Lue keskustelun säännöt.
Olemmeko huonoja vanhempia jos emme laita arkipäivinä ruokaa?
24.06.2017 |
Meillä on kaksi kouluikäistä lasta jotka syövät tietysti kouluruuan joka päivä. Kotona saavat ottaa kaapista esim. leipää niin paljon kuin jaksavat syödä mutta ruokaa emme arkisin laita. Syömme itse tukevan lounaan töissä ja iltaisin emme väsyneinä jaksa enää laittaa mitään ruokaa. Lauantaina ja sunnuntaina laitamme tietysti itsellemme ja lapsille lounasta.
Lapset ovat kasvaneet hyvin näinkin (ovat pitkiä ikäisekseen) ja jaksaneet käydä koulua ja harrastaa. Nyt kuitenkin kuulin väitteen että emme huolehdi lapsistamme kunnolla koska emme laita heille jokaikinen päivä lämmintä ruokaa. Kysymys kuuluukin onko tämä mielestänne totta ja olemmeko muka ainoa perhe jossa toimitaan näin.
Kommentit (348)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Voisitte väsymyksestä huolimatta pitää jonkin yhteisen iltapalahetken. Yhteinen kokoontuminen perheen kesken ja mahdollisuus kertoa päivän kuulumiset. Lapsille olisi tärkeää, että saisivat tämän yhteisen tuokion vanhempien kanssa.
Ravintokysymys on toissijainen, kohtaaminen on se juttu.
Tuota tuota. Minä aina pidin aiemmin huolta kovinkin tuosta päivällisestä. Nyt 12,13 ja 15- vuotiaat ovat tintanneet leipää 15-16 välillä iltapäivällä sen verran että kun tulen kotiin, eivätole halukkaita enää lämmintä ruokaa syömään. Tyhjälle kodilleko murekkeita paistelen sitten vai?
Tuon ikäiset lapset osaavat jo laittaa päivällisen valmiiksi koko perheelle. Annat sen heille tehtäväksi. Käsittämätöntä paapomista, ettei tarvitse (= et anna) tehdä jotain yhteiseksi hyväksi, jos kerran kotona ovat. On hyvää valmennusta tulevaisuutta varten, että oppivat kantamaan vastuuta jo kotona ja saamaan aikaan valmista - tuleva työnantajakin kiittää :)
Ootko ihan pimeä? Mun poikatrio nyt ei suostu loihtimaan meille aterioita. Voit toki tulla näyttämään miten heistä saa kuoriutumaan kotikokin. 😁😁😁
Kai se teidän poikatrio osallistuu kotitöihin esimerkiksi siivoamalla oman huoneensa? Ei se ruuanlaitto sen kummempi kotityö ole. Kun opettaa pienestä pitäen tekemään osuutensa, niin se sujuu vanhemmitenkin, vaikkei pojat mitään huippukokkeja olisikaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Voisitte väsymyksestä huolimatta pitää jonkin yhteisen iltapalahetken. Yhteinen kokoontuminen perheen kesken ja mahdollisuus kertoa päivän kuulumiset. Lapsille olisi tärkeää, että saisivat tämän yhteisen tuokion vanhempien kanssa.
Ravintokysymys on toissijainen, kohtaaminen on se juttu.
Tuota tuota. Minä aina pidin aiemmin huolta kovinkin tuosta päivällisestä. Nyt 12,13 ja 15- vuotiaat ovat tintanneet leipää 15-16 välillä iltapäivällä sen verran että kun tulen kotiin, eivätole halukkaita enää lämmintä ruokaa syömään. Tyhjälle kodilleko murekkeita paistelen sitten vai?
Tuon ikäiset lapset osaavat jo laittaa päivällisen valmiiksi koko perheelle. Annat sen heille tehtäväksi. Käsittämätöntä paapomista, ettei tarvitse (= et anna) tehdä jotain yhteiseksi hyväksi, jos kerran kotona ovat. On hyvää valmennusta tulevaisuutta varten, että oppivat kantamaan vastuuta jo kotona ja saamaan aikaan valmista - tuleva työnantajakin kiittää :)
Ootko ihan pimeä? Mun poikatrio nyt ei suostu loihtimaan meille aterioita. Voit toki tulla näyttämään miten heistä saa kuoriutumaan kotikokin. 😁😁😁
Jos he ovat syöneet leipää 15-16 on heillä varmasti taas nälkä ennen nukkumaanmenoa. Meillä on usein käytössä eteläeurooppalainen ruoka-aikataulu jossa syödään yhteinen illallinen 19-21 milloin kaikki harrasteista kotiin ehtii.
Mitä teidän pojat siis syö illalla?
Ap, syy siihen, miksi teitä väsyttää töiden jälkeen, on se, että te ette itsekään syö tarpeeksi.
Moni aikuinen luulee, että lounas riittää koko päiväksi (miten helvetin isoja lounaita te syötte?). Ei se oikeasti riitä aikuisellekaan. Ap, sulla olisi paljon energisempi olo iltaisin, jos söisit kunnolla.
Vierailija kirjoitti:
Jutut on taattua av-laatua. Sädekehä kiiltää. Kaikki tekee asiat oppikirjojen mukaan. Lasua pukkaa jos ruoka-aineympyrä ei toteudu joka aterialla.
Kenenkään sädekehä ei kiillä siitä että ruokkii lapsensa. Se on vain normaalia ja vähintä mitä voi ja PITÄÄ tehdä.
Sama kun joku sanois että vaihtaa vauvalleen vaipan vaan joka kolmas päivä. Ja joku sanois että se ei ole oikein. Ja sä tulisit mesoomaan että älä sinä kiillottele sädekehääs siinä...
Vanhemmuuteen liittyy paljon paineita nykyään. Mutta lapsen perustarpeet ei liity niihin mitenkään. Ne ei ole mielipide tai asia millä pädetään. Ne on vaan asioita jotka jokaisen vanhemman pitää hoitaa. Ja jos ei hoida, yhteiskunnan tulee asiaan puuttua.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Voisitte väsymyksestä huolimatta pitää jonkin yhteisen iltapalahetken. Yhteinen kokoontuminen perheen kesken ja mahdollisuus kertoa päivän kuulumiset. Lapsille olisi tärkeää, että saisivat tämän yhteisen tuokion vanhempien kanssa.
Ravintokysymys on toissijainen, kohtaaminen on se juttu.
Tuota tuota. Minä aina pidin aiemmin huolta kovinkin tuosta päivällisestä. Nyt 12,13 ja 15- vuotiaat ovat tintanneet leipää 15-16 välillä iltapäivällä sen verran että kun tulen kotiin, eivätole halukkaita enää lämmintä ruokaa syömään. Tyhjälle kodilleko murekkeita paistelen sitten vai?
Tuon ikäiset lapset osaavat jo laittaa päivällisen valmiiksi koko perheelle. Annat sen heille tehtäväksi. Käsittämätöntä paapomista, ettei tarvitse (= et anna) tehdä jotain yhteiseksi hyväksi, jos kerran kotona ovat. On hyvää valmennusta tulevaisuutta varten, että oppivat kantamaan vastuuta jo kotona ja saamaan aikaan valmista - tuleva työnantajakin kiittää :)
Ootko ihan pimeä? Mun poikatrio nyt ei suostu loihtimaan meille aterioita. Voit toki tulla näyttämään miten heistä saa kuoriutumaan kotikokin. 😁😁😁
Noniin, siinä sitä kasvatellaan uutta sukupolvea lössykkämiehiä. Jotka ei jaksa mitään kotitöitä tehdä. Sitten ihmetellään miksi avioliitot ei toimi...
Mulla on 5v poika ja jo se osaa osallistua ruuanlaittoon. Ja siivota jälkiään. Ja auttaa. Ja ei, meillä ei kysellä asiaan hänen mielipidettään. Ei kysellä että nappaisko sua nyt osallistua kotitöihin vai ei.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Voisitte väsymyksestä huolimatta pitää jonkin yhteisen iltapalahetken. Yhteinen kokoontuminen perheen kesken ja mahdollisuus kertoa päivän kuulumiset. Lapsille olisi tärkeää, että saisivat tämän yhteisen tuokion vanhempien kanssa.
Ravintokysymys on toissijainen, kohtaaminen on se juttu.
Tuota tuota. Minä aina pidin aiemmin huolta kovinkin tuosta päivällisestä. Nyt 12,13 ja 15- vuotiaat ovat tintanneet leipää 15-16 välillä iltapäivällä sen verran että kun tulen kotiin, eivätole halukkaita enää lämmintä ruokaa syömään. Tyhjälle kodilleko murekkeita paistelen sitten vai?
Tuon ikäiset lapset osaavat jo laittaa päivällisen valmiiksi koko perheelle. Annat sen heille tehtäväksi. Käsittämätöntä paapomista, ettei tarvitse (= et anna) tehdä jotain yhteiseksi hyväksi, jos kerran kotona ovat. On hyvää valmennusta tulevaisuutta varten, että oppivat kantamaan vastuuta jo kotona ja saamaan aikaan valmista - tuleva työnantajakin kiittää :)
Ootko ihan pimeä? Mun poikatrio nyt ei suostu loihtimaan meille aterioita. Voit toki tulla näyttämään miten heistä saa kuoriutumaan kotikokin. 😁😁😁
Hieno asenne kasvattajalla. Oletko edes keskustellut heidän kanssaan asiasta? Ainakin olet loistavaa anoppiainesta tulevaisuutta ajatellen.
Ette ole huonoja vanhempia. Huonoja olisivat vanhemmat, jotka kuulisivat väitteen että tekevät jotain väärin eivätkä korvaansa lotkauttaisi, ajattelisivat että ihan sama.
Kuitenkin minusta olisi hyvä, jos pystyisitte tarjoamaan lapsillenne toisen lämpimän ruoan päivässä kouluruoan lisäksi. Koulussa ei aina ole täyttävää ruokaa, vaan esim. keittopäivinä saattaa lounaan energiamäärä jäädä kohtalaisen pieneksi. Joskus koulussa ruokatauko on niin lyhyt, ettei siinä edes ehdi syödä tarpeeksi. Ja vaikka saisikin, kasvaville lapsille 2 lämmintä ateriaa on aika välttämätöntä - itse syön kaksi lämmintä ruokaa päivässä vielä aikuisenakin, enkä selviäisi vähemmällä, koska urheilen. Miten siis kasvava JA liikkuva lapsi selviäisi? Terveellisiin ruokatottumuksiin kuuluu säännöllinen syöminen, ja lämmin ateria on yleensä ravintoainetiheämpää ja energiaköyhempää kuin välipalat - lapsistasi tulee siis luultavammin terveitä ja hoikkia aikuisia, kun hyvät ruokatavat opitaan jo kasvuiässä. Jogurttien, leivän ym. popsiminen ruoan korvikkeena joka päivä altistaa lapsesi aliravitsemukselle (=monen ravintoaineen ja mineraalin/hivenaineen puutos, kun ruokavalio on yksitoikkoinen) ja/tai lihomiselle.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei riitä kouluruoka ja meillä oli aina päivällinen ja iltapala. Samaten mun lapsella.
Läheistä sukua oleva perhe ruokkii lapsensa arkisin voileivillä ja viikonloppuina omien sanojensa mukaan kunnollisilla lounailla (noutopitsa, jauhelikastike ja spagetti, nakit ja ranskalaiset).
Lapset ovat nirsoimpia tuntemiani. He eivät syö koulussakaan (ovat sen minulle itse kertoneet, heidän vanhempansa sanovat toista). Sukujuhlissa ja vastaavissa syövät pelkkää leipää, koska eivät ole koskaan mitään muuta oppineet syömään. Herkut maistuvat kyllä. Jäätelöä, karkkia, pullaa menisi miten paljon vain. Tiedän tämän kaiken, koska tapaan lapsia säännöllisesti. Yritän tarjota heille "normaalia ruokaa", mutta eivät syö. Herkkuja en heihin tunge, mutta jos olen ostanut vaikka keksipaketin, saattavat syödä sen siltä istumalta, nälkäänsä varmaan.
Ovat kasvaneet normaalisti tähän saakka, yksi kylläkin alkaa olla jo lihava.
Toinen perheen vanhemmista valitti ja ihmetteli mulle kerran heidän kauppalaskun suuruutta. Yritin kertoa hänelle, että kaupan leipä, juustot ja leikkeleet (joita lapset rajattomasti syövät) tulevat kalliimmiksi kuin vaikka iso annos makaronilaatikkoa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olin yksinhuoltaja. Tein lapselle paljon keittoja, ovat nopeita ja helppoja, ja lapsi söi niistä vihannekset ihan huomaamatta. Joskus tein myös laatikkoruokia, jauhelihakastiketta, kanasuikaleita ja riisiä, tai paistiakin, jos oli aikaa. Pikaruoka oli munakas, josta sai ruokaisamman esim. fetalla, tomaateilla ja rukolalla. Tai sitten tein ison pellillisen kasvisruokaa, jota syötiin pitkään esim. kanan kanssa. Puurot kuuluivat meillä viikonloppu-aamuihin, jolloin oli aikaa keitellä. Niitä syötiin marjojen kera. Leivoin vain helppoja juttuja esim. marjapiirakoita tai pannareita.
Ei olisi tullut mieleenkään jättää lasta ruokkimatta. Välipalat lapsi joutui kyllä omatoimisesti kaivelemaan jääkaapista. Niinpä kävi usein, että tyttö söi esim. lihasoppaa monta annosta päivässä, aamulla, iltapäivällä ja illalla, kun tykkäsi lihasta. Tuli hoikka ja terve tyttö, joka osaa myös itse kokata.
Eli ei sen ruuan tarvitse mitään ravintolaruokaa olla, tai trendikästä vegaania tms, vaan simppeleitä ja helppoja ruokia, joita voi tehdä isoja satseja ja lämmittää mikrossa. Ja ruokaa täytyy saada santsata. Leipä on lisuke.
Joskus väsyneenä ostin myös pakastepizzoja ja -valmisaterioita tai nakkeja. Mutta syömättä ei jätetty. Oikeasti järkyttää että teitä on kaksi aikuista, ettekä viitsi valmistaa lapsillenne lämmintä ruokaa.
Vierailija kirjoitti:
Ap, syy siihen, miksi teitä väsyttää töiden jälkeen, on se, että te ette itsekään syö tarpeeksi.
Moni aikuinen luulee, että lounas riittää koko päiväksi (miten helvetin isoja lounaita te syötte?). Ei se oikeasti riitä aikuisellekaan. Ap, sulla olisi paljon energisempi olo iltaisin, jos söisit kunnolla.
Tämä!
Ei ihme jos väsyttää, jos syödään vain lounas ja veren sokerit laskevat.
Eu meilläkään tehdä ruokaa aina joka päivä ja syödään samaa ruokaa parina päivänä peräkkäin. Ja pakastimessa on aina valmiita ruokia ja puoli valmiita, jotka helpottavat arjen pyörittämistä.
Ja sitten on vielä iltapala, muutakin kuin leipää - marjapuuroa, marjoja, hedelmiä yms.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mitä aikuisikään asti ulottuvia terveysongelmia ap:n lasten ruokavaliosta voi seurata? Kukaan ei tainnut vastata siihen vielä.
Jos leipä on täysjyväviljaa ja leivän päälle proteiinia, niin aikuiselle se riittää. Kasvavalle ei.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Lapset ei kasva leivällä, kasvavina ihmisinä tarvitsevat ruokaa enemmän kuin sinä. Olennainen osa kasvatusta, siis ihan aatteellista.
Kouluruoka ja ravintolalounas ovat kaksi eri asiaa.
Ravintoloitten annoskoot ovat kasvaneet ylisuureksi aina pahempi jos on joku buffetti.
Kouluruoka (joka on pienellä budjetilla väsätty) on ohjeistuksen mukaan 30% päivän ravinnontarpeesta - siis edes optimitilanteessa, jossa lapsi syö kaikki osa-alueet.
Aika ankealta tuntuu että lapsen ravinnosta 60% tulee voileivistä. Silti en täysin voikkareitakaan tuomitse - jos lapsi tekee kunnon voileipiä kunnon täysjyväleivästä,jossa on päällä vaihtelevasti erilaisia proteiineja (kalkkunaa, kinkkua, kananmunaa, tonnikalaa tai vaikkapa hummusta) sekä erivärisiä vihanneksia - niin kyllä niistäkin ravintoa saa. Meidän nuoret tosin tekisivät nälkäisinä ruisleivät (muuta ei ole) jossa päällä voita, reilusti juustoa ja leikkelettä ja viitsiminen loppuisi siihen, salaatit jäisivät kaappiin, joten heidän leipänsä eivät kävisi jokapäiväiseksi.
Lapsi tarvitsee lämpimän ruuan kotona. Kouluruoka ei ole maukasta tai ravinteikasta, eikä lapsi välttämättä syö sitä. Ainakin omalta kouluajaltani muistan, että tytöt ottivat ruokaa lusikallisen ja jättivät senkin syömättä.
Ruoka on tosiaan ihan perustarve ja kertoo välinpitämättömyydestä, ettette sitä viitsi lapsillenne tarjota. Omassa lapsuudessani kakkoskodissa ei välttämättä ollut mitään ruokaa ja söin kirjaimellisesti sokeripaloja. En kokenut oloani kovin turvalliseksi tai rakastetuksi.
Vierailija kirjoitti:
Mitä aikuisikään asti ulottuvia terveysongelmia ap:n lasten ruokavaliosta voi seurata? Kukaan ei tainnut vastata siihen vielä.
- jatkuva napostelu kun ei oöla opittu ruokarytmiä ja syömään itseään kerran kunnon ruoasta kylläiseksi.
- sydän ja verisuonitauteja (siis jos päällä vain juustoa ja leikkelettä)
- verenpainetauti (leipä + juusto + leikkeleet sisältävät kaikki potentiaalisesti paljon suolaa ja kovia rasvoja)
- lihavuutta (ei tuo kunnolla kylläisyyttä niin syö enemmän ja enemmän)
- taipumus korvata ruoka hamppareilla/pizzalla yms kun ei ole ruoan tekemisen kulttuuria
- rahat loppu - leipää ja lisukkeita kuluu paljon ja ne ovat kalliita
Varmaan muitakin on ja nuo taudit jotka muuten ovat suomalaisten perintötauteja voivat varmaan tulla jollekin ituhipillekin, mutta ainakin liika suola, kovat rasvat ja liian vähäiset vihannekset lisäävät riskiä.
Ei täällä kukaan voi sanoa mieheni ja minun puolesta miten me pärjäämme yhdellä aterialla päivässä. Tähän mennessä työpaikalla syöty lounas on lie ollut riittävä, ei illalla ainakaan nälkä ole ollut. Leipää syömme siis iltaisin itsekin. Kuitenkin myönnän sen, että lasten koulussa syömä ruoka ei ole aina yhtä monipuolista kuin meidän lounaamme. Siksi kaapissa onkin paljon erilaisia päällyksiä leivälle. Myös sitä salaattia vaikka sitä ei syödäkään lautaselta pilkottuna.
Syyllistämistä on havaittu riittävästi, en aio enää lukea ketjua. Tietääkseni olemme erittäin hyviä vanhempia sillä eivät lapset muuten olisi niin lahjakkaita koulussa ja harrastuksissa. Joku makaronilaatikon lämmittäminen ei tee vanhemmasta hyvää jos lapseen ei panosteta rahaa ollenkaan.
Jos itse syön lämpimän lounaan töissä niin kyllä lastenkin täytyy saada lämmin lounas lomalla kotona. Ratkaisen asian niin, että lauantaina tai sunnuntaina teen isomman satsin ruokaa esim. pataruoka tai keitto, joka riittää ma ja ti ja keskiviikkona teen taas isomman satsin ruokaa esimerkiksi kastiketta, jota voi syödä niin perunoiden kuin spagetin kanssa ja salaattia. Ei ole tylsää ruokaa, eikä maksa paljon, eikä vaadi paljon. Ainoastaan vähän viitseliäisyyttä.
Miehenkin voi välillä päästää siihen hellan ääreen. Myös lapsi (riittävän vanhana) voi välillä kokata perheelle päivällisen. Meillä lapsi syö koulusta tullessaan välipalaa ja päivällinen syödään vasta noin klo 19-20 eli kun lapsi tulee harrastuksesta kotiin. Iltapalaa sitten harvemmin syödäänkään.