Miksi olen tällainen? Jokainen juhannus menee itkien ja elämättä

Vierailija kirjoitti:

Tänäkään juhannuksena en ole minkään ihanan miehen kanssa tai löytänyt ystäviä, joiden kanssa viettää perinteistä juhannusta jollakin mökillä. Olen niin onneton. Miten oppisin pois tästä, etten joka juhannus itkisi samaa asiaa? Eihän se ole kuin yksi päivä. Liian suuret odotukset ja sitten itkettää, kun eihän ne ikinä toteudu. :'(

Jos olet ok oloinen nainen ja et välitä jurrisista äijistä olisit voinut lähteä mun kanssa kaverin mökille.

Nyt ilman seuraa melkein selvänä,tylsää,kaikki muut sika jurrissa ryypänneet jo 2päivää.

Mua masentaa vähän kaikkina juhlapäivinä: jouluna, uutena vuotena, pääsiäisenä, vappuna, juhannuksena, synttärinä...

En oikeastaan ole juhlinut noita edes mitenkään yli 15 vuoteen. Jotenkin fiilis vain meni, kun vanhempani erosivat lukion jälkeen ja äidin kanssa ei olla tekemisissä muutenkaan muista syistä johtuen. Olen kolmekymppinen ja mies sekä 1-vuotias lapsi on. Jotenkin hassua, että vaikka on oma perhe ja pitäisi olla aikuinen, niin silti on ihan perheetön ja rikkinäinen olo...

Ihminen tulee hyväksytyksi toisen ihmisen kautta. Ystävät, läheiset tavallaan peilaa sinulle: olet hyvä tyyppi. Yksinäiset eivät tätä peilikuvaa näe, he eivät koe tulleensa hyväksytyiksi ihmisenä. Vuosia jatkuneena tästä seuraa vahva usko: olen epäkelpo ihmisenä. Tästä johtuu huono itsetunto ja"turha ruikutus". Elä tuomitse jos et itse ole joutunut kokemaan. Terveisin, yksinäinen nainen.

Ihan sama homma, mutta syyllinen on peilissä!

Ihan turha nyyhkiä siellä itsesäälissä ettei ketään kiinnosta. Kysy ensin itseltäsi kiinnostaako sinua? Kiinnostasako sinua se, että muilla menee vieläkin huonommin ja voisitko sinä tehdä jotain heidän eteen? Tuskinpa voit, kun nyt on sinä sinä sinä ja itsesäälisi missä on helppo kylpeä. Sanon tämän vain ravistellakseni sua, koska et ole muita parempi. Mun neuvo on joko ala tehdä muutosta tai tyydy. Kukaan ei sinua tässä tule muuttamaan muuksi.

Paljon oltu yksikseen sen jälkeen kun työt loppui, juhannusta en niinkään, mutta joulut joskus ahdistivat, nykyään en paljonkaan ajattele asiaa.  Keksin jotain puuhaa pitkiksi pyhiksi.  Paljon en jaksa liioin.

Periaatteessa juttuseuraa löytyy, ei kai kannata surra semmoista joka ajattelee kuinka muut ikävöivät ähäkutti.

Vierailija kirjoitti:

Ihminen tulee hyväksytyksi toisen ihmisen kautta. Ystävät, läheiset tavallaan peilaa sinulle: olet hyvä tyyppi. Yksinäiset eivät tätä peilikuvaa näe, he eivät koe tulleensa hyväksytyiksi ihmisenä. Vuosia jatkuneena tästä seuraa vahva usko: olen epäkelpo ihmisenä. Tästä johtuu huono itsetunto ja"turha ruikutus". Elä tuomitse jos et itse ole joutunut kokemaan. Terveisin, yksinäinen nainen.

Yksinäisyyden pystyy kääntämään vahvuudeksi. Yksinelämisen taito on kullan arvoinen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Joo, miksi et itke yksinäisyyttäsi muina 364:nä päivänä? Mikä ihme juhannuksessa muka on? Nytkin on ihan paska keli kun on kylmä. Ei ole mitään kivaa siinä ryyppäämisessäkään, mökillä on paljon kivempaa jonain päivänä kun on kiva ilma, makkaraa voi grillata koska vaan.

Sosiaalinen paine on kovempi juhannuksena.

Sosiaalinen paine on korvien välissä. Kannattaisi aikuisen ihmisen olemaan välittämättä turhia sellaisista, ei kai ap:kaan enää mikään 15-vuotias ole.

Se kuuluu ihmisluontoon ja vaikuttaa jokaiseen. Jopa sinuun vaikka kuvittelisit, että "minähän olen aikuinen ja minuun ei mikään hölynpöly vaikuta".

Noin vahva vaikuttaminen ei aikuisella ihmisellä tosin enää ole normaalia. Ääriekstroverttistä heikkoa typeryyttä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Joo, miksi et itke yksinäisyyttäsi muina 364:nä päivänä? Mikä ihme juhannuksessa muka on? Nytkin on ihan paska keli kun on kylmä. Ei ole mitään kivaa siinä ryyppäämisessäkään, mökillä on paljon kivempaa jonain päivänä kun on kiva ilma, makkaraa voi grillata koska vaan.

Sosiaalinen paine on kovempi juhannuksena.

Sosiaalinen paine on korvien välissä. Kannattaisi aikuisen ihmisen olemaan välittämättä turhia sellaisista, ei kai ap:kaan enää mikään 15-vuotias ole.

Se kuuluu ihmisluontoon ja vaikuttaa jokaiseen. Jopa sinuun vaikka kuvittelisit, että "minähän olen aikuinen ja minuun ei mikään hölynpöly vaikuta".

Noin vahva vaikuttaminen ei aikuisella ihmisellä tosin enää ole normaalia. Ääriekstroverttistä heikkoa typeryyttä.

No sinä se oot kova typpi! Peukut sulle! Anna kuitenkin muiden tuntea omat tunteensa itse. Ehkäpä voisit mennä ilkeilemään johonkin toiseen ketjuun.

Eikö sinulla ole yhtään ketään, jonka kanssa voisit viettää juhannusta? Minullakaan ei ole miestä nyt, kavereihin en ottanut yhteyttä eivätkä he minuun, mutta pääsin viettämään juhannuksen minulle tärkeimmän ihmisen kanssa silti. 

M52 kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ihminen tulee hyväksytyksi toisen ihmisen kautta. Ystävät, läheiset tavallaan peilaa sinulle: olet hyvä tyyppi. Yksinäiset eivät tätä peilikuvaa näe, he eivät koe tulleensa hyväksytyiksi ihmisenä. Vuosia jatkuneena tästä seuraa vahva usko: olen epäkelpo ihmisenä. Tästä johtuu huono itsetunto ja"turha ruikutus". Elä tuomitse jos et itse ole joutunut kokemaan. Terveisin, yksinäinen nainen.

Yksinäisyyden pystyy kääntämään vahvuudeksi. Yksinelämisen taito on kullan arvoinen.

Helpompaa silloin jos se on oma valinta. Yksinäisyydestä pois haluaminen ei myöskään ole väärin. Se tie helpompi kumpaa enemmän janoaa, yksinäisyyden hyväksymistä vai sen loppumista. Terveisin, yksinäinen nainen.

Ihanat miehet on samanlaisia taruhahmoja kuin hattivatit tai Tuhkimo ja Lumikki. Ei niitä oikeasti ole.

Vierailija kirjoitti:

M52 kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ihminen tulee hyväksytyksi toisen ihmisen kautta. Ystävät, läheiset tavallaan peilaa sinulle: olet hyvä tyyppi. Yksinäiset eivät tätä peilikuvaa näe, he eivät koe tulleensa hyväksytyiksi ihmisenä. Vuosia jatkuneena tästä seuraa vahva usko: olen epäkelpo ihmisenä. Tästä johtuu huono itsetunto ja"turha ruikutus". Elä tuomitse jos et itse ole joutunut kokemaan. Terveisin, yksinäinen nainen.

Yksinäisyyden pystyy kääntämään vahvuudeksi. Yksinelämisen taito on kullan arvoinen.

Helpompaa silloin jos se on oma valinta. Yksinäisyydestä pois haluaminen ei myöskään ole väärin. Se tie helpompi kumpaa enemmän janoaa, yksinäisyyden hyväksymistä vai sen loppumista. Terveisin, yksinäinen nainen.

Viisaasti sanottu.

Vierailija kirjoitti:

Ai kauhee miten epäempaattista sakkia täällä tänään.

Ei vaan juuri se on empaattista, että ymmärtää toisen tilanteen ja tunteet, mutta auttaa keksimäön ratkaisua ongelmaan. Sympatiaa taas on se, että yhdessä huudetaan kuinka elämä on paskaa ja kaikki on paskaa ja siksi ei kannata yrittääkään tehdä millekään mitään.

Vierailija kirjoitti:

M52 kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ihminen tulee hyväksytyksi toisen ihmisen kautta. Ystävät, läheiset tavallaan peilaa sinulle: olet hyvä tyyppi. Yksinäiset eivät tätä peilikuvaa näe, he eivät koe tulleensa hyväksytyiksi ihmisenä. Vuosia jatkuneena tästä seuraa vahva usko: olen epäkelpo ihmisenä. Tästä johtuu huono itsetunto ja"turha ruikutus". Elä tuomitse jos et itse ole joutunut kokemaan. Terveisin, yksinäinen nainen.

Yksinäisyyden pystyy kääntämään vahvuudeksi. Yksinelämisen taito on kullan arvoinen.

Helpompaa silloin jos se on oma valinta. Yksinäisyydestä pois haluaminen ei myöskään ole väärin. Se tie helpompi kumpaa enemmän janoaa, yksinäisyyden hyväksymistä vai sen loppumista. Terveisin, yksinäinen nainen.

Ei tietystikään ole väärin haluta pois yksinäisyydestä. Mutta se asian murehtiminen ei ole pääsy pois yksinäisyydestä. Totta kai yksinäisyys välillä masentaa ja itkettää, mutta jos jatkuvasti vaan velloo itsesäälissä, se ei paranna oloa, vaan pahentaa. Yksinäisyydestä voi haluta pois ja yrittää päästä pois ja silti voi samalla koittaa nauttia elämän hyvistä puolista. Sen sijaan että miettii päivät pitkät kuinka yksinäinen on, voisi miettiä vaikka sitä kuinka onnekas on että on terve, asuu maassa, jossa on rauha ja on ylipäätänsä elossa. Tai sitten voisi käyttää aikansa uusien ystävien etsimiseen, uusissa paikoissa ja harrastuksissa käymiseen. Yksinäisyyttäkin saa surra, mutta ei kannata käyttää kaikkea aikaa ja energiaansa siihen.

Vierailija kirjoitti:

M52 kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ihminen tulee hyväksytyksi toisen ihmisen kautta. Ystävät, läheiset tavallaan peilaa sinulle: olet hyvä tyyppi. Yksinäiset eivät tätä peilikuvaa näe, he eivät koe tulleensa hyväksytyiksi ihmisenä. Vuosia jatkuneena tästä seuraa vahva usko: olen epäkelpo ihmisenä. Tästä johtuu huono itsetunto ja"turha ruikutus". Elä tuomitse jos et itse ole joutunut kokemaan. Terveisin, yksinäinen nainen.

Yksinäisyyden pystyy kääntämään vahvuudeksi. Yksinelämisen taito on kullan arvoinen.

Helpompaa silloin jos se on oma valinta. Yksinäisyydestä pois haluaminen ei myöskään ole väärin. Se tie helpompi kumpaa enemmän janoaa, yksinäisyyden hyväksymistä vai sen loppumista. Terveisin, yksinäinen nainen.

On ihmisiä joiden on jossain vaiheessa hyväksyttävä yksinäisyyden tilansa vaikka se ei olisikaan oma valinta. Yksinäisyydestä pois haluaminen on inhimillistä mutta tämä tie on pidettävä omalle itselleen mahdollisena kulkea.

Vierailija kirjoitti:

Mulla sama :( mikään ei muutu. Uusia ihmisiä olen tavannut, mutta ei kukaan kaipaa mun seuraa

Sun pitää itse ehdottaa.

Aika harva alkaa kyselemään ja pyytämään mukaan omiin juttuihin. Moni kuitenkin ottaa mielellään kaverin mukaan jos tämä sitä itse ehdottaa.

Voi kuules, kun et todellakaan ole ainoa! Päiväni on mennyt ikkunoiden pesussa, ruoan laitossa ja vielä pitäisi vaihtaa sänkyyn "juhannuslakanat". Olisin mäkin voinut käydä vaikkapa baarissa tms, mutta en ole pitkään aikaan saanut ketään seuraksi perheellisistä kavereistani. Ärsyttävä tilanne. Mutta viihdyn kyllä omassa seurassanikin, aion katsoa telkkaria ja käydä sitten ruusuyöpaidassani ruusulakanoihini nukkumaan. Ostin itselleni kukkia. Huomenna syön savusiikaa, salaattia ja toivottavasti uusia perunoita. Hyvää juhannusta kaikille, etenkin meille joilla ei ole seuraa! :)

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

M52 kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ihminen tulee hyväksytyksi toisen ihmisen kautta. Ystävät, läheiset tavallaan peilaa sinulle: olet hyvä tyyppi. Yksinäiset eivät tätä peilikuvaa näe, he eivät koe tulleensa hyväksytyiksi ihmisenä. Vuosia jatkuneena tästä seuraa vahva usko: olen epäkelpo ihmisenä. Tästä johtuu huono itsetunto ja"turha ruikutus". Elä tuomitse jos et itse ole joutunut kokemaan. Terveisin, yksinäinen nainen.

Yksinäisyyden pystyy kääntämään vahvuudeksi. Yksinelämisen taito on kullan arvoinen.

Helpompaa silloin jos se on oma valinta. Yksinäisyydestä pois haluaminen ei myöskään ole väärin. Se tie helpompi kumpaa enemmän janoaa, yksinäisyyden hyväksymistä vai sen loppumista. Terveisin, yksinäinen nainen.

Ei tietystikään ole väärin haluta pois yksinäisyydestä. Mutta se asian murehtiminen ei ole pääsy pois yksinäisyydestä. Totta kai yksinäisyys välillä masentaa ja itkettää, mutta jos jatkuvasti vaan velloo itsesäälissä, se ei paranna oloa, vaan pahentaa. Yksinäisyydestä voi haluta pois ja yrittää päästä pois ja silti voi samalla koittaa nauttia elämän hyvistä puolista. Sen sijaan että miettii päivät pitkät kuinka yksinäinen on, voisi miettiä vaikka sitä kuinka onnekas on että on terve, asuu maassa, jossa on rauha ja on ylipäätänsä elossa. Tai sitten voisi käyttää aikansa uusien ystävien etsimiseen, uusissa paikoissa ja harrastuksissa käymiseen. Yksinäisyyttäkin saa surra, mutta ei kannata käyttää kaikkea aikaa ja energiaansa siihen.

Se että joku kirjoittaa tänne yksinäisyydestään ei tarkoita sitä että hän suree ja märehtii sitä koko ajan. Tänne kirjoittaminen on hänelle se sinunkin sallima suruhetki. Viisas ihminen ei silloin tuomitse vaan sanoo jotain piristävää, jolloin yksinäinen piristyy ja jaksaa taas nauttia elämästä. Mutta vain viisas.. -yksinäinen nainen

Vierailija kirjoitti:

Ihminen tulee hyväksytyksi toisen ihmisen kautta. Ystävät, läheiset tavallaan peilaa sinulle: olet hyvä tyyppi. Yksinäiset eivät tätä peilikuvaa näe, he eivät koe tulleensa hyväksytyiksi ihmisenä. Vuosia jatkuneena tästä seuraa vahva usko: olen epäkelpo ihmisenä. Tästä johtuu huono itsetunto ja"turha ruikutus". Elä tuomitse jos et itse ole joutunut kokemaan. Terveisin, yksinäinen nainen.

Hienosti sanottu! Minä kyllä näen tuttujen ihmisten hyväksynnän silloin kun olen heidän seurassaan, mutta unohdan sen heti kun jään taas yksin. En myöskään uskalla ottaa kontaktia vieraisiin ihmisiin, joiden hyväksynnästä ei ole takeita. Itsetuntoni vaatii siis jatkuvaa validointia, mutta en tiedä miten tällaisesta riippuvuudesta pääsisi eroon.

Vierailija kirjoitti:

Ihanat miehet on samanlaisia taruhahmoja kuin hattivatit tai Tuhkimo ja Lumikki. Ei niitä oikeasti ole.

Tai sitten me ollaan liian rakastuneita av-palstaan eikä malteta lähteä ulos katsomaan maailmaa:)