Onko narsistien urhreista iso osa oikeasti itse narsisteja?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Äitini on narsisti ja uskon, että juuri siistä syystä tunnistin alitajuntaisesti jotain "tuttua" exässäni. Hän oli äitini potenssiin sata, kun hänen personallisuushäiriönsä pikku hiljaa alkoi selvitä. Otin 15 vuotta pataan, koska häpesin. Koska eihän minulle voinut käydä jo toista kertaa elämässä näin. Exäni on vainonnut minua erosta lähiten, vuosikausia. En mainosta uhiuttani enkä selviämistäni missään. En ole somessa, enkä missään mistä voin tulla nähdyksi. Asun kaiken maailman kieltojen (turva- lähestymis- jne) satojen kilometrien päässä ja pidän matalaa profiilia jäädäkseni henkiin. Exäni sen sijaan nauttii suuren hovin suosiota uhrimarttyyrina, jota minä olen kiusannut parikymmentä vuotta.

Nykyisin haistan narsistit kaukaa, enää en erehdy. Mutta 95% ihmisistä kokemukseni mukaan menee narsistin kelkkaan. Siksi ap:n aloituskin on tehty, koska itse narsistit ovat taitavimpia uhriutujia ikinä.

Mulla on ollut ihan samanlainen eksä, pataan tuli ja silti mies itki kuinka kaikki kohtelevat HÄNTÄ huonosti. En uskalla kertoa edes työkavereilleni eksästäni, koska pelkään että joku alkaisi nähdä minut uhrina. Minä tein sen virheen, että jäin asumaan naapurikuntaan. Eksäni on juoksuttanut kaikki kunnan viranomaiset minua ja lastamme vastaan. Pelkästään se miten hän on käyttänyt lastamme aseenaan minua vastaan, välittämättä pätkääkään siitä että on pilannut lapsensa elämän moneen kertaan, todistaa mikä kusipää hän on. Silti on ihmisiä, jotka ovat hänen puolellaan. Tyhmät. Onneksi omalla lähipiirillä on silmät auenneet. 

Ja sama juttu, haistan nykyään narsistin, jos joudun hänen seuraansa, vaikka täällä väitetään muuta.

I feel you, sister. Minäkin jäin aluksi, kesti aika pitkään kerätä itsensä ja lähteä. Tiedän aika monta oikeaa "uhria" ja jokainen inhoaa jo tuota uhri-sanaakin. Narsistit kääntävät asetelman päälaelleen ja viranomaiset ovat ensimmäisinä uskomassa narsistia.

Mun lapsi onneksi keräsi itsensä ja lähti heti, kun tuli täysi-ikäiseksi. Oli niin täynnä tätä narsistia ja sen hovia, ja niiden temppuja.

Siis isäkö on narsisti ja sinä äiti?

Siinä tapauksessa sun tehtävä olis äitinä ollut viedä lapsi jo pienenä pois turvaan, eli ottaa avioero.

Oma isä narsisti alkoholisti, viellä nyt aikuisenakin olen katkera äidille, miksi pakotti meidät lapset elämään siinä helvetissä.

No eipä paljon olla tekemisissä.

Voi kultapieni. Avioero ei vielä pelasta lapsia. Tulevat huoltajuuskiistat, pakolliset tapaamiset, tai vähintään valvotut tapaamiset, sossut syyllistävät uhreja perheen rikkomisesta ja paukuttavat vanhemman tapaamisoikeuksista välittämättä pienen taaperon turvallisuudesta paskaakaan. Aluksi tuntui, että ero oli ojasta allikkoon, koska viranomaiset pakottivat minut viemään pikkuisen tapaamaan alkkisisäänsä, yksin, sinne minne en olisi mistään hinnasta itsekään mennyt, minä aikuinen. En vienyt. Siitä alkoi vuosien sota. Valvottuihin tapaamisiin lapseni veivät vanhempani, koska minä en pystynyt. Välillä paskaa ei kiinnostanut vuosiin nähdä lastaan, sitten taas aktivoitui kiusaamaan. Lupaili lapselle vaikka mitä, ei sitten antanutkaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Äitini on narsisti ja uskon, että juuri siistä syystä tunnistin alitajuntaisesti jotain "tuttua" exässäni. Hän oli äitini potenssiin sata, kun hänen personallisuushäiriönsä pikku hiljaa alkoi selvitä. Otin 15 vuotta pataan, koska häpesin. Koska eihän minulle voinut käydä jo toista kertaa elämässä näin. Exäni on vainonnut minua erosta lähiten, vuosikausia. En mainosta uhiuttani enkä selviämistäni missään. En ole somessa, enkä missään mistä voin tulla nähdyksi. Asun kaiken maailman kieltojen (turva- lähestymis- jne) satojen kilometrien päässä ja pidän matalaa profiilia jäädäkseni henkiin. Exäni sen sijaan nauttii suuren hovin suosiota uhrimarttyyrina, jota minä olen kiusannut parikymmentä vuotta.

Nykyisin haistan narsistit kaukaa, enää en erehdy. Mutta 95% ihmisistä kokemukseni mukaan menee narsistin kelkkaan. Siksi ap:n aloituskin on tehty, koska itse narsistit ovat taitavimpia uhriutujia ikinä.

Mulla on ollut ihan samanlainen eksä, pataan tuli ja silti mies itki kuinka kaikki kohtelevat HÄNTÄ huonosti. En uskalla kertoa edes työkavereilleni eksästäni, koska pelkään että joku alkaisi nähdä minut uhrina. Minä tein sen virheen, että jäin asumaan naapurikuntaan. Eksäni on juoksuttanut kaikki kunnan viranomaiset minua ja lastamme vastaan. Pelkästään se miten hän on käyttänyt lastamme aseenaan minua vastaan, välittämättä pätkääkään siitä että on pilannut lapsensa elämän moneen kertaan, todistaa mikä kusipää hän on. Silti on ihmisiä, jotka ovat hänen puolellaan. Tyhmät. Onneksi omalla lähipiirillä on silmät auenneet. 

Ja sama juttu, haistan nykyään narsistin, jos joudun hänen seuraansa, vaikka täällä väitetään muuta.

I feel you, sister. Minäkin jäin aluksi, kesti aika pitkään kerätä itsensä ja lähteä. Tiedän aika monta oikeaa "uhria" ja jokainen inhoaa jo tuota uhri-sanaakin. Narsistit kääntävät asetelman päälaelleen ja viranomaiset ovat ensimmäisinä uskomassa narsistia.

Mun lapsi onneksi keräsi itsensä ja lähti heti, kun tuli täysi-ikäiseksi. Oli niin täynnä tätä narsistia ja sen hovia, ja niiden temppuja.

Siis isäkö on narsisti ja sinä äiti?

Siinä tapauksessa sun tehtävä olis äitinä ollut viedä lapsi jo pienenä pois turvaan, eli ottaa avioero.

Oma isä narsisti alkoholisti, viellä nyt aikuisenakin olen katkera äidille, miksi pakotti meidät lapset elämään siinä helvetissä.

No eipä paljon olla tekemisissä.

Lapsi oli 2, kun erosin, eli heitin huijarin pihalle. Mutta narsistipa ei päästänytkään uhrejaan niin vain karkuun, siitä alkoi vuosien kiusaaminen. Ja todellakin lapsi oli suurin syy eroon, mutta ei todellakaan ainoa, halusin lapseni turvaan. Vuosien kiusaamisen jälkeen lapsi on katkera isälleen. Mulla ei ole enää mitään tunteita miestä kohtaan, vihakin olisi enemmän kuin se ansaitsee. Rakkauden vastakohta ei ole viha, vaan tyhjyys.

No nyt ymmärrän! Olet toiminut täysin oikein.

Ei ollut muita vaihtoehtoja, ei ollut vaikea valita.

Miten narsistin uhri muka voisi olla narsisti? Narsisti on niin ovela, että tunnistaa toisen narsistin. Narsistit eivät tule toimeen keskenään, koska kilpailisivat koko ajan huomiosta muiden kanssa. Narsistin uhri on siinä mielessä heikko, että hän ei tajua kun joutuu uhriksi. Siinä menee monta vuotta ennen kuin alkaa tajuta koko kuviota, narsisti on niin älykäs manipuloija. Ei ole mahdollista että uhri olisi itse narsisti, koska narsisti tarvitsee hoviaan. Uhri on ihan kyvytön puolustautumaan narsistille, miten siinä samalla kykenisi/ehtisi pelaamaan "narsistista peliä"???

Vierailija kirjoitti:

Narsistin uhrit eivät voi olla narsisteja. Koska 2 narsistia kyllä tunnistaa toisensa, eivätkä käy toistensa kimppuun. En usko tähän.

Väärin. Narsistivanhemman lapsista helposti yhdestä tulee narsisti, vaikka todellisuudessa suosikkilapsi on narsistin uhri, narsistin jatke. Toisesta lapsesta sitä vastoin ei tule narsistia, koska hän on ollut syytetty uhri. Jälkimmäinen yrittää selvitä ja säilyttää aidon oman itsensä sekä empatiakykynsä, jota hän ei ole voinut näyttää narsistivanhemmalleen. Tai jos on yrittänyt näyttää, lyttäys on tullut samantein.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tuntuu, että tänä päivänä joka toinen on narsisti tai persoonallisuushäiriöinen. Välillä tuntuu, että itselläkin on jompi kumpi kun kriteerejä lukee.

Pelottavaa.

Mulle taas on ihan selkeää, etten kuulu kys. ryhmiin. Mikään kriteeri ei täyty.

Hienoa jos koet niin. En minäkään tarkoittanut, että kaikki kriteerit täyttyisi vaan yksittäisiä.

Tiedän tyypin, jonka mukaan hänen ex, äiti, sisarukset ja osa (entisistä) ystävistä on narsisteja. Kamalan huono mäihä kyllä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tuntuu, että tänä päivänä joka toinen on narsisti tai persoonallisuushäiriöinen. Välillä tuntuu, että itselläkin on jompi kumpi kun kriteerejä lukee.

Pelottavaa.

Mulle taas on ihan selkeää, etten kuulu kys. ryhmiin. Mikään kriteeri ei täyty.

Persoonallisuushäiriöstä en tiedä.

Mutta meissä ihan jokaisessa on ainakin yksi narsistinen luonteenpiirre.

Mussa ei ollut. Ehkä siksi tarvitsin narsistin elämääni, että oppisin pitämään omia puolianikin. Niin olen sen tuuminut. Siis että sain jotain hyvääkin narsistilta.

En usko. Jokaisessa terveessä ihmisessä on narsistisia piirteitä. Joko valehtelet, et osaa analysoida itseäsi lainkaan, tai olet persoonallisuushäiriöinen.

Minä en usko, että on ihmisiä, joita ei kritiikki lainkaan satuta, tai ihmisiä, jotka eivät koskaan iloitse hyvästä palautteesta. Nämä ovat narsistisia ominaisuuksia, joita ihmisellä kuuluukin olla.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Aina kun joku kertoo ihan täyttä häkää eläneensä/elävänsä parisuhteessa narsistin kanssa, kysyn miten asia tuli ilmi ja milloin on diagnosoitu. Jos vastaus on "ei se oo koskaan missään ammattilaisella ollut arvioitavana, eihän se siihen suostuis", niin mulle menee välittömästi tietty suodatin päälle. Arvioin asiat sitten sen mukaan.

Milläs saat narsistin vietyä apuun? Toinen sanoo, ettei mene sinne haukuttavaksi. Ennemmin kärsii loppuelämänsä kuin vastaanottaa apua.

Saat tai et, en usko maallikkodiagnooseja (paitsi poikkeuksellisesti, edellyttää laajaa arviointia useilta tahoilta)

Ihmiset kuvittelee, et narsistiksi voi sanoa ketä tahansa. Niin se ei mene.

Ongelma on ennemminkin siinä, että maallikkona luokittelee kaikki itsekeskeisyyteen taipuvat persoonallisuushäiriöt narsisteiksi.

Vierailija kirjoitti:

Toivoisin että narsisteista ei keskustelisi kuin ne ihmiset, jotka ovat oikeasti törmänneet sellaiseen tai eläneet sellaisen kanssa.  Ihan jo sen vuoksi ettei näitä sinänsä ihan selkeitä käsitteitä ja oireita sotkettaisi ja hämmennettäisi omilla teorioilla. Tuohon diagnoosin vaatimukseen en tosin täysin usko, koska tiedän kuinka vaikea narsistille on saada apua, kun toinen ei halua, vaikka oma elämä olisi ihan solmussa kaikkien huijaustensa takia.

Eihän kukaan leimaaja uskokaan diagnoosin vaatimukseen, ilmeisesti riittävää on vain toisen osapuolen vakuuttuneisuus asiasta.

Vierailija kirjoitti:

Miten narsistin uhri muka voisi olla narsisti? Narsisti on niin ovela, että tunnistaa toisen narsistin. Narsistit eivät tule toimeen keskenään, koska kilpailisivat koko ajan huomiosta muiden kanssa. Narsistin uhri on siinä mielessä heikko, että hän ei tajua kun joutuu uhriksi. Siinä menee monta vuotta ennen kuin alkaa tajuta koko kuviota, narsisti on niin älykäs manipuloija. Ei ole mahdollista että uhri olisi itse narsisti, koska narsisti tarvitsee hoviaan. Uhri on ihan kyvytön puolustautumaan narsistille, miten siinä samalla kykenisi/ehtisi pelaamaan "narsistista peliä"???

Joo, siis tarkoitin enemmän kysyä sitä, että onko itsellään persoonallisuushäiriöiseen käytökseen taipuvaisilla esittää uhria, viimeaikaisimman muodin mukaan narsistin uhria, päästäkseen lähemmäs heikkoja ja empaattisia, heitä sääliviä ihmisiä ja saadakseen säälihuomiota. Kaiken tämän takana on huoli siskosta tämän eron jälkeen, sillä meni rikki suhteessa henkilöön, joka oli niin narsistinen, ettei häntä haitannut eron jälkeen myöntää sitä. En kuitenkaan osannut jäsenellä tätä oikein ja siitä syntyi valitettavasti helposti väärinymmärrettävä ketju.

-Ap

Miksi ihmisillä on niin kova halu väittää sitä ja sitä narsistiksi. Kiusaamista on monenlaista. Ihan terveetkin ihmiset kiusaavat ja tekevät toisten elämästä joskus vaikeaa. Narsisti tekee sen vaan potenssiin kymmenen. Jatkuva valehtelu, manipulointi, hyödyksikäyttäminen tms... sellainen pakollinen parhaana ihmisenä oleminen vailla pohjaa. Pidetään toiset matalalla väkisin, että saa itse loistaa. Valehtelu ja valehtelu. Juorujen levittäminen ja mustamaalaaminen koko ajan. Sairas mieli. Esim. Käytetään kumppanin rahat surutta eikä makseta takaisin. Kaikissa ihmisissä lähipiirissä on jotain vikaa, kaikki ovat tehneet sitä ja tätä. Itsessä ei ole koskaan vikaa, ikinä. Narsistin kritisoiminen saa aikaan raivon.

Koko narsismi-termi on kärsinyt hillittömän inflaation. Ei kaikki mulkut ole narsisteja. Lisäksi lähes kaikilla ihmisillä on narsistisia piirteitä ja ominaisuuksia, mutta varsinainen narsistinen persoonallisuushäiriö on harvinainen. Tyyliin 1-2% väestöstä. Mitä ap:n aloitukseen tulee, niin ainoa läheiseni jonka narsismista olisin valmis lyömään vetoa näkee lähes kaikissa kenen kanssa joutuu hankaluuksiin narsistin. Tekee näitä diagnoosejaan ja nimittelee narsisteiksi siis lähes kaikkia kenen kanssa tulee ihan arkisia hankaluuksia, riitoja yms.

Narsistiset ihmiset hyötyvät uhreistaan aina jollain tavalla. He kehittävät päässään tarinoita joilla ei ole todellisuuspohjaa. Ja kertovat tarinat totena. Hovi kuuntelee. Ja uskoo. Narsistinen ihminen voi väittää pystyvänsä juoksemaan jonkin matkan huippuajassa mutta jos hän joutuu näyttämään sen käytännössä niin hän ei tietenkään pysty siihen. Sitten hän keksii uuden valheen ja toteaa nilkkansa venähtäneen edellisenä iltana ja ei sen vuoksi pystynyt näyttämään toteen suoritustaan. Hovi uskoo selityksen.

Hän voi kehua saaneensa kuvaamataidosta kymppejä aina mutta jos näkee hänen piirroksiaan niin voi todeta ettei niissä ole mitään ihmeellistä.

Siis tarkoitatko nyt sitä että rikkimennyt ihminen hakee jotain säälijöitä? Jotkut ehkä voivat tehdäkin niin mutta se on ehkä joillekin luonnollista vaikeiden kokemusten jälkeen. Osa ihmisyyttä ehkä. Jos olet itse niin kylmä ja tunteeton eikä sinulla ole koskaan ollut mitään tunteita tai sisäistä elämää niin et voi tajutakaan mitään. Mene pois koko keskustelusta. Sitten et voi tajuta sitäkään missä narsismissa on kyse. Et tajua.

Narsistille ominaiset luonteenpiirteet on ihan lueteltavissa, löytyy varmaan netistä googlettamalla. Sellaisen tyypin kyllä tunnistaa kikki. Narsisti näyttää ulospäin hyviä puoliaan, kotona on hirviö, lyttää kaikki ja kaiken sanoillaan,vähättelee, mitätöi. Joskus uhriutuu, toisinaan ylistää itsensä ja tekojansa paljon aliarvioimalla muita. Ei kadu mitään eikä tunne empatiaa.

Ei ne ole. Puolisot joutuvat vaan niin koville, että ottavat viimeisetkin keinot käyttöön säilyttääkseen järkensä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Siis en tarkoita kaikkia narsistien läheisenä olemisesta oikeasti kärsineitä, sellaiset ihmiset usein häpeävät asiaa, vaikka asiasta keskustelu vaikka terapiassa on mielestäni rohkeaa ja ihailtavaa! Tarkoitan aktiivisista uhrikerholaisia. Sellaisia ihmisiä, jotka yllättäen ovat joutuneet narsistien uhriksi kerta toisensa jälkeen,heidän isät, äitit, isovanhemmat, kaikki opettajat ja lastensa opettajat, kaikki virkailijat, kaikki exät, exien vanhemmat ja nykyisen kumppanin vanhemmat ovat heitä hyväksikäyttäneitä narsisteja, vaikka he eivät ole koskaan edes miettineet yhtään mitään väärää, vaan suorastaan enkelisin ottein olisi halunneet pelastaa nämä ihmiset, jotka palkaksi kaikesta ihanuudesta vain ottivat elämäntehtäväkseen näiden ihmisten elämän tuhoamisen.

Olen miettinyt, että haluavatko narsistit leikkiä uhreja kohdatakseen muita, oikeita uhreja, joista saa itsellensä kynnysmaton. Pohdinta siis lähti siitä, että olen huomannut narsistiksi leimaamisen olevan jonkin asteinen muoti-ilmiö. Kun ilmiötä tutkii tarkemmin, näyttää se enemmän siltä, että henkilö jolla on itsellään narsistisia tai tunnekylmiä piirteitä ei kestä ympärillä olevia normaali-itsetutoisia manipuloimattomissa olevia ihmisiä ympärillään, ja kääntää asiasta uhritarinan. Oikeat uhrit taas eivät häpeissään uskalla tuoda omaa läheisriippuvaisuuttaan ja manipuloitavuuttaan julki, eivätkä ole siksi niin kovassa äänessä.

Ihan mielenkiintoisia mietit ja varmaan aivan aiheesta. Olen kerran elämässäni seurustellut tyypin kanssa, jolla oli ainakin narsistisia piirteitä (ellei nyt ihan täysiverinen narsisti ollut, en tiedä kun ei ole pätevyyttä arvioda sellaista), ja hän antoi kyllä aluksi itsestään aika reppanan kuvan, juuri noin että kaikki ovat häntä aina käyttäneet hyväksi, ja oli hanakka leimaamaan muita narsisteiksi ja oli myös todella taitava syyllistäjä. Vuosia myöhemmin sitten näin jossain listan narsistille ominaisita piirteistä ja tuo toisten leimaaminen milloin miksikin epämiellyttäväksi mainittiin siinä.

Mahtaako olla niin, että narsisteja on kaksi (ainakin kaksi?) päätyyppiä: "hurmaavat mahtailijat" ja uhreiksi tekeytyvät? Tai sitten tuo jälkimmäinen toimintamalli kuuluu johonkin muuhun ikävään persoonallisuushäiriöön.

Narsisti on törkeä mahtailija mutta myös uhriksi tekeytyvä. Riippuu mitä haluaa saavuttaa.

Narsistin perusominaisuuksia on empatian puute, sisäinen tyhjyys sekä kameleonttimainen, häpeämätön selkärangaton (ja tarvittaessa hyvin julma) käytös suurten näyttelijänlahjojen kanssa, joten jos nuo täyttyy voi sanoa melko suurella varmuudella että henkilöllä on narsistinen pers. häiriö.

Narsistisia piirteitä on kaikilla ja toisilla enemmän kuin toisilla, mutta ei sillon voi puhua "narsistista". Vain suht narsistisesta ihmisestä. esim, varmasti tuo henkilö on olleet ikävä tyyppi ja oikea narsistinen reppana, mutta persoonallisuushäiriöinen on eri asia.

Eli tässäkin ketjussa leimataan heti aloituksesta lähtien aivan liian helposti ihmisiä narsistileimalla! Kyllä se oikea narsisti on tosi kova pahis ja toimii täysin normaalien normien ulkopuolella. Kukaan ei ole narsisti siksi että sanoo olevansa narsistin uhri!! Jos samalla itkee tekokyyneliä ja koittaa määrätietoisesti tuhota "narsistin" ja muutkin joista ei pidä, voidaan olla jo jäljillä.

Jotain perää tuossa on.

Narsistihan ei näe omia vikojaan, vaan vika on aina muissa, ja narsisti onkin luultavasti juuri se, joka näkee jatkuvasti narsisteja muissa ihmisissä (ex-kumppanit, ystävät ja kollegat joiden kanssa menyt sukset ristiin, sukulaiset...).

Narsismi on kuitenkin hyvin harvinainen persoonallisuuden vika, joten yhden ihmisen kohdalle tuskin voi montaa narsistia yhden elämän aikana osua.

Jos yksi ihminen saa suksensa ristiin kaikkien kanssa, niin vika on varmasti siinä ihmisessä eikä niissä kaikissa muissa.