Kysymys naisille avioehdosta

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Me puhuttiin jo ennen kihlausta ja ei siis menny ikinä kihloihin koska selvisi että avioliitto tarkoittaa meille ihan eriasioita :) varmaan erotaan tässä joskus koska haluan kyllä naimisiin.

Millä tavalla avioliitto tarkoitti teille eri asioita?

Minulle se tarkoitti sitä että kaksi elämää yhdistyy ja ollaan valmistauduttu siihen että vain kuolema sen liiton rikkoo,perustetaan yhdessä perhe ja molemmat kykyjensä mukaan toimii tuon perheen hyväksi. Miehelle ilmeisesti sitä että ollaan yhdessä, mutta molemmilla on kuitenkin omat elämänsä ja joskus kun jotain parempaa tulee vastaan on liitosta sitten helppo lähteä kun ei ole mitään yhteistä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Me puhuttiin jo aika varhaisessa vaiheessa suhdetta, että jos naimisiin mennään, tehdään avioehto. Emme ole mieheni kanssa yhdessä rahan takia, kumpikaan ei halua periä toista ja muutenkin on ns. omat rahat.

Ette halua periä toisianne, mitä ihmettä? Että ostatte vaikka asunnon ja toisen kuoltua toinen omistaa asunnon anoppinsa kanssa vai? Että käsket lankomiehen tulemaan hakemaan vaimovainaan korut, jotka sinä hänelle ostit tai muun omaisuuden?

Lapset perivät urpo.

Vierailija kirjoitti:

No eikö se nyt mene siinä, kun puhutaan esimerkiksi hääjuhlista, sormuksista ja sukunimen vaihdoistakin.

Eihän avioituminen vaadi ainuttakaan kohtaa noista mainitsemistasi.

Vierailija kirjoitti:

En vaan voi ymmärtää ihmisiä jotka menevät naimisiin pitäen kuitenkin toista Jalkaa oven välissä. Miksi sitten mennä naimisiin? Hyvää elämää voi varmasti elää myös avoliitossa niin että Molemmilla on myös omat elämänsä ja omaisuutensa. Naimisiin mennessä kaksi elämää yhdistyy ja luvataan pysyä siinä kunnes kuolema erottaa, silloin tuodaan yhteiseen elämään ne hyvät ja huonot asiat mitä itsellä oli ennen liittoa. Ts, velat ja rahat myös.

Miksi ottaa riski, että toinen on väärin motiivein liikenteessä?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Me puhuttiin jo aika varhaisessa vaiheessa suhdetta, että jos naimisiin mennään, tehdään avioehto. Emme ole mieheni kanssa yhdessä rahan takia, kumpikaan ei halua periä toista ja muutenkin on ns. omat rahat.

Avioehto ei poista puolison perintöoikeutta. Jos avioliitossa oleva henkilö kuolee ilman rintaperillisiä, puoliso perii hänet - täysin riippumatta siitä, oliko puolisoilla avioehto vai ei.

Tiedän mutta meillä on molemmilla lapsia edellisistä liitoista ja kummankin omaisuus menee kuollessa suoraan näille rintaperillisille. Omaisuutta molemmilla sen verran että viimeiseksi jäänyt ei jää taivasalle vaikkei ensin kuollutta puolisoa perikään vaan omaisuus menee lapsille.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miksi se pitää ottaa esille ylipäätään. T: Onnellisesti aviossa ilman ehtoja ja molemmilla oli jo perittyä varallisuutta

No sanotaanko näin että sitä omaisuutta on sen verran että jos vaikka tuleva vaimo vaikka pettäisi ja ero tulisi niin siinä vois olla mielenterveys koetuksella kun joutuisi kaiken päälle antamaan puolet omaisuudesta. Joutuisi mahdollisesti myymään mökkinsä jos ei toisen ulos lunastaminen onnistuisi. Ja on se aikamoista plussaa jos ei tarvitse raha-asioista tapella mahdollisen eron jälkeen kun kaikki on jo mustaa valkoisella.

Että ihan mökin joutuisit myymään. Minä ymmärtäisin ehdot jos omaisuutta on oikeasti ja ehkä lapsia eri avioliitoista, uusperhe. Sen sijaan en ymmärrä nykykäytäntöä, jossa varallisuus on joku puolikas lahosta kesämökistä tai Viitasaarella oleva vanhempien rintamamiestalo. Why bother? t: avioehdoton, jolla itsellään peritty perheasunto Helsingissä ja anoppivainaa oli miljonääri

Mökki oli esimerkki. Omaisuutta on miljoonia, ja se on jopa 100% itseansaittua. Joten sitä on myös hyvä suojella.

Joo varsinkin siltä omalta rakkaalta. Pidä huolta etteivät tulevat lapsetkaan hyödy sinun mökistä mitenkään, menkööt töihin!

No sillä eron hetkellä se on entinen rakas tai sydämen särkenyt rakas.

Minulle jo satatuhattakin on niin iso raha, etten ihan huvikseni viittisi sitä luovuttaa toiselle vaan pitäisin jatkossakin 200 000 e omana katastrofirahastonani/downshiftausmahdollisuutena.

Etenkin oma firma = oma työpaikka kannattaa suojata.

Miksei enää ajatella niin, että rakkauden vuoksi riskinotto kannattaa ja joskus sen vuoksi joutuu kärsimään. Sellaista on elämä.

Koska suurin osa tietää ettei ole astumassa mihinkään loppuelämän liittoon. 

Avioehto on ensimmäinen särö avioliittoon. Niin se vaan on. Se ensimmäinen epäluottamuslause kumppania kohtaan. Sille pohjalle sitä liittoa sitten lähdetään rakentamaan... 

Lompakkoloiset kitisee, kun voivat jäädä ilman exän taloudellista tukea.

Haukotus. Ihanko itse keksit?

Otahan kahvia jotta heräät. Ihan itse keksin, että nyt on joku huolissaan taloutensa tulevaisuudesta jos avioehdot yleistyvät.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En vaan voi ymmärtää ihmisiä jotka menevät naimisiin pitäen kuitenkin toista Jalkaa oven välissä. Miksi sitten mennä naimisiin? Hyvää elämää voi varmasti elää myös avoliitossa niin että Molemmilla on myös omat elämänsä ja omaisuutensa. Naimisiin mennessä kaksi elämää yhdistyy ja luvataan pysyä siinä kunnes kuolema erottaa, silloin tuodaan yhteiseen elämään ne hyvät ja huonot asiat mitä itsellä oli ennen liittoa. Ts, velat ja rahat myös.

Miksi ottaa riski, että toinen on väärin motiivein liikenteessä?

Ei kannata mennä naimisiin henkilön kanssa kenen epäilet olevan kanssasi väärin motiivein.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Me puhuttiin jo aika varhaisessa vaiheessa suhdetta, että jos naimisiin mennään, tehdään avioehto. Emme ole mieheni kanssa yhdessä rahan takia, kumpikaan ei halua periä toista ja muutenkin on ns. omat rahat.

Mitä järkeä on avioliitossa, jos haluaa pitää edelleen oman tonttinsa? Tota kutsutaan avoliitoksi. Ei vaadi mitään ehtoja.

Muistuttaisin että avioliitossa  mikään ennen avioliittoa tai sen aikana vain toisen hankkima varallisuus oli se sitten irtainta, kiinteää tai likvidia (raha)  ei taikaiskusta muutu puolisoiden yhteiseksi. Jos niin kuvittelet, olet väärässä. Avioliitossakin itse hankittu ja maksettu omaisuus on hankkijan omaa ellei  ole molempien nimi paperissa. Eron sattuessa suoritetaan ositus ja tasinko ja varakkaampi  saa ihan itse päättää luovuttaako  rahaa vaiko kiinteää omaisuutta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Se on itsestäänselvyys että avioehto tehdään ennen naimisiin menoa. Ei tarvinnut lähteä kodista kun ero tuli.

Noniin tuossa tapauksessa tottakai kun naimisiin ollaan mentykkin periaatteella "kunnes jotain parempaa tulee vastaan" toisille avioliitto Tarkoittaa sitten jotain muuta.

Sulla on aika ylimielinen asenne. Elämässä vaan kun voi sattua ja tapahtua. 50% avioliitoista päättyy eroon. Itsekin eroan mielummin kuin jatkan huonoksi muuttuneessa liitossa. Ei se ole mikään häpeä. Onneksi emme enää elä ajassa, jossa avioeron mahdollisuutta ei ole. Se ei tarkoita, ettei avioliittoa solmittaessa ole ollut tarkoitus olla yhdessä kuolemaan asti. Niin vaan ne tilanteet voi muuttua ja joku avioerosta syyllistäminen on ihan naurettavaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mä otin sen puheeksi miehelle silloin, kun åuhuttiin naimisiinmenosta. Teetin asianajajalla ja annoin allekirjoitettavaksi. Ei siitä numeroa tarvitse tehdä.

Ai sina teetit? Ja annoit allekirjoitettavaksi? Mä en olis tuossa vaiheessa sippinut sun kanssa enää mitään. Sopimukset tehdään yhdessä liikekumppanin ja työntekijänkin kanssa, mitta puolisolle sanellaan jotain allekirjoitettavaksi?

Minä asianajajana en suotu tällaiseen menettelyyn. Molempien sopimuskumppanien pitää tulla neuvotteluun, jossa varmistan, että kumpikin ymmärtää, mitä sopii. Neuvottelussa käydään läpi, mikä on osapuolten sopimukseen liittyvä tavoite ja pääpiirteet aviovarallisuusjärestelmästä. On jopa jäänyt sopimus tekemättä, kun asiakkaan tuleva aviopuoliso olisi tarvinnut neuvotteluun tulkin, jotta asia olisi voitu käydä läpi. Onhan se asiakkankin edun vastaista tehdä "kirjeenvaihtosopimus", avioehtosopimustakin voidaan eron tultua sovitella ja riski kasvaa, jos sopimuksen teko on heikolla pohjalla. 

Olet kummallinen poikkeus. Useimmiten avioehdot tilataan asianajajilta netin kautta nykyään ja monilla on siellä nettilomakkeet, joihin täytettyjen tietojen perusteella ne tehdään. Eivät ole kummoisiakaan dokumentteja vaan melko copy paste määrämuotoisia perusasiakirjoja.

En usko olevani kummallinen poikkeus. Googlasin vähän, kyllä voi tilata avioehdon netistä. Se palvelu, jonka löysin oli lakiasiantoimitston tarjoama, ei siis asianajajan tarjoama. Jokainen valitsee, mistä hankkii palvelun ei siinä mitään. Noilla nettisivuilla oli neuvontaa, ei kuitenkaan kaikkea sitä, mitä tavanomaisessa avioehtosopimusneuvottelussa käydään läpi. Jos on miljoonaomaisuus, niin näinkin tärkeä sopimus kannattaa valmistella huolella eli henkilökohtaisessa neuvottelussa , jossa varmistetaan, että on ymmärretty sekin, mitä ei hoksaa ajatella ja jossa on varmuus siitä, että todistajat olivat esteettömiä ja sopimuksen voimaantulon edellyttämä rekisteröinti tulee tehdyksi. Selvinneekö netistä tilaamalla esim se, onko avioehtosopimuksen säilyttämistavalla jokin merkitys vai ei. Tässäkin ketjussa joku luulee, että avioehtosopimus vaikuttaa niin, ettei peri puolisoa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Me puhuttiin jo aika varhaisessa vaiheessa suhdetta, että jos naimisiin mennään, tehdään avioehto. Emme ole mieheni kanssa yhdessä rahan takia, kumpikaan ei halua periä toista ja muutenkin on ns. omat rahat.

Ette halua periä toisianne, mitä ihmettä? Että ostatte vaikka asunnon ja toisen kuoltua toinen omistaa asunnon anoppinsa kanssa vai? Että käsket lankomiehen tulemaan hakemaan vaimovainaan korut, jotka sinä hänelle ostit tai muun omaisuuden?

Lapset perivät urpo.

Kuule dille, kaikissa avioliitoissa ei ole lapsia, tässäkään ei niistä mainittu.

Mies joka on lukenut tämän ketjun läpi ja vielä suostuu jonkun naisen kanssa avioon ilman avioehtoa, täytyy olla oikeasti psyykkisesti jälkeenjäänyt idiootti.

Ketju, jossa naiset itse kertovat oman minänsä.

Luottavaisuus tuli miehelleni kalliiksi. Vaimo jätti hänet toisen miehen taka. Hän menetti avioerossaan niin paljon, mm. puolet yrityksestään, että oli itsestään selvää, että me teimme avioehdon. Hän oli nimittäin ihan puilla paljailla ja konkurssin partaalla, enkä halunnut, että elinikäiset säästöni menevät hänen yritysvelkojensa maksuun. Siksi avioehto.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En vaan voi ymmärtää ihmisiä jotka menevät naimisiin pitäen kuitenkin toista Jalkaa oven välissä. Miksi sitten mennä naimisiin? Hyvää elämää voi varmasti elää myös avoliitossa niin että Molemmilla on myös omat elämänsä ja omaisuutensa. Naimisiin mennessä kaksi elämää yhdistyy ja luvataan pysyä siinä kunnes kuolema erottaa, silloin tuodaan yhteiseen elämään ne hyvät ja huonot asiat mitä itsellä oli ennen liittoa. Ts, velat ja rahat myös.

Miksi ottaa riski, että toinen on väärin motiivein liikenteessä?

Ei kannata mennä naimisiin henkilön kanssa kenen epäilet olevan kanssasi väärin motiivein.

Ei tarvitse erikseen epäillä. Tämä on varotoimenpide. Vähän kuin vakuutus. Ei minulla ole mitään syytä epäillä, että talo syttyisi palamaan, mutta onpahan senkin varalta turvassa, jos niin pääsee käymään.

Mielestäni parasta olisi, jos ennen kihlausta tai ainakin ennen avioliittoa puhuttaisiin raha-asiat selviksi: pidetäänkö omat tilit vai yhteinen, mitenkäs isommat hankinnat, entäs asuntolaina... Tähän voi mielestäni aivan hyvin lätkäistä jatkoksi sen avioehtokeskustelun. Olen nainen, jolla ei pahemmin varallisuutta ole, mutta mielestäni se silti osoittaa mieheltä puhtaasti järkevyyttä, jos hän ottaa asian kanssani puheeksi. Ja jos mies ei ota, niin otan todennäköisesti itse.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En vaan voi ymmärtää ihmisiä jotka menevät naimisiin pitäen kuitenkin toista Jalkaa oven välissä. Miksi sitten mennä naimisiin? Hyvää elämää voi varmasti elää myös avoliitossa niin että Molemmilla on myös omat elämänsä ja omaisuutensa. Naimisiin mennessä kaksi elämää yhdistyy ja luvataan pysyä siinä kunnes kuolema erottaa, silloin tuodaan yhteiseen elämään ne hyvät ja huonot asiat mitä itsellä oli ennen liittoa. Ts, velat ja rahat myös.

Koska halutaan se show. Itse avioliitto ei merkitse näille mitään. Koska avoliittohan ajaa aivan saman asian kuin avioehto ja mikä parasta - ei tarvitse tehdä minkäänlaisia ehtoja.

Toiset haluaa leikkiä avioparia.

Sinä varmaan solmit työsopimuksetkin suullisesti ihan kahden kesken työnantajan kanssa. Mitä sitä turhia, kyllä työsuhde jatkuu auvoisena ilman ristiriitoja sinun eläkeikään asti. Tuttaville lainaat rahaa pelkästään suupuheella, miten takaisinmaksu hoidetaan. Ostat mökkitontin tai auton ilman mitään papereita, eihän niissä nyt mikään voi mennä pieleen. Vakuutuksia sinulla ei tietenkään ole, et ole aikonut loukkaantua tai polttaa asuntoasi.

Vierailija kirjoitti:

Mies joka on lukenut tämän ketjun läpi ja vielä suostuu jonkun naisen kanssa avioon ilman avioehtoa, täytyy olla oikeasti psyykkisesti jälkeenjäänyt idiootti.

Ketju, jossa naiset itse kertovat oman minänsä.

Niin mitä se siis krtoo naisista, että lähes 90% täällä puolustaa avioehtoja?

Niin paljon erotaan nykyään, että avioehdon pitäis olla ihan vakiona kaikilla. Sen mitä yhdessä on hankittu saa puolittaa.

Kannattaa ottaa jo puheeksi seurustelun alkaessa. Sitä suuremmalla syyllä jos mies on tyhjätasku, huulet ja halut. 

Vierailija kirjoitti:

Mies joka on lukenut tämän ketjun läpi ja vielä suostuu jonkun naisen kanssa avioon ilman avioehtoa, täytyy olla oikeasti psyykkisesti jälkeenjäänyt idiootti.

Ketju, jossa naiset itse kertovat oman minänsä.

Suurimmassa osassa viesteistä kirjoitetaan, että avioehto on hyvä olla. Luetko sinä vain muutaman viestin sieltä täältä vai etkö ymmärrä lukemaasi?