Lue keskustelun säännöt.
Kokeeko kukaan muu, että on mielenterveysongelmien vuoksi "menettänyt" oikeutensa lisääntyä?
25.06.2017 |
Itselläni on traumatausta ja siitä seuranneita mt-ongelmia. Tämän vuoksi elämä ei ole mennyt kuten oli suunnitellut. Nytemmin on alkanut tuntua, että näiden mt-ongelmien vuoksi minulla ei ole enää oikeutta lisääntyä. Ja jos sen tekisin, koen, että minut tuomittaisiin siitä näin viallisena ihmisenä menin lisääntymään.
Kommentit (146)
Minusta tässä ketjussa on aivan hulluja mielipiteitä. Miten ihmeessä tällainen mieliala ja asenne on päässyt valloilleen, että jos suvussa tai itsellä on jokin mt-diagnoosi, ei olisi oikeutta saada lapsia? Totta kai kaikkien kuuluisi miettiä etukäteen omaa jaksamista, mutta siitäkin huolimatta kaikkea ikävää voi sattua kenelle tahansa, eikä elämää voi kukaan täysin hallita.
On myös niin, että kaikilla on myös voimavaroja, joita kukaan ei tiedä eikä osaa ennustaa.
Persoonallisuushäiriö ei muuten ole edes varsinainen diagnoosi, eikä sairaus.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minkä ihmeen takia itsekin vakavista mt-ongelmista kärsivät ylipäänsä katsoisivat mielekkääksi lisääntyä? Eikö arki ole tarpeeksi haasteellista vai vaivat niin mieluisia, että niistä olisi mukava päästä jälkeläistenkin kärsimään? Nyt on 2017. Ketään ei jää vanhoina hoitamatta siksi, jos omia lapsia ei ole. Ei jää peltotyöt tekemättä tms. Surullista miten joidenkin järjenkäyttö on niin alkeellista, että minäminäminä-halu lapseen sumentaa logiikan ja vastuullisen ajattelun täysin. Joku lievä masennus josta jo parannuttu ja vastaavat eivät vaikuta mihinkään, mutta vakavat mt-ongelmat??? Haloo nyt oikeasti!
Eihän tässä kukaan ole lisääntymässä silloin kun sairaus on pahimmillaan päällä vaan vasta sitten kun sairaus on parantunut / oireet lievittyneet tarpeeksi (jos on elinikäinen sairaus).
Nyt puhutaan siitä, että STIGMA säilyy, vuosia vanhakin mt-sairaus näkyy koneella! tästäkin ketjusta huomaa kuinka suuresta stigmasta puhutaan. Onko se reilua, että muut ihmiset ovat sairastuttaneet jonkun henkilön ja sitten tältä henkilöltä evätään normaali loppuelämä?
Tietysti ne näkyvät koneella ja kuuluu näkyäkin! Vai olisiko hyvä jos kerran vuoteen tyhjennettäisiin hoitohistoriat? Sehän se helpottaisi tulevia hoitoja. Eihän sinua kukaan estä tulemasta paksuksi. Lapsen parasta niillä mahdollisilla kysymyksillä haetaan. Ei ole reilua, jos muut ihmiset(vanhemmat) sairastuttavat lapsensa ja näin eväävät tältä normaalin loppuelämän. Kertoisitko miten tartutetaan/sairastutetaan ihminen loppuelämäksi mielensairauteen ulkopuolisten toimesta? Mikä diagnoosisi on? Paranoidinen uhriutuvuus?
Psyykesairaudet johtuvat huonoista kokemuksista, traumoista ja vaikeista elinolosuhteista. Siten.
Aikamoista yksinkertaistamista. Kertoisitko hieman tarkemmin? Vai onko kyseessä vaikea lapsuus/nuoruus, lievää kiusaamista jne. jota 99% ihmisistä? Jos noista pää hajoaa, niin vanhemmuutta ei tule kestämään missään tapauksessa.
Hyvin kestää pää.
Joo se on se ennakkoluulo, että psyykkisesti sairaat olis heikkoja eikä kestäis normaalia elämää :D kun se normaali elämä tuntuu ihan luksuselämältä sen psyykeoirehelvetin jälkeen. Nää terveet luulee, että vanhemmuus on jotenkin tosi raskasta, mutta kyllä se mt-sairauden pahin vaihe vie mennen tullen voiton normaalielämän hankaluuksista. Sitten kun parantunut tai saanut parantumattman sairauden hoitotasapainoon, niin voi että kun elämä on helppoa!
Hohhoijaa, sairauksilla ja ongelmilla retostelua ja kurjuuden maksimointia. Ja mikä oli se logiikka minkä mukaan lapsia kannattaa tuollaiseen elämään hankkia?
Tämä: Sitten kun on parantunut, niin voi että kun elämä on helppoa!
Vierailija kirjoitti:
Minusta tässä ketjussa on aivan hulluja mielipiteitä. Miten ihmeessä tällainen mieliala ja asenne on päässyt valloilleen, että jos suvussa tai itsellä on jokin mt-diagnoosi, ei olisi oikeutta saada lapsia? Totta kai kaikkien kuuluisi miettiä etukäteen omaa jaksamista, mutta siitäkin huolimatta kaikkea ikävää voi sattua kenelle tahansa, eikä elämää voi kukaan täysin hallita.
On myös niin, että kaikilla on myös voimavaroja, joita kukaan ei tiedä eikä osaa ennustaa.
Persoonallisuushäiriö ei muuten ole edes varsinainen diagnoosi, eikä sairaus.
Ehkäpä ne kommentoijat ei olekaan ihan täyspäisiä?
Persoonallisuushäiriöt ovat persoonallisuuden korostuamia, jotka saattavat haitata itseä tai lähipiiriä. Häiriötä voidaan saada hyvin hallintaan, eikä se silloin vaikuta negatiivisesti perhe-elämään.
Ns. normaalitkaan eivät voi tietää mitä persoonallisuuden piirteitä heillä on, voi olla vaikka mitä. Jos koko väestö seulottaisiin psyykeongelmien ja persoonallisuushäiriöiden osalta, niin ei tänne paljoa jäisi lisääntymiskelpoisia...
Esim estynyt, vaativa tai riippuvainen persoona eivät todellakaan ole vaaraksi lähipiirille. Jos piirteet ovat voimakkaita, voi se toki aiheuttaa kitkaa, samalla tavoin kuin vaikkapa se "normaalien parissa", että mies/vaimo ei ole tiskannut. Mistään sen kummemmasta ei ole kyse. Moni persoonallisuushäiriö vaikuttaa ensisijaisesti itseen, esim vaativa persoona saattaa uhrata vapaa-aikaa, koska hän kokee, että "pitää" olla työssä iltamyöhään. Estynyt saattaa olla arka ihmisten seurassa.
Persoonallisuushäiriöiden liittyy vahva stigma, koska ne esitetään mediassa niin, että niistä kärsivät ihmiset olisivat toisten piinaajia, hirviöitä. Näin ei ole. Jokaisella meistä on oma persoonamme, toisilla piirteisiin liittyy enemmän korostumaa kuin toisilla. Varmasti kaikkiin saataisiin persoonallisuushäiriö tarpeeksi huonoilla lapsuuden kokemuksilla, joten sikäli "normaalien ihmisten" ylimielisyys omasta "normaaliudestaan" on heikolla pohjalla, koska heille vain sattui se onni, että ovat saaneet riittävän hyvän lapsuuden ja nuoruuden eikä heidän ole tarvinnut suojella itseään.
Tehokkaalla psykoterapeutin antamalla psykoterapialla voidaan lievittää persoonallisuushäiriötä. Pitää pureutua häiriön syntytekijöihin.
Vanhemmuutta useimmat psyykkiset sairaudet ja persoonallisuushäiriöt eivät estä.
Tuota noin :D Miksi ihmeessä kertoisin sinulle, kun sinulla on tuollainen pilkkaava asenne jo valmiina? Ne on sellaisia juttuja ne kokemukseni, ettei niitä ihan kaikkialla voi huudella. Onneksi olen psykoterapian myötä koko ajan menossa parempaan päin :)