Kysymys naisille avioehdosta

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mies joka on lukenut tämän ketjun läpi ja vielä suostuu jonkun naisen kanssa avioon ilman avioehtoa, täytyy olla oikeasti psyykkisesti jälkeenjäänyt idiootti.

Ketju, jossa naiset itse kertovat oman minänsä.

Niin mitä se siis krtoo naisista, että lähes 90% täällä puolustaa avioehtoja?

Jälleen tyypillinen todiste naisen epärehellisyydestä , naivi ja lapsentasoinen yritys kääntää faktat pois todellisuudesta.

Sen sijaan se mitä ketju kertoo on, että lähes 100% naisista on absoluuttisia e ja että lompakkoloisisuus on ilmiselvästikin naisessa oleva ominaisuus.

Voit ihan vapaasti pysyä naisista kaukana ja elää hyvää elämää poikaystäväsi kanssa, se on ihan ok.

Osittain on toki jotain perää kirjoittamassasi, miehelle on paljon viisaampaa ja laadukkaampaa elämää, kun käyttää pelkkiä yhdenyön juttuja ja silloin kun ei onnistu niin maksullisia.

Helppoa ja huoletonta ilman konflikteja olevaa elämää, jonka voi muokkailla haluamallaan tavoin mieleisekseen. Suosittelen kaikille miehille.

Sanoin itse toisella tapaamiskerralla, että avioliitto ilman avioehtoa on typerysten hommaa. Vähän samanlainen asia kuin lapsiperheessä jättää henkivakuutus ottamatta. Samaan hengenvetoon totesin, että liitossa molemmilla tulee olla omat rahat ja molempien pitää pystyä elättämään itsensä, olen nöhnyt ihan tareeksi hyötysuhteita.

Yhdessä on oltu nyt 27 vuotta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mies joka on lukenut tämän ketjun läpi ja vielä suostuu jonkun naisen kanssa avioon ilman avioehtoa, täytyy olla oikeasti psyykkisesti jälkeenjäänyt idiootti.

Ketju, jossa naiset itse kertovat oman minänsä.

Niin mitä se siis krtoo naisista, että lähes 90% täällä puolustaa avioehtoja?

Jälleen tyypillinen todiste naisen epärehellisyydestä , naivi ja lapsentasoinen yritys kääntää faktat pois todellisuudesta.

Sen sijaan se mitä ketju kertoo on, että lähes 100% naisista on absoluuttisia e ja että lompakkoloisisuus on ilmiselvästikin naisessa oleva ominaisuus.

Voit ihan vapaasti pysyä naisista kaukana ja elää hyvää elämää poikaystäväsi kanssa, se on ihan ok.

Osittain on toki jotain perää kirjoittamassasi, miehelle on paljon viisaampaa ja laadukkaampaa elämää, kun käyttää pelkkiä yhdenyön juttuja ja silloin kun ei onnistu niin maksullisia.

Helppoa ja huoletonta ilman konflikteja olevaa elämää, jonka voi muokkailla haluamallaan tavoin mieleisekseen. Suosittelen kaikille miehille.

Tottakai jokaisen kannattaa elää sellaista elämää mitä itse haluaa, tämä ei kuitenkaan liity ketjun aiheeseen, joten ole hyvä ja perusta uusi jos haluat mgtowista puhua enemmän.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mä otin sen puheeksi miehelle silloin, kun åuhuttiin naimisiinmenosta. Teetin asianajajalla ja annoin allekirjoitettavaksi. Ei siitä numeroa tarvitse tehdä.

Ai sina teetit? Ja annoit allekirjoitettavaksi? Mä en olis tuossa vaiheessa sippinut sun kanssa enää mitään. Sopimukset tehdään yhdessä liikekumppanin ja työntekijänkin kanssa, mitta puolisolle sanellaan jotain allekirjoitettavaksi?

No meillä oli samoin. Minulla oli oma talo ja laina nimissäni. Samoin jatkoin yksin lainan maksamista. Halusin avioehdon, jotta voin turvata asumisen talossa ilman kenenkään lunastamisia ulos mahdollisen eron sattuessa. Ei siinä tosiaan neuvoteltu, enkä ymmärrä miksi tarvitseekasn. Onneksi mieskin on järkevä ja ottaa asiat asioina.

Siksi, että hänellä olisi voinut olla omia tarpeita avioehtoonne kirjattavaksi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mä otin sen puheeksi miehelle silloin, kun åuhuttiin naimisiinmenosta. Teetin asianajajalla ja annoin allekirjoitettavaksi. Ei siitä numeroa tarvitse tehdä.

Ai sina teetit? Ja annoit allekirjoitettavaksi? Mä en olis tuossa vaiheessa sippinut sun kanssa enää mitään. Sopimukset tehdään yhdessä liikekumppanin ja työntekijänkin kanssa, mitta puolisolle sanellaan jotain allekirjoitettavaksi?

No meillä oli samoin. Minulla oli oma talo ja laina nimissäni. Samoin jatkoin yksin lainan maksamista. Halusin avioehdon, jotta voin turvata asumisen talossa ilman kenenkään lunastamisia ulos mahdollisen eron sattuessa. Ei siinä tosiaan neuvoteltu, enkä ymmärrä miksi tarvitseekasn. Onneksi mieskin on järkevä ja ottaa asiat asioina.

Minä minä minä minä minä.

Uusperheessä avioehto on tarpeen. Kun kaksi nuorta opiskelijaa samanlaisista kotitaustoista menee yhteen, ei niinkään.

Oikeassa elämässä tunnen muutaman naisen, jolla on huomattavan varakkaat vanhemmat. Näille vanhemmille tuntui olevan melko tärkeää, että tyttärellä on avioehto. Ikävä tapa aloittaa suhde appivanhempiin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Me puhuttiin jo ennen kihlausta ja ei siis menny ikinä kihloihin koska selvisi että avioliitto tarkoittaa meille ihan eriasioita :) varmaan erotaan tässä joskus koska haluan kyllä naimisiin.

Voi ei :( Tuo on kyllä ikävää, jos kumppani ei suostu avioehtoon ja sitä tajuaa, että se toinen on rahan perään.

Avioehdollahan ei ole merkitystä liiton aikana, ainoastaan erotilanteessa.

Niin, en suunnittele eroa ennen naimisiinmenoa ja jos suunnittelen, ei naimisiin kannata mennä. Minulle Naimisiinmeno tarkoittaa kunnes kuolema erottaa ja jos jotain sellaista tapahtuu että eroatte kuitenkin ennen, laitetaan yhteinen elämä puoliksi ja jatketaan omiin suuntiin. En menisi ikinä naimisiin henkilön kanssa joka pitää kuitenkin plan B:tä sen varalle etten olekkaan se oikea.

Höpöhöpö, ei avioehto ole mikään "pääseepähän tuosta helpommin eroon" -juttu. Itse olen nainen, ja mennessämme naimisiin minulla oli perittyä omaisuutta, miehelläni velkainen firma. Olemme onneksi sen verran järki-ihmisiä, että juttelimme täysin vapaasti siitä, että minä haluan avioehdon, koska en halua joutua hypoteettiseen tilanteeseen, että joutuisin ottamaan velkaa maksaakseni puolisolleni hänen puolikkaansa minun kolmasosa-maatilastani yms kiinteästä omaisuudesta.

Kun muutimme yhteen (minun asuntooni) perustimme yhteisen tilin ja meillä on toki myös omat tilit javastaamme omista sijoituksistamme. Nyt miehellä on velaton firma, jonka menestyksestä myös minä hyödyn, mutta jos jostain ihmeellisestä syystä meille tulisi ero, ei hänenkään tarvitsisi siitä luovuttaa minulle osaa (toki meillä voitaisiin sitten laskea kaikennäköisiä juttuja yhteen, kun minullakin kuitenkin yhä on omaisuuteni).

Autot, vene, mökki yms ovat kuitenkin yhdessä hankitut ja ne laitettaisiin kiltisti 'puoliksi'.

Ei avioehdolla mitään eroa varmistella vaan nimenomaan sillä, ettei siihen avioehtoon suostuta. Itse en voisi kuvitella koskaan meneväni naimisiin ihmisen kanssa, jolla raha-asiat menisivät noin paljon tunteisiin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Me puhuttiin jo ennen kihlausta ja ei siis menny ikinä kihloihin koska selvisi että avioliitto tarkoittaa meille ihan eriasioita :) varmaan erotaan tässä joskus koska haluan kyllä naimisiin.

Voi ei :( Tuo on kyllä ikävää, jos kumppani ei suostu avioehtoon ja sitä tajuaa, että se toinen on rahan perään.

Avioehdollahan ei ole merkitystä liiton aikana, ainoastaan erotilanteessa.

Niin, en suunnittele eroa ennen naimisiinmenoa ja jos suunnittelen, ei naimisiin kannata mennä. Minulle Naimisiinmeno tarkoittaa kunnes kuolema erottaa ja jos jotain sellaista tapahtuu että eroatte kuitenkin ennen, laitetaan yhteinen elämä puoliksi ja jatketaan omiin suuntiin. En menisi ikinä naimisiin henkilön kanssa joka pitää kuitenkin plan B:tä sen varalle etten olekkaan se oikea.

Eiköhän se niin mene että 99% luulee menevänsä elämänpituiseen avioliittoon eikä mieti eroa vihille mentäessä.

Tosiasia on että miltei puolet eroaa vaikka ei sitä tiedosta "onnenhuumassaan".

Siksi avioehdon pitäis kuulua kaikkien parien sopimuksiin itsestään.

Kun itse erosin pitkästä liitosta ja olin eroa haluava osapuoli, otin yhteisestä kodista vain omat tavarani. Ei olisi tullut mieleenkän vaatia mitään muuta koska mies ei halunnut erota.

Ennen kihlausta ja kosintaa. Siinä vaiheessa, kun kun muurenkin keskustelette luontevasti, mitä odotuksia teillä on tulevaisuuden suhteen, lapsista, asumismuodosta, miten lasten kanssa kotona olo rahoutetaan ja kumpi käy töissä, miten halutaan asua jne.

Vierailija kirjoitti:

Uusperheessä avioehto on tarpeen. Kun kaksi nuorta opiskelijaa samanlaisista kotitaustoista menee yhteen, ei niinkään.

Oikeassa elämässä tunnen muutaman naisen, jolla on huomattavan varakkaat vanhemmat. Näille vanhemmille tuntui olevan melko tärkeää, että tyttärellä on avioehto. Ikävä tapa aloittaa suhde appivanhempiin.

Meillä on kaksi tytärtä joilla pn huomattavan varakkaat vanhemmat. Se, että he vaativat avioehdon on heille jo äidinmaidossa opetettu.

Jokainen poikaystävä on kuitenkin saanut varallisuudestaan hyötyä - olemme maksaneet heille etelänmatkoja ja he ovat päässeet asumaan meidän omistamassamme kämpässä tyttären kanssa (meille ei kuulu, maksaako mies jotain asumisestaan). Ehkäpä joku poikaystävä on sitä mieltä että paskat-potentiaaliset-appivanhemmat mutta minun perspektiivistäni hän ei sitten vaan ollut se oikea minun tyttärelleni :) (ja ei, me emme ole koskaan pyrkineet vaikuttamaan siihen, kenen kanssa tyttäret seurustelevat, vaan jokaisen olemme yhtälailla ottaneet porukkaan mukaan)

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miksi se pitää ottaa esille ylipäätään. T: Onnellisesti aviossa ilman ehtoja ja molemmilla oli jo perittyä varallisuutta

No sanotaanko näin että sitä omaisuutta on sen verran että jos vaikka tuleva vaimo vaikka pettäisi ja ero tulisi niin siinä vois olla mielenterveys koetuksella kun joutuisi kaiken päälle antamaan puolet omaisuudesta. Joutuisi mahdollisesti myymään mökkinsä jos ei toisen ulos lunastaminen onnistuisi. Ja on se aikamoista plussaa jos ei tarvitse raha-asioista tapella mahdollisen eron jälkeen kun kaikki on jo mustaa valkoisella.

Että ihan mökin joutuisit myymään. Minä ymmärtäisin ehdot jos omaisuutta on oikeasti ja ehkä lapsia eri avioliitoista, uusperhe. Sen sijaan en ymmärrä nykykäytäntöä, jossa varallisuus on joku puolikas lahosta kesämökistä tai Viitasaarella oleva vanhempien rintamamiestalo. Why bother? t: avioehdoton, jolla itsellään peritty perheasunto Helsingissä ja anoppivainaa oli miljonääri

Mökki oli esimerkki. Omaisuutta on miljoonia, ja se on jopa 100% itseansaittua. Joten sitä on myös hyvä suojella.

Joo varsinkin siltä omalta rakkaalta. Pidä huolta etteivät tulevat lapsetkaan hyödy sinun mökistä mitenkään, menkööt töihin!

No sillä eron hetkellä se on entinen rakas tai sydämen särkenyt rakas.

Minulle jo satatuhattakin on niin iso raha, etten ihan huvikseni viittisi sitä luovuttaa toiselle vaan pitäisin jatkossakin 200 000 e omana katastrofirahastonani/downshiftausmahdollisuutena.

Etenkin oma firma = oma työpaikka kannattaa suojata.

Miksei enää ajatella niin, että rakkauden vuoksi riskinotto kannattaa ja joskus sen vuoksi joutuu kärsimään. Sellaista on elämä.

Koska suurin osa tietää ettei ole astumassa mihinkään loppuelämän liittoon. 

Avioehto on ensimmäinen särö avioliittoon. Niin se vaan on. Se ensimmäinen epäluottamuslause kumppania kohtaan. Sille pohjalle sitä liittoa sitten lähdetään rakentamaan... 

Lompakkoloiset kitisee, kun voivat jäädä ilman exän taloudellista tukea.

Haukotus. Ihanko itse keksit?

Otahan kahvia jotta heräät. Ihan itse keksin, että nyt on joku huolissaan taloutensa tulevaisuudesta jos avioehdot yleistyvät.

Olen jo avioliitossa joten aivan sama. Mulle myös avoliitto olisi ok, jos mies haluaisi pitää oman tonttinsa, koska tulen toimeen omillani. Useimmat naiset Suomessa tulee, joten milläs sut herätettäis sieltä keskiajalta?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mies joka on lukenut tämän ketjun läpi ja vielä suostuu jonkun naisen kanssa avioon ilman avioehtoa, täytyy olla oikeasti psyykkisesti jälkeenjäänyt idiootti.

Ketju, jossa naiset itse kertovat oman minänsä.

Niin mitä se siis krtoo naisista, että lähes 90% täällä puolustaa avioehtoja?

Jälleen tyypillinen todiste naisen epärehellisyydestä , naivi ja lapsentasoinen yritys kääntää faktat pois todellisuudesta.

Sen sijaan se mitä ketju kertoo on, että lähes 100% naisista on absoluuttisia e ja että lompakkoloisisuus on ilmiselvästikin naisessa oleva ominaisuus.

Voit ihan vapaasti pysyä naisista kaukana ja elää hyvää elämää poikaystäväsi kanssa, se on ihan ok.

Osittain on toki jotain perää kirjoittamassasi, miehelle on paljon viisaampaa ja laadukkaampaa elämää, kun käyttää pelkkiä yhdenyön juttuja ja silloin kun ei onnistu niin maksullisia.

Helppoa ja huoletonta ilman konflikteja olevaa elämää, jonka voi muokkailla haluamallaan tavoin mieleisekseen. Suosittelen kaikille miehille.

Tottakai jokaisen kannattaa elää sellaista elämää mitä itse haluaa, tämä ei kuitenkaan liity ketjun aiheeseen, joten ole hyvä ja perusta uusi jos haluat mgtowista puhua enemmän.

Sinulle luetun ymmärtäminen on vähän vaikeaa?

No ei se mitään, lue viestiäni edeltänyt viesti pariin kolmeen kertaan, niin ehkäpä kykenet ymmärtämään sitten viestini oleen vastaus siihen.

Ja lisäksi yritä pysyä housuissasi ja huolehtia omista asioistasi äläkä opastele minua mitä saan kirjoittaa ja missäkin ketjussa.

Toivotaan että tästä opastuksesta on sinulle apua, siis vielä kerran: lue hitaasti ja useaan kertaan edelliset viestit.

No ihan vaikka heti voi ottaa nämä tärkeät asiat esille. Niitä on nimittäin useampia. Haluatteko lapsia - kuka jää lasten kanssa kotiin? Se joka jää, tekee ison taloudellisen uhrauksen, jos on sellainen yksinkertainen avioehto. Voisi miettiä, miten toinen kompensoi eron sattuessa sille, joka on menettänyt kenties vuosien palkat ja näistä kertyvät eläkkeet, kun toinen vaan kartuttaa omaisuuttaan. Tällainen tilanne "syö miestä" niin sanotusti.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mä otin sen puheeksi miehelle silloin, kun åuhuttiin naimisiinmenosta. Teetin asianajajalla ja annoin allekirjoitettavaksi. Ei siitä numeroa tarvitse tehdä.

Ai sina teetit? Ja annoit allekirjoitettavaksi? Mä en olis tuossa vaiheessa sippinut sun kanssa enää mitään. Sopimukset tehdään yhdessä liikekumppanin ja työntekijänkin kanssa, mitta puolisolle sanellaan jotain allekirjoitettavaksi?

Eikö näihin löydy jotani ihan standardisopimuksia joiden mukaan molemmat pitää erotessa omissa nimissään olevan omaisuuden ja yhdessä hankitut molempien nimissä olevat laitetaan puoliksi? Miksi tämmöisistä neuvoteltaisiin? Eikö semmoisen voi vaan hakea joltain lakimieheltä ja molemmat allekirjoittaa sen

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mä otin sen puheeksi miehelle silloin, kun åuhuttiin naimisiinmenosta. Teetin asianajajalla ja annoin allekirjoitettavaksi. Ei siitä numeroa tarvitse tehdä.

Ai sina teetit? Ja annoit allekirjoitettavaksi? Mä en olis tuossa vaiheessa sippinut sun kanssa enää mitään. Sopimukset tehdään yhdessä liikekumppanin ja työntekijänkin kanssa, mitta puolisolle sanellaan jotain allekirjoitettavaksi?

Eikö näihin löydy jotani ihan standardisopimuksia joiden mukaan molemmat pitää erotessa omissa nimissään olevan omaisuuden ja yhdessä hankitut molempien nimissä olevat laitetaan puoliksi? Miksi tämmöisistä neuvoteltaisiin? Eikö semmoisen voi vaan hakea joltain lakimieheltä ja molemmat allekirjoittaa sen

Koska ainakin minä haluaisin erilleen myös avioliiton aikana saadut perinnöt, merkittävät lahjat ja voitot (itse en lottoa, puoliso saattaisi lotota).

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

No eikö se nyt mene siinä, kun puhutaan esimerkiksi hääjuhlista, sormuksista ja sukunimen vaihdoistakin.

Eihän avioituminen vaadi ainuttakaan kohtaa noista mainitsemistasi.

Hyvät lähtökohdat on naimisiin menolle jos ette koskaan keskustele esim. siitä millaiset häät pidetään vai mennäänkö naimisiin maistraatissa, millaiset sormukset hankintaan tai vaihtaako jompikumpi sukunimen. Antaa vaan asioiden mennä omalla painollaan ja ei ainakaan puhuta mistään sen tulevan puolison kanssa niin sitten on kaikki hyvin.

Voin minä ottaa asian itsekin puheeksi, ei tarvitse sitä odottaa että kumppani niin tekisi :)

Mutta olen sillä tavoin vanhanaikainen, että minulle kihlaus tarkoittaa lupausta avioitua. Ja jos kerran aiotaan avioitua, pitää tietää, mihin on ryhtymässä. Myös taloudellisesti. Niinpä avioehdosta ja muistakin talousasioista pitää keskustella jo ennen kihlautumista. Tai muut tietysti tehkööt miten haluavat, mutta minä en kihloihin mene ennen kuin nuo asiat ovat selviä. Esim. onko kummallakin omat pankkitilit, miten laskut maksetaan ym.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mä otin sen puheeksi miehelle silloin, kun åuhuttiin naimisiinmenosta. Teetin asianajajalla ja annoin allekirjoitettavaksi. Ei siitä numeroa tarvitse tehdä.

Ai sina teetit? Ja annoit allekirjoitettavaksi? Mä en olis tuossa vaiheessa sippinut sun kanssa enää mitään. Sopimukset tehdään yhdessä liikekumppanin ja työntekijänkin kanssa, mitta puolisolle sanellaan jotain allekirjoitettavaksi?

Eikö näihin löydy jotani ihan standardisopimuksia joiden mukaan molemmat pitää erotessa omissa nimissään olevan omaisuuden ja yhdessä hankitut molempien nimissä olevat laitetaan puoliksi? Miksi tämmöisistä neuvoteltaisiin? Eikö semmoisen voi vaan hakea joltain lakimieheltä ja molemmat allekirjoittaa sen

Koska ainakin minä haluaisin erilleen myös avioliiton aikana saadut perinnöt, merkittävät lahjat ja voitot (itse en lottoa, puoliso saattaisi lotota).

Tilaat siis netistä sellaisen standardi avioehtopohjan, joka kattaa myös avioliiton aikana kertyneen omaisuuden. Ei tää nyt ole noin vaikeaa. Ihmisten omaisuus pysyy omana ihan naimisissakin, ei se muutu miksikään yhteisomistukseksi, kuten moni luulee.

Jos on jo kihloissakin, on myöhäistä.

Ja jos meinaat viikkoa ennen häitä, niin varaudu, että häitä ei tule.

.

Avioehdosta ja raha-asioista tulee puhua hyvissä ajoin  ennen virallisista sitoumista (kihlaus, kosinta, vihkiminen).

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Se on itsestäänselvyys että avioehto tehdään ennen naimisiin menoa. Ei tarvinnut lähteä kodista kun ero tuli.

Noniin tuossa tapauksessa tottakai kun naimisiin ollaan mentykkin periaatteella "kunnes jotain parempaa tulee vastaan" toisille avioliitto Tarkoittaa sitten jotain muuta.

en mennyt sillä periaatteella naimisiin että JOS parempaa tulee vastaan. Sen tiesin että ei olla yhdessä forever. Olen niin realisti. Ero tuli muutamien vuosien kuluttua, sentään saimme lapsen ja ei voi kun kiittää kun isäänsä että sai niin hyvät älykkyysgeenit. 

Voi Luoja :D menit naimisiin ja lupasit ikuisesti kuitenkin koko ajan ajatellen että kyllä tästä vielä erotaan? Ei hyvää päivää mikä ääliö. Olisit nyt edes valehdellut kuvitelleesi rakastavasi miestäsi!

En oo alttarilla vannonut valoja ja rakkaudesta menin naimisiin. Olin kuitenkin niin realisti että ajattelin että tämä kestää minkä kestää. Onneksi sain lapsen. Ei ollut aikaa ihmetellä enään mitä teen. Se oli menoa ja ajattelin myös että kerran elämässä tuokin pitää kokea. Aiemmin päättyi ensirakkaus ja senkin tiesin että en mene naimisiin tuon kanssa. Sitten avoliitossa ja senkin tiesin että ei oo tulevaisuutta tämänkään kanssa. Toki rakastin mutta se ei riitä . Kolmannen kanssa halusin naimisiin ja lapsen. Tietä en että ero tulee jossain vaiheessa. Täytyy olla rohkeutta ja elää.