Olemmeko huonoja vanhempia jos emme laita arkipäivinä ruokaa?

Vierailija kirjoitti:

Jos kouluruualla pitäisi koko päivä pärjätä, niin kyllä olisi karua. Sen verran höttöä on ja syödään jo aika aikaisin... Ja leipä ja välipalat ei kauaa nälkää pidä.

En minäkään hulluna ruuanlaittoon ole, mutta kyllä lapset ruokkia tarvii, ei sitä voi koululle ulkoistaa vaikka miten väsyttäisi. Ja kyllä varmasti väsyttääkin, jos ei syödä kunnolla, pelkkää leipää mussutetaan illat.

No ettekö pystyisi ostamaan vaikka ei eineksiä niin lapset voisivat itse lämmittää ruokansa. Eikä tarvitisi mamman ja papan nousta sohvalta.

Tein lasun.

Meillä toimittiin juurikin näin lapsuudenkodissa. Töiden jälkeen vanhemmat oli niin väsyneitä, että halusivat vain harrastaa ja me lapset kokattiin kukin itsellemme mitä osattiin, alussa se oli lähinnä leipää ja mysliä, mutta pian sitä pääsi pakastepizzojen ja valmishamppareiden saloihin ja niitä vanhemmat sitten tyytyväisinä ostivat. Eipä tietenkään aikaakaan, kun oltiin kaikki kolme jo lihavia, eikä muuten ole näin aikuisiällä ollut helppoa meillä kenelläkään hankkiutua eroon murrosiässä hankituista läskeistä.

Mielestäni tuo on jo lasten heitteillejättöä ettei arkena tarjota kotona lämmintä ruokaa. Se kuuluu ihan perus huolenpitoon. En ole vastaavaan ikinä törmännyt, sääliksi käy lapsia.

Hmm, omassa lapsuudessa ei koskaan ollut arkena kotona lämmintä ruokaa. Iltaruuaksi oli juuri leipää, karjalanpiirakoita, jugurttia jne. Jos koulussa oli ollut pahaa ruokaa, aina pakkasesta löytyi jotain tähteitä mitä lämmittää koulun jälkeen. En ole ikinä oppinut tajuamaan miksi söisi kahta lämmintä ruokaa päivässä. Mielestäni tuo on ihan hyvä.

Omat lapset haluavat lämpimän ruuan illalla, joten sellaisen sitten väännän. Itse harvemmin siitä syön. Yleensä jotain hyvin simppeliä pyrin tekemään.

Viikonloppuisin sitten panostetaan ruuanlaittoon koko perhe yhdessä ja herkutellaan.

En ymmärrä, miten kaksi aikuista ihmistä ei jaksa kokata edes kahta kertaa viikossa? Eihän teidän kummankin tarvitse heilua kauhan varressa joka päivä, vaan toinen tekee ruoan maanantaina kahdelle päivälle, toinen keskiviikkona kahdelle päivälle, perjantaisin pidätte vaikka noutoruokapäivän ja viikonlopun ruoanlaitot jaatte puoliksi. Jos ette kerran itse kuitenkaan syö päivällistä arkipäivänä, niin hyvin riittää lapsille kahdeksi päiväksi yhtenä päivänä kohtuullisella vaivalla valmistuva ruoka.

En tiedä ootteko huonoja vanhempia mutta itse elin sellaisen lapsuuden jossa lämmintä ruokaa ei tarjottu. Itse pyysin monesti saada kunnollista lämmintä ruokaa mutta vastaus oli seuraava. "Tekeekö muka ruoan lämmittäminen siitä jollain tavoin parempaa?"

Kotona tarjottiin päivälliseksi 2 karjalanpiirakkaa jonka päällä oli meetvurstia ja kurkkua. Sitä mä sitten söin sitten vuodesta toiseen. Parasta oli kun mutsi aina haukkui mua ja veljeäni miten me ei liikuta ulkona. Johtui laiskuudesta kuulemma mutta saattoi se ravinnollakin olla jotain merkitystä, uskon minä.

1. Kl 7 kouluaamu tai kl 8 viikonloppu aamupala

2. päivällä lounas koulussa tai kl 12 lounas viikonloppuna

3. kl 16-17 välissä päivällinen

4.kl 8 iltapala

tarvittaessa voi ottaa iltapäivällä välipalaa jos päivällinen venyy tuohon kl 17

Viikonloppuna molemmat ruoat valmistettu itse, viikolla lounas kouluruokaa ja päivällinen usein myös itse mutta joskus kiireen vuoksi einestä (makarooni/kinkkuperuna/lohilaatikko tyyliin) mutta aina lämmin ruoka. Ei eineslaatikko silloin tällöin lasta vahingoita.

Meillä lasten koulussa syödään jo 10.30. Hiukan ois karua jos pitäis sillä ruualla jaksaa iltaan asti. Ja välillä se ruoka on ollu vaan kevyt keitto tai puuro. Tai 4 valmislihapullaa +muusi. Kyllä käy teidän lapset sääliksi.

Ostakaa nyt edes niitä valmisruoka-annoksia joita lapsenne voi lämmittää mikrossa. Ei kouluruoalla ole edes tarkoitus pärjätä vaan lapsi tarvitsee toisen LÄMPIMÄN ruoan illalla.

Vierailija kirjoitti:

Hmm, omassa lapsuudessa ei koskaan ollut arkena kotona lämmintä ruokaa. Iltaruuaksi oli juuri leipää, karjalanpiirakoita, jugurttia jne. Jos koulussa oli ollut pahaa ruokaa, aina pakkasesta löytyi jotain tähteitä mitä lämmittää koulun jälkeen. En ole ikinä oppinut tajuamaan miksi söisi kahta lämmintä ruokaa päivässä. Mielestäni tuo on ihan hyvä.

Omat lapset haluavat lämpimän ruuan illalla, joten sellaisen sitten väännän. Itse harvemmin siitä syön. Yleensä jotain hyvin simppeliä pyrin tekemään.

Viikonloppuisin sitten panostetaan ruuanlaittoon koko perhe yhdessä ja herkutellaan.

Täällä myös yksi, jonka kotona ei lapsuudessa laitettu ruokaa. Joskus käytiin iltaisin ravintolassa, yleensä juuri leipä/lihapiirakka tai muu vastaava linjalla mentiin. Jos oli kova nälkä, äiti kyllä jotain kalapuikkoja tai vastaavaa lämmitti pyynnöstä. Ikinä ei ollut sellainen olo, että tämä olisi jotenkin huono malli.

Meidän perheessä tehdään ruokaa illalla, mutta pyrin tekemään ison satsin josta syödään monta päivää. Eikä joku makaronilaatikko tokikaan mikään maailman ravinteikkain ruoka ole, voisin kuvitella että leipä monipuolisilla leikkeleillä ja vihanneksilla, tai kananmunalla, olisi terveellisempää.

Pin kirjoitti:

Olen niin kyllästynyt tähän nykyiseen armottomaan hyvä-vanhempi-huono-vanhenpi-lätinään. Aiheet kun ovat jotain niin kermaperseisiä ja täydellisyyteen tähtääviä ja omaan virheellisyyteen sokeutuvaa muiden syyttelyä.

Ei ette ole huonoja vanhempia, meistä vaan jokaisesta löytyy joku "paska äiti/isä"-kohta. Se on vaan helppoa syytellä aiheessa muita, jonka itse hoitaa kunniallisesti unohtaen sen kaiken, mitä ei itse tee niin oppikirjan mukaan. Jokainen lammas osaa "vähän ihmetellä" kun toinen syöttää purkkiruokaa koliikkikuukausina tai ihan vaan siksi kun ei huvita muussata ruokaa. Aargh jotain rajaa noissa, vähän armollisuutta ja lopettakaa se saatanan "ihmettely". :D Ja kyllä, mä kuulun niihin erinomaisiin äiteihin jotka jaksaa soseuttaa vauvalle parsakaalit, tekee joka päivä ravitsevat pari lämmintä ateriaa, antaa idut ja pavut, on varautunut kasvissosekeitolla jos tulee väsyneempi päivä, mutta tekeekin sitten kaikenlaista muuta huonoa vanhemmuutta ilmentävää toimintaa. Kuten ihan jokainen kuolevainen...

Puhutaan uudestaan kun kyseessä on oikeasti huono vanhempi, jokainen voi järjellä miettiä mitä pitää tehdä tullakseen sellaiseksi.

Anteeksi vain, mutta jos vanhempi ei hoida PERUSASIOITA varsinkaan OMAN LAPSEN EDUN JA HYVINVOINNIN vuoksi, ei vanhempi täytä hyvän vanhemman kriteereitä. Oli se sinusta kuinka pitkästyttävää tahansa, hyvällä vanhemmuudella on kriteerinsä.

Eli ap, ette ole hyviä vanhempia, vaan aivan samanlaisia kuin mitä minulla nuorena kotona oli - itsekäitä, mukavuudenhaluisia, välinpitämättömiä. Ravitsevan, terveellisen kotiruoan tekemiseen ei mene tunteja aikaa: Kymmenessä minuutissa saat samaan aikaan tehtyä salaatin, raastettua porkkanat, keitettyä kananmunat, paistettua broilerin rintafileet, pilkottua hedelmät maustamattomaan jogurttiin ja kun lapset ovat jo kouluiässä, voivat he vaikka kattaa pöytää tai osallistua hedelmien pilkkomiseen.

Mä kasvoin voileipäperheessä ylipainoisena lapsena ja sittemmin syömisogelmaisena teininä. Isoveli valitti nälkää, hänelle ostettiin tölkkilihapullia.

Isä oli paksu (on jo vainaa) äiti on yhä paksu ja sairastelee. Mulle tuli hirveästi reikiä hampaisiin alaikäisenä.

Laihdutin teininä ja olin tosi hukassa syömisteni kanssa, kun terveellistä mallia ei ollut.

Parikymppisenä menin kimppaan miehen kanssa ja päätettiin köyhinä opiskelijoina säästää kokkaamalla iltaruoka kalliitten voikkarien sijaan. Samalla mun syömisongelmat parani.

Nyt on pari muksua ja ei voitaisi kuvitellakaan elävämme leivillä. Mä en jaksaisi pelkällä lounaalla. Varsinkin talviaikaan lämmin ruoka lämmittääkin ihanasti. Ja kasviksia on saatava myös.

Arkinen ruuanlaitto ja leipominen on opeteltavissa oleva taito. Rutiinilla sujuu, kun kerran opettelee.

Pakkasessa on aina hätävarana joku pyttipannu tms, jos vaikka sairastutaan koko porukka eikä päästä kauppaan.

Minä ja lapset ollaan hoikkia, mieskin normipainoinen. Käytetään vaihtelevasti raaka-aineita, kevytjuttuja ei kuitenkaan.

171 jatkaa vielä, koska voin samaistua ylempänä olevaan kommenttiin. Minäkin sain lapsena viikottain kuulla olevani kalpea ja iloton, "kuin apaattinen paskapökäle" ja "vEttu sun elämässäs tapahtuu kaikki ku hidastetussa elokuvassa". Koulun jälkeen meille (ylipainoisille mutta aliravituille) lapsille oli tarjolla: valkoista paahtoleipää, eineslihapiirakkaa, sokerivanukkaita tai sokerimuroja. Hedelmiä oli harvoin, "koska ei oo varaa", mutta silti kaapissa nökötti aina isoja limupulloja, suklaalevyjä jne. Ja molemmat vanhemmat töissä.

Nyt kun minun ja sisarusteni iät alkavat kakkosella, on meillä kaikilla pahoja ongelmia painon ja terveyden kanssa. Minä sain painoa karistettua lähes 40 kiloa kun täytin 18 ja muutin pois kotoa, nuorimmat alaikäiset sisarukseni asuvat vielä kotona eivätkä ole yhtä onnekkaita kuin minä.

Ap, mistä lapsenne saavat kaikki välttämättömät vitamiinit ja muut pikkuaineet, jos elävät vain koululounaalla ja leivällä? 

Olkoot provo tai ei. Vastaus otsikkoon olette ja piste. Kasvava lapsi tarvitsee lämpimän ruuan vielä kouluruuan lisäksi. Kaupoissa paljon valmisruokia, ja esim. hookoon sininenkin on pilkottu valmiiksi paloiksi pakkauksessaan, kaupan pakastealtaasta löytyy sipulit valmiiksi kuutioituna, siinä jo ainekset makkarakastikkeeseen, lisäksi keittää perunat, ja valmissalaatti pöytään, siinä se. Ei ole ajasta kiinni vaan viitseliäisyydestä tai osaamisesta.

No eihän sitä ruokaa tarvitse joka päivä tehdä. Meillä myös kaksi lasta. Joskus syödään jopa kolmena päivänä sitä samaa ruokaa. Teen sen verran isomman satsin. Mikään hyvä ruuan laittaja en ole. Peruspöperöitä väännän ja hyvin on kelvannut. Olisi ihan järkkyä jos lapset söisivät arkena kotona pelkkää leipää. Lisäksi lapset eivät aina syö hyvin koulussa. Yläasteella oleva väittää, että koulussa pahaa ruokaa ja hänellä on kova nälkä kun tulee koulusta.

Podän ap kaltaisia vanhempia yksinkertaisesti laiskoina.

Vierailija kirjoitti:

Olkoot provo tai ei. Vastaus otsikkoon olette ja piste. Kasvava lapsi tarvitsee lämpimän ruuan vielä kouluruuan lisäksi. Kaupoissa paljon valmisruokia, ja esim. hookoon sininenkin on pilkottu valmiiksi paloiksi pakkauksessaan, kaupan pakastealtaasta löytyy sipulit valmiiksi kuutioituna, siinä jo ainekset makkarakastikkeeseen, lisäksi keittää perunat, ja valmissalaatti pöytään, siinä se. Ei ole ajasta kiinni vaan viitseliäisyydestä tai osaamisesta.

Ei hookoon sininen ole ruokaa. Miten voit sanoa tuollaisen esimerkin, vai oliko vastauksesi provo?

Se ruuanlaittotaito ja innostus sekä yhdessä syöminen siirtyy sukupolvelta toiselle. Näytätte mallia, esimerkkiä lapsillenne, kaikissa asioissa, miten toimitaan elämässä.

Se,joka kehtaa väittää ettei oo huono vanhempi,niin jotain on pahasti pielessä.

Jos vanhemmilla ei oo halua tarjota lapsille säännöllistä,terveellistä ja monipuolista ateriarytmiä on todellakin huono ja vastuuton vanhempi! Kysymys on jaksamisesta ? Miten sellainen vanhempi on esimerkillinen hyvä vanhempi,joka ei jaksa tehdä ruokaa? Se on ihmisen perustarve,kasvun ja kehityksen edellytys. Välinpitämättömyys on huonoa vanhemmuutta. Jokainen joka tekee parhaansa on esimerkillinen vsnhempi. Eihän tässä ole edes yritetty lapsien parasta.