Kokeeko kukaan muu, että on mielenterveysongelmien vuoksi "menettänyt" oikeutensa lisääntyä?

Koen olleeni oikeutettu hankkimaan lapsia, menneistä masennuksista huolimatta. On niitä kaikilla ns "terveilläkin". Kaikki eivät vaan hae niihin apua, ettei jää merkintöjä. Masennukseni ei ole ollut muutenkaan ns. sisäsyntyistä vaan niille on ollut aina suora syy yhteys, joten koen ettei itsellä ole varsinaista masennus sairautta.

En ymmärrä sitä, että miten se tekee minusta huonon ihmisen, että käsittelen asioitani psykoterapiassa? Minulla on ahdistuneisuushäiriö ja vaativa persoonallisuushäiriö.

Persoonallisuushäiriöitäkin voidaan hoitaa niin, etteivät ne häiritse normaalia elämää.

Ovatko kaikki normaaleiksi itseään luulevat äidit käyneet seuloissa? Ettei vaan olisi esim jotain persoonallisuushäiriötä?

Voin siis tulevaisuudessa elää normaalia, oireetonta elämää. MIKSI en voisi hankkia lapsia ev-raadin mukaan?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos sairastaa periytyvää sairautta kuten skitsofreniaa, ei tule lisääntyä. Ukillani on se, isälläni on se ja veljeni sairastui siihen 11 vuotta sitten. Nyt veljeni on alkoholisti kun ei pää kestänyt. Itse olen 38-vuotias ja toivon että se jätti minut väliin. Silti pelottaa.

Eli pitää jättää parisuhde ja normaali sukupuolielämä väliin? Raskaus voi aina alkaa. Kaikille ei myöskään sovi hormonaalinen ehkäisy, jolloin on pakko käyttää vain kondomia.

Sterilisaatio.

Ei saa alle kolmekymppisenä eikä sekään ole täysin varma.

Diagnooseilla saa, ja munanjohtimien poisto on täyin varma ehkäisykeino. Nainen voi myös aina abortoida.

No ei todella saa millään ahdistuneisuushäiriöllä joka on parannettavissa terapialla ja johon hoito toimii!

Ja itse en voi aborttia eettisistä syistä tehdä, jos raskaus on alkua suostumuksellisesta seksistä.

Sitten olet ilman yhdyntää, kunnes saat sterilisaation. Oma valintasi.

Ei ole oma valinta. En minä sille voi mitään, että olen stigmatisoitunut oman sairauteni vuoksi. En ole valinnut sairastua. Enkä todellakaan ole ilman yhdyntää enkä ota sterilisaatiota! Vaan hoidan sairauttani. Jos saan stigman käsiteltyä, niin menen miehelle vaimoksi ja saan lapsia.

Toivottavasti uhriasemaan vetäytymisen käsittely on oma mielenterveyden paranemisprosessiasi.

Vinkki: päätös siitä, teetkö abortin vai et, on Suomessa täysin sinun. Jos et halua tehdä aborttia, ja siksi et voi harrastaa seksiä, tuo on oma valintasi.

STIGMA ei edelleenkään ole oma valintani.

Mt-ongelmaiset nähdään jollain lailla heikkoina ihmisinä.

Vaikka he usein ovat hyvin vahvoja.

Itse olen käynyt läoi usean vuoden pakko-oirehelvetin. Sitä väsymyksen määrää ja turhautumisen määrää ei tosiaan voita mikään vauvanhoito. Kokisin mielekkääksi hoitaa vauvaa, yöheräilyt yms olisivat lastenleikkiä siihen nähden, millaista elämää olen elänyt.

Joskus kun elänyt hirveää elämää, normaalia, kiva elämä on kuin pala taivasta.

Lääkärien ja psykiatrien mukaan en ole koskaan ollut vakavasti mt-ongelmainen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos sairastaa periytyvää sairautta kuten skitsofreniaa, ei tule lisääntyä. Ukillani on se, isälläni on se ja veljeni sairastui siihen 11 vuotta sitten. Nyt veljeni on alkoholisti kun ei pää kestänyt. Itse olen 38-vuotias ja toivon että se jätti minut väliin. Silti pelottaa.

Eli pitää jättää parisuhde ja normaali sukupuolielämä väliin? Raskaus voi aina alkaa. Kaikille ei myöskään sovi hormonaalinen ehkäisy, jolloin on pakko käyttää vain kondomia.

Sterilisaatio.

Ei saa alle kolmekymppisenä eikä sekään ole täysin varma.

Diagnooseilla saa, ja munanjohtimien poisto on täyin varma ehkäisykeino. Nainen voi myös aina abortoida.

No ei todella saa millään ahdistuneisuushäiriöllä joka on parannettavissa terapialla ja johon hoito toimii!

Ja itse en voi aborttia eettisistä syistä tehdä, jos raskaus on alkua suostumuksellisesta seksistä.

Sitten olet ilman yhdyntää, kunnes saat sterilisaation. Oma valintasi.

Ei ole oma valinta. En minä sille voi mitään, että olen stigmatisoitunut oman sairauteni vuoksi. En ole valinnut sairastua. Enkä todellakaan ole ilman yhdyntää enkä ota sterilisaatiota! Vaan hoidan sairauttani. Jos saan stigman käsiteltyä, niin menen miehelle vaimoksi ja saan lapsia.

Toivottavasti uhriasemaan vetäytymisen käsittely on oma mielenterveyden paranemisprosessiasi.

Vinkki: päätös siitä, teetkö abortin vai et, on Suomessa täysin sinun. Jos et halua tehdä aborttia, ja siksi et voi harrastaa seksiä, tuo on oma valintasi.

STIGMA ei edelleenkään ole oma valintani.

Irrelevanttia uhriutumista. Toimintasi on se, mihin voit vaikuttaa, ja millä on merkitystä.

Vierailija kirjoitti:

Kenen mielestä on ihan ok, jos pedofiili hankkii lapsen? Entäpä psykopaatti/sosiopaatti? Vai onko mielensairauksissa ja persoonallisuushäiriöissä sellaisia jotka eivät olekaan vanhemmille ok toisten ollessa? Paheksuisitko tuomitun pedofiilin vanhemmuutta vaikka et oikeasti voi tietää miten rakastava vanhempi hän on?

Jos et osaa noiden ja perus nyt ongelmien eroa sanoa niin suosittelen että jätät itse lapset hankkimatta ja hankit varmuudelta sterin

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minkä ihmeen takia itsekin vakavista mt-ongelmista kärsivät ylipäänsä katsoisivat mielekkääksi lisääntyä? Eikö arki ole tarpeeksi haasteellista vai vaivat niin mieluisia, että niistä olisi mukava päästä jälkeläistenkin kärsimään? Nyt on 2017. Ketään ei jää vanhoina hoitamatta siksi, jos omia lapsia ei ole. Ei jää peltotyöt tekemättä tms. Surullista miten joidenkin järjenkäyttö on niin alkeellista, että minäminäminä-halu lapseen sumentaa logiikan ja vastuullisen ajattelun täysin. Joku lievä masennus josta jo parannuttu ja vastaavat eivät vaikuta mihinkään, mutta vakavat mt-ongelmat??? Haloo nyt oikeasti!

Eihän tässä kukaan ole lisääntymässä silloin kun sairaus on pahimmillaan päällä vaan vasta sitten kun sairaus on parantunut / oireet lievittyneet tarpeeksi (jos on elinikäinen sairaus).

Nyt puhutaan siitä, että STIGMA säilyy, vuosia vanhakin mt-sairaus näkyy koneella! tästäkin ketjusta huomaa kuinka suuresta stigmasta puhutaan. Onko se reilua, että muut ihmiset ovat sairastuttaneet jonkun henkilön ja sitten tältä henkilöltä evätään normaali loppuelämä?

Tietysti ne näkyvät koneella ja kuuluu näkyäkin! Vai olisiko hyvä jos kerran vuoteen tyhjennettäisiin hoitohistoriat? Sehän se helpottaisi tulevia hoitoja. Eihän sinua kukaan estä tulemasta paksuksi. Lapsen parasta niillä mahdollisilla kysymyksillä haetaan. Ei ole reilua, jos muut ihmiset(vanhemmat) sairastuttavat lapsensa ja näin eväävät tältä normaalin loppuelämän. Kertoisitko miten tartutetaan/sairastutetaan ihminen loppuelämäksi mielensairauteen ulkopuolisten toimesta? Mikä diagnoosisi on? Paranoidinen uhriutuvuus?

Mulla on hyvin vaikea traumatausta ja olen pian kouluikäisen lapsen äiti. Mielestäni minä itse olen aina ollut kriittisin äitiyttäni kohtaan. Terveydenhuollossa on suhtauduttu hyvin asiallisesti ja näiden vuosien aikana olen kerran keskustellut sosiaalityöntekijän kanssa mahdollisesta tuen tarpeesta ja tällöin sosiaalityöntekijä totesi, että pärjäämme hyvin itse. Toki en tiedä, mitä selkäni takana on voitu puhua.

Lapsen hankinta oli tarkkaan mietitty. Tiesin, että lapsella olisi hyvä ja huolehtiva isä, joka todella toivoo lasta, joten tämä helpotti päätöksentekoa. Myös muu tukiverkko on kunnossa. Ikävä kyllä en tiennyt, miten paljon äitiys nostaa esiin traumamuistoja ja siten paheni tilaani, joten en ole voinut olla yhtä toimelias äiti kuin olisin halunnut. Lapsella on kuitenkin asiat hyvin, joten yritän olla kantamatta tästä syyllisyyttä. Toki, jos olisin tiennyt, miten paljon oma vointini heikkenee, olisin hankkinut enemmän ammattiapua jo raskausaikana. Lapsen hankkimista en kuitenkaan voi sanoa katuvani.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Täällä vaan itselleen katkerat velat, vilat ja valat ja vulat kirjottelee "älä hanki lasta ikinä milloinkaan! Ne pilaa kaiken". Ja lässynlää.

Sun pitäis itse kuunnella_itseäsi_tarkasti mitä oikeesti haluat. Tämä palsta on täysin väärä tällaiselle isolle kysymykselle. Kyllä sun sydän kertoo (ärsyttävä klisee yök mutta totta) oikeen tien.

Narkkari- ja sekopää-äitien huostaanotetut lapsetkin ovat syntyneet vanhemmille, jotka kuuntelivat tarkasti sydäntään ja tekivät niin kuin halusivat. Valitettavasti se sydän ei aina halua hyviä ja oikeita asioita.

Eiköhän raksun käyttäjillä ole se ehkäisy puoli vähän hakusessa ;) he tuskin sydäntään paljoa kuuntelee tuossa asiassa.

Mikä ihme on raksu? Mistä sinä tiedät miten paljon sydäntään esim. narkomaani lasta hankkiessaan kuuntelee? Vai kuvitteletko, että riippuvuus jostain aineesta sumentaa ajatustoiminnan täysin? Tupakoitsijat esimerkiksi eivät ole mielestäsi kelvollisia vanhemmiksi? T: Ex-nisti

Kaverini nuoruudesta on narkomaani ja korvaushoidossa. Opiskelee ja käy töissä. Soveltuisi varmasti paremmin vanhemmaksi kuin vakavasti masentunut sängyssä makaava luukasa, harhaisesta skitsofreenikosta puhumattakaan. Taitaa addiktiot mielensairauksina antaa pahimman stigman. Jos ei ole muualla narkomaaneja nähnyt kuin sekakäyttäjiä kaupungilla ja tietysti kuolaavia raivopäitä elokuvissa, niin ei kannattaisi asiasta mitään puhua. Rauhoittavia popsiva kotirouva saattaa lapsensa kuitenkin hoitaa. Vai onko tässä nyt joku "kerran narkkari aina narkkari"-stigma joka onkin oikeutettu vaikka monet muut ei sitten olekaan?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kenen mielestä on ihan ok, jos pedofiili hankkii lapsen? Entäpä psykopaatti/sosiopaatti? Vai onko mielensairauksissa ja persoonallisuushäiriöissä sellaisia jotka eivät olekaan vanhemmille ok toisten ollessa? Paheksuisitko tuomitun pedofiilin vanhemmuutta vaikka et oikeasti voi tietää miten rakastava vanhempi hän on?

Yllättäen kaikki persoonallisuushäiriöt eivät olekaan samanlaisia! Niistä lisää lukemalla osaat todennäköisesti vastata myös itse omaan kysymykseesi.

Jos luet esimerkiksi narsistisesta persoonasta ja sen jälkeen riippuvaisesta, niin ymmärtänet, miten erilaisia persoonia stigma persoonallisuushäiriö kätkee sisäänsä.

Ei tietenkään ole samanlaisia. Sitä juuri viestilläni hain, että kuka sen rajanvedon suorittaa ja millä perusteella? Miten tuomittu ja tuomionsa kärsinyt pedofiili? Onko oikein, että kärsii loppuikänsä stigmasta ja pidetään epäsopivana vanhemmaksi?

Vierailija kirjoitti:

Jos on joku mt-häiriö, josta merkintää sairaushistoriassa, niin ovatko sossut kädet ojossa synnytyslaitoksella ottamassa korin kanssa vauvaa vastaan?

Ei olla. Olen itsekin sosiaalipuolen ammattilainen ja mt-tausta. Lapsiakin on.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minkä ihmeen takia itsekin vakavista mt-ongelmista kärsivät ylipäänsä katsoisivat mielekkääksi lisääntyä? Eikö arki ole tarpeeksi haasteellista vai vaivat niin mieluisia, että niistä olisi mukava päästä jälkeläistenkin kärsimään? Nyt on 2017. Ketään ei jää vanhoina hoitamatta siksi, jos omia lapsia ei ole. Ei jää peltotyöt tekemättä tms. Surullista miten joidenkin järjenkäyttö on niin alkeellista, että minäminäminä-halu lapseen sumentaa logiikan ja vastuullisen ajattelun täysin. Joku lievä masennus josta jo parannuttu ja vastaavat eivät vaikuta mihinkään, mutta vakavat mt-ongelmat??? Haloo nyt oikeasti!

Eihän tässä kukaan ole lisääntymässä silloin kun sairaus on pahimmillaan päällä vaan vasta sitten kun sairaus on parantunut / oireet lievittyneet tarpeeksi (jos on elinikäinen sairaus).

Nyt puhutaan siitä, että STIGMA säilyy, vuosia vanhakin mt-sairaus näkyy koneella! tästäkin ketjusta huomaa kuinka suuresta stigmasta puhutaan. Onko se reilua, että muut ihmiset ovat sairastuttaneet jonkun henkilön ja sitten tältä henkilöltä evätään normaali loppuelämä?

Tietysti ne näkyvät koneella ja kuuluu näkyäkin! Vai olisiko hyvä jos kerran vuoteen tyhjennettäisiin hoitohistoriat? Sehän se helpottaisi tulevia hoitoja. Eihän sinua kukaan estä tulemasta paksuksi. Lapsen parasta niillä mahdollisilla kysymyksillä haetaan. Ei ole reilua, jos muut ihmiset(vanhemmat) sairastuttavat lapsensa ja näin eväävät tältä normaalin loppuelämän. Kertoisitko miten tartutetaan/sairastutetaan ihminen loppuelämäksi mielensairauteen ulkopuolisten toimesta? Mikä diagnoosisi on? Paranoidinen uhriutuvuus?

Psyykesairaudet johtuvat huonoista kokemuksista, traumoista ja vaikeista elinolosuhteista. Siten.

Vierailija kirjoitti:

Koen olleeni oikeutettu hankkimaan lapsia, menneistä masennuksista huolimatta. On niitä kaikilla ns "terveilläkin". Kaikki eivät vaan hae niihin apua, ettei jää merkintöjä. Masennukseni ei ole ollut muutenkaan ns. sisäsyntyistä vaan niille on ollut aina suora syy yhteys, joten koen ettei itsellä ole varsinaista masennus sairautta.

Sinä ja sinun oikeutesi. Oletko ajatellut lapsen oikeutta vakaaseen ja täyspäiseen vanhempaan? Siitä tässä on kyse. Ajattele asiaa lapsen kannalta. Sinä ja sinun oikeutesi, halusi ja uhrimentaliteettisi ovat kyllä jo kaikkien tiedossa. Niitä ei tarvitse lisää enää alleviivata.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos on joku mt-häiriö, josta merkintää sairaushistoriassa, niin ovatko sossut kädet ojossa synnytyslaitoksella ottamassa korin kanssa vauvaa vastaan?

Ei olla. Olen itsekin sosiaalipuolen ammattilainen ja mt-tausta. Lapsiakin on.

Onko pakko ottaa perhetyöntekijää tai onko sossujen pakko kahvitella useaan otteeseen kotona jos tilanne on ns hallinnassa, hyvö hoitotasapaino ja lapsesta huolehditaan? En halua perhetyöntekijää jos koen pärjääväni. (JA EI, kaikkiin mt-sairauksiin ei liity sairaudentunnottomuutta, päinvastoin)

Vierailija kirjoitti:

Itselläni on traumatausta ja siitä seuranneita mt-ongelmia. Tämän vuoksi elämä ei ole mennyt kuten oli suunnitellut. Nytemmin on alkanut tuntua, että näiden mt-ongelmien vuoksi minulla ei ole enää oikeutta lisääntyä. Ja jos sen tekisin, koen, että minut tuomittaisiin siitä näin viallisena ihmisenä menin lisääntymään.

Tottakai kuka tahansa kynnelle kykenevä saa lisääntyä. Mielestäni ihmiset voisivat silti miettiä, onko lisääntyminen järkevää, jos kärsii monenlaisista ongelmista. Mielenterveysongelmat, traumat ja huono-osaisuus on todella helppo siirtää jälkipolville. Lisääntyminen ei kuitenkaan ole mikään itsetarkoitus. Mielestäni myös väärin lapsia kohtaan, että ihmiset suhtautuvat siihen oikeutena.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kenen mielestä on ihan ok, jos pedofiili hankkii lapsen? Entäpä psykopaatti/sosiopaatti? Vai onko mielensairauksissa ja persoonallisuushäiriöissä sellaisia jotka eivät olekaan vanhemmille ok toisten ollessa? Paheksuisitko tuomitun pedofiilin vanhemmuutta vaikka et oikeasti voi tietää miten rakastava vanhempi hän on?

Yllättäen kaikki persoonallisuushäiriöt eivät olekaan samanlaisia! Niistä lisää lukemalla osaat todennäköisesti vastata myös itse omaan kysymykseesi.

Jos luet esimerkiksi narsistisesta persoonasta ja sen jälkeen riippuvaisesta, niin ymmärtänet, miten erilaisia persoonia stigma persoonallisuushäiriö kätkee sisäänsä.

Ei tietenkään ole samanlaisia. Sitä juuri viestilläni hain, että kuka sen rajanvedon suorittaa ja millä perusteella? Miten tuomittu ja tuomionsa kärsinyt pedofiili? Onko oikein, että kärsii loppuikänsä stigmasta ja pidetään epäsopivana vanhemmaksi?

Ihanko oikeasti vertaat psyykkisesti sairaita seksuaalirikollisiin? :(

Vierailija kirjoitti:

[Miten tuomittu ja tuomionsa kärsinyt pedofiili? Onko oikein, että kärsii loppuikänsä stigmasta ja pidetään epäsopivana vanhemmaksi?

Tuomion kärsiminen ei valitettavasti yhdenkään rikollisen kohdalla suoraan tarkoita parantumista tai tapojen muuttumista.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minkä ihmeen takia itsekin vakavista mt-ongelmista kärsivät ylipäänsä katsoisivat mielekkääksi lisääntyä? Eikö arki ole tarpeeksi haasteellista vai vaivat niin mieluisia, että niistä olisi mukava päästä jälkeläistenkin kärsimään? Nyt on 2017. Ketään ei jää vanhoina hoitamatta siksi, jos omia lapsia ei ole. Ei jää peltotyöt tekemättä tms. Surullista miten joidenkin järjenkäyttö on niin alkeellista, että minäminäminä-halu lapseen sumentaa logiikan ja vastuullisen ajattelun täysin. Joku lievä masennus josta jo parannuttu ja vastaavat eivät vaikuta mihinkään, mutta vakavat mt-ongelmat??? Haloo nyt oikeasti!

Eihän tässä kukaan ole lisääntymässä silloin kun sairaus on pahimmillaan päällä vaan vasta sitten kun sairaus on parantunut / oireet lievittyneet tarpeeksi (jos on elinikäinen sairaus).

Nyt puhutaan siitä, että STIGMA säilyy, vuosia vanhakin mt-sairaus näkyy koneella! tästäkin ketjusta huomaa kuinka suuresta stigmasta puhutaan. Onko se reilua, että muut ihmiset ovat sairastuttaneet jonkun henkilön ja sitten tältä henkilöltä evätään normaali loppuelämä?

Tietysti ne näkyvät koneella ja kuuluu näkyäkin! Vai olisiko hyvä jos kerran vuoteen tyhjennettäisiin hoitohistoriat? Sehän se helpottaisi tulevia hoitoja. Eihän sinua kukaan estä tulemasta paksuksi. Lapsen parasta niillä mahdollisilla kysymyksillä haetaan. Ei ole reilua, jos muut ihmiset(vanhemmat) sairastuttavat lapsensa ja näin eväävät tältä normaalin loppuelämän. Kertoisitko miten tartutetaan/sairastutetaan ihminen loppuelämäksi mielensairauteen ulkopuolisten toimesta? Mikä diagnoosisi on? Paranoidinen uhriutuvuus?

Psyykesairaudet johtuvat huonoista kokemuksista, traumoista ja vaikeista elinolosuhteista. Siten.

Aikamoista yksinkertaistamista. Kertoisitko hieman tarkemmin? Vai onko kyseessä vaikea lapsuus/nuoruus, lievää kiusaamista jne. jota 99% ihmisistä? Jos noista pää hajoaa, niin vanhemmuutta ei tule kestämään missään tapauksessa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Koen olleeni oikeutettu hankkimaan lapsia, menneistä masennuksista huolimatta. On niitä kaikilla ns "terveilläkin". Kaikki eivät vaan hae niihin apua, ettei jää merkintöjä. Masennukseni ei ole ollut muutenkaan ns. sisäsyntyistä vaan niille on ollut aina suora syy yhteys, joten koen ettei itsellä ole varsinaista masennus sairautta.

Sinä ja sinun oikeutesi. Oletko ajatellut lapsen oikeutta vakaaseen ja täyspäiseen vanhempaan? Siitä tässä on kyse. Ajattele asiaa lapsen kannalta. Sinä ja sinun oikeutesi, halusi ja uhrimentaliteettisi ovat kyllä jo kaikkien tiedossa. Niitä ei tarvitse lisää enää alleviivata.

Täyspäisempi minä olen kun tuollainen suuvaahdossa raivoava kaheli. En ala tässä todistella pätevyyttäni vanhemmaksi, koska tiedän itse mitä olen ja mitä en ole.