Lue keskustelun säännöt.
Miksi olen tällainen? Jokainen juhannus menee itkien ja elämättä
23.06.2017 |
Tänäkään juhannuksena en ole minkään ihanan miehen kanssa tai löytänyt ystäviä, joiden kanssa viettää perinteistä juhannusta jollakin mökillä. Olen niin onneton. Miten oppisin pois tästä, etten joka juhannus itkisi samaa asiaa? Eihän se ole kuin yksi päivä. Liian suuret odotukset ja sitten itkettää, kun eihän ne ikinä toteudu. :'(
Kommentit (62)
Vierailija kirjoitti:
no höpsistä, nyt pää pois pensaasta! Katso vaikka tuota Prisman kassastreamia jos et muuta keksi.
Niin me muutkin.
😀
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ap, yrititkö tutustua kehenkään mieheen vai odotitko sitä prinssiä tumput suorina?
Vierailija kirjoitti:
Voi kuules, kun et todellakaan ole ainoa! Päiväni on mennyt ikkunoiden pesussa, ruoan laitossa ja vielä pitäisi vaihtaa sänkyyn "juhannuslakanat". Olisin mäkin voinut käydä vaikkapa baarissa tms, mutta en ole pitkään aikaan saanut ketään seuraksi perheellisistä kavereistani. Ärsyttävä tilanne. Mutta viihdyn kyllä omassa seurassanikin, aion katsoa telkkaria ja käydä sitten ruusuyöpaidassani ruusulakanoihini nukkumaan. Ostin itselleni kukkia. Huomenna syön savusiikaa, salaattia ja toivottavasti uusia perunoita. Hyvää juhannusta kaikille, etenkin meille joilla ei ole seuraa! :)
Nyt alkoi kiinnostamaan mitä sieltä ruusuyöpaidan sisältä löytyisi?
Sosiaalinen paine "olla kuin muut" on tosiaan aika voimakas täällä Euroopan P-Koreassa. Mutta se on hyvä tiedostaa. Riittävän paljon itseensä uskovat ja itsenäiset ihmiset voivat torjua tätä painetta.
Ja mikä estää sua etsimästä jotakin ihanaa, uutta leirintäaluetta kauniista Suomestamme? Tilaat, varaat mökin juhannukseksi leirintäalueelta, missä tapahtuu; on kokonpolttoa veden äärellä ja yhteistä ohjelmaa leiriväen ja paikallisten iloksi tiedossa. Varaat mökin jo vaikka tammikuussa. Varmasti et yksin mökkiisi jää, vaikka yksin matkaan lähtisitkin. Mä olen toiminut näin muutamia kertoja, saanut ihania kokemuksia ja uusia ystäviä ympär Suomen.
Kaikki on itsestä kiinni.
Vinkuminen, itsesääli ja muiden varaan ripustautuminen romukoppaan.
Sinusta on, osaat, löydät, pystyt. Jos vain haluat. Elää etkä vain olla olemassa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Aloittaja juhannus on kylläkin kaksi päivää...
"Omat odotukset" ovat ne avainsanat. Opin sen eilen, ja ikää on 35 vuotta.
Minulla on ollut monta kurjaa juhannusta peräjälkeen, kun olen kokenut, etten saa annettua lapsille oikeaa juhannuskokemusta. Eilenkin olin tosi allapäin hetken. Minun osalta kun "oikeat juhannukset" loppuivat kauan sitten, ennen lapsia. Oltiin aina mökillä mummun ja papan kanssa, käytiin katsomassa kokkoa... Papan kuollessa loppui perinnekin ja sitten tulivat nuorenparin kahdenkeskiset juhannukset. Ihan kivoja. Mutta hyvänen aika, kun lapset syntyivät...
Onneksi lopulta tajusin, ettei minun tarvitse surra sitä, etteivät lapset koe samaa kuin minä pienenä. Letunpaisto anoppilassa (eli tietysti lasten isovanhemmilla) ja oman pienen risukokon poltto saivat lapset tyytyväisiksi. Tadaa, en olekaan p*ska luuseri, kun vain juhlin mukana! Mutta sitä energian määrää, mitä olen käyttänyt tyhjän haikailuun aikaisempina vuosina... Vain, koska todellisuus ei vastannut mielikuviani. Viime vuonnakin makasin sohvalla ja tuijotin surkeana kattoon. Muut pitivät sillä aikaa hauskaa, enkä minä pöhkö ymmärtänyt sitä.
Eli: kun sovittaa omat odotukset vallitsevaan tilanteeseen, voi löytääkin jotain hauskaa. Ap tosin kokee jääneensä tyystin vaille juhannusta, meillä semmoinen on, mutta yhdistävänä tekijänä näen tuon, että harmittaa, eikä osaa tehdä oikein mitään asialle.
Miten olisi ap, että listaisit jotain, mistä nautit? Toteuta haaveesi tai kaksi ensi juhannuksena, ellet sitten jo mökkeile jonkun kainalossa. Tee siitä itsellesi ihana päivä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minä taas viihdyn yksin siinä määrin, että pelkkä ajatuskin jonkun räkättävän ja kännisen ihmislauman keskellä olemisesta saa sydämen hyppäämään kurkkuun. Äärimmäisen ahdistavaa tuollainen olisi minunkaltaiselle introvertille, ja ujolle ihmiselle.
Vierailija kirjoitti:
Tutkitusti ihmisen onnellisuudesta vain noin 20% on kiinni olosuhteista. Loput 80% on kiinni omasta suhtautumisesta. Maailma on täynnä ihmisiä, jotka ovat kokeent ihan hirveitä asioita; perheiden kuolemia, halvaantumisia, raiskauksia, ja voivat silti olla onnellisia. Onnellisuus lähtee sisältä päin. Päätä keskittyä positiiviseen. Tee asioita, joista pidät. Auta muita ihmisiä, tee vapaaehtoistyötä. Nämä kaikki lisäävät tunnetusti onnellisuutta. Yksinäisyys on perseestä, mutta ei se itkeminen ja murehtiminen kyllä onnellisuutta ainakaan lisää.
Minäkin vaihtaisin elämäni sellaisen kanssa, joka on kokenut kovia mutta ei ole silti yksinäinen. Se, ettei ole välittäviä ihmisiä, vaikuttaa siihenkin, miten toipuu ranskoista kokemuksista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olemme erilaisia,nautin suunnattomasti kun saan viettää vaikka jonkun täysin turhan juhlapyhän omissa
Oloissa ja rentoutua. On täysin eri asia olla "yksinäinen"kuin viettää joskus aikaa "yksinään".
Jokainen ihminen tarvitsee omaa aikaa.
Ei yksinäisyydestä voi aina itseä syyttää. Minullakin on niin paljon huonoja kokemuksia ihmisistä, että ne kyllä jättävät jälkensä ja vaikeuttavat sosiaalista elämää. Mutta ehkä se onkin sitten minun syyni ja säälin vain itseäni. Ja kaikki ei todellakaan ole itsestä kiinni. Ihmisillä on eri lähtökohdat ja elämäntilanne ja toisilla se tie on paljon vaikeampi. Haluaisin vaihtaa paikkaa jonkun "suositun" ihmisen kanssa ja katsoa kuinka kauan hän jaksaa minun elämääni ja miten hän rakentaa elämänsä näistä lähtökohdista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Tutkitusti ihmisen onnellisuudesta vain noin 20% on kiinni olosuhteista. Loput 80% on kiinni omasta suhtautumisesta. Maailma on täynnä ihmisiä, jotka ovat kokeent ihan hirveitä asioita; perheiden kuolemia, halvaantumisia, raiskauksia, ja voivat silti olla onnellisia. Onnellisuus lähtee sisältä päin. Päätä keskittyä positiiviseen. Tee asioita, joista pidät. Auta muita ihmisiä, tee vapaaehtoistyötä. Nämä kaikki lisäävät tunnetusti onnellisuutta. Yksinäisyys on perseestä, mutta ei se itkeminen ja murehtiminen kyllä onnellisuutta ainakaan lisää.
Itse asiassa tutkimusten mukaan n. 50% onnellisuudesta on kiinni geneettisistä tekijöistä ja n. 20% olosuhteista, ja lopusta varianssista todennäköisesti osa virhettä ja osa monimutkaisempia geneettisiä vaikutuksia. Siis varmasti postiivinen asenne on huikeasti parempi kuin negatiivinen, mutta ei levitetä väärää tietoa.
Ap, oletko harkinnut kunnon elämänmuutosta? Esim lähtisit kiertämään maailmaa, vapaaehtoistöihin? Opiskelemaan uutta alaa?
No mutta onhan positiivista jos ajattelet että se on vain 1 päivä kun voisit olla yksin ja onneton kaikki 3 päivää!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ensi juhannuksena menet läheiseen vanhainkotiin ilahduttamaan yksinäisiä vanhuksia.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Joo, miksi et itke yksinäisyyttäsi muina 364:nä päivänä? Mikä ihme juhannuksessa muka on? Nytkin on ihan paska keli kun on kylmä. Ei ole mitään kivaa siinä ryyppäämisessäkään, mökillä on paljon kivempaa jonain päivänä kun on kiva ilma, makkaraa voi grillata koska vaan.
Sosiaalinen paine on kovempi juhannuksena.
Höpö höpö. Kukaan ei painosta ketään mihinkään juhlimiseen. Kukaan ei pakota kauppaan makkaraa ja sinappia ja kaljaa ostamaan, eikä kukaan väkisin raahaa kämäseen mökkiin itikoiden syötäväksi ja kuuntelemaan ja katsomaan kun ärsyttävät sukulaiset ryyppää.
Vierailija kirjoitti:
"Omat odotukset" ovat ne avainsanat. Opin sen eilen, ja ikää on 35 vuotta.
Minulla on ollut monta kurjaa juhannusta peräjälkeen, kun olen kokenut, etten saa annettua lapsille oikeaa juhannuskokemusta. Eilenkin olin tosi allapäin hetken. Minun osalta kun "oikeat juhannukset" loppuivat kauan sitten, ennen lapsia. Oltiin aina mökillä mummun ja papan kanssa, käytiin katsomassa kokkoa... Papan kuollessa loppui perinnekin ja sitten tulivat nuorenparin kahdenkeskiset juhannukset. Ihan kivoja. Mutta hyvänen aika, kun lapset syntyivät...
Onneksi lopulta tajusin, ettei minun tarvitse surra sitä, etteivät lapset koe samaa kuin minä pienenä. Letunpaisto anoppilassa (eli tietysti lasten isovanhemmilla) ja oman pienen risukokon poltto saivat lapset tyytyväisiksi. Tadaa, en olekaan p*ska luuseri, kun vain juhlin mukana! Mutta sitä energian määrää, mitä olen käyttänyt tyhjän haikailuun aikaisempina vuosina... Vain, koska todellisuus ei vastannut mielikuviani. Viime vuonnakin makasin sohvalla ja tuijotin surkeana kattoon. Muut pitivät sillä aikaa hauskaa, enkä minä pöhkö ymmärtänyt sitä.
Eli: kun sovittaa omat odotukset vallitsevaan tilanteeseen, voi löytääkin jotain hauskaa. Ap tosin kokee jääneensä tyystin vaille juhannusta, meillä semmoinen on, mutta yhdistävänä tekijänä näen tuon, että harmittaa, eikä osaa tehdä oikein mitään asialle.
Miten olisi ap, että listaisit jotain, mistä nautit? Toteuta haaveesi tai kaksi ensi juhannuksena, ellet sitten jo mökkeile jonkun kainalossa. Tee siitä itsellesi ihana päivä.
Mikä muu on oikea juhannuskokemus tämän päivän Suomessa kuin ryyppääminen ja kuoleminen onnettomuuksissa? Minäkään en ole juhannuskokkoa nähnyt liki 40 vuoteen, ja hyvin olen pärjännyt, lapsia en ole vienyt koskaan juhannuskokolle, koska eihän siinä ole mitään erikoista, puuta palaa isossa läjässä, ja niitäkin on niin vähän nykyään missään. Lapsuuden kodissa joskus laitettiin koivut ovenpieliin, mutta sitäkään ei voi tehdä kun ei ole omaa metsää mistä ottaa koivuja, eikä mun lapset ole kaivanneet mitään sellaista. Mökille mennään silloin kun on hyvä keli ja grillaaminen samoin ei ole mihinkään tiettyyn päivään liittyvä asia.
Toista se oli joskus ennenvanhaan, sata vuotta sitten kun tehtiin juhannustaikoja ym.
Hah hah, itketään yhdessä: yyyhyhyhyhyhyh nyyyyh ;(((
Älä välitä. Mulla on mökki mutten päässyt sinne. Lomalla sitten. Työntekoahan se olis vaan ollut.
Netissä on sellainen kuin eurosinkut. Heillä on ohjelmaa eri kaupungeissa, johon yksinäiset voi osallistua. Mun mielestä on juhannuksenakin jotain ohjelmaa. Rohkeasti vaan mukaan! :) Kaupunki tai seurakunta myös yleensä järjestää jotain ohjelmaa. Yksi vuosi olin lapseni kanssa seurakunnan tilaisuudessa, jossa oli joku pieni palvelus ja myytiin makkaraa. Kokkokin oli. Satoi vettä, mutta jäi kiva muisto siitä. Itse kökötän tän juhannuksen kotona, koska lapseni on sairas. Muuten olisi ollut menoa. Viime vuonna olin lapsen kanssa matkalla. Varmistin, että oli aurinkoinen juhannus. :)
Varaat jo nyt ensi juhannukseksi mökin joltain leirintäalueelta. Siellä on satavarmasti kavereita makkaraa paistamassa sinun kanssa. Kun otat mukaan 100 päkin niin kaverit on varmistettu.