Onko kukaan löytänyt elämänsä rakkautta kuten elokuvissa? Esim. Kauppakärryt karkaa ja sitten joku komea mies nappaa ne kiinni

Vierailija kirjoitti:

Mun isoäiti tuli kuntaan sairaanhoitajaksi. Taksikuskina toiminut isoisäni sai työkseen toimia kuskina sairaanhoitajalle.

Vieläkin harmittaisi, jos mummolla olisi ollut ajokortti ja auto.  

Ei harmittaisi, koska sinua ei olisi olemassakaan ;)

Voihan noin käydä, mutta oletko sinä ap valmis siihen siinä tilanteessa?

Ei se mies numeroaan sulle ala tyrkyttää jos et kiitä, etkä varsinkaan yritä pitkittää tilannetta mitenkään, vaan keskityt vain katsomaan lattiian että miten tästä pääsisi mahdollisimman nopeasti pois. Toki joku ulkomaalainen voi siinäkin tilanteessa tyrkyttää mutta se nyt on eri asia ja eri kulttuuri.

Vierailija kirjoitti:

Itse tapasin mieheni huoltsikalla kun oltiin kavereille kuskeina. En tienny nimee vaan silmäiltiin toisiamme, ei ees juteltu. Seuraavana päivänä ongin miehen nimen ja nron selville, ja laitoin viestiä että lähteekö kahville.

Miten ongitaan täysin tuntemattoman ihmisen tiedot? Oliko siis kuitenkin jonkun kaverin kaveri tms.?

Jo tästä ketjusta huomaa että kahville meno on = treffeille meno. Hah. Just joo, onneks en äsken antanu mun k-päämiehelle lupaa mennä "kaverimielessä" kahville tuntemattoman naisen kanssa. Että joku edes kehtaa pitää toista niin tyhmänä. Jos on niin kova hinku hankkia kavereita näteistä tytöistä niin saa tehdä sen sinkkuna. Kumma kun ei tee tuttavuutta ikinä kenenkään ruman, lihavan tai vanhan naisen kanssa.

Vierailija kirjoitti:

Hirvittää, että joku valitsee elämänkumppanin kauniiden silmien perusteella...

Ajatella, missään tapauksessa sellainen ei kannata. Ennemin pankkitilin saldon tai perseen mallin perusteellahan se kuuluu tehdä!

Kertokee nyt lissee stooreja. :3 Näitä on kiva lukea. Ja huom, mieluiten sellaisia mitkä päättyvät avioliittoon tai toisen kuolemaan, ei näitä tällaisia "Tapasin miehen, panin ja rakastuin ja nyt me ollaan naimisissa - mä sen veljen kanssa ja mies saman vaimonsa kanssa jota se petti kanssani"

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Hirvittää, että joku valitsee elämänkumppanin kauniiden silmien perusteella...

Lohduttaako yhtään tieto siitä, että niiden silmien takana on harvinaisen fiksut aivot ja sillä isännällä maatilan lisäksi ei-maatalouteen liittyvä yritys, jonka liikevaihto on vuodesa vähän yli 20 milj. euroa?

Missään ei sanottu, että valinta tehtiin niiden silmien perusteella, ne nyt sattuivat olemaan se elokuvallinen efekti, jota tässä haettiin, ei nimi verotettavien tulojen listakärjessä.

Hyi vittu mitä rahalla keulimista. Tällaisia naiset ovat, pelkkää yläpeukkuakin tässä viestissä.

No ne miehetkin keulii ihan samalla tavalla rahan kanssa, et ei sillä. 

Pappani kysyi sodan aikaan siskoltaan olisiko tällä jotain mukavaa kaveria, jonka kanssa hän voisi sodasta kirjoitella. Sisko vinkkasi rippikoulukaverinsa eli mammani ja siitä alkoi yhteinen taival ja 61 vuoden avioliitto <3 

Mut poimittiin kaupasta.

Olin ostamassa juhannusruokia. Eron jälkeen oli tulossa yksinäinen kaupunkijuhannus. Perheen kanssa en halunnut mennä, kaverit olivat jo sopineet omat menonsa. Silloinen poikaystävä jätti juhannusviikolla. Meidän piti mennä kaveriporukalle yhdessä vuokratulle mökille. Ei sitten menty, hän menikin sinne uuden kanssa, jonka oli vasta edellisenä viikonloppuna tavannut.

Niin, siellä kaupassa seisoin korini kanssa arpomassa, mitä nyt sitten ostaisin. Ilman listaan menin. Ihan tavallisen näköinen heppu sitten tuli kysymään yllättäin, että onks mulla kaikki hyvin. Vastasin, että ei oo ja aloin itkemään hillittömästi. Jätettiin ostokset sillensä, heppu osti vain jäätelöt ja mentiin istumaan läheiselle puiston penkille. Siellä itkin hepun paidan märäksi.

Ei mitenkään romanttinen alku itkeä entistään, mutta siitä se sitten lähti. Sain tehtyä ostoksen ja hän vielä saattoi mut kotiovelle. Ei vaihdettu numeroita. Mutta kaupan ilmoitustaululle oli jätetty (siihen aikaan oli sellaset myynti-ilmoitus taulut) lappu, jonka tajusin olevan mulle "Käydäänkö uudestaan jätskillä ja puh nro alla". Käytiin uudestaan ja nyt oltu yhdessä 10 vuotta. Vietettiin juhannus lasten kanssa omalla mökillä. :)

Minä erehdyin henkilöstä kun tapasin mieheni. Luulin häntä erääksi vanhaksi tuttavaksi baarissa ja menin moikkaamaan. Siinä sitten huomattuani että henkilö on väärä nolostuneena yritin poustua tilanteesta kunnes sattumalta ohi käveli yhteinen tuttu joka alkoi rupattelemaan kummankin meidän kanssa. Naurettiin yhdessä erehdystäni ja siitä lähtien ollaankin sitren pidetty yhtä 16 vuotta. Nyt jo neljä lasta.

Hauska sattuma on myös että olimme kerran junassa kun poikamme oli 2v ja samassa lapsivaunussa istui tämä mies joksi luulin aikoinani omaa miestäni. Poikamme erehdyksissä menikin tämän toisen miehen lahkeisiin pyörimään luullen häntä iskäksi. Huomasi kyllä erehdyksen pian,mutta siis ydennäköisyyttä oli siis miesten välillä hyvin paljon.

Ekan miehen tapasin tansseissa, ystävät olivat pyytäneet että kävisin moikkaamassa tätä tuntematonta ulkomaalaista heppua kun ei ollut varmaa että hänelle riittäisi seuraa.

Heti nähdessäni miehen tuumasin että ota siitä hyvä mies itsellesi, ja olihan se ihan hyvä, mutta suhde ei ollut.

Tokan miehen tapasin työpaikan koulutuksessa jossa oli paikalla vain minä, mies ja kouluttaja.

Koulutuksen jälkeen alkoi tekstailla työasioista, aika läpinäkyvänä verukkeena. Sama homma kuin edellisen kanssa: suhteessa ei osattu olla vaikka vuosia yritettiin.

Onhan se kivaa jos tulee tollainen elokuvallinen alku, mutta ei se pelasta perustavanlaatuisilta asenne- ja arvostuseroilta.

Festareilla hurjaakin hurjemmalla 90-luvulla kävelin nuotiolla grillaavan porukan ohi ja katse kiinnittyi siinä tulilla istuvaan tyttöön, jolla oli pitkät mustat intiaanihiukset. Jostain syystä se käänsi katseensa samalla hetkellä muhun ja niihin hiuksiin oli solmittu pari sulkaa oikean posken korkeudelle. Jumituin intiaanitytön likimain mustiin silmiin ja kävelin viereisen porukan eväät liiskaksi. Meinasin joutua tappeluun. Siitä se lähti.

Minun mieheni vei jalat altani. Kirjaimellisesti. Hiihtohissistä poistuessa. :D

Olimme kyllä samassa porukassa hiihtämässä mutta tuo jotenkin oli alkusysäys suhteelle. Nimim. yli 10 vuotta naimisissa.

Isoisä meni ostamaan hevosta. Sai kyydin naapurin mieheltä, jolla oli asiaa samalle suunnalle missä tuo hevonen oli myynnissä. Talossa oli riuska naimaton tytär... Hevoskauppoja piti sitten kuulemma hieroa useamman kerran ja lopulta taloon saatiin sekä uusi hevonen että emäntä. Isoisä täyttää kesällä 90.

Oma puoliso tuli vastaan lavatansseissa. Ensimmäisellä kerralla molemmille jäi kutkuttava tunne ja kun toisen kerran näimme parin viikon päästä toisella lavalla, niin sitten vaihdettiin numerot.

Vierailija kirjoitti:

Voihan noin käydä, mutta oletko sinä ap valmis siihen siinä tilanteessa?

Ei se mies numeroaan sulle ala tyrkyttää jos et kiitä, etkä varsinkaan yritä pitkittää tilannetta mitenkään, vaan keskityt vain katsomaan lattiian että miten tästä pääsisi mahdollisimman nopeasti pois. Toki joku ulkomaalainen voi siinäkin tilanteessa tyrkyttää mutta se nyt on eri asia ja eri kulttuuri.

Luulen missanneeni tällaisen jokin aika sitten. Olin aspana, jouduin tahtomattani tekemisiin normaalia enemmän asiakasmiehen kanssa, sen jälkeen hän katseli sillä silmällä koko loppuajan. Itse jäädyin liikaa huomiosta ja siitä, että miehessä oli oikeasti sitä jotain, enkä tehnyt mitään, päinvastoin taisin olla jopa tyly. Kaduttaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Hirvittää, että joku valitsee elämänkumppanin kauniiden silmien perusteella...

Lohduttaako yhtään tieto siitä, että niiden silmien takana on harvinaisen fiksut aivot ja sillä isännällä maatilan lisäksi ei-maatalouteen liittyvä yritys, jonka liikevaihto on vuodesa vähän yli 20 milj. euroa?

Missään ei sanottu, että valinta tehtiin niiden silmien perusteella, ne nyt sattuivat olemaan se elokuvallinen efekti, jota tässä haettiin, ei nimi verotettavien tulojen listakärjessä.

Mitä itse teet työksesi?

Ikisinkkuronkeli naispuolinen ex-kollega sai bussia odotellessaan kuravedet päälle (ns kunnon roiskaisu) ohiajaneen auton toimesta. Uusi villakangastakki ja tuore kampaus todella sotkuisaksi. Auto pysähtyi valoihin vähän matkan päähän, nainen pui nyrkkiä ja taisi näyttää keskariakin - hyihyi, sentäs naisDI jonka pitäisi osata käyttäytyä.

Hetken kuluttua sama auto pysähtyi kohdalle ja todella nolo kuski pahoitteli. Nainen meinasi kivahtaa jotain ladylikeä tyyliin "vitun kusipää" tms, mutta hillitsi kielensä koska juippi oli niin ihqu ollessaan aidosti pahoillaan. Tarjosipa mies kyydin kotiin ja tarjoutui maksamaan pesulalaskun. Parin viikon kuluttua puolueettoman maaperän hyvittelykaffeiden jälkeen nainen soitti kädet täristen juipille josko lähtis ihan oikeille treffeille....

Nyt, 15 vuotta myöhemmin, edelleen kimpassa kahden lapsen & OKTn kera. Kiitos loskaisen huhtikuun kelin ja bussipysäkin kohdalle muodostuneen kuralätäkön.

Olin puhunut usein, että pitäisi käydä taas katsomassa erästä maamme tunnettua vanhaa kaupunkia mutten koskaan tullut menneeksi.

Eräänä päivänä minut nakitettiin opastamaan tuttavilla kyläillyttä ulkomaalaista naista ko. Paikkaan kun kerran olin niin sinne haikaillut.

Lähdin pitkin hampain koska en keksinyt hyvää syytä kieltäytyä.

Nyt olemme olleet naimissa 9 vuotta.

Tapasin mieheni kyllä tuon tyyppisessä tilanteessa, mutta ei se ehkä mitään elokuvamateriaalia ollut.

Eli siis tapasin mieheni kun olin työllistettynä päiväkodissa. Huomasin heti alkujaan miehen kun oli todella mukava ja komea, mutta en tietenkään edes ajatellut asiaa siltä kantilta. Muilta työkavereilta sain selville että mies oli eronnut puolisostaan ja että tyttö oli pääasiassa miehen luona koska äiti teki reissuhommaa. 

Pikkuhiljaa jäi kiinnostamaan enemmän ja enemmän ja juteltiin aina silloin tällöin. Viimeisenä päivänä päiväkodilla kirjoitin jo numeron lapulle, mutta en lopulta kehdannut antaa sitä miehelle.

Törmäsin mieheen seuraavana päivänä paikallisella terassilla ja päädyttiin juttelemaan enemmän. Selvisi että hän oli myös vilkuillut minua koko ajan, mutta ei ollut uskaltanut pyytää numeroa koska ajattelisi että se on sopimatonta.

Tästä on melkein 10 vuotta aikaa, naimisissa ollaan oltu 7, ja miehen tyttö on sen jälkeen saanut kaksi pikkuveljeä. 

Olenko ainoa jota naurattaa noi ap:n ehdottamat karanneet kauppakärryt😂? Tai lähinnä erilaiset skenaariot miten tällänen olis mahdollista. Joku pikku moottori kärryissä tai kovin epätasanen kaupan lattia että lähtevät luisuun? Nään sieluni silmin kärryt viuhahtelemassa hyllyjen välissä ja ap:n kiitämässä niiden perässä. Pitäkää mammat vaan kärryistänne kiinni ei meinaan joka rismaan riitä rinssejä niitä kiinni nappailemaan.