Lue keskustelun säännöt.
Kokeeko kukaan muu, että on mielenterveysongelmien vuoksi "menettänyt" oikeutensa lisääntyä?
25.06.2017 |
Itselläni on traumatausta ja siitä seuranneita mt-ongelmia. Tämän vuoksi elämä ei ole mennyt kuten oli suunnitellut. Nytemmin on alkanut tuntua, että näiden mt-ongelmien vuoksi minulla ei ole enää oikeutta lisääntyä. Ja jos sen tekisin, koen, että minut tuomittaisiin siitä näin viallisena ihmisenä menin lisääntymään.
Kommentit (146)
Itsekin olen mt-ongelmaisena (useampi masennusjakso) tätä miettinyt. Ikinä ei onneksi ole ollut kova halu hankkia lapsia, enkä olekaan hankkinut. Mutta siltä kannalta, että jaksaisinko lapsiarkea masennusjakson aikana. No en jaksaisi, joten kovin ruusuinen lapsuus ei lapsellani varmasti olisi, päinvastoin. Itse laitan lapsen oikeudet mahdollisimman hyvään lapsuuteen kauas kauas omien lapsensaantioikeuksieni edelle.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En sanoisi, että kukaan on suoraan menettänyt oikeutensa lisääntyä, kun ei muiden lisääntyminen ole minun päätettävissäni, mutta raskaus, synnytys ja erityisesti vanhemmuuden alkutaival voivat olla terveenkin ihmisen psyykkeelle ja mielelle hyvin raskas kokemus, puhumattakaan esimerkiksi traumataustastaisesta ihmisestä. Vähimmäisvaatimus omasta mielestäni olisi siis vuosikausia jatkunut hyvä vointi, kykeneminen ns. normaaliin elämään ja puoliso, joka sitoutuu 200 % lapseen ja perheeseen.
Täällä vaan itselleen katkerat velat, vilat ja valat ja vulat kirjottelee "älä hanki lasta ikinä milloinkaan! Ne pilaa kaiken". Ja lässynlää.
Sun pitäis itse kuunnella_itseäsi_tarkasti mitä oikeesti haluat. Tämä palsta on täysin väärä tällaiselle isolle kysymykselle. Kyllä sun sydän kertoo (ärsyttävä klisee yök mutta totta) oikeen tien.
Minkä ihmeen takia itsekin vakavista mt-ongelmista kärsivät ylipäänsä katsoisivat mielekkääksi lisääntyä? Eikö arki ole tarpeeksi haasteellista vai vaivat niin mieluisia, että niistä olisi mukava päästä jälkeläistenkin kärsimään? Nyt on 2017. Ketään ei jää vanhoina hoitamatta siksi, jos omia lapsia ei ole. Ei jää peltotyöt tekemättä tms. Surullista miten joidenkin järjenkäyttö on niin alkeellista, että minäminäminä-halu lapseen sumentaa logiikan ja vastuullisen ajattelun täysin. Joku lievä masennus josta jo parannuttu ja vastaavat eivät vaikuta mihinkään, mutta vakavat mt-ongelmat??? Haloo nyt oikeasti!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ap: koetko, että kykysi huolehtia lapsista ja olla hyvä vanhempi on alentunut sairauksiesi vuoksi?
Tietysti se on alentunut, eihän minulla muuten olisi diagnoosia. Olen hyvin tietoinen heikkuksistani, ja yritän jatkuvasti kehittää itseäni. Koen, että vanehmmuudessa tarvitsisin todennäköisesti tukea yksilöterapian kautta, jotta osaisin esimerkiksi reagoida lapsen emotionaalisiin tarpeisiin oikein - ja ehkä myös ymmärtää ja kehittää omaa käytöstä & omia tunteita.
Ap
Eiköhän siinä tapauksessa järkikin sano, ettei sinun tule hankkia lapsia. Emotionaalisiin tarpeisiin vastaamista kun ei harjoitella lapsen ja terapeutin kanssa. Lapsi ei ole mikään harjoituskappale. Kyllä terveen tunne-elämän tulee olla vanhemmuuden edellytys. Ja sanon tämän itsekin mt-diagnosoituna ihmisenä. Meidän halumme lisääntyä ei ylitä lapsen oikeutta saada terveet ja tasapainoiset vanhemmat.
Sinun ei kannata jäädä tähän asiaan uhriutumaan vaan rohkeasti lähteä tavoittelemaan muita arokkaaksi kokemiasi asioita elämässä. Mitä pidempään jäät vatvomaan yhteiskunnan mielestäsi epäreilua (mutta kuitenkin täysin perusteltua) vastustusta, sitä huonomman olon vain teet itsellesi.
Elämässä ei saa kaikkea mitä haluaa – mutta aika helkkarin paljon asioita voi silti saada.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Minkä ihmeen takia itsekin vakavista mt-ongelmista kärsivät ylipäänsä katsoisivat mielekkääksi lisääntyä? Eikö arki ole tarpeeksi haasteellista vai vaivat niin mieluisia, että niistä olisi mukava päästä jälkeläistenkin kärsimään? Nyt on 2017. Ketään ei jää vanhoina hoitamatta siksi, jos omia lapsia ei ole. Ei jää peltotyöt tekemättä tms. Surullista miten joidenkin järjenkäyttö on niin alkeellista, että minäminäminä-halu lapseen sumentaa logiikan ja vastuullisen ajattelun täysin. Joku lievä masennus josta jo parannuttu ja vastaavat eivät vaikuta mihinkään, mutta vakavat mt-ongelmat??? Haloo nyt oikeasti!
Itseasiassa elän varsin miellyttävää elämää mt-ongelmistani huolimatta. Toki rankkoja aikoja on ollut, en minä sitä kiistä. Ja työtä on edelleen edessä.
Mikä sinusta sitten on hyvä syy hankkia lapsia, jos ei kerta halu?
Ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos sairastaa periytyvää sairautta kuten skitsofreniaa, ei tule lisääntyä. Ukillani on se, isälläni on se ja veljeni sairastui siihen 11 vuotta sitten. Nyt veljeni on alkoholisti kun ei pää kestänyt. Itse olen 38-vuotias ja toivon että se jätti minut väliin. Silti pelottaa.
Eli pitää jättää parisuhde ja normaali sukupuolielämä väliin? Raskaus voi aina alkaa. Kaikille ei myöskään sovi hormonaalinen ehkäisy, jolloin on pakko käyttää vain kondomia.
Voihan se ehkäisy aina pettää. Lähinnä itse ajattelen, että ehkäisystä on huolehdittava huolellisesti ja jos pettää niin sille ei voi mitään. Skitsofrenia on sen verran vakava asia, että olisi hyvä miettiä millainen oikeus on riskeerata jonkun elämä antamalla sen perinnöksi. Tässä keskustelussa olisi hyvä pitää mielessä se, että ne mahdolliset jälkeläiset tulevat taakan kantamaan vanhempiensa valinnoista. T: Skitsofreenikon läheinen
Skitsofreniaa ei kukaan anna perinnöksi. Alttius sairastua voi periytyä, mutta suurinosa alttiutta "kantavista" ei koskaan sairastu.
Tietysti antaa sellainen vanhempi jolta alttius periytyy ja sitten mahdollisesti puhkeaa. Turhan riskiä peliä mielestäni kun mahdolliset seuraukset kärsii lapsi, eikä riskin ottanut vanhempi.
Lähes kaikki sitä alttiutta kantaa mutta puhkeaminen on aivan sattuman kauppaa.
Tässäkin ketjussa näkee kuinka iso tabu ja stigma mielenterveys on kun kyse on lapsien saannista.
Minua tämä huvittaa koska kaikki tietämäni mtt vanhemmat ovat hyviä ja rakastavia vanhempia ja tekevät kovasti töitä perheen hyvinvoinnin eteen missä taas ne kaikki laiminlyövät ja huonot vanhemmat ovat muka "normaaleja"
Mikä ihmeen tabu? Juurihan aiheesta keskustellaan. Hyvä jos tuntemasi mt-vanhemmat ovat rakastavia jne, mutta mitäs sitten kun päälle lyö vakava depressio, psykoosi jne? Vai millaisia diagnooseja noilla tuntemillasi ihmisillä on? Eikä itseäni ainakaan eniten huolestuta epäkelpoisuus vanhemmuuteen vaan mt-ongelmien periytyvyys sukupolvesta toiseen. Sehän nyt on selvää, että "normaalit" vanhemmat eivät osaa mitään..
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Täällä vaan itselleen katkerat velat, vilat ja valat ja vulat kirjottelee "älä hanki lasta ikinä milloinkaan! Ne pilaa kaiken". Ja lässynlää.
Sun pitäis itse kuunnella_itseäsi_tarkasti mitä oikeesti haluat. Tämä palsta on täysin väärä tällaiselle isolle kysymykselle. Kyllä sun sydän kertoo (ärsyttävä klisee yök mutta totta) oikeen tien.
Narkkari- ja sekopää-äitien huostaanotetut lapsetkin ovat syntyneet vanhemmille, jotka kuuntelivat tarkasti sydäntään ja tekivät niin kuin halusivat. Valitettavasti se sydän ei aina halua hyviä ja oikeita asioita.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ap: koetko, että kykysi huolehtia lapsista ja olla hyvä vanhempi on alentunut sairauksiesi vuoksi?
Tietysti se on alentunut, eihän minulla muuten olisi diagnoosia. Olen hyvin tietoinen heikkuksistani, ja yritän jatkuvasti kehittää itseäni. Koen, että vanehmmuudessa tarvitsisin todennäköisesti tukea yksilöterapian kautta, jotta osaisin esimerkiksi reagoida lapsen emotionaalisiin tarpeisiin oikein - ja ehkä myös ymmärtää ja kehittää omaa käytöstä & omia tunteita.
Ap
Eiköhän siinä tapauksessa järkikin sano, ettei sinun tule hankkia lapsia. Emotionaalisiin tarpeisiin vastaamista kun ei harjoitella lapsen ja terapeutin kanssa. Lapsi ei ole mikään harjoituskappale. Kyllä terveen tunne-elämän tulee olla vanhemmuuden edellytys. Ja sanon tämän itsekin mt-diagnosoituna ihmisenä. Meidän halumme lisääntyä ei ylitä lapsen oikeutta saada terveet ja tasapainoiset vanhemmat.
Sinun ei kannata jäädä tähän asiaan uhriutumaan vaan rohkeasti lähteä tavoittelemaan muita arokkaaksi kokemiasi asioita elämässä. Mitä pidempään jäät vatvomaan yhteiskunnan mielestäsi epäreilua (mutta kuitenkin täysin perusteltua) vastustusta, sitä huonomman olon vain teet itsellesi.
Elämässä ei saa kaikkea mitä haluaa – mutta aika helkkarin paljon asioita voi silti saada.
Mielestäni olet turhan ankara. Kukaan ei synny valmiiksi vanhemmaksi, ja jokaisella vanhemmalla on omat haasteensa. Siinä mielessä jokainen lapsi on kuitenkin pohjimmiltaan vanhempiensa harjoituskappale. Mitään päätöksiähän tässä tosiaan ei olla tekemässä, eikä asia ole muutenkaan itelleni ajankohtainen.
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos sairastaa periytyvää sairautta kuten skitsofreniaa, ei tule lisääntyä. Ukillani on se, isälläni on se ja veljeni sairastui siihen 11 vuotta sitten. Nyt veljeni on alkoholisti kun ei pää kestänyt. Itse olen 38-vuotias ja toivon että se jätti minut väliin. Silti pelottaa.
Eli pitää jättää parisuhde ja normaali sukupuolielämä väliin? Raskaus voi aina alkaa. Kaikille ei myöskään sovi hormonaalinen ehkäisy, jolloin on pakko käyttää vain kondomia.
Voihan se ehkäisy aina pettää. Lähinnä itse ajattelen, että ehkäisystä on huolehdittava huolellisesti ja jos pettää niin sille ei voi mitään. Skitsofrenia on sen verran vakava asia, että olisi hyvä miettiä millainen oikeus on riskeerata jonkun elämä antamalla sen perinnöksi. Tässä keskustelussa olisi hyvä pitää mielessä se, että ne mahdolliset jälkeläiset tulevat taakan kantamaan vanhempiensa valinnoista. T: Skitsofreenikon läheinen
Skitsofreniaa ei kukaan anna perinnöksi. Alttius sairastua voi periytyä, mutta suurinosa alttiutta "kantavista" ei koskaan sairastu.
Tietysti antaa sellainen vanhempi jolta alttius periytyy ja sitten mahdollisesti puhkeaa. Turhan riskiä peliä mielestäni kun mahdolliset seuraukset kärsii lapsi, eikä riskin ottanut vanhempi.
Lähes kaikki sitä alttiutta kantaa mutta puhkeaminen on aivan sattuman kauppaa.
Tässäkin ketjussa näkee kuinka iso tabu ja stigma mielenterveys on kun kyse on lapsien saannista.
Minua tämä huvittaa koska kaikki tietämäni mtt vanhemmat ovat hyviä ja rakastavia vanhempia ja tekevät kovasti töitä perheen hyvinvoinnin eteen missä taas ne kaikki laiminlyövät ja huonot vanhemmat ovat muka "normaaleja"
Mikä ihmeen tabu? Juurihan aiheesta keskustellaan. Hyvä jos tuntemasi mt-vanhemmat ovat rakastavia jne, mutta mitäs sitten kun päälle lyö vakava depressio, psykoosi jne? Vai millaisia diagnooseja noilla tuntemillasi ihmisillä on? Eikä itseäni ainakaan eniten huolestuta epäkelpoisuus vanhemmuuteen vaan mt-ongelmien periytyvyys sukupolvesta toiseen. Sehän nyt on selvää, että "normaalit" vanhemmat eivät osaa mitään..
Yleensä näissä perheissä on myös toinen vanhempi joka on terve ja joka voi ottaa vastuuta jos toisella on huonompi kausi. Ja vaikka terveet vanhemmat hankkisivat lapsia et voi olla varma että terveys pysyy. Jos sitten myöhemmin sairastuu depressioon tai bipoon tms niin pitääkö sitten lapset antaa pois kun kerta kehtasi sairastua?
Vierailija kirjoitti:
En sanoisi, että kukaan on suoraan menettänyt oikeutensa lisääntyä, kun ei muiden lisääntyminen ole minun päätettävissäni, mutta raskaus, synnytys ja erityisesti vanhemmuuden alkutaival voivat olla terveenkin ihmisen psyykkeelle ja mielelle hyvin raskas kokemus, puhumattakaan esimerkiksi traumataustastaisesta ihmisestä. Vähimmäisvaatimus omasta mielestäni olisi siis vuosikausia jatkunut hyvä vointi, kykeneminen ns. normaaliin elämään ja puoliso, joka sitoutuu 200 % lapseen ja perheeseen.
Kiitos viestistäsi. Olen samoilla linjoilla kanssasi.
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ap: koetko, että kykysi huolehtia lapsista ja olla hyvä vanhempi on alentunut sairauksiesi vuoksi?
Tietysti se on alentunut, eihän minulla muuten olisi diagnoosia. Olen hyvin tietoinen heikkuksistani, ja yritän jatkuvasti kehittää itseäni. Koen, että vanehmmuudessa tarvitsisin todennäköisesti tukea yksilöterapian kautta, jotta osaisin esimerkiksi reagoida lapsen emotionaalisiin tarpeisiin oikein - ja ehkä myös ymmärtää ja kehittää omaa käytöstä & omia tunteita.
Ap
Tervekin aikuinen voi pelätä osaako reagoida oikein vai ei, hoitaa vauvaa väärin vai oikein. Sinuna en takertuisi tuohon välttämättä. Mene ihmeessä ammattilaisen kanssa juttelemaan! _______Älä ihmeessä ainakaan tee päätöstä tän mammapalstan perusteella!_______
Minulla on parantumaton mielensairaus, ja olen myös äiti. Neuvolassa raskausaikana pyysivät minun lupaani ennakolliseen lastensuojeluilmoitukseen, jotta sosiaaliväki voisi arvioida avuntarpeen. En itse kokenut sitä lainkaan tarpeelliseksi, mutta annoin luvan silti. Sossusta tuli kirje, jossa pyydettiin mennä tapaamiseen. Kerroin elämästäni, ja yhdessätuumin todettiin että eiköhän tämä ollut tässä, ei tarvita mitään toiminpiteitä. Se oli sitten siinä.
Lapsen syntymän jälkeen neuvolassa kyselivät, että onhan sinulla vielä lääkärikontakti olemassa. Ja osaathan sitten itse ottaa hoitavaan tahoon yhteyttä jos jotain ilmaantuu voinnissa. Osaan.
Koen olevani ihan normaali äiti, eikä sairauteni vaikuta lapsesta huolehtimiseen millään tavalla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ap: koetko, että kykysi huolehtia lapsista ja olla hyvä vanhempi on alentunut sairauksiesi vuoksi?
Tietysti se on alentunut, eihän minulla muuten olisi diagnoosia. Olen hyvin tietoinen heikkuksistani, ja yritän jatkuvasti kehittää itseäni. Koen, että vanehmmuudessa tarvitsisin todennäköisesti tukea yksilöterapian kautta, jotta osaisin esimerkiksi reagoida lapsen emotionaalisiin tarpeisiin oikein - ja ehkä myös ymmärtää ja kehittää omaa käytöstä & omia tunteita.
Ap
Eiköhän siinä tapauksessa järkikin sano, ettei sinun tule hankkia lapsia. Emotionaalisiin tarpeisiin vastaamista kun ei harjoitella lapsen ja terapeutin kanssa. Lapsi ei ole mikään harjoituskappale. Kyllä terveen tunne-elämän tulee olla vanhemmuuden edellytys. Ja sanon tämän itsekin mt-diagnosoituna ihmisenä. Meidän halumme lisääntyä ei ylitä lapsen oikeutta saada terveet ja tasapainoiset vanhemmat.
Sinun ei kannata jäädä tähän asiaan uhriutumaan vaan rohkeasti lähteä tavoittelemaan muita arokkaaksi kokemiasi asioita elämässä. Mitä pidempään jäät vatvomaan yhteiskunnan mielestäsi epäreilua (mutta kuitenkin täysin perusteltua) vastustusta, sitä huonomman olon vain teet itsellesi.
Elämässä ei saa kaikkea mitä haluaa – mutta aika helkkarin paljon asioita voi silti saada.
Mielestäni olet turhan ankara. Kukaan ei synny valmiiksi vanhemmaksi, ja jokaisella vanhemmalla on omat haasteensa. Siinä mielessä jokainen lapsi on kuitenkin pohjimmiltaan vanhempiensa harjoituskappale. Mitään päätöksiähän tässä tosiaan ei olla tekemässä, eikä asia ole muutenkaan itelleni ajankohtainen.
Ap
Sinulla ei ole normaalia, tervettä tunne-elämää, joka on hyvän vanhemmuuden edellytys. Siksi et voi verrata itseäsi terveisiin vanhempiin ja heidän haasteisiinsa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minkä ihmeen takia itsekin vakavista mt-ongelmista kärsivät ylipäänsä katsoisivat mielekkääksi lisääntyä? Eikö arki ole tarpeeksi haasteellista vai vaivat niin mieluisia, että niistä olisi mukava päästä jälkeläistenkin kärsimään? Nyt on 2017. Ketään ei jää vanhoina hoitamatta siksi, jos omia lapsia ei ole. Ei jää peltotyöt tekemättä tms. Surullista miten joidenkin järjenkäyttö on niin alkeellista, että minäminäminä-halu lapseen sumentaa logiikan ja vastuullisen ajattelun täysin. Joku lievä masennus josta jo parannuttu ja vastaavat eivät vaikuta mihinkään, mutta vakavat mt-ongelmat??? Haloo nyt oikeasti!
Itseasiassa elän varsin miellyttävää elämää mt-ongelmistani huolimatta. Toki rankkoja aikoja on ollut, en minä sitä kiistä. Ja työtä on edelleen edessä.
Mikä sinusta sitten on hyvä syy hankkia lapsia, jos ei kerta halu?
Ap
Mielestäni ei ole hyviä syitä hankkia lapsia vaan ainoastaan juuri tuo halu. Tuon halu pitäisi tiedostaa ja siitä päästä yli tapauksissa joissa on liian suuri riski, että lapsen elämästä tulee kärsimystä. Syntymää seuraa aina vanheneminen lukemattomine vaivoineen ja lopulta kuolema. Se on aikamoinen vastuu päättää tuoda uusi elämä tähän maailmaan. Kyseessä on yksi itsekkäimmistä teoista mitä voi tehdä ja sitä olisi hyvä harkita erittäin tarkkaan!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos sairastaa periytyvää sairautta kuten skitsofreniaa, ei tule lisääntyä. Ukillani on se, isälläni on se ja veljeni sairastui siihen 11 vuotta sitten. Nyt veljeni on alkoholisti kun ei pää kestänyt. Itse olen 38-vuotias ja toivon että se jätti minut väliin. Silti pelottaa.
Eli pitää jättää parisuhde ja normaali sukupuolielämä väliin? Raskaus voi aina alkaa. Kaikille ei myöskään sovi hormonaalinen ehkäisy, jolloin on pakko käyttää vain kondomia.
Sterilisaatio.
Mutta jos halua lapsia kuitenkin?
En. Mulla hallussa pysyvät mt-ongelmat ja olen vanhempi. Ja hyvä sellainen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos sairastaa periytyvää sairautta kuten skitsofreniaa, ei tule lisääntyä. Ukillani on se, isälläni on se ja veljeni sairastui siihen 11 vuotta sitten. Nyt veljeni on alkoholisti kun ei pää kestänyt. Itse olen 38-vuotias ja toivon että se jätti minut väliin. Silti pelottaa.
Eli pitää jättää parisuhde ja normaali sukupuolielämä väliin? Raskaus voi aina alkaa. Kaikille ei myöskään sovi hormonaalinen ehkäisy, jolloin on pakko käyttää vain kondomia.
Voihan se ehkäisy aina pettää. Lähinnä itse ajattelen, että ehkäisystä on huolehdittava huolellisesti ja jos pettää niin sille ei voi mitään. Skitsofrenia on sen verran vakava asia, että olisi hyvä miettiä millainen oikeus on riskeerata jonkun elämä antamalla sen perinnöksi. Tässä keskustelussa olisi hyvä pitää mielessä se, että ne mahdolliset jälkeläiset tulevat taakan kantamaan vanhempiensa valinnoista. T: Skitsofreenikon läheinen
Skitsofreniaa ei kukaan anna perinnöksi. Alttius sairastua voi periytyä, mutta suurinosa alttiutta "kantavista" ei koskaan sairastu.
Tietysti antaa sellainen vanhempi jolta alttius periytyy ja sitten mahdollisesti puhkeaa. Turhan riskiä peliä mielestäni kun mahdolliset seuraukset kärsii lapsi, eikä riskin ottanut vanhempi.
Lähes kaikki sitä alttiutta kantaa mutta puhkeaminen on aivan sattuman kauppaa.
Tässäkin ketjussa näkee kuinka iso tabu ja stigma mielenterveys on kun kyse on lapsien saannista.
Minua tämä huvittaa koska kaikki tietämäni mtt vanhemmat ovat hyviä ja rakastavia vanhempia ja tekevät kovasti töitä perheen hyvinvoinnin eteen missä taas ne kaikki laiminlyövät ja huonot vanhemmat ovat muka "normaaleja"
Mikä ihmeen tabu? Juurihan aiheesta keskustellaan. Hyvä jos tuntemasi mt-vanhemmat ovat rakastavia jne, mutta mitäs sitten kun päälle lyö vakava depressio, psykoosi jne? Vai millaisia diagnooseja noilla tuntemillasi ihmisillä on? Eikä itseäni ainakaan eniten huolestuta epäkelpoisuus vanhemmuuteen vaan mt-ongelmien periytyvyys sukupolvesta toiseen. Sehän nyt on selvää, että "normaalit" vanhemmat eivät osaa mitään..
Niin, sitten jos se masennus/psykoosi/syöpä/flunssa iskee,hankitaan apua ja pyritään parantumaan. Jos ihminen on jo kerran sairastunut ja siitä parantunut ollen vuosia terve, on yleensä parempi tarkkailemaan vointiaan ja huolehtimaan mielenterveydeltään kuin keskivertotavis joka kuvittelee,ettei mt-ongelmat koske häntä eikä hän voi sairastua.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Täällä vaan itselleen katkerat velat, vilat ja valat ja vulat kirjottelee "älä hanki lasta ikinä milloinkaan! Ne pilaa kaiken". Ja lässynlää.
Sun pitäis itse kuunnella_itseäsi_tarkasti mitä oikeesti haluat. Tämä palsta on täysin väärä tällaiselle isolle kysymykselle. Kyllä sun sydän kertoo (ärsyttävä klisee yök mutta totta) oikeen tien.
Narkkari- ja sekopää-äitien huostaanotetut lapsetkin ovat syntyneet vanhemmille, jotka kuuntelivat tarkasti sydäntään ja tekivät niin kuin halusivat. Valitettavasti se sydän ei aina halua hyviä ja oikeita asioita.
Eiköhän raksun käyttäjillä ole se ehkäisy puoli vähän hakusessa ;) he tuskin sydäntään paljoa kuuntelee tuossa asiassa.
Lähes kaikki sitä alttiutta kantaa mutta puhkeaminen on aivan sattuman kauppaa.
Tässäkin ketjussa näkee kuinka iso tabu ja stigma mielenterveys on kun kyse on lapsien saannista.
Minua tämä huvittaa koska kaikki tietämäni mtt vanhemmat ovat hyviä ja rakastavia vanhempia ja tekevät kovasti töitä perheen hyvinvoinnin eteen missä taas ne kaikki laiminlyövät ja huonot vanhemmat ovat muka "normaaleja"