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No Sinuhe egyptiläinen jäi kesken äärimmäisen tylsän, narisevan ja kuivan kerronnan vuoksi. En silti sanoisi, että kirja on huono, mutta ainakin siinä elämänvaiheessa jäi kesken em.syystä.
Raivostuttava tarina miehestä, jota nainen vie kuin pässiä narusta. Käsittämättömän monen suosikkikirja, jonka olen lukenut useita kertoja varmistaakseni, etten saanut väärää käsitystä lukiessani kirjan ensimmäisen kerran lukiossa. Viihdekirjallisuutta hölmöstä miehestä.
Tapasi päästä raivon valtaan? 😂😂😂
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mulla oli sellainen vaihe, että yritin lukea suomalaisia klassikkoja. Monista tykkäsin, esim. Maria Jotunista ja Minna Canthista.
Pommisijalle menee kirkkaasti Maila Talvio. En nyt tiedä, onko hän niin hirveän arvostettu, tai muistaako kukaan enää koko kirjailijaa, mutta jos haluatte niin lukekaa hänen kirjansa Pimeänpirtin Hävitys.
Ihmeellistä paatoksellista moraalisaarnaa, juoni oli tosi kökkö ja omituinen, silti kirja piti oudolla tavalla otteessaan. Taitaa olla malliesimerkki kirjasta, josta aika ajoi pahasti ohi...
🇺🇦🇮🇱
Vierailija kirjoitti:
Schlink'in lukija. Vanhemman naisen ja alaikäisen nuorukaisen suhde ja myöhemmin paljastuva naisen natsitausta. Kun kyseessä vanhempi nainen niin ilmeisesti hyväksyttävä kuvio tuo seksisuhde, ai mutta nyt en varmaan ymmärrä kaikkia hienoja kerrostumia joita kirjassa tietysti oli niiden mielestä jotka siitä pitävät. Muutenkin jätti kylmäksi tuo teos.
Elokuvana ainakin todella hyvä. En ole lukenut kirjaa, joten en osaa ottaa siihen kantaa.
Vierailija kirjoitti:
Twilight -sarja. Juonena oli kökkö teiniromanssi ja teksti kömpelösti kirjoitettu.
Teinelle se onkin suunnattu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Riikka Pulkkisen esikoinen, vai oliko se toinen?
Totta, vai mikä se nyt oli, missä yläasteikäisellä tytöllä oli täysin epäuskottava suhde opettajansa kanssa?!!! Kirjailija lukenut ilmeisesti liikaa Reginoita, tai mitä lie kioskilehtiä...
Kaffepulla kirjoitti:
Nuoret suomalaiset naiskirjailijat, kuten Riikka Pulkkinen, jonka otan nyt esimerkiksi. Hirveää prinsessaulinaa ja first world problems -vellomista, uhriudutaan kun ongelmat elämässä on tyyliin luokkaa "en pysty hyväksymään omaa vartaloani ja mulla on syömishäiriö". Grow up. Hirveällä myötähäpeällä luen näitä.
samaa mieltä Pulkkisesta. Todellakin first world problems, eikä edes tajua sitä itse. Ja ällöttävää seksillä mässäilyä myös.. alaikäinen tyttö panemassa miesopettajansa kanssa lukion bileissä.. yäk
Sisältö jatkuu mainoksen alla
pax kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tuntematon sotilas oli niin puuduttavaa luettavaa. Aivan yliarvostettu kirja ja varsinkin Väinö linna. Ymmärrän sen merkityksen suomalaisessa kirjallisuudessa, mutta ärsyttää koko ajan 2. maailmansodassa vellominen. Vaikka kirjan henkilöt (rokka, hietanen...) ovat todenmukaisia ja uskottavia, ne jotenkin ärsyttävät (nyt joku loukkaantui) jollakin tavalla. En tule lukemaan sitä ikinä enää uudelleen. Ehkä negatiivinen mielipiteeni johtuu sen jatkuvasta hehkuttamisesta (varsinkin äidinkielen tunneilla ja mediassa) ja laittamisesta jollekin kultavadille taivaaseen. Varsinkin itsenäisyyspäivänä mua suorastaan ärsyttää iltalehden ja Ilta-Sanomien jatkuva kirjan/elokuvan palvonta: aina kaameat "kuka tuntemattoman sotilaan hahmoista olet?"- testit täyttävät heidän sivustonsa. Mennyt maku kokonaan, kirjasta tehty joku Suomen mestariteos vaikka se ei sitä ole (mielestäni esim waltarin teokset on paljon parempia mutta tuntematonta ja Linnaa palvotaan pillu märkänä). Tulipas pitkä purkaus :D
Olen aika lailla samoilla linjoilla kanssasi mielipiteessäni (jonka kirjoitin sivulla 6) tuosta kirjasta, mutta sen saama raju alapeukutussaldo kertoo juuri sen,että mitkään muut kuin kehut siitä eivät ole näkemyksinä täälläkään siitä kirjasta tervetulleita.
Eli onko siis muka jotenkin 'epäisänmaallista' olla hehkuttamatta tuota ns. 'kansalliskirjaamme' ?
Jos haluat, niin voithan lukea mielipiteeni sieltä ja kertoa mitä ajatuksia se puolestaan sinussa herätti.
Olisi näet mielenkiintoista vaihtaa muutama mielipide jonkun sellaisen henkilön kanssa, joka ei heti suoraan lyttää jos on vähänkään kriittinen näkemys tuosta joksikin kansallisen palvonnan kohteeksi korotetusta kirjasta nimeltä Tuntematon sotilas.
Luin kommenttisi sivulta 6. Eiköhän alapeukut tulleet siitä, että et perustellut sanallakaan että MIKSI kirja on mielestäsi yliarvostettu. Koko pitkä kirjoituksesi luetteli vain asioita, joista et itse kirjassa pitänyt. Siinä, että onko kirja yliarvostettu vai eikö se vain ole oman maun mukainen, on iso ero.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Nyt minut varmaan kivitetään kun sanon tämän: Mika Waltarin Sinuhe Egyptiläinen. "Satoja" sivuja tarkkaa kuvausta ennenkuin päästään asian ytimeen.
Vierailija kirjoitti:
Kovin moni suomalainen kirjailija ja heidan teoksensa! Varsinkin nama miespuolisten "jannitys"kirjat. Oi, mita shittia!
Minusta usein miesten kirjoittamissa suomalaisissa dekkareissa on jujua ja ammatillista otetta, realisimia poliisityössä jne.
Sen sijaan esim. Leena Lehtolaisen ja Outi Pakkasen kyhäelmät ovat lähinnä nolouden tunteita nostattavia, vaikka kovin suosittuja ovatkin
Arvostuksesta nyt en sano mitään, vaikka otsikko tietysti vaatisi sen. Mutta Jarkko Sipilä on ehdoton suosikkini, myös Seppo Jokinen tekee hyvää jälkeä. Käsittääkseni ensiksi mainittu on saanut paljolti maineteta juuri todellisuuden tunnulla ja Helsingin monipuolisella tuntemuksella.
Siitähän Pakkastakin kehutaan, mutta pyörii parin korttelin väliä keskustassa. Joskus poikkeaa Lauttasaareen. Surkeat juonet ja ihmiskuvat ohuita, persoonattomaksi jääviä hahmoja.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Nyt minut varmaan kivitetään kun sanon tämän: Mika Waltarin Sinuhe Egyptiläinen. "Satoja" sivuja tarkkaa kuvausta ennenkuin päästään asian ytimeen.
Samaan kuoppaan vaan muiden täällä Sinuhea arvostelleiden kanssa! 😉
Vierailija kirjoitti:
Kalevala, tiedän kyllä sen olevan täynnä koottua kansantietoa tarinansa sisässä vaan en yksinkertaisesti ole jaksanut siitä lukea kuin alun.
Kerronta kirjassa on aivan liian väsyttävää ja puuduttavaa.
Vaka vanha Väinämöinen laski laulellen vesiä. :D
Kaamea kirja valkopartavanhuksesta, joka ahdistelee nuorta tyttöä, joka mieluummin hukuttautuu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Käyttäjä5454 kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
pax kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tuntematon sotilas oli niin puuduttavaa luettavaa. Aivan yliarvostettu kirja ja varsinkin Väinö linna. Ymmärrän sen merkityksen suomalaisessa kirjallisuudessa, mutta ärsyttää koko ajan 2. maailmansodassa vellominen. Vaikka kirjan henkilöt (rokka, hietanen...) ovat todenmukaisia ja uskottavia, ne jotenkin ärsyttävät (nyt joku loukkaantui) jollakin tavalla. En tule lukemaan sitä ikinä enää uudelleen. Ehkä negatiivinen mielipiteeni johtuu sen jatkuvasta hehkuttamisesta (varsinkin äidinkielen tunneilla ja mediassa) ja laittamisesta jollekin kultavadille taivaaseen. Varsinkin itsenäisyyspäivänä mua suorastaan ärsyttää iltalehden ja Ilta-Sanomien jatkuva kirjan/elokuvan palvonta: aina kaameat "kuka tuntemattoman sotilaan hahmoista olet?"- testit täyttävät heidän sivustonsa. Mennyt maku kokonaan, kirjasta tehty joku Suomen mestariteos vaikka se ei sitä ole (mielestäni esim waltarin teokset on paljon parempia mutta tuntematonta ja Linnaa palvotaan pillu märkänä). Tulipas pitkä purkaus :D
Olen aika lailla samoilla linjoilla kanssasi mielipiteessäni (jonka kirjoitin sivulla 6) tuosta kirjasta, mutta sen saama raju alapeukutussaldo kertoo juuri sen,että mitkään muut kuin kehut siitä eivät ole näkemyksinä täälläkään siitä kirjasta tervetulleita.
Eli onko siis muka jotenkin 'epäisänmaallista' olla hehkuttamatta tuota ns. 'kansalliskirjaamme' ?
Jos haluat, niin voithan lukea mielipiteeni sieltä ja kertoa mitä ajatuksia se puolestaan sinussa herätti.
Olisi näet mielenkiintoista vaihtaa muutama mielipide jonkun sellaisen henkilön kanssa, joka ei heti suoraan lyttää jos on vähänkään kriittinen näkemys tuosta joksikin kansallisen palvonnan kohteeksi korotetusta kirjasta nimeltä Tuntematon sotilas.
Jännää. Tuntematonta sotilasta ei saa kritisoida, kun se on isänmaallinen. Jos taas sotaveteraanien uhrauksia ja työtä kunnioittaaksesi pidät kaulassa suomileijona riipusta, olet wt, rasisti, juntti, natsi jne... Ja ei, en ole rasisti, haluan jollakin tavalla tuoda ilmi että arvostan sotaveteraaneja ja juuri kuten kirjoitin, heidän tekemiään uhrauksia meidän puolesta.
Mistä olet saanut sellaisen harhaluulon, että sotaveteraanimme olisivat jotenkin erityisen mielissään jostain suomileijonatunnuksen käyttämisestä? Eiköhän paras tapa kunnioittaa sotaveteraaneja olisi tarjoutua esim. palvelutaloihin ja vanhusten viriketoimintaa ylläpitäviin järjestöihin vapaaehtoiseksi ulkoiluttamaan näitä veteraaneja? Takaan, että sellaisesta eleestä olisi helvetin paljon enemmän iloa ko. vanheuksille, joista monet ovat yksinäisiä ja raihnaisia, kuin jostain kaulakorusta.
"Kysyppä joltain sotaveteraanilta/mistä olet saanut harhaluulon..." vastaan molempiin.
Mun ukki sekä hänen veljensä ovat olleet sodassa, nuorimmatkin muistivat sen vaikkei itse olleet siis missään rintamalla. Viimeisin heistä kuoli pari vuotta sitten. Ehkä (ainakin mulla) nämä harhaluulot on näiltä sodassa olleilta ihmisiltä peräisin. Ja joiden kanssa paljon olin tekemisissä heidän elossa ollessaan.
Ja kai jotakin korua voi käyttää sen takia että se itselle symboloi jotakin? Joku koru mulla olis kuitenkin.
Niin, mun vanhemmat on siis sotaveteraanien lapsia, ja heidän kanssaan on ollut puhetta aiheesta joskus. Eli olen periaatteessa kysynyt, jokuhan ehdotti kysymään?Sotaveteraanit ja niiden mielipiteet on yliarvostettuja. Yliarvostetumpia kuin yksikään kaunokirjallinen teos.
Sano "sotaveteraani" ja kukkarot aukeaa.
Suurin osa heistä ei mitään erityisiä urotekoja tehnyt, kunhan menivät joukon mukana kun oli pakko. Mutta nyt on valtavat omaisuudet järjestöillään ja taitavat vieläkin kehdata kerätä lisää.
Olisi jo aika alkaa kerätä silpputyönuorillekin jotain. Eiköhän veteraanit ole jo moninkertaisesti saaneet maallista hyvää korvauksena muutamasta nuoruusvuodestaan. Kaikki ei koskaan edes olleet rintamalla.
Sori OT mutta kyllästyttää harhainen sotaveteraanien ihannointi vuosikymmenestä toiseen.
Mä ainakin henkilökohtaisesti arvostan sitä, että moni ihminen on uhrannut henkensä ja tervytensä sodassa, vapaaehtoisesti tai muun joukon mukana, ihan sama. Eikä se helppoa ole kenellekään kai sota-aika ollut.
Mutta, siitä olen samaa mieltä, että nää keräykset, joissa suurin osa rahasta menee kerääjälle, eikä veteraaneille tai nää jutut mitä myydään kalliseen hintaan, kiitos-paidat ja muut jotka on vaan bisnestä jota tehdään veteraanien hyväksi muka. Niihin en ole ikinä osallistunut, koska vähän epäilen, että käytännössä suurin osa rahasta jää kerääjille "keräyskuluina".
Rahaa multa ei näihin irtoa, selitinkin jo miksi. Mutta muuten kyllä arvostan. Enkä oo mikään kiihkoilija, enkä asiaa hehkuttele yleensä. (Mut tällä kertaa kuitenkin kerroin mielipiteeni tässä)
Mut se yliarvostetuin kirja. Juha Vuorisen kirjoista en niin välitä, vaikka ne kai kovin suosittuja onkin?
Vierailija kirjoitti:
Anna-Leena Härkösen kirjat ovat kuin koululaisen ainekirjoitusta, lukuun ottamatta loppuun käsitelty -kirjaa. Tosin en tiedä arvostaako Härkösen kirjoja kukaan. :)
Arvostaa todella moni.
Harmi, ettei sinun kirjoituksiasi arvosta kukaan. :)
Muutamat lukemani Tolstoit ovat olleet melko puisevia.
Venäläisistä klassikoista Tšehov sen sijaan ei ole vielä pettänyt.
Sofi Oksasen Puhdistus: onhan se hyvä, mutta vähän rautalangasta väännetty ja opettavainen. Hyvässä taiteessa on mysteeriä, ei "sanomaa".
Hemingwayn myöhäinen tuotanto: se kuuluisa tyyli oli muuttunut maneeriksi ja Vanhus ja meri on imelää roskaa.
Millä kompetenssilla arvioitte edellä mainittuja teoksia? Mammavoimallako?
Tietenkin:"Mun mielestä."
Että MUTU ja silleen. Huoh!
Sofi Oksasen tuottama ripulipaskannus