Kysymys naisille avioehdosta

Siis kuka EI ota avioehtoa :DDD

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mä otin sen puheeksi miehelle silloin, kun åuhuttiin naimisiinmenosta. Teetin asianajajalla ja annoin allekirjoitettavaksi. Ei siitä numeroa tarvitse tehdä.

Ai sina teetit? Ja annoit allekirjoitettavaksi? Mä en olis tuossa vaiheessa sippinut sun kanssa enää mitään. Sopimukset tehdään yhdessä liikekumppanin ja työntekijänkin kanssa, mitta puolisolle sanellaan jotain allekirjoitettavaksi?

Vastaamasi viestin laittoi tyttö jossa pyrkii femakolle tyypillisesti korostamaan itseään naisena ja luulee oikeasti olevansa äijä.

Todellisuudessa tuo ei suostuisi menemään avioon missääntapauksessa jos mies haluaisi häneltä avioehtoa.

Mikä saa sinut kuvittelemaan, ettei naisellakin voisi olla omaisuutta tai hyväpalkkainen työ? Kaukana on ne ajat, kun naisen omaisuus siiryi naimisiin mennessä miehelle ja  vain poikalapsi peri vanhempansa ja naisilla ei käytännössä ollut omaa omaisuutta.  Nykyään Suomessa myös naiset/tytöt perii samalla tavalla vanhempansa, kuin miehetkin, joten sitäkään kautta ei miehille kerry isompaa omaisuutta, kuin naisillekaan.

Erittäin, erittäin harvinaista että hepsankeikalla on omaisuutta, no joskus perittynä ja joskus edelliseltä aviomieheltä putsattua, mutta harvinaista.

Naisten hyväpalkkaiset työt ovat niinikään lähes poikkeuksetta suojatyöpaikkoja joissa he saavat palkkansa valtiolta ja valtio taas saa tulonsa veroista jotka kerätään miesten omistamista yrityksistä ja näiden työntekijöileen maksamien palkkojen veroista.

Lisäksi tämä feministinen ja sosialistinen aikakausi on menossa loppuaan kohti ja maailma tulee palaamaan realiteetteihin jossa jokainen tulee palaamaan omalle paikalleen.

Naiset ensimmäisinä.

Et taida kovin kummoisia naisia tapailla, jos kokemuksesi on tuo. Omassa tuttavapiirissäni kaikki naiset ovat akateemisia, ja saavat ihan hyvää palkkaa. Monille on ostettu jo opiskellessa yksiö/kaksio Helsingissä, ja siitä on ollut hyvällä palkalla helppo jatkaa omaisuuden kartutusta. Koulutetuissa piireissä tämä on normaalia, ei harvinaista.

Mutta taitaa olla, ettei sinulla ole näihin naisiin mitään jakoja, joten on helppo katkeroitua ja väittää muuta.

Argumenttien puuttuessa voi lässytellä sadun ja siirtyä itse asiasta sivuraiteille sekä käydä henkilökohtaisuuksiin kiinni.

Onneksi olkoon.

Sanoo mies, joka nimittää naisia hepsankeikoiksi ja väittää kaikkien naisten olevan suojatyöpaikoissa, joissa ei tienaa mitään. ;-))))))))))))))))))))))))))))))))))))))))))

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En vaan voi ymmärtää ihmisiä jotka menevät naimisiin pitäen kuitenkin toista Jalkaa oven välissä. Miksi sitten mennä naimisiin? Hyvää elämää voi varmasti elää myös avoliitossa niin että Molemmilla on myös omat elämänsä ja omaisuutensa. Naimisiin mennessä kaksi elämää yhdistyy ja luvataan pysyä siinä kunnes kuolema erottaa, silloin tuodaan yhteiseen elämään ne hyvät ja huonot asiat mitä itsellä oli ennen liittoa. Ts, velat ja rahat myös.

Koska halutaan se show. Itse avioliitto ei merkitse näille mitään. Koska avoliittohan ajaa aivan saman asian kuin avioehto ja mikä parasta - ei tarvitse tehdä minkäänlaisia ehtoja.

Toiset haluaa leikkiä avioparia.

Sinä varmaan solmit työsopimuksetkin suullisesti ihan kahden kesken työnantajan kanssa. Mitä sitä turhia, kyllä työsuhde jatkuu auvoisena ilman ristiriitoja sinun eläkeikään asti. Tuttaville lainaat rahaa pelkästään suupuheella, miten takaisinmaksu hoidetaan. Ostat mökkitontin tai auton ilman mitään papereita, eihän niissä nyt mikään voi mennä pieleen. Vakuutuksia sinulla ei tietenkään ole, et ole aikonut loukkaantua tai polttaa asuntoasi.

Luotatko sinä kaikkiin ihmisiin yhtä paljon kuin aviopuolisoosi? Minä en ainakaan.

No ok, lainaat rahaa veljellesi ja ostat tontin sisareltasi. Luotatko sinä heihin? Olet kuitenkin tuntenut heidät pitemmältä ajalta mitä puolisosi.

Kyllä luotan, molempiin 100%. Jos jompikumpi ei jostain syystä pystyisi maksamaan takaisin, selvittäisimme asian ja miettisimme yhdessä miten molemmat olisivat tyytyväisiä ts. Annanko velat anteeksi vai maksaako hän edes jotain takaisin tai vast. Meillä on erittäin hyvät välit siskon sekä veljen kanssa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Me puhuttiin jo ennen kihlausta ja ei siis menny ikinä kihloihin koska selvisi että avioliitto tarkoittaa meille ihan eriasioita :) varmaan erotaan tässä joskus koska haluan kyllä naimisiin.

Voi ei :( Tuo on kyllä ikävää, jos kumppani ei suostu avioehtoon ja sitä tajuaa, että se toinen on rahan perään.

Avioehdollahan ei ole merkitystä liiton aikana, ainoastaan erotilanteessa.

Niin, en suunnittele eroa ennen naimisiinmenoa ja jos suunnittelen, ei naimisiin kannata mennä. Minulle Naimisiinmeno tarkoittaa kunnes kuolema erottaa ja jos jotain sellaista tapahtuu että eroatte kuitenkin ennen, laitetaan yhteinen elämä puoliksi ja jatketaan omiin suuntiin. En menisi ikinä naimisiin henkilön kanssa joka pitää kuitenkin plan B:tä sen varalle etten olekkaan se oikea.

Höpöhöpö, ei avioehto ole mikään "pääseepähän tuosta helpommin eroon" -juttu. Itse olen nainen, ja mennessämme naimisiin minulla oli perittyä omaisuutta, miehelläni velkainen firma. Olemme onneksi sen verran järki-ihmisiä, että juttelimme täysin vapaasti siitä, että minä haluan avioehdon, koska en halua joutua hypoteettiseen tilanteeseen, että joutuisin ottamaan velkaa maksaakseni puolisolleni hänen puolikkaansa minun kolmasosa-maatilastani yms kiinteästä omaisuudesta.

Kun muutimme yhteen (minun asuntooni) perustimme yhteisen tilin ja meillä on toki myös omat tilit javastaamme omista sijoituksistamme. Nyt miehellä on velaton firma, jonka menestyksestä myös minä hyödyn, mutta jos jostain ihmeellisestä syystä meille tulisi ero, ei hänenkään tarvitsisi siitä luovuttaa minulle osaa (toki meillä voitaisiin sitten laskea kaikennäköisiä juttuja yhteen, kun minullakin kuitenkin yhä on omaisuuteni).

Autot, vene, mökki yms ovat kuitenkin yhdessä hankitut ja ne laitettaisiin kiltisti 'puoliksi'.

Ei avioehdolla mitään eroa varmistella vaan nimenomaan sillä, ettei siihen avioehtoon suostuta. Itse en voisi kuvitella koskaan meneväni naimisiin ihmisen kanssa, jolla raha-asiat menisivät noin paljon tunteisiin.

Niin, minulla kyllä menee tunteisiin jos ihminen kenen kanssa olen menossa naimisiin epäilee minun käyttävän häntä vain hyväkseni. En halua naimisiin sellaisen henkilön Kanssa, eikä hänkään selvästi minun jos ei luota minuun.

Meillä on kummankin suvun mökit, joihin toinen ei halua sotkeutua. Omassani on vielä perikuntaa kiinni, miehen puolella appiukko on ostanut oman osansa irti ja rakentanut perheelleen mökin hamalla 70-luvulla, mutten halua sitäkään. Lisäksi viereisellä tontilla käydään päättymätöntä painia vanhemman mökin käytöstä. No thanks. Siksi avioehto. Enkä halua hönen perintörahojaan /tasinkoa, ne saa poikamme.

Tähän avioehtokeskusteluun voisi yhdistää myös keskustelun siitä, miten perheen raha-asiat hoidetaan vanhempainvapaan aikana. Jos tehdään perusavioehto, jossa kummankin avio-oikeus toisen omaisuuteen suljetaan pois, voi naista alkaa hiertää hoitovapaan aikana kun joutuu elämään kädestä suuhun ja mies sen kun kartuttaa omaisuuttaan.

Ylipäätään on hyvä tuoda esiin, että avioehto voi olla millainen vain. Ihmisillä on usein mielikuva avioehdosta sellaisen kaiken poissulkevana, mutta eihän sen tarvitse olla sellainen. Ehkä asian voisi ottaa puheeksi ihan neutraalisti kysymällä: "Minkälaista avioehtoa sinä olet ajatellut?" 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mies joka on lukenut tämän ketjun läpi ja vielä suostuu jonkun naisen kanssa avioon ilman avioehtoa, täytyy olla oikeasti psyykkisesti jälkeenjäänyt idiootti.

Ketju, jossa naiset itse kertovat oman minänsä.

Niin mitä se siis krtoo naisista, että lähes 90% täällä puolustaa avioehtoja?

Jälleen tyypillinen todiste naisen epärehellisyydestä , naivi ja lapsentasoinen yritys kääntää faktat pois todellisuudesta.

Sen sijaan se mitä ketju kertoo on, että lähes 100% naisista on absoluuttisia e ja että lompakkoloisisuus on ilmiselvästikin naisessa oleva ominaisuus.

Voit ihan vapaasti pysyä naisista kaukana ja elää hyvää elämää poikaystäväsi kanssa, se on ihan ok.

Osittain on toki jotain perää kirjoittamassasi, miehelle on paljon viisaampaa ja laadukkaampaa elämää, kun käyttää pelkkiä yhdenyön juttuja ja silloin kun ei onnistu niin maksullisia.

Helppoa ja huoletonta ilman konflikteja olevaa elämää, jonka voi muokkailla haluamallaan tavoin mieleisekseen. Suosittelen kaikille miehille.

Kaikki miehet eivät taida tyytyä sinun suosittelemaasi elämänmalliin. Jotkut haluavat elämältä enemmän ja parempaa. Eli upean/ihanan parisuhteen.

Minä ehdotin ennen naimisiin menoa, koska olin se enemmän ansaitseva, ja kaikki irtain oli hankittu minun rahoillani. Mies suuttui. Sanoi minun suunnittelevan eroa jo siinä vaiheessa. Kun ero oli sitten aikanaan välttämätön mustasukkaisuuden ja henkisen väkivallan takia, hän vei kaiken ja minulle jäi lapsi, perintösohva ja polkupyörä.

En aio avioehtoon suostua, vaikka olen varakkaampi ja myös tulevaisuudessa paremmin tienaava. Ei ole sellaista tilannetta, jossa en haluaisi antaa puolia kaikesta miehelleni, joka auttoi minua tulemaan täksi ihmiseksi kuin olen, auttoi 8v kestäneen masennuksen läpi ja kannusti joka tilanteessa. Eikä kummankaan käsitys rakkaudesta ole se, että se olisi jotakin, joka vain loppuu.

Ehkä se riippuu vähän siitäkin, kuinka paljon pitäisi konkreettisesti antaa ja mistä se on peräisin ja millaiset näkymät on loppuelämälle.

Äiti on ohjeistanut suojaamaan häneltä saadut sadat tuhannet, en laita häntä kääntymään haudassaan. Itse tienaamastani potista voin neuvotella, jos kumppanilla on terve tapa käyttää ja ansaita rahaa.

Uskomatonta miten nykypäivänä jotkut vieläkin jauhaa että "jos haluaa avioehdon niin suunnittelee jo valmiiksi eroa!!!" Oliko se että lähemmäs puolet avioliitoista päättyy eroon. Ikinä ei voi tietää mitä elämässä tapahtuu. Tietenkään kukaan ei naimisiin mennessään suunnittele eroavansa, eihän muuten olisi järkeä mennä naimisiin ollenkaan, mutta mä ainakin haluan olla realisti. Alle 20veenä alkanut seurustelusuhde ei välttämättä kestä loppuelämää.

Ihan samalla lailla ihmisillä on kotivakuutukset, autovakuutukset yms.  miksi ei sitten vakuutusta ihmissuhteen varalle?

Kihlojen jälkeen ennen hääpäivän sopimista. Jos tässä vaiheessa ollaan täysin eri linjoilla asian kanssa, voi kihlauksen helposti purkaa ja jatkaa elämää.

Hei,kysymys avioehdosta.Ei siis pakollinen,mutta sen voi ottaa yksinäänkin.Ja miksi.Jos teillä vaikka yhteinen oma asunto lainaa vastaan/ vakuutena vaikkapa vanhemman/tutun omaisuutta,ja jos teidät erottaa avioero/kuolema,ilman avioehtoa olet vastuussa lainasummasta ja vakuuksista esim.vanhemmat/tuttu.Suojaat siis tavallaan oman puoliskasi lainasuuruutta sekä takaajien (vakuuksien antajien) tilannetta.Eiköhän pankki ensin ota omansa,sitten vakuudet+asunnon arvo sillä hetkellä,jos ikävästi käy.Avioehto siis suojaa itseäsi,takaajia,vakuuksien antajia ja takaajia.Sen voisi nähdä myönteisenä ja selvittää,mitä kaikkea turvaa se tuo elämään.Muiden ja itsesi takia puhukaa.Eihän siinä mitään hävettävää ole.Juuri siksi,ettei tule yllätyksiä,kannattaa pieni aika siihen satsata.Ei avioehtoa tarvise sanella.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

No eikö se nyt mene siinä, kun puhutaan esimerkiksi hääjuhlista, sormuksista ja sukunimen vaihdoistakin.

Eihän avioituminen vaadi ainuttakaan kohtaa noista mainitsemistasi.

Kyllä sitä sukunimeä kysytään jokaiselta avioliittoon vihittävältä. Asia olisi suotavaa miettiä yhdessä etukäteen, eikä vasta vihkimisen yhteydessä papereita täytettäessä.

Vierailija kirjoitti:

Kihlauksen jälkeen, häitä suunnitellessa. Siinähän joutuu miettimään monia muitakin muodollisuuksia, kuten sukunimeä ja sormuksia.

Meillä oli yhteinen päätös, ettemme tarvitse avioehtoa, kun olimme molemmat rahattomia opiskelijoita. Enpä osannut arvata, että saisin myöhemmin huomattavan perinnön. Nyt menettäisin puolet siitä, jos mieheni saisi päähänsä hakea eroa. Tällaisiakin tilanteita kannattaa miettiä etukäteen.

Tämän takia kaikkien kannattaisi tehdä testamentti, jossa omaisuus suljetaan lasten puolisoiden avio-oikeuden ulkopuolelle.

Mun mielestä sitten vasta kun aletaan puhumaan naimisiinmenosta. Ainakin me otettiin puheeksi vasta silloin, 6 vuotta ehdittiin olemaan kihloissa ennen häitä.

Vierailija kirjoitti:

Ihan samalla lailla ihmisillä on kotivakuutukset, autovakuutukset yms.  miksi ei sitten vakuutusta ihmissuhteen varalle?

Vakuutukset ovat verrannollisia vain jos on vakuutus sen varalle että nimenomaan puolisosi polttaa / varastaa / rikkoo autosi tai kotisi. Vai loppuvatko avioliitot sinusta kummastakaan riippumattomista syistä, niinkuin talo esim voi palaa? :)

Vierailija kirjoitti:

Tähän avioehtokeskusteluun voisi yhdistää myös keskustelun siitä, miten perheen raha-asiat hoidetaan vanhempainvapaan aikana. Jos tehdään perusavioehto, jossa kummankin avio-oikeus toisen omaisuuteen suljetaan pois, voi naista alkaa hiertää hoitovapaan aikana kun joutuu elämään kädestä suuhun ja mies sen kun kartuttaa omaisuuttaan.

Ylipäätään on hyvä tuoda esiin, että avioehto voi olla millainen vain. Ihmisillä on usein mielikuva avioehdosta sellaisen kaiken poissulkevana, mutta eihän sen tarvitse olla sellainen. Ehkä asian voisi ottaa puheeksi ihan neutraalisti kysymällä: "Minkälaista avioehtoa sinä olet ajatellut?" 

Miksi nainen haluaisi jäädä hoitovapaalle? tai miksi mies ei ole se,joka on vanhempainvapaalla?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ihan samalla lailla ihmisillä on kotivakuutukset, autovakuutukset yms.  miksi ei sitten vakuutusta ihmissuhteen varalle?

Vakuutukset ovat verrannollisia vain jos on vakuutus sen varalle että nimenomaan puolisosi polttaa / varastaa / rikkoo autosi tai kotisi. Vai loppuvatko avioliitot sinusta kummastakaan riippumattomista syistä, niinkuin talo esim voi palaa? :)

Vanhempieni avioliitto meni rikki toisen mielenterveyden romahdettua. Ymmärrän, että on vaikeaa tahdon voimalla rakastaa, kun toinen on vuodesta toiseen mykkä erakko, joka elää omaa elämäänsä irti perheestä.