Lue keskustelun säännöt.
Yliarvostetuin kirja?
26.06.2017 |
Eli mistä kirjasta ette ole pitäneet ollenkaan, vaikka kaikki muut tuntuvat hehkuttavan sitä?
Kommentit (362)
Vierailija kirjoitti:
Lars Keplerin dekkarit.
Nimen taakse kätkeytyy ruotsalainen pariskunta, joka noita kirjoja tehtailee. Suomessa kiinnostaa tietysti, että päähenkilö on alunperin suomalainen rikoskomisario (tai vastaava) Joona Linna. Aina kun uusi dekkari ilmestyy, lehdissä on haastatteluja tekijöistä ja arvostetut sanomalehdet julkaisevat kritiikkejä tästä 'nordic noirista'. Kirjoissa mässäillään väkivallalla, ruumiita tulee kymmenittäin, ihan tarpeettoman paljon juoneen nähden. Kirjat on kirjoitettu hyvin laskelmoiden, kun ne aloittaa, teksti imaisee mukaansa ja sitten on vaan pakko lukea. Kirjoja myös myydään miljoonittain ympäri maailmaa. Yliarvostettua roskaa.
Suurena skandidekkarien ystävänä yhdyn täysin mielipiteeseesi. Keplerit on niin yliammuttuja, kirjoitetaan varmasti siinä mielessä, miten vaikuttavia kohtauksia filmatisointiin saadaan. Taitavasti on kirjoitettu, mutta yhden luettuani en muita ole viitsinyt edes aloittaa. On niin paljon parempaakin luettavaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kätilö. Ei kyllä iskenyt, ja jotenkin inhottavaa kuvausta koko ajan. Ei todellakaan nautinto, sisulla luin loppuun :D
Vierailija kirjoitti:
Totuus harry quebertin tapauksesta. Kerta kaikkiaan kyvytöntä soopaa.
Itse sain sentään tuon luettua loppuun, mutta tämä uusin eli Baltimoren sukuhaaran tragedia jäi kesken melkein alkuunsa. Myyty miljoonia, kai siihen joku syy on mutten kyllä oikein keksi, että mikä.
Vierailija kirjoitti:
tuntematon sotilas. koulussa olisi pitänyt lukea mutta en pystynyt joten lainasin videon.
Minä taas pidin kirjasta niin, että ahmin suorastaan sen. Ja olin tuolloin 15-vuotias tyttö.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Garpin maailma. Vastenmielinen ja omituinen kirja, jonka tunnistaa turhan hyvin suuriin ikäluokkiin kuuluvan ukkelin kirjoittamaksi. Ei puhutellut.
Knausgardin Taisteluni. Aika pitkäpiimäistä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Pappi kirjoitti:
Eikö kukaan ole maininnut Knausgårdin kirjoittamia omaelämäkerralllisia jorinoita. Voi taivas, miten tylsää tarinointia. Ihan kuin Kalle Päätaloa lukis. Ei kiitos. En ymmärrä, mitä niistä vouhkataan!
Tämä!
Jo Nesbo, luin Lepakkomiehen enkä nähnyt siinä mitään ihmeellistä. Taas näitä pohjoismaisia dekkareita, joissa mässäillää raakuudella ja päähenkilön angstisuudella.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minuakin ärsyttää skandinaavidekkarit. Voi kun tämä meidän etsivä on niiiin erikoinen ja uniikki lumihiutale, joka on oikeasti tooosi neuroottinen ja vaikea ihminen, mutta niiin älykäs. Hohhoijaa. Hercule Poirot on jo keksitty.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Minuakin ärsyttää skandinaavidekkarit. Voi kun tämä meidän etsivä on niiiin erikoinen ja uniikki lumihiutale, joka on oikeasti tooosi neuroottinen ja vaikea ihminen, mutta niiin älykäs. Hohhoijaa. Hercule Poirot on jo keksitty.
Huomaa, että olet lukenut vain pari, sillä kantasi on rajoittunut. Kannattaa perehtyä muihinkin kuin listaykkösiin.
Kaffepulla kirjoitti:
Nuoret suomalaiset naiskirjailijat, kuten Riikka Pulkkinen, jonka otan nyt esimerkiksi. Hirveää prinsessaulinaa ja first world problems -vellomista, uhriudutaan kun ongelmat elämässä on tyyliin luokkaa "en pysty hyväksymään omaa vartaloani ja mulla on syömishäiriö". Grow up. Hirveällä myötähäpeällä luen näitä.
Ja niin laskelmoitua ja tekotaiteellista, yök, ihan kuin kirjailija itsekin.
Täytyyhän dekkarin olla myyntilistojen kärkipäässä ollakseen suosittu...
Vierailija kirjoitti:
Monet näistä ole ikinä mitään kirjaa lukenut. Kunhan haukkuvat.
Tähän ja vastaaviin kommentteihin ei ehkä kannattaisi reagoida mutta niiden kohdalla voi todella todeta että ne kertovat lausujastaan enemmän kuin kohteestaan.
Surullista ja henkisesti köyhää epäillä että valtaosa ihmisistä ei lukisi kirjallisuutta.
Jos jostain ei pidä ei se ole merkki ettei asiasta mitään tiedä vaan yksinkertaisesti "merkki" siitä että ko kirja ei tavalla tai toisella miellytä lukijaansa.
Jopa koulussa äidinkielentunneilla arvosteltiin luettuja kirjoja, ei ole tarkoituksenmukaista vain kehua tai olla osaamatta sanomatta mitään.
Eikä yksikään pelastunut- mutta onnellinen loppu kuitenkin
Tuntematon sotilas. Itse kirjoittajalta olen lukenut montakin hyvää kirjaa, mutta tuntematon tiiliskivi on kyllä yliarvostettu ellei sitten ole sotakirjallisuuden ystävä. Elokuva menettelee vielä kun ei ole niin pitkästi selostusta sotajutuista joiden kaikkia kuvioita ja termejä ei normaali ihminen tunne.