Onko narsistien urhreista iso osa oikeasti itse narsisteja?

Narsismin suhteen ongelma on se, et sitä saa käyttää kuka tahansa keneen tahansa. Oli mitään diagnoosia toisella tai ei. Kukaan ei varmasti väitä eläneen syöpäpotilaan kanssa, ellei syöpää ole lääketieteellisesti todettu. Narsismin kanssa elää omasta mielestään varmaan 80% nykyNAISISTA. Miehet tuskin valittaa mitään tällaista, vaikka moni elää moniongelmaisen pirttihirmun kanssa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei ole noin yksiselitteistä. Narsistin uhriksi valikoituva on usein myös kasvanut kiltiksi ja joutuu siksi helposti toistuvasti alisteiseen asemaan. Älä vähättele uhrin kokemuksia, sillä ne ovat useimmiten täysin todellisia ja todella raakoja. Uhria ei myöskään voi syyllistää kiltteydestä jos ja kun hänet on siihen kasvatettu eikä uhria myöskään aina "päästetä" pois siitä roolista. Ei kannata leikkiä keittiöpsykologia täällä kun pätevyys ei oikeasti kuitenkaan riitä. Kannattaa myös muistaa, ettei asiat ole koskaan noin mustavalkoisia ja yksioikoisia.

T. yhden narsistin ja muutaman muun kypsymättömän "uhri"

PS "Aikuisista" suuri osa on kykenemättömiä huomaamaan/tunnustamaan omaa osuttaan kanssakäymisen "virheistä", kun taas esim. vuosia terapiassa käynyt narsistin "uhri" on tässä jo harjaantunut. Kun nuo toisten puutteet kanssakäymisessä havaitsee ja tuo esille, voi helposti tuntua siltä että "uhri" havaitsee laiminlyöntejä muka siellä missä niitä ei oikeasti ole. Tuo ei kuitenkaan tarkoita, etteikö niin oikeasti tapahtuisi ja/tai "uhri" liioittelisi, vaan ainoastaan, että hän on herkistynyt vuorovaikutustilanteisiin ja havaitsee kaltoinkohtelun herkemmin. Tämä ei ole mitään huuhaata vaikka tavalliset tollot niin haluavatkin ajatella vaan toiset vaan ovat sensitiivisempiä kuin toiset. On sitten ihan makuasia onko toisen lyttääminen omasta mielestä ok vai ei.

Siksi alotinkin aloituksen sanomalla, etten syytä vaan arvostan oikeita uhreja, vaan enemmän niitä, kenellä on useita mitä uskomattomampia uhritarinoita, jotka ovat ikään kuin jostain toisesta maailmasta, sellaisia ettei sellaista ihmistä, jota väittää olevansa olekaan. Siskoni kertoi saaneensa narsistien uhrien tukea henkilöltä, jolla oli ollut niin huono tuuri, että narsistisen ja alistavan äidin, lapsen opettajan ja kahden ex-miehen lisäksi jokainen terapeutti ja psykiatri, jota oli yrittänyt kokeilla paljastui häntä lyttääväksi narsistiksi, eikä siksi voinut hoitaa traumojaan. Netistä voi lukea aika paljon samankaltaisia juttuja, jotenkin vain vaikea uskoa. Siis aivan hirveää, jos tällaisen kohdannut ihminen on oikeasti olemassa, mutta jotenkin vain ei mene läpi, kun ei vielä pysty miettimään mitään itsestään johtuvaa virhettä käyttäytymisessä, joka johtaa tähän, vaan aina asia on tullut puskan takaa. Pointtisi asian käsitelleiden kyvystä kertoa kokemusksestaan ytimekkäästi on kyllä hyvä, enkä tullut älynneksi pohtia sitä kantaa. Uskon, että kiltti joutuu helposti uhriksi, olen itsekin ollut nuorempana turhan kiltti ja päälle vielä ujo, mutta ilmeisesti hyvää tuuria kumppaneiden kanssa. Ja överein auttamishaluni on pääsääntöisesti jotenkin kohdistunut muaalle kun toisiin aikuisiin ihmisiin, toisin kuin siskollani.

-Ap

Anteeksi, luin aluksi vähän huonosti sun aloituksen. Totta puhut, ei kaikki voi olla narsisteja, mutta paljon on osaa tuolla herkistymisellä eli huomaa toisen epäilyksen, vähättelyn tmv. herkemmin ja se tuntuu helposti pahalta. Mutta tosiaan se ei ole sama asia kuin narsismi! Muista myös, että sinä ja siskosi olette kuitenkin eri persoonia vaikka samassa perheessä olette kasvaneetkin. Teillä on ollut eri luokat koulussa, eri kaverit (ainakin osittain), erilainen synnynnäinen temperamentti jne. eli tottakai elämänne ovat kulkeneet täysin eri polkuja ja valintanne ovat erilaiset. Itse ainakin olen herkkä kun taas sisareni on äärimmäisen "härkäpäinen" eikä olennenkaan sensitiivinen jne. emmekä me kumpikaan tuolle tavallaan mitään voi. Samoin itse olen kasvanut täysin ulos tuosta kiltteydestä eli en todellakaan edes halua paapoa yhtään ketään, mutta tuntuu, että ympäristö ei tajua sitä. Ole siskollesi armollinen, sillä kukaan meistä ei muutenkaan ole pätevä ketään täällä tuomitsemaan (etenkään sillä niin kovin rajallisella ymmärryksellä mitä valatosalle on suotu, ei pahalla).

Vierailija kirjoitti:

Ainakin sellaisista deiteistä varoitetaan jotka heti alkuun haukkuvat kaikki exänsä milloin miksikin - ehkä todellinen sekopää onkin tämä haukkuja - ei voi olla niin huono tuuri, että kaikki exät olisivat hulluja tai jos olisivat niin "uhri" jo häpeäisi tätä.

Joissakin artikkeleissa myös läheisriippuvuus on arvioitu jonkinlaiseksi narsismin muodoksi, koska siinäkin on lapsenomainen tarve saada huomiota.

Läheisriippuvuudessa voi olla kyse myös turvallisuuden hausta. Hakeeko läheisriippuvainen huomiota? Tai kai siinäkin kategoriassa on erilaisia piirteitä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei ole noin yksiselitteistä. Narsistin uhriksi valikoituva on usein myös kasvanut kiltiksi ja joutuu siksi helposti toistuvasti alisteiseen asemaan. Älä vähättele uhrin kokemuksia, sillä ne ovat useimmiten täysin todellisia ja todella raakoja. Uhria ei myöskään voi syyllistää kiltteydestä jos ja kun hänet on siihen kasvatettu eikä uhria myöskään aina "päästetä" pois siitä roolista. Ei kannata leikkiä keittiöpsykologia täällä kun pätevyys ei oikeasti kuitenkaan riitä. Kannattaa myös muistaa, ettei asiat ole koskaan noin mustavalkoisia ja yksioikoisia.

T. yhden narsistin ja muutaman muun kypsymättömän "uhri"

PS "Aikuisista" suuri osa on kykenemättömiä huomaamaan/tunnustamaan omaa osuttaan kanssakäymisen "virheistä", kun taas esim. vuosia terapiassa käynyt narsistin "uhri" on tässä jo harjaantunut. Kun nuo toisten puutteet kanssakäymisessä havaitsee ja tuo esille, voi helposti tuntua siltä että "uhri" havaitsee laiminlyöntejä muka siellä missä niitä ei oikeasti ole. Tuo ei kuitenkaan tarkoita, etteikö niin oikeasti tapahtuisi ja/tai "uhri" liioittelisi, vaan ainoastaan, että hän on herkistynyt vuorovaikutustilanteisiin ja havaitsee kaltoinkohtelun herkemmin. Tämä ei ole mitään huuhaata vaikka tavalliset tollot niin haluavatkin ajatella vaan toiset vaan ovat sensitiivisempiä kuin toiset. On sitten ihan makuasia onko toisen lyttääminen omasta mielestä ok vai ei.

Siksi alotinkin aloituksen sanomalla, etten syytä vaan arvostan oikeita uhreja, vaan enemmän niitä, kenellä on useita mitä uskomattomampia uhritarinoita, jotka ovat ikään kuin jostain toisesta maailmasta, sellaisia ettei sellaista ihmistä, jota väittää olevansa olekaan. Siskoni kertoi saaneensa narsistien uhrien tukea henkilöltä, jolla oli ollut niin huono tuuri, että narsistisen ja alistavan äidin, lapsen opettajan ja kahden ex-miehen lisäksi jokainen terapeutti ja psykiatri, jota oli yrittänyt kokeilla paljastui häntä lyttääväksi narsistiksi, eikä siksi voinut hoitaa traumojaan. Netistä voi lukea aika paljon samankaltaisia juttuja, jotenkin vain vaikea uskoa. Siis aivan hirveää, jos tällaisen kohdannut ihminen on oikeasti olemassa, mutta jotenkin vain ei mene läpi, kun ei vielä pysty miettimään mitään itsestään johtuvaa virhettä käyttäytymisessä, joka johtaa tähän, vaan aina asia on tullut puskan takaa. Pointtisi asian käsitelleiden kyvystä kertoa kokemusksestaan ytimekkäästi on kyllä hyvä, enkä tullut älynneksi pohtia sitä kantaa. Uskon, että kiltti joutuu helposti uhriksi, olen itsekin ollut nuorempana turhan kiltti ja päälle vielä ujo, mutta ilmeisesti hyvää tuuria kumppaneiden kanssa. Ja överein auttamishaluni on pääsääntöisesti jotenkin kohdistunut muaalle kun toisiin aikuisiin ihmisiin, toisin kuin siskollani.

-Ap

Anteeksi, luin aluksi vähän huonosti sun aloituksen. Totta puhut, ei kaikki voi olla narsisteja, mutta paljon on osaa tuolla herkistymisellä eli huomaa toisen epäilyksen, vähättelyn tmv. herkemmin ja se tuntuu helposti pahalta. Mutta tosiaan se ei ole sama asia kuin narsismi! Muista myös, että sinä ja siskosi olette kuitenkin eri persoonia vaikka samassa perheessä olette kasvaneetkin. Teillä on ollut eri luokat koulussa, eri kaverit (ainakin osittain), erilainen synnynnäinen temperamentti jne. eli tottakai elämänne ovat kulkeneet täysin eri polkuja ja valintanne ovat erilaiset. Itse ainakin olen herkkä kun taas sisareni on äärimmäisen "härkäpäinen" eikä olennenkaan sensitiivinen jne. emmekä me kumpikaan tuolle tavallaan mitään voi. Samoin itse olen kasvanut täysin ulos tuosta kiltteydestä eli en todellakaan edes halua paapoa yhtään ketään, mutta tuntuu, että ympäristö ei tajua sitä. Ole siskollesi armollinen, sillä kukaan meistä ei muutenkaan ole pätevä ketään täällä tuomitsemaan (etenkään sillä niin kovin rajallisella ymmärryksellä mitä valatosalle on suotu, ei pahalla).

Pöh, mun vastaukset tulee myöhässä, sori. Kirjoitin varmaan samaan aikaan tätä kun sä analysoit teitä ja teidän lapsuutta.

Aina kun joku kertoo ihan täyttä häkää eläneensä/elävänsä parisuhteessa narsistin kanssa, kysyn miten asia tuli ilmi ja milloin on diagnosoitu. Jos vastaus on "ei se oo koskaan missään ammattilaisella ollut arvioitavana, eihän se siihen suostuis", niin mulle menee välittömästi tietty suodatin päälle. Arvioin asiat sitten sen mukaan.

Oikeudessa puidaan paljon "narsistien uhrien" tapauksia. Etenkin huoltajuuskiistoissa näitä on hyvin paljon.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei ole noin yksiselitteistä. Narsistin uhriksi valikoituva on usein myös kasvanut kiltiksi ja joutuu siksi helposti toistuvasti alisteiseen asemaan. Älä vähättele uhrin kokemuksia, sillä ne ovat useimmiten täysin todellisia ja todella raakoja. Uhria ei myöskään voi syyllistää kiltteydestä jos ja kun hänet on siihen kasvatettu eikä uhria myöskään aina "päästetä" pois siitä roolista. Ei kannata leikkiä keittiöpsykologia täällä kun pätevyys ei oikeasti kuitenkaan riitä. Kannattaa myös muistaa, ettei asiat ole koskaan noin mustavalkoisia ja yksioikoisia.

T. yhden narsistin ja muutaman muun kypsymättömän "uhri"

PS "Aikuisista" suuri osa on kykenemättömiä huomaamaan/tunnustamaan omaa osuttaan kanssakäymisen "virheistä", kun taas esim. vuosia terapiassa käynyt narsistin "uhri" on tässä jo harjaantunut. Kun nuo toisten puutteet kanssakäymisessä havaitsee ja tuo esille, voi helposti tuntua siltä että "uhri" havaitsee laiminlyöntejä muka siellä missä niitä ei oikeasti ole. Tuo ei kuitenkaan tarkoita, etteikö niin oikeasti tapahtuisi ja/tai "uhri" liioittelisi, vaan ainoastaan, että hän on herkistynyt vuorovaikutustilanteisiin ja havaitsee kaltoinkohtelun herkemmin. Tämä ei ole mitään huuhaata vaikka tavalliset tollot niin haluavatkin ajatella vaan toiset vaan ovat sensitiivisempiä kuin toiset. On sitten ihan makuasia onko toisen lyttääminen omasta mielestä ok vai ei.

Siksi alotinkin aloituksen sanomalla, etten syytä vaan arvostan oikeita uhreja, vaan enemmän niitä, kenellä on useita mitä uskomattomampia uhritarinoita, jotka ovat ikään kuin jostain toisesta maailmasta, sellaisia ettei sellaista ihmistä, jota väittää olevansa olekaan. Siskoni kertoi saaneensa narsistien uhrien tukea henkilöltä, jolla oli ollut niin huono tuuri, että narsistisen ja alistavan äidin, lapsen opettajan ja kahden ex-miehen lisäksi jokainen terapeutti ja psykiatri, jota oli yrittänyt kokeilla paljastui häntä lyttääväksi narsistiksi, eikä siksi voinut hoitaa traumojaan. Netistä voi lukea aika paljon samankaltaisia juttuja, jotenkin vain vaikea uskoa. Siis aivan hirveää, jos tällaisen kohdannut ihminen on oikeasti olemassa, mutta jotenkin vain ei mene läpi, kun ei vielä pysty miettimään mitään itsestään johtuvaa virhettä käyttäytymisessä, joka johtaa tähän, vaan aina asia on tullut puskan takaa. Pointtisi asian käsitelleiden kyvystä kertoa kokemusksestaan ytimekkäästi on kyllä hyvä, enkä tullut älynneksi pohtia sitä kantaa. Uskon, että kiltti joutuu helposti uhriksi, olen itsekin ollut nuorempana turhan kiltti ja päälle vielä ujo, mutta ilmeisesti hyvää tuuria kumppaneiden kanssa. Ja överein auttamishaluni on pääsääntöisesti jotenkin kohdistunut muaalle kun toisiin aikuisiin ihmisiin, toisin kuin siskollani.

-Ap

Anteeksi, luin aluksi vähän huonosti sun aloituksen. Totta puhut, ei kaikki voi olla narsisteja, mutta paljon on osaa tuolla herkistymisellä eli huomaa toisen epäilyksen, vähättelyn tmv. herkemmin ja se tuntuu helposti pahalta. Mutta tosiaan se ei ole sama asia kuin narsismi! Muista myös, että sinä ja siskosi olette kuitenkin eri persoonia vaikka samassa perheessä olette kasvaneetkin. Teillä on ollut eri luokat koulussa, eri kaverit (ainakin osittain), erilainen synnynnäinen temperamentti jne. eli tottakai elämänne ovat kulkeneet täysin eri polkuja ja valintanne ovat erilaiset. Itse ainakin olen herkkä kun taas sisareni on äärimmäisen "härkäpäinen" eikä olennenkaan sensitiivinen jne. emmekä me kumpikaan tuolle tavallaan mitään voi. Samoin itse olen kasvanut täysin ulos tuosta kiltteydestä eli en todellakaan edes halua paapoa yhtään ketään, mutta tuntuu, että ympäristö ei tajua sitä. Ole siskollesi armollinen, sillä kukaan meistä ei muutenkaan ole pätevä ketään täällä tuomitsemaan (etenkään sillä niin kovin rajallisella ymmärryksellä mitä valatosalle on suotu, ei pahalla).

Pöh, mun vastaukset tulee myöhässä, sori. Kirjoitin varmaan samaan aikaan tätä kun sä analysoit teitä ja teidän lapsuutta.

Ei se mitään, huomaan kun luen omia viestejäni eri asenteilla, niin niistä välittyy erilaiset vibat kun mitä olin tarkoittanut. Sisko on minulle rakas, olen osittain vain huolissani ettei mene uuteen loukkuun, kun jos nyt oppii varomaan vain narsistisia miehiä, mutta päästää ihonsa alle uuden ystävänä/tukihenkilönä. Ehkä olen vähän harhaluuloinen, mutta tuntuu, että jos haluaa manipuloida, kontrolloida ja alistaa mahdollisimman heikossa tilassa olevaa uhria, niin tekeytyminen itsekin uhriksi on jopa parempi tapa kuin olla sellainen ylihurmaava. Saa samaan aikaan sääliä ja huomiota ja empaattinen uhri pakahtuu myötäsurusta olemattomiin ongelmiin, kun vertaa niitä omiin, oikeisiin haavoihinsa. Ja joo, voin olla väärässä ja täällä anonyyminä lytätä jotain todella kamalaa kokenutta, mutta tuntuu vain, että siskoa taas huijataan, enkä halua nähdä häntä enää niin pohjalla kun oli.

-Ap

Narsistisia piirteitä on varmasti monilla, itse kullakin meistä. Mutta tosiasiassa aidon narsistin kohdattuaan, on päivänselvää miten tämä eroaa niin sanotusti tavallisesta hiukan enemmän narsistisia piirteitä omaavasta tyypistä. Todellinen narsku täyttää kyllä mennen tullen KAIKKI kriteerit ja ehkä joitakin vielä lisää. Mielestäni useimmilla ihmisillä voi olla kokemuksia narsistisista ihmisistä, mutta ei välttämättä aidosta narsistista. Minä kohtasin ensimmäisen varsinaisen narsistin työpaikalla ja meni vuosia tajuta miksi tää ihminen saa minut (ja muut) voimaan niin pahoin. Työpsykologilla käydessäni selvisi aika pian, että kyse on narsistista. Työkaverin käytös oli sellaista, jota ei todeksi uskoisi ellei olisi sitä todistanut.

Joskus luin jostain että narsisti ja piilonarsisti muodostavat usein parin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Siis en tarkoita kaikkia narsistien läheisenä olemisesta oikeasti kärsineitä, sellaiset ihmiset usein häpeävät asiaa, vaikka asiasta keskustelu vaikka terapiassa on mielestäni rohkeaa ja ihailtavaa! Tarkoitan aktiivisista uhrikerholaisia. Sellaisia ihmisiä, jotka yllättäen ovat joutuneet narsistien uhriksi kerta toisensa jälkeen,heidän isät, äitit, isovanhemmat, kaikki opettajat ja lastensa opettajat, kaikki virkailijat, kaikki exät, exien vanhemmat ja nykyisen kumppanin vanhemmat ovat heitä hyväksikäyttäneitä narsisteja, vaikka he eivät ole koskaan edes miettineet yhtään mitään väärää, vaan suorastaan enkelisin ottein olisi halunneet pelastaa nämä ihmiset, jotka palkaksi kaikesta ihanuudesta vain ottivat elämäntehtäväkseen näiden ihmisten elämän tuhoamisen.

Olen miettinyt, että haluavatko narsistit leikkiä uhreja kohdatakseen muita, oikeita uhreja, joista saa itsellensä kynnysmaton. Pohdinta siis lähti siitä, että olen huomannut narsistiksi leimaamisen olevan jonkin asteinen muoti-ilmiö. Kun ilmiötä tutkii tarkemmin, näyttää se enemmän siltä, että henkilö jolla on itsellään narsistisia tai tunnekylmiä piirteitä ei kestä ympärillä olevia normaali-itsetutoisia manipuloimattomissa olevia ihmisiä ympärillään, ja kääntää asiasta uhritarinan. Oikeat uhrit taas eivät häpeissään uskalla tuoda omaa läheisriippuvaisuuttaan ja manipuloitavuuttaan julki, eivätkä ole siksi niin kovassa äänessä.

Ihan mielenkiintoisia mietit ja varmaan aivan aiheesta. Olen kerran elämässäni seurustellut tyypin kanssa, jolla oli ainakin narsistisia piirteitä (ellei nyt ihan täysiverinen narsisti ollut, en tiedä kun ei ole pätevyyttä arvioda sellaista), ja hän antoi kyllä aluksi itsestään aika reppanan kuvan, juuri noin että kaikki ovat häntä aina käyttäneet hyväksi, ja oli hanakka leimaamaan muita narsisteiksi ja oli myös todella taitava syyllistäjä. Vuosia myöhemmin sitten näin jossain listan narsistille ominaisita piirteistä ja tuo toisten leimaaminen milloin miksikin epämiellyttäväksi mainittiin siinä.

Mahtaako olla niin, että narsisteja on kaksi (ainakin kaksi?) päätyyppiä: "hurmaavat mahtailijat" ja uhreiksi tekeytyvät? Tai sitten tuo jälkimmäinen toimintamalli kuuluu johonkin muuhun ikävään persoonallisuushäiriöön.

Siis mun tuntemani narsisti kyllä osasi olla sekä hurmaava mahtailija että uhri, joka syyllisti kaikkia muita paitsi itseään vastoinkäymisistään (eikä siksi päässyt koskaan eteenpäin). Omalla kokemuksellani sanoisin että molemmat ominaisuudet kuuluvat narsisseille.

Vierailija kirjoitti:

Oikeudessa puidaan paljon "narsistien uhrien" tapauksia. Etenkin huoltajuuskiistoissa näitä on hyvin paljon.

Ja perheväkivallassa. Koska narsisti lyö siinä vaiheessa, kun manipulointi ei enää mene läpi.

Vierailija kirjoitti:

Jos lapsen jompikumpi vanhempi on oikeasti narsisti, eikä vain omaa narsistimaisia luonteenpiirteitä. Joo muokin veetuttaa tuon narsisti sanan muoti-ilmiö!

Uskon, että tämän lapsen on aikuisena helppoakin joutua narsistin uhriksi, koska lohduttomasti etsii varsinkin parisuhteissa hyväksyntää jota lapsena ei ole saanut. Narsistimaisia luonteenpiirteitä omaavat kun osaavat alkuun olla hyvinkin Auervaaroja...

En usko että narsistia tuntevaa henkilöä huijataan helposti.

Mä olin narsistin uhri. Mun vanhemmissa eikä lähisuvussa ole ketään narsistia. Ja näin jälkeenpäin voin tunnustaa, että lankesin narsistin ansaan sinisilmäisyyteni ja kokemattomuuteni vuoksi. Olin olevinani maailmannainen, mutta esim. parisuhteista mulla oli vain hyvin lyhyitä kokemuksia.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Oikeudessa puidaan paljon "narsistien uhrien" tapauksia. Etenkin huoltajuuskiistoissa näitä on hyvin paljon.

Ja perheväkivallassa. Koska narsisti lyö siinä vaiheessa, kun manipulointi ei enää mene läpi.

No alkuperäinen kirjoittaja tarkoitti aivan muuta...

Itseasiassa narsisti kyllä käyttää yhä kovenevaa henkistä väkivaltaa, harvoin siihen liittyy mitään fyysistä.

Tuntuu, että tänä päivänä joka toinen on narsisti tai persoonallisuushäiriöinen. Välillä tuntuu, että itselläkin on jompi kumpi kun kriteerejä lukee.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Oikeudessa puidaan paljon "narsistien uhrien" tapauksia. Etenkin huoltajuuskiistoissa näitä on hyvin paljon.

Ja perheväkivallassa. Koska narsisti lyö siinä vaiheessa, kun manipulointi ei enää mene läpi.

Myös muut kuin narsistit lyövät joskus. Joskus jotkut tuhrautuneina vuosien manipulointiin. Narsistikin voi olla väkivallan uhri.

Vierailija kirjoitti:

Narsistisia piirteitä on varmasti monilla, itse kullakin meistä. Mutta tosiasiassa aidon narsistin kohdattuaan, on päivänselvää miten tämä eroaa niin sanotusti tavallisesta hiukan enemmän narsistisia piirteitä omaavasta tyypistä. Todellinen narsku täyttää kyllä mennen tullen KAIKKI kriteerit ja ehkä joitakin vielä lisää. Mielestäni useimmilla ihmisillä voi olla kokemuksia narsistisista ihmisistä, mutta ei välttämättä aidosta narsistista. Minä kohtasin ensimmäisen varsinaisen narsistin työpaikalla ja meni vuosia tajuta miksi tää ihminen saa minut (ja muut) voimaan niin pahoin. Työpsykologilla käydessäni selvisi aika pian, että kyse on narsistista. Työkaverin käytös oli sellaista, jota ei todeksi uskoisi ellei olisi sitä todistanut.

Täysin totta, olisi pitänyt käyttää sanoja toisin. Niinkun, että onkohan turhan kovat uhriutujat tai kaikki epämiellyttävät ihmiset narsisteiksi leimalijat itse olleet kuinka ikävä näitä kohtaan, js ovatkohan kaikki tarinat totta alkuunsa. Tämä jo mainitsemani siskon ex oli ihan tekstikirjanarsisti, vaikeahan sitä oli aluksi älytä, kaikki piti miestä vain täydellisenä ja hänhän rakasti sitä. Oli niin lahjakas näyttelemään/valehtelemaan, että vasta myöhemmin älyää mikä kaikki on ollut esitystä, esimerkiksi harrastan itse musiikkia, ja miehen tarinat muuttuivat suhteen aikana, aluksi mainitsi kokeilleensa joskus kitaraa, mutta olleensa aika heikko ja siirtynyt suosiolla vain kuuntelemaan. Loppusuhteesta kertoi uskomattoman seikkaperäisesti ja uskottavasti bändistään, joka menestyi nuoruudessaan ja hauskaa tarinaa siitä, miten oli ollut aliaksella soittamassa kuuluisan bändin kanssa. Sai tuon vaan kuulostamaan todelliselle ja alun vähättelylle, vaikka aluksi puhui totta ja keksi vain tavan kietoa itsensä sukuun. Mutta mistä tuollaista huomaa, tai siis osaa varautua siihen, että joku voisi olla niin kiero? Samoin kaikki muuttarinat siitä, miten oli erinomainen ties missäkin, mutta joku oli lyönyt häntä jatkuvasti, eikä siksi onnistunut näyttäytymään kaikessa täydellisyydessään, tietenkin järkyttävimpänä se, miten tunnekylmästi kohteli puolisoaan kulisseissa.

-Ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ainakin sellaisista deiteistä varoitetaan jotka heti alkuun haukkuvat kaikki exänsä milloin miksikin - ehkä todellinen sekopää onkin tämä haukkuja - ei voi olla niin huono tuuri, että kaikki exät olisivat hulluja tai jos olisivat niin "uhri" jo häpeäisi tätä.

Joissakin artikkeleissa myös läheisriippuvuus on arvioitu jonkinlaiseksi narsismin muodoksi, koska siinäkin on lapsenomainen tarve saada huomiota.

Ja vaikka olisi huono tuuri kaikkien exien kohdalla, normaali ihminen ei heistä alkuun puhu mitään. Ja kysyttäessäkin vähän.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Narsistisia piirteitä on varmasti monilla, itse kullakin meistä. Mutta tosiasiassa aidon narsistin kohdattuaan, on päivänselvää miten tämä eroaa niin sanotusti tavallisesta hiukan enemmän narsistisia piirteitä omaavasta tyypistä. Todellinen narsku täyttää kyllä mennen tullen KAIKKI kriteerit ja ehkä joitakin vielä lisää. Mielestäni useimmilla ihmisillä voi olla kokemuksia narsistisista ihmisistä, mutta ei välttämättä aidosta narsistista. Minä kohtasin ensimmäisen varsinaisen narsistin työpaikalla ja meni vuosia tajuta miksi tää ihminen saa minut (ja muut) voimaan niin pahoin. Työpsykologilla käydessäni selvisi aika pian, että kyse on narsistista. Työkaverin käytös oli sellaista, jota ei todeksi uskoisi ellei olisi sitä todistanut.

Täysin totta, olisi pitänyt käyttää sanoja toisin. Niinkun, että onkohan turhan kovat uhriutujat tai kaikki epämiellyttävät ihmiset narsisteiksi leimalijat itse olleet kuinka ikävä näitä kohtaan, js ovatkohan kaikki tarinat totta alkuunsa. Tämä jo mainitsemani siskon ex oli ihan tekstikirjanarsisti, vaikeahan sitä oli aluksi älytä, kaikki piti miestä vain täydellisenä ja hänhän rakasti sitä. Oli niin lahjakas näyttelemään/valehtelemaan, että vasta myöhemmin älyää mikä kaikki on ollut esitystä, esimerkiksi harrastan itse musiikkia, ja miehen tarinat muuttuivat suhteen aikana, aluksi mainitsi kokeilleensa joskus kitaraa, mutta olleensa aika heikko ja siirtynyt suosiolla vain kuuntelemaan. Loppusuhteesta kertoi uskomattoman seikkaperäisesti ja uskottavasti bändistään, joka menestyi nuoruudessaan ja hauskaa tarinaa siitä, miten oli ollut aliaksella soittamassa kuuluisan bändin kanssa. Sai tuon vaan kuulostamaan todelliselle ja alun vähättelylle, vaikka aluksi puhui totta ja keksi vain tavan kietoa itsensä sukuun. Mutta mistä tuollaista huomaa, tai siis osaa varautua siihen, että joku voisi olla niin kiero? Samoin kaikki muuttarinat siitä, miten oli erinomainen ties missäkin, mutta joku oli lyönyt häntä jatkuvasti, eikä siksi onnistunut näyttäytymään kaikessa täydellisyydessään, tietenkin järkyttävimpänä se, miten tunnekylmästi kohteli puolisoaan kulisseissa.

-Ap

Mun eksä kehui aina itseään, mitä kaikkea hänestä olis voinut tullakaan, jos hänen matematiikan opettajansa ei olisi vaihtunut koulussa. Arkkitehti, insinööri, myyntimies ja kaikkea en muistakaan. Hih. Otin kaiken huumorilla, eihän oma menestys riipu täysin jostain toisesta. Ei olisi kannattanut. Toinen oli ihan tosissaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Oikeudessa puidaan paljon "narsistien uhrien" tapauksia. Etenkin huoltajuuskiistoissa näitä on hyvin paljon.

Ja perheväkivallassa. Koska narsisti lyö siinä vaiheessa, kun manipulointi ei enää mene läpi.

Myös muut kuin narsistit lyövät joskus. Joskus jotkut tuhrautuneina vuosien manipulointiin. Narsistikin voi olla väkivallan uhri.

Muusta en tiedä kokemuksesta kuin siitä että narsisti lyö siinä vaiheessa, kun valheet eivät enää uppoakaan. Ja tästäkään otanta ei ole sen suurempi kuin yksi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Narsistisia piirteitä on varmasti monilla, itse kullakin meistä. Mutta tosiasiassa aidon narsistin kohdattuaan, on päivänselvää miten tämä eroaa niin sanotusti tavallisesta hiukan enemmän narsistisia piirteitä omaavasta tyypistä. Todellinen narsku täyttää kyllä mennen tullen KAIKKI kriteerit ja ehkä joitakin vielä lisää. Mielestäni useimmilla ihmisillä voi olla kokemuksia narsistisista ihmisistä, mutta ei välttämättä aidosta narsistista. Minä kohtasin ensimmäisen varsinaisen narsistin työpaikalla ja meni vuosia tajuta miksi tää ihminen saa minut (ja muut) voimaan niin pahoin. Työpsykologilla käydessäni selvisi aika pian, että kyse on narsistista. Työkaverin käytös oli sellaista, jota ei todeksi uskoisi ellei olisi sitä todistanut.

Täysin totta, olisi pitänyt käyttää sanoja toisin. Niinkun, että onkohan turhan kovat uhriutujat tai kaikki epämiellyttävät ihmiset narsisteiksi leimalijat itse olleet kuinka ikävä näitä kohtaan, js ovatkohan kaikki tarinat totta alkuunsa. Tämä jo mainitsemani siskon ex oli ihan tekstikirjanarsisti, vaikeahan sitä oli aluksi älytä, kaikki piti miestä vain täydellisenä ja hänhän rakasti sitä. Oli niin lahjakas näyttelemään/valehtelemaan, että vasta myöhemmin älyää mikä kaikki on ollut esitystä, esimerkiksi harrastan itse musiikkia, ja miehen tarinat muuttuivat suhteen aikana, aluksi mainitsi kokeilleensa joskus kitaraa, mutta olleensa aika heikko ja siirtynyt suosiolla vain kuuntelemaan. Loppusuhteesta kertoi uskomattoman seikkaperäisesti ja uskottavasti bändistään, joka menestyi nuoruudessaan ja hauskaa tarinaa siitä, miten oli ollut aliaksella soittamassa kuuluisan bändin kanssa. Sai tuon vaan kuulostamaan todelliselle ja alun vähättelylle, vaikka aluksi puhui totta ja keksi vain tavan kietoa itsensä sukuun. Mutta mistä tuollaista huomaa, tai siis osaa varautua siihen, että joku voisi olla niin kiero? Samoin kaikki muuttarinat siitä, miten oli erinomainen ties missäkin, mutta joku oli lyönyt häntä jatkuvasti, eikä siksi onnistunut näyttäytymään kaikessa täydellisyydessään, tietenkin järkyttävimpänä se, miten tunnekylmästi kohteli puolisoaan kulisseissa.

-Ap

Ap! Pointti onkin se, ettei ketään voi nimittää narsistiksi ennen kuin on lääkärin lausunto kädessä, vaikeasti diaknisoitava niin lääkärikään ei helposti sitä kirjoita. Usein vuosien hoitosuhde takana ja niin monen luonteenpiirteet pitää osua kohdalleen. Siksi maallikkojen on julmaa oppikirjoista sitä diagnosoida.

Kuten joku jo aikaisemmin hyvin kirjoitti, ei kukaan diagnosoi syöpääkään ennen kuin tutkimukset ovat sen paljastaneet.