Lue keskustelun säännöt.
Missä vaiheessa nettitreffeillä voi odottaa naiselta vähän aktiivisuutta?
24.06.2017 |
Eli sitä että kysyy ja ehdottaa asioita oma-aloitteisesti.
Kommentit (70)
Vierailija kirjoitti:
En tiedä, mitä nämä "tavalliset miehet" sitten ovat, mutta itse olen pari kertaa ollut Tinderissä ja onhan se niin, että kuva ja teksti saa tekemään valintoja.
Olen nelikymppinen yh (eli sitten sitä "alempaa tasoa"), liikunnallinen, tyylitajuinen, koulutettu ja omillani toimeen tuleva. Haluan tavallisen ja luotettavan parisuhteen, en tarvitse elättäjää enkä huvipursia, vaan kumppanin arkeen ja juhlaan.
Todella monella miehellä siinä ikäluokassa, mitä katselin (38-48), oli kuvissa tupakka huulessa, kaljatölkki kädessä, renttuiset vaatteet tai kuvauksessa oli jotain, mikä ei ole mun juttu, kuten halutaan jakaa musiikki- tai moottoripyöräharrastus. Tai sitten ei ole kuvauksessa mitään, jolloin kaveri on helppo sivuuttaa.
Jos vähän tietää, kenen kanssa lähtee juttelemaan, niin ei tule niin paljon niitä ghostauksiakaan.
Olen saanut matchejä ja käynyt treffeillä, käynyt mukavia keskusteluja. Olen myös seurustellut Tinder-tyypin kanssa kuukausia taannoin.
Lähdin sieltä pois, koska koen etten ehdi ylläpitää niitä keskusteluja tai käydä treffeillä. Olisin mielelläni kohtelias kaikille, mutta aika vaikeaahan se on huomioida jo vaikka viittä keskustelua. Muutenkin Tinder-maailmassa tulee liian helposti paha mieli kaikille, mukavampi keskittyä elävään elämään :).
En ymmärrä, miksi Tinderiä tai nettideittailua pitää syyttää mielipahan tuottamisesta. Paha mieli tulee aina välillä kaikille.
Ihan oikeaa elämää nettikin on. Ja siellä on oikeita ihmisiä. Monet tuntuvat jotenkin pitävän netin virheenä sitä, että he kohtaavat ihmisiä jotka eivät miellytä kumppaniehdokkaana. Eihän siinä muuta tarvitse kuin ohittaa sellainen ihminen. Ihan samoin kuin livenä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Käyttäjä3685 kirjoitti:
Täytyy taas todeta, että itsetunnon pitää olla suht kohdallaa, että nettideittailua pystyy harrastamaan. Itselläni meni monta vuotta siinä toivossa, että netistä löytyisi joku ihminen, jonka kanssa olisi mukava olla ja muutenkin synkkaisi. Usein oli niin, että itse kiinnostui enemmän, eikä toinen oikein syttynyt. Kun tilanne oli toisinpäin, ymmärsi hyvin, ettei itsekään välttämättä ollut aina kiinnostava:) Tilanne, jossa molemmat kokevat olevansa suurinpiirtein samassa vaiheessa itsensä ja elämänsä kanssa on aika harvinainen. Se, että arvot ym. olisivat suurinpiirtein samansuuntaisia ja luonteet matchaisivat hyvin yhteen, tekee tästä vieläkin mutkikkaampaa. Tähän vielä mausteeksi kasa pettymyksiä ja pelkoja epäonnistumisesta...Aikamoista hakuammuntaa ja pettymistä omiin odotuksiin. Jossain vaiheessa oli vaan pakko lopettaa ja todeta, ettei se ehkä tätä kautta onnistu ja annoin asian olla ja ajan kulua. Sitten alkoi tapahtumaan ja ihan livenä...
Hienoa, että ihmiset voivat kohdata toisensa, oli se tapa sitten mikä tahansa. Aina on toivoa:)Itsetunnosta se tosiaan on kiinni. On todella yleistä, että ihmiset alkavat haukkua nettideittailua kun joutuvat pettymään. Syytellään ihmisiä pinnallisiksi ja nimitellään nettideittiä karkkikaupaksi. Mutta jos itsetunto on kohdallaan, voi vain todeta että nyt on huono tuuri mutta joku päivä onni kääntyy.
Itse nettideittailin 8 vuotta, enemmän ja vähemmän aktiivisesti. Enkä katkeroitunut missään vaiheessa, kun viihdyin yksinkin ja ei minulla ollut mitään pakkoa löytää joku. Otin sen vain hauskana ajanvietteenä ja keinona tutustua erilaisiin ihmisiin. Ilman nettideittiä en olisi ikinä tavannut niin monenlaisia ihmisiä.No eipä se nyt ihan näinkään mene. Minulla on ihan paska itsetunto ja juuri sen takia tiedän, että pettymyksiä tulee ja onnistumisen todennäköisyys on pieni. Silti jaksan vielä yrittää ja uskon, että jonain päivänä sieltä saattaa löytyä jotain hyvää. Vaikka siihen meneekin vielä aikaa.
Tarkoitin sitä, että jos itsetunto on hyvä, nettideittailusta pystyy nauttimaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eipä ihmetytä miksi täällä paihaavat muehet ei ketään löydä. Kaikkihan on toki muiden syytä, itse kun on asiassa pelkkä uhri.
Jos ja kun minä lakkaan jollekkin kirjottamasta johtuu se siitä että olet epämielenkiintoinen tavalla tai toisella. Olet itse aiheuttanut kirjottelullasi sen, että eipä voisi vähempää kiinnostaa. En ole velvollinen tutustumaan sinuun livenä jos huomaan kemian puuttuvan täysin jo kirjoittaessa. Minulla on omat asiat mitkä miehen luonteessa viehättää ja naapurin pirkolla toiset. Jos et löydä ketään niin sinä olet silti täydellinen mamman pikku mussukka.
Jos olet ruma, en edes tietenkään päästä asiaa jutteluun saakka.
Ihmiset jotka sopii treffit ja tekee oharit on idiootteja.
Jos treffit peruuntuu ajoissa tekosyyllä, on todennäkösesti löytynyt parempi ja mielenkiintoisempi treffikumppani.Olkaa hyvät, tässä yksi totuus. Innolla odotan kun pahoitatte mielenne ja haukutte minut lyttyyn, te täällä vinkuvat, täydelliset, urheilulliset ja työssäkäyvät megalöydöt.
Te jäätte aina kiinno yritätte kirjoittaa kuinka asiallisesti tahansa tänne.
Jos joku peruu treffejä hän on jo oletuksena se idiootti. Selkäsuorainen ihminen ei sovi treffejä jos ei kiinnosta.
Toisekseen asenteesi on samanlainen kuin muilla täällä vauvapalstalla hengaavilla naisilla. Me miehet ei nimittäin vinguta täällä. Vaan perustellaan omilla kokemuksilla asioita. Ei pelkän "musta tuntuu" kannalta...
Kolmanneksi mistä tiedät että esim minä en olisi hyvä tapaus jos ette kuitenkaan IKINÄ anna tutustumiseen mahdollisuutta.
Kyllä. Minä olen myös urheilullinen, työssäkäyvä ja tervejärkinen suomalainen mies.
Minä ainakin tiedän jo tuon tekstin perusteella, että et olisi hyvä tapaus. Nimittelet idiootiksi vain siksi, että toinen peruu treffit. Treffeillä vasta huomataan se, kiinnostaako toinen ihminen. Eri asia sitten, jos oletuksena on kiinnostunut ihan jokaisesta joka vain treffeille lähtee. Mutta ei sellaista ihmistä kannata tavata.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Käyttäjä3685 kirjoitti:
Täytyy taas todeta, että itsetunnon pitää olla suht kohdallaa, että nettideittailua pystyy harrastamaan. Itselläni meni monta vuotta siinä toivossa, että netistä löytyisi joku ihminen, jonka kanssa olisi mukava olla ja muutenkin synkkaisi. Usein oli niin, että itse kiinnostui enemmän, eikä toinen oikein syttynyt. Kun tilanne oli toisinpäin, ymmärsi hyvin, ettei itsekään välttämättä ollut aina kiinnostava:) Tilanne, jossa molemmat kokevat olevansa suurinpiirtein samassa vaiheessa itsensä ja elämänsä kanssa on aika harvinainen. Se, että arvot ym. olisivat suurinpiirtein samansuuntaisia ja luonteet matchaisivat hyvin yhteen, tekee tästä vieläkin mutkikkaampaa. Tähän vielä mausteeksi kasa pettymyksiä ja pelkoja epäonnistumisesta...Aikamoista hakuammuntaa ja pettymistä omiin odotuksiin. Jossain vaiheessa oli vaan pakko lopettaa ja todeta, ettei se ehkä tätä kautta onnistu ja annoin asian olla ja ajan kulua. Sitten alkoi tapahtumaan ja ihan livenä...
Hienoa, että ihmiset voivat kohdata toisensa, oli se tapa sitten mikä tahansa. Aina on toivoa:)
Itsetunnosta se tosiaan on kiinni. On todella yleistä, että ihmiset alkavat haukkua nettideittailua kun joutuvat pettymään. Syytellään ihmisiä pinnallisiksi ja nimitellään nettideittiä karkkikaupaksi. Mutta jos itsetunto on kohdallaan, voi vain todeta että nyt on huono tuuri mutta joku päivä onni kääntyy.
Itse nettideittailin 8 vuotta, enemmän ja vähemmän aktiivisesti. Enkä katkeroitunut missään vaiheessa, kun viihdyin yksinkin ja ei minulla ollut mitään pakkoa löytää joku. Otin sen vain hauskana ajanvietteenä ja keinona tutustua erilaisiin ihmisiin. Ilman nettideittiä en olisi ikinä tavannut niin monenlaisia ihmisiä.No eipä se nyt ihan näinkään mene. Minulla on ihan paska itsetunto ja juuri sen takia tiedän, että pettymyksiä tulee ja onnistumisen todennäköisyys on pieni. Silti jaksan vielä yrittää ja uskon, että jonain päivänä sieltä saattaa löytyä jotain hyvää. Vaikka siihen meneekin vielä aikaa.
Tarkoitin sitä, että jos itsetunto on hyvä, nettideittailusta pystyy nauttimaan.
Niin ja minä tarkoitin, että minulla on paska itsetunto ja silti minusta nettideittailussa ei ole mitään vikaa. Ja ehkä pystyn siitä jopa nauttimaan. En tosin tiedä, mitä sillä tässä yhteydessä tarkoitat, ehkä eri asiaa kuin minä. Kuitenkin minulla on se tilanne, etten ole väkipakolla ja kiireellä etsimässä kumppania, vaan haluan ensisijaisesti tutustua ihmisiin (ns hankkia elämän :D). Mutta siinä mielessä en kyllä nauti nettideittailuista, että jännitän ihan hirveästi ja jotenkin stressaan treffien järjestämistä ja pettymykset ihastumisien kanssa ovat minulle aika vaikeita.
Tuli vain tästä mieleen, että voisi ajatella, että ne jotka ovat itsestään vähän turhankin varmoja ja ajattelevat, että nettideiteistä löytyy parissa viikossa tai kuukaudessa sopiva kumppani, tällaiset ihmiset putoavat aika korkealta toisin kuin me huonoitsetuntoiset, joilla ei ole odotukset alun perinkään korkealla.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Käyttäjä3685 kirjoitti:
Täytyy taas todeta, että itsetunnon pitää olla suht kohdallaa, että nettideittailua pystyy harrastamaan. Itselläni meni monta vuotta siinä toivossa, että netistä löytyisi joku ihminen, jonka kanssa olisi mukava olla ja muutenkin synkkaisi. Usein oli niin, että itse kiinnostui enemmän, eikä toinen oikein syttynyt. Kun tilanne oli toisinpäin, ymmärsi hyvin, ettei itsekään välttämättä ollut aina kiinnostava:) Tilanne, jossa molemmat kokevat olevansa suurinpiirtein samassa vaiheessa itsensä ja elämänsä kanssa on aika harvinainen. Se, että arvot ym. olisivat suurinpiirtein samansuuntaisia ja luonteet matchaisivat hyvin yhteen, tekee tästä vieläkin mutkikkaampaa. Tähän vielä mausteeksi kasa pettymyksiä ja pelkoja epäonnistumisesta...Aikamoista hakuammuntaa ja pettymistä omiin odotuksiin. Jossain vaiheessa oli vaan pakko lopettaa ja todeta, ettei se ehkä tätä kautta onnistu ja annoin asian olla ja ajan kulua. Sitten alkoi tapahtumaan ja ihan livenä...Hienoa, että ihmiset voivat kohdata toisensa, oli se tapa sitten mikä tahansa. Aina on toivoa:)
Itsetunnosta se tosiaan on kiinni. On todella yleistä, että ihmiset alkavat haukkua nettideittailua kun joutuvat pettymään. Syytellään ihmisiä pinnallisiksi ja nimitellään nettideittiä karkkikaupaksi. Mutta jos itsetunto on kohdallaan, voi vain todeta että nyt on huono tuuri mutta joku päivä onni kääntyy.Itse nettideittailin 8 vuotta, enemmän ja vähemmän aktiivisesti. Enkä katkeroitunut missään vaiheessa, kun viihdyin yksinkin ja ei minulla ollut mitään pakkoa löytää joku. Otin sen vain hauskana ajanvietteenä ja keinona tutustua erilaisiin ihmisiin. Ilman nettideittiä en olisi ikinä tavannut niin monenlaisia ihmisiä.
No eipä se nyt ihan näinkään mene. Minulla on ihan paska itsetunto ja juuri sen takia tiedän, että pettymyksiä tulee ja onnistumisen todennäköisyys on pieni. Silti jaksan vielä yrittää ja uskon, että jonain päivänä sieltä saattaa löytyä jotain hyvää. Vaikka siihen meneekin vielä aikaa.
Tarkoitin sitä, että jos itsetunto on hyvä, nettideittailusta pystyy nauttimaan.
Niin ja minä tarkoitin, että minulla on paska itsetunto ja silti minusta nettideittailussa ei ole mitään vikaa. Ja ehkä pystyn siitä jopa nauttimaan. En tosin tiedä, mitä sillä tässä yhteydessä tarkoitat, ehkä eri asiaa kuin minä. Kuitenkin minulla on se tilanne, etten ole väkipakolla ja kiireellä etsimässä kumppania, vaan haluan ensisijaisesti tutustua ihmisiin (ns hankkia elämän :D). Mutta siinä mielessä en kyllä nauti nettideittailuista, että jännitän ihan hirveästi ja jotenkin stressaan treffien järjestämistä ja pettymykset ihastumisien kanssa ovat minulle aika vaikeita.
Tuli vain tästä mieleen, että voisi ajatella, että ne jotka ovat itsestään vähän turhankin varmoja ja ajattelevat, että nettideiteistä löytyy parissa viikossa tai kuukaudessa sopiva kumppani, tällaiset ihmiset putoavat aika korkealta toisin kuin me huonoitsetuntoiset, joilla ei ole odotukset alun perinkään korkealla.
Kuvittelin että jos nettideittailussa odottaa koko ajan pettymyksiä ja niitä pelkääkin etukäteen, nettideittailu olisi aika ikävää. Mutta kai se on sitten eri ihmisillä erilaista. Minulla on aina ollut rautainen itsetunto, joka tosin ei perustu mihinkään koska en ole kaunis, älykäs enkä edes kiinnostava persoona.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tinderissä on hassua miten selkeästi ihmisten tasot on nähtävissä ja miten selkeästi naiset toimii tasojen mukaan.
Pystyn jo etukäteen sanomaan että suostuuko naispuolinen mätsi treffeille.
Kolme kertaa olen saanut tinderistä viehättävän naisen numeron ja siirryttiin whatsappiin mutta tiesin jo etukäteen että nämä naiset tulevat silti ghostaamaan mut.
Tätä ihmettelen usein: miksi naiset suostuu juttelemaan ja antamaan vielä numeronsa vaikka minäkin tiedän että he eivät lopulta suostu tapaamiseen. Jonkinlaista egonbuustauspeliä?
Nainen ei halua pahoittaa miehen mieltä. Antaa yleensä puhelinnumeron jos on ihan vähänkin kiinnostunut. Mutta ajattelee, että pääsee miehestä myöhemmin eroon jollain selityksellä.
"Nainen ei halua pahoittaa miehen mieltä..." Joo, aika huonosti onnistuu. Rehellisyytä vois arvostaa, mutta valehtelua ja tekosyytä ei.
Valitettavaa, mutta näin ne naiset toimii. Ymmärtämällä naisia kuten 3% miehistä ei joudu pettymään. Älä odota liikaa naisilta. Mieti mitä itse voit antaa, älä keskity liikaa itseesi.
Aina kun ihminen pettyy jossain asiassa. Oli kyse sitten nettideitistä tai mistä tahansa, on kyse siitä, että hän on luonut päässään ihannekuvan siitä mitä voi itse saada. Jos toinen ei olekaan kiinnostunut, ihminen panikoi, koska ajattelee, että hänellä itsellään ei ole mitään arvoa. Näin hän alkaa todistelemaan ja yrittää tehdä jonkin vaikutuksen siihen toiseen. Toinen aistii, että hän on alempitasoinen, koska hänen reaktionsa osoittavat heikkouden. Jos ihminen itse näkisi itsensä hyvänä saaliina, hän ei reagoisi pakkeihin eikä yrittäisi mitään väkisin. Tietenkään itseään ei voi nähdä hyvänä saaliina jos ei sellainen oikeasti ole. Silloin täytyy myöntää tosiasiat ja oppia olemaan parempi. Esimerkiksi jos unelmoit jostain, niin tee töitä sen eteen. Älä ajattele naisia liikaa, koska naiset eivät halua epämaskuliinista miestä joka ei ole menestynyt. Toisaalta myös naisten iskeminen on taito joka pitää hallita. Yleensä miehet eivät osaa iskeä naisia, koska he takertuvat liikaa johonkin yhteen naiseen. Oikeasti pitäisi antaa naisen olla jos hän ei osoita kiinnostusta. Jos nainen jättää vastaamatta viesteihin, hän silti kunnioittaa miestä joka ei jää roikkumaan väkisin.
Kun nainen ei vastaa viesteihin, kyse on ihan vaan siitä että nainen ei tunne mieheen vetoa juurikaan. Jos nainen olisi kiinnostunut, hän vastaisi. Ethän edes haluaisi väkisin tapailla naista joka ei ole sinusta kiinnostunut? Toisaalta miksi syyttää naista mielenkiinnon puutteesta? Ei se ole naisen oma valinta. Nainen tuntee vetoa maskuliiniseen mieheen.
Pahinta on naiselle, jos joku epähaluttava mies ahdistelee. Mies usein myös kertoo naisille ettei naiset yleensä vastaile viesteihin. Tämä ainakin saa naisen mielenkiinnon lopahtamaan. Nainen on kiinnostunut miehistä joista muutkin naiset ovat kiinnostuneita, eikä niistä joista on tullut riesa monille naisille.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En tiedä, mitä nämä "tavalliset miehet" sitten ovat, mutta itse olen pari kertaa ollut Tinderissä ja onhan se niin, että kuva ja teksti saa tekemään valintoja.
Olen nelikymppinen yh (eli sitten sitä "alempaa tasoa"), liikunnallinen, tyylitajuinen, koulutettu ja omillani toimeen tuleva. Haluan tavallisen ja luotettavan parisuhteen, en tarvitse elättäjää enkä huvipursia, vaan kumppanin arkeen ja juhlaan.
Todella monella miehellä siinä ikäluokassa, mitä katselin (38-48), oli kuvissa tupakka huulessa, kaljatölkki kädessä, renttuiset vaatteet tai kuvauksessa oli jotain, mikä ei ole mun juttu, kuten halutaan jakaa musiikki- tai moottoripyöräharrastus. Tai sitten ei ole kuvauksessa mitään, jolloin kaveri on helppo sivuuttaa.
Jos vähän tietää, kenen kanssa lähtee juttelemaan, niin ei tule niin paljon niitä ghostauksiakaan.
Olen saanut matchejä ja käynyt treffeillä, käynyt mukavia keskusteluja. Olen myös seurustellut Tinder-tyypin kanssa kuukausia taannoin.
Lähdin sieltä pois, koska koen etten ehdi ylläpitää niitä keskusteluja tai käydä treffeillä. Olisin mielelläni kohtelias kaikille, mutta aika vaikeaahan se on huomioida jo vaikka viittä keskustelua. Muutenkin Tinder-maailmassa tulee liian helposti paha mieli kaikille, mukavampi keskittyä elävään elämään :).
En ymmärrä, miksi Tinderiä tai nettideittailua pitää syyttää mielipahan tuottamisesta. Paha mieli tulee aina välillä kaikille.
Ihan oikeaa elämää nettikin on. Ja siellä on oikeita ihmisiä. Monet tuntuvat jotenkin pitävän netin virheenä sitä, että he kohtaavat ihmisiä jotka eivät miellytä kumppaniehdokkaana. Eihän siinä muuta tarvitse kuin ohittaa sellainen ihminen. Ihan samoin kuin livenä.
Paljon vähemmän livenä tulee joku juttelemaan ja sitten katoaa. Tai jossain vaiheessa alkaa heittää seksijuttuja, lähettämään pippelikuvia tms.
Jos livenä tutustuu, juttu alkaa luonnollisemmin eikä ole niin työlästä perata niitä jyviä akanoista.
Siinä vaiheessa kun olette kuksineet?
No eipä se nyt ihan näinkään mene. Minulla on ihan paska itsetunto ja juuri sen takia tiedän, että pettymyksiä tulee ja onnistumisen todennäköisyys on pieni. Silti jaksan vielä yrittää ja uskon, että jonain päivänä sieltä saattaa löytyä jotain hyvää. Vaikka siihen meneekin vielä aikaa.